Tällaiseen veikeään maskottiin sain tarvikepussukan Toy Story nelosen nähtyäni.
Hieman viiveellä sain kasattua tämän postauksen näkemistäni syyskuun ensi-illoista. Nämä kaikki kuusi elokuvaa näin elokuussa vielä Episodilla ollessani. Nyt harjoittelukuukauden jälkeen olen jatkanut etänä Episodille kirjoittelua, mistä olen todella iloinen, sillä lehden kotiteatteri-osion arvosteluiden ja käännösjuttujen tekeminen on mukavaa vastapainoa opiskeluteksteille!Toy Story 4
Ensi-ilta 6.9.Woody on epävarma paikastaan uuden omistajan Bonnien lelukatraassa, mutta tytön tehdessä Kahveli-lelun, saa hän elämälleen tehtävän estäessä tätä menemästä roskiin. Perheen lähtiessä road tripille, kohtaavat lelut niin vanhoja kuin uusiakin ystäviä.
Toy Story 4 on jatko-osa, jota kukaan ei odottanut, mutta joka kuitenkin otetaan avosylin vastaan. Kyseessä on sympaattinen kertomus tuttujen lelujen elämästä, mutta ongelmana on tooodella suuri hahmokaarti. On sekä kaikki vanhat tutut että iso liuta sivuosiin jääviä uusia leluja, jotka toki hauskoja ovat, mutta jäävät juonelle epäoleelliseen pieneen osaan. Elokuva on hauska ja hieno jatkumo Toy Story -sarjalle jolla ainakin itselläni on vahva nostalgia-arvo.
Tämän näin ensin englanniksi ja sen jälkeen vielä suomeksi veljeni kanssa erikseen käydessäni katsomassa. Suomalaiset äänet jättivät jotenkin todella kylmäksi, mutta alkuperäisversiossa erityisesti Key&Peele-duon ja Keanu Reevesin roolisuoritukset olivat upeita.
SE: Toinen luku
Ensi-ilta 6.9.27 vuotta on vierähtänyt ensimmäisen osan tapahtumista, kun aikuisiksi varttuneiden Luusereiden kerhon jäsenten on palattava Derryn-pikkukaupunkiin kohtaamaan unohtamansa muistot. Ennen kaikkea Pennywise-klovni ja traumat on kohdattava, jotta kaikki pääsevät elämissään eteenpäin.
Jatko-osa ei ole lähellekään niin hyvä kuin ensimmäinen, mutta odotukseni olivat aika nollassa vuoden 1990 minisarjafilmatisoinnin jäljiltä, enkä kirjaa ole lukenut. Aavistelin että ensimmäisen elokuvan tasolle ei mitenkään ole mahdollista päästä: jotenkin vain lapsille tapahtuva kauhu on kaameampaa ja tarinan loppupuoli on synkempi, vailla kasarin nostalgia-arvoa
Tämän ylipitkän jatko-osan roolitus on todella onnistunut ja näyttelijät onnistuvat rooleissaan, vaikka käsikirjoitus aika kökkö onkin. Varsinkin elokuvan loppuosio menee ihme juoksenteluksi ja Pennywisea nähdään ikävän vähän omana karmivana itsenään, jonkalaisena hän ensimmäisessä osassa on. Tykkäsin elokuvasta tosi paljon visuaalisesti, erityisesti siirtymät olivat aivan tosi upeita ja örkit olivat hienon ällösti tehtyjä, juuri sopivan epätodellisen näköisiä suhteessa siihen että ovat epätodellisia elokuvan henkilöillekin. Tämäkin piti seuran vuoksi katsoa vielä toistamiseen.
Olen mukana kertomassa mietteitäni elokuvasta Episodin podcastissa.
Olen kuka haluat
Ensi-ilta 6.9.Nuorempi rakastaja jättää 50-vuotiaan Clairen yllättäen ja elämänsä tyhjyyttä ja rakkauden kaipuuta paikatakseen tämä tekee Facebook-tilin. Hetken mielijohteesta hän kuitenkin tekeytyy parikymppiseksi nuoreksi varastetun kuvan taakse ja saa ex-rakastajansa kaverin rakastumaan luomaansa henkilöön.
Olen kuka haluat on ajatuksia herättävä kuvaus somemaailmasta vanhemman ihmisen silmin. Tämän kaltaista ei ole itselleni vielä tullut vastaan tehneen. Elokuva on visuaalisesti hienon kylmänsävyinen, ikään kuin koko elokuva olisi kuvattu Clairen näytön valoa hyödyntäen. Äänimaailmassa hydöynnetään tehokkaasti puhelimen merkkiääniä ja kolkkoutta. Kyseessä on vaikuttava ja kerronnallisesti hieno draama, jossa fiktio ja faktat, valheet ja fantasia sekoittuvat kiehtovalla tavalla yhä vain tiivistyen loppua kohden. Päähenkilöstä paljastetaan kohtaus kohtaukselta erilaisia puolia ja hänen psyykeensä sukelletaan huimalla tavalla.
 |
| Piirrokseni Crawleyn siskoksista vuodelta 2013 |
Downton Abbey
Ensi-ilta 13.9.Downton Abbey -elokuvan maailmassa on kulunut puolitoista vuotta sarjan tapahtumista. Vuonna 1927 kunigas Yrjö V (Simon Jones) ja kuningatar Mary (Geraldine James) ilmoittavat tulevansa vierailemaan Downton Abbeyhyn. Tämä saa sekä jaarlipariskunnan (Hugh Bonneville, Elizabeth McGovern), leskikreivitär Violetin (Maggie Smith), lady Maryn (Michelle Dockery) että palvelusväen aivan täpinöihinsä kuninkaallisissa valmisteluissa, eikä toilailuilta voida välttyä.
Downton Abbey on minulle todella tärkeä sarja, kaikki kaudet tuli katsottua yhdessä äitini ja veljeni kanssa uppoutuen täysillä kartanon elämään. Tämäkin oli käytävä seuran vuoksi katsomassa vielä toistamiseen. Elokuvan näkemisen jälkeen oli hienoa aloittaa alusta katsomaan sarjaa seurassa, joka ei ollut kartanon maailmaan vielä lainkaan tutustunut. On hienoa nähdä, miten paljon hahmot ovat sarjan aikana kehittyneet ja mitä kaikkea onkaan ehtinyt tapahtua ja miten paljon ensimmäisiltä kausilta onkaan ehtinyt jo unohtaa.
Lue koko arvosteluni Episodin sivuilta.
Playmobil
Ensi-ilta 27.9.
Ala-asteikäinen Charlie katoaa yllättäen lelunäyttelyn Playmobil-maailmaan, on veljensä huoltajana toimivan Marla-siskon vain seurattava perässä. Ihmeellisessä lelumaailmassa uusiin muovikehoihin totutellessa sisarukset saavat uutta perspektiiviä elämäänsä.
Kyseessä on mukahauska legokopio täynnä kuluneita, kömpelöitä vitsejä. Näkemäni versio oli vieläpä suomeksi dubattuna ja siinä kun on alussa ja lopussa ihmisten näyttelemiä pitkiä osioita niin hyi kauheaa. Ainoa hyvä puoli söpön palleroinen, huolella tehty visuaalinen ilme. Kulunut sanoma ja kankea opetus itseensä uskomisesta ja että mikä vain on mahdollista silloin.
Mestari Cheng
Ensi-ilta 27.9.Lue arvosteluni Episodin sivuilta.
Syyskuussa tuli nämä ensi-illat mukaan lukien katsottua 30 elokuvaa, joista top 3 oli Vertigo (1958) , The Neon Demon (2016) ja Under the Silver Lake (2018). En ymmärrä miten noita mestariteoksia ei ollut tullut aiemmin katsottua ja niistäkin riittäisi vaikka mitä sanottavaa jos vain saisin sanottavan kirjoitettua tekstimuotoon.