Miiaumau: Kissanpalvontapostus kisujen synttärien kunniaksi

Apua, melekin unohdin, että Mimillä ja Vilillä on synttärit. Ne on syntynyt joskus vapun aikoihin seitsämän vuotta sitten. Tarkkaa päivää ei tiedetä. Pitää onnitella niitä. Mimiä en kyllä ole tänään vielä nähnyt, Vilihän oli jo vappupostauksessa.
Nää kaikki kuvat tässä ei ole ihan uusia.

Mimi, kissaneiti, joka on oikeasti poika. Alunperin luulimme Mimiä tytöksi, mutta selvisi että se on poika kun kisut leikkuutettiin. Mimiä pidetään aika arkana kisuna, sitä se kyllä usien onkin kun on vieraita käymässä. Kehrää äänekkäästi jos sitä sattuu vilkaisemaankaan. Seuraa välillä omistajaansa joka paikkaan kun sille päälle sattuu. Joinakin öinä raapsuttaa ovea taukoamatta haluten viereen nukkumaan. Viihtyy vain minun sylissäni, usein tulee vapaaehtoisesti. Muiden sylistä on heti rimpuilemassa pois. Livahtaa sänkyyni nukkumaan huomaamatta ja ilman lupaa. Odottaa ulkona ikkunalaudalla sisälle pääsyä. Nuolee peppuaan aina kun se ei olisi soveliasta (ruoka-aikaamme) ällöttäen lähellä olijoita. Tykkää katella ikkunasta ulos.

Vili, kissapoju, joka on usein aika laiska ja vähän nysverö, ärhentelee kyllä joskus Mimille ja tunkeileville kissoille yleensä. Nukkuu aina sikeästi, tuhisee ja joskus kuorsaa unissaan. Tykkää musiikista ja tulla mukaan kävelylle. On usein aika leikkisä ja lauhkea, mutta ei oikein viihdy sylissä, paitsi silloin kun on väsynyt, silloin ei oikein mistään jaksa välittää. On aika nirso ruuan suhteen, toisin kuin nukkumapaikkojen, löytää nimittäin aina uusia mukavia paikkoja nukkua. Änkäytyy usein siskon viereen nukkumaan. Haastaa tosin joskus siskon tappeluun, silloin on kovaa ravia portaita ylös ja alas ja matot rytyssä. Viliä pidetään pikkuveljenä.