Kuvia ja höpinöitä Lapin vaellusreissusta.

Olin siis pari viikkoo sitte tiistaista lauantaihin Lapissa. Tässä nyt viimein tämä vähän myöhästynyt kuvia ja höpinää vaellusreissusta-kilometripostaus. Kuvia on tosi paljo vaikka jätinkin suurimman osan vähä yli neljästäsadasta kuvasta laittamatta.

Laitanpa taustamusiikkia ettette nukahda tähän tylsään jättipostaukseen.

Tiistai 28.8.

Koulupäivä oli ihan normaali, mutta illalla kahdeksaksi koulun pihaan saapui linja-auto johon meidän koulustamme hyppäsi minun ja kaverini lisäksi neljä poikaa kera painavien rinkkojen. Omani painoi suunnilleen kaksikymmentäkiloa. Ensimmäinen rinkka jonka sain lainaan oli liian pieni ja siihen ei sopinu kaikki tarvittavat tavarat, joten äiti kävi vielä lähtöpäivänä ostamassa minulle rinkan.
    Koko yön kestävä matka kohti Saariselkää alkoi. Matkalla oli mukana noin neljäkymmentä oppilasta kolmesta muusta koulusta ja neljä aikuista joista yksi innokas vaeltelija biologian opettajamme.
     En saanut kunnolla nukuttua linja-autossa, kuten en muulloinkaan missään kulkuvälineissä matkalla oltaessa. Välillä onneksi sain unta, mutta aika vähäunisena se yö meni. Kaveri sen sijaan vieressä nukkui olkaani vasten melkeinpä koko matkan melkein alusta saakka. Välillä oli pari taukoa ja aamuyöllä linja-auto pysäytettiin joksikin aikaa.

Keskiviikko 29.8.

Yön kestäneen matkan jälkeen olimme yhdeksältä perillä Saariselällä jonkinlaisessa Urho Kekkosen Kansallispuiston esittelypaikassa jossa eräs nainen esitteli meille näyttelyä kansallispuistosta johon olimme menossa vaeltamaan.

   
Vaelluksen aloitimme Tunturikeskuksesta jonne linja-auto jätettiin. Sai valita helpomman reitin jossa ei kiivetä aivan tunturin päälle ja sitten haastavamman jossa sinne kiivetään. Ja mehän kaverini kanssa valittiin se tunturi reitti.

    Heti aluksi oli melko rasittava kiipeäminen Kiilopää-nimiselle tunturille ja sinä päivänä vaelsimme jotain kymmenen kilometriä ja noin seitsämän tuntia. Rinkka painoi kuin synti kun ei ollut vielä tottunut ja niskat oli muusia, mutta onneksi aika-ajoin pidettiin taukoja jolloin sen sai pois selästä.

 Huipulla!

Kuva tauolta kun kaverini kanssa makoiltiin jossain missälie vaivaiskoivupusikossa.

  Viimein noin miljoonan pienen ja vähän isomman mäen ja kumpareen kiipeämisen jälkeen edessä näkyi Rautulampi jonka rannalla oli leirintäpaikkamme. Sitten piti vielä taivaltaa loputtomalta tuntunut matka lammen vastapäiselle rannalle. Siellä sitten ihan uupuneina laitettiin teltta pystyyn ja alettiin laittaa ruokaa.

 Minä siellä ruokaa laittelen

Tommosella enolla lainassa olleella retkikeittimellä siellä ruokaa laiteltiin. Veden kiehumisessa kesti jotain puoli tuntia jos ei enemmänkin, ainakin sillon kun kaasu oli lopussa -__-

 Leiripaikkaa 

Yöllä oli tosi viileetä ja kun tuuli vieläpä aika paljo. Kaveri meinas yöllä jäätyä, mutta minä en kun mulla oli kunnon lämmin makuupussi. Teltta ei ollu mikään paras tommosiin olosuhteisiin.

Torstai 30.8.2012   

Tänään aamulla lähdettiin ekasta leiripaikasta vaeltamaan kahdesta vaihtoehdosta valitsemaamme helpompaa reittiä. Matka oli jotain seitsämän kilometriä ja vaelluksista helpoin.

 Tommosessa maastossa enimmäkseen mönkijäpolkua pitkin mentiin, puron varrella enimmäkseen.

Nättiä kyllä oli tälläisessä eilisestä paljon eroavassa maisemassakin.

Hianoja käppyräpuita näkyi useita siellä.

Leiripaikka näkyvissä!

 Toinen leirialueemme, siellä oli tuommonen mökki jonka sisällä tosin ei edes käyty kaverini kanssa. Tämäkin leiri oli lammen, Lankolammen, rannassa.

Kaveri likasi mutaan upotessaan minun kenkäni joita lainasi

Välipalapuuromme, jota kyllä sai keittää sillä retkikeittimen kaasupullo oli lähes tyhjä ja se piti käyttää loppuun ennen kuin uuden sai vaihtaa.

Leirinuotiolla ahdistavaa toisten niskojen hieromista ventovieras parina.

Tänä yönä oli varmaan vielä kylmempi kuin viime yönä kun tuuli eilistä enemmän. Kaveri varustutui laittamalla kaikki mahdolliset vaatteet päälle ja vieläpä viritti jätesäkin makuupussinsa päälle. Minulla oli ihan hyvä taas lämpimässä makuupussissa päällysvaatteet päällä. 

Perjantai 31.8.2012

Seitsämältä aamulla oli lähtö tämän päivän vaellukselle joka oli kaikista pisin, 17 kilometriä.

 Alkumatka oli samaa reittiä kuin eilen, mutta siitä sitten alettiin nousta korkeammalle ja korkeammalle ja lopulta tuntureille.

Ton lammen rannalla oli edellisyön leiripaikka

 Taukoa pitämässä

 Korkeammalle

Joku toisen koulun tyttö kuvailemassa siellä.

Ei erotu kovin hyvin, mutta siellä on kolme poroa, ainoat jotka bongattiin tunturissa.

 Sitten perillä. Tämä oli jonkinlainen opastustupa Luulammen rannalla.

Kiilopää oli tunturi jolle kiipesimme ekana päivänä ja Rautulampi ekan leiripaikkamme luona. Kahdesta muusta en tiedä.

Minäpä minä

Teippaitiin telttaa eilen ennen kuin ruvettiin nukkumaan kun noista ikkunoista tuuli aika tehokkaasti kun ne oli vaan tarralla kiinni.

"Herkulliset" pataruokamme : P 

Tänäkin iltana oli ahdistava iltanuotio, joka tosin oli sisätiloissa. Sinne joka koulun piti keksiä jotain ohjelmaa ja siellä myös hoilattiin jotain ym.

Lauantai 1.9.2012

Aamulla seitsämän aikoihin taas vaeltamaan. Tällä kertaa vain viiden kilometrin matka tunturikeskukseen jossa sitten aamupala, lämmin suihku (aah, että oli ihanaa päästä sinne) ja linja-auto odotti. 

Matka oli ihan kauhee kun aluks oli kauhee kiipeeminen tunturia ylös ja meillä ei ollu kun vaan puolikas pullollinen juomista mukana. Matka tuntu tajuttoman pitkältä eikä fiilis ollu mull aja kaverilla kahdestaan muista jälkeen jäätyämme mikään paras kun vielä alko vettäkin tihkuttaa. 

Mutta sitä paremmalta tuntui sitten päästä perille ja läpimään suihkuun pitkästä aikaa.

Aamupalani :P

 Lähdettiin ajelemaan joskus puoliltapäivin. Käytiin matkan varrella Rovaniemellä siellä ei se ollu Santapark vaan joku toinen joulupukkipaikka jossa oli napapiirin raja ja vapaa pääsy. Siellä oli sitten 45 min aikaa kierrellä. Käytiin kaverin kaa joulupukin vieressä istumassa ja otattamassa kuva. Kaveri halus ostaakin sen, se oli 30 euroo.

Tosta ovesta mentiin hienoa reittiä pitkin joulupukin luo, mutta seillä ei saanu kuvata.

 Sitten jatkettiin matkaa ja pysähdyttiin jossain sitten huoltoasemalla syömään. Noo, muut lähti linja-autosta kun kaveri jäi köyttämään kenkiä jalkaan. Sitten se kuski ei huomannu että me ollaan siellä vielä niin se vaan häippäs ja laitto ovet lukkoon. Kaverin saatua kengät jalkaan alettiin ihmetellä miten me päästään ulos. Kummallakin oli puhelimesta virta loppu joten ei voitu soittaa kenellekään ryhmänvetäjällekään. Sitten aikamme etittyämme löysin ovanaukasunapin ja ovi aukes. Mutta eihän me saatu sitä sitten ulkopuolelta kiinni enää niin me vaan lähdettiin syömään ja jätettiin linja-auton ovi auki sinne parkkipaikalle, eikä kukaan tainnu tajuta mitään. Että semmosta.

Loppumatka kotiin meni sitten tylsissä tunnelmissa. Kotona perillä olin kahdeksan aikoihin. Kyllä uni maitto sitten omassa sängyssä. 

Kiva mutta aika rankka reissuhan se oli. Aateltiin kaverin kaa lähtee uudestaan kahden vuoden päästä kun se järjestetään seuraavan kerran. Kaks muutakin kaveria on luvannu lähtevänsä mutta saa sitten nähdä pitääkö lupaustaan.

Tässä vielä kartta matkoista mitä vaellettiin:

1=Tunturikeskus

2= Eka leiripaikka Rautulammen rannalla

3=Toka leiripaikka Lankojärven rannassa

4=Vika leiripaikka opastustuvan luona Luulammen lähellä

Toivottavasti ette nukahtaneet tämän postauksen aikana. Tämä oli varmaan aika tylsä suurimmalle osalle lukijoista kun vaan maisemia ja minun höpötystä matkasta. Toivottavasti ette nukahtanu :D

Postaus viime viikon lopulla tulleista obitsuista tulee luultavasti viikonloppuna. Siihen asti näkemiin.