Kuvatarina, osa 1: Claran uni

Taustamusiikkia, en tiedä miten hyvin sopii kuvatarinaan, mutta tää kappale on soinu mulla paljo päässä.

Tässä on tämä aiemmin lupailemani ensimmäinen osa pitkään suunnittelemaani pitkää kuvatarinaa. Kuvasin tämän joku aika sitten mutta ei tullut heti julkaistua. Toivottavasti onnistui edes jotenkin. Tämä eka osa on aika tympee ja varmaan vähän outo, mutta aloitukset yleensä on. Mutta pitemmittä höpinöittä kuvatarinaan...

Claran uni

Pieni tyttö turvassa, omassa huoneessaan, nukkuu sikeää unta rauhaisasti. Vai nukkuuko sittenkään rauhassa? Kääntyilee levottomasti...

Ja hätkähtää hereille unestaan.

Clara: Näin unta...tai oikeastaan unta muistoista, menneisyydestä. Ei siitä kumminkaan ole kovin pitkä aika, silti.

Clara, napaten nallensa: Muisto kauheasta ajasta...

Isä ja äiti vain tappelivat.

Olin öisin yksin, Evelynkään ei ollut tukenani aina. Jouduin kuuntelemaan sitä huutoa ja särkyvien esineiden ääntä. Kauheita vihaisena huudettuja sanoja.

Rauhaa rakastavalle pikkutytölle se oli kauheaa. Turvanani oli vain rakas nalleni.

Pelkäsin joka riidan aikana että jotain vakavaa tapahtuisi.

Lopulta äiti ja isä erosivat, se oli jonkinlainen helpotus. Ei enää riitoja ja huutoa. 

Se vain oli ikävää, että näin isääni enää vain harvoin. 

Minä, äiti ja Evelyn jäimme kolmestaan.

Tuntui siltä, että äiti yritti puhua minulle unessa jotain.

Kauhea tunne siitä, että äidille on tapahtunut jotakin.

Luulen tämän olleen nyt se merkki, josta äiti puhui ennen Evelynin luo lähtöäni.

Nyt on varmaan aika...

...ottaa esiin matkalaukkuni...

...ja sinne kätkemäni...

...äidin salainen ...

...hänen minulle antamansa mystinen kirje.

Hehehee, on kiva jättää aina jännään kohtaan ja pitää teitä jännityksessä. Saa nähdä milloin saan aikaiseksi laitettua toisen osan kuvat.