Jos haluaa nähdä älykästä ja puhuttelevaa, ei ihan niin helppoa elokuvaviihdettä, kannattaa ehdottomasti valita ruudulle tämä espanjalaiselokuva, Iho jossa elän (La piel que habito)
Tähän elokuvaan rakastuin, totaalisesti rakastuin joulukuussa kun katsoin tämän digiboksille tallennettuani kun se Teemalla esitettiin marraskuussa.
Rakastuin elokuvaan, siitä tuli ehkä jopa suurin suosikkileffani, vaikka Iho jossa elän on karmiva, ällöttävä ja sairaskin, ikäraja onkin 16. Iho jossa elän on monipuolinen, väristyttävä, ajatuksia herättävä, hitaasti avautuva, yllättävä, hauska ja hirveä. Ja naispääosan näyttelijä Elena Anaya on huippukaunis!
Juoni sisältää monia yllätyksiä ja käänteitä, pitääkin olla tarkka etten paljasta tässä liikaa jos joku meinaa katsoa tämän upean leffan. Juoni liikkuu hienosti nykyhetken ja menneen välillä, takaumien avulla avataan moni epäselvä asia epäselvän alun jälkeen.
Iho jossa elän kertoo huippukirurgi Robert Legardista (Antonio Banderas) joka on omistautunut kehittämään keinoihoa ja saamaan kostonsa kieroutuneessa mielessään. Elokuvan juonesta on vaikea kertoa enempää tekemättä paljastuksia.
En nyt osaa vieläkään kirjoittaa tästä mitään kummempaa arvostelua vaikka olen yli kuukauden ajan yrittänyt. Ehkä juuri siksi koska tämä elokuva saa sanattomaksi.
En nyt osaa vieläkään kirjoittaa tästä mitään kummempaa arvostelua vaikka olen yli kuukauden ajan yrittänyt. Ehkä juuri siksi koska tämä elokuva saa sanattomaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti