Kirjoitan nyt pitkästä aikaa postausta kirjoista, tällä kertaa Orwellin klassikosta Vuonna 1984. Satuttiin alkamaan sitseillä juttelemaan kaverin kanssa kyseisestä teoksesta ja muistin siitä kirjoittamani esseen. Luin teoksen englanniksi aikaa sitten jo lukiossa, mutta löysin esseeni vihkojen piiloista vasta vähän aikaa sitten ja keksin että teksti sopii hyvin tänne.
George Orwellin tieteisromaani Vuonna 1984 on julkaistu vuonna 1949.
Romaani kertoo dystopisen tarinan joka sijoittuu kirjan nimen mukaiseen vuoteen kuvitteellisessa todellisuudessa. Winston Smith on ainaiselta tuntuvassa sodassa olevan Oseanian valtion kansalainen. Häntä, kuten kaikkia valtion ihmisiä valvoo mystinen Isoveli, kaikkia ja kaikkea säätelevän Puolueen johtohahmo. Winston vihaa salaa Isoveljeä ja koko yhteiskunnan tilannetta, mutta sitä ei tietenkään voi näyttää. Puoluetta vastaan ei kuitenkaan noin vain nousta ja Winston haaveileekin löytävänsä Puoluetta vastustavan mystisen Veljeskunnan ja liittyvänsä siihen. Tapahtumasarja lähtee liikkeelle hänen kohdatessaan Julian ja heidän rakastuessaan, tehden näin vaarallisen rikoksen. Juliakin paljastuu Isoveljen vastustajaksi, heidän kahden onnistuu saada yhteys Veljeskunnan jäseneen ja saavat toivoa asioiden muuttamisesta. Kaikki kuitenkin paljastuu vain Puolueen julmaksi juonitteluksi eivätkä asiat pääty hyvin.
Oseanian yhteiskunta on karu totalitaarinen tarkkailuyhteiskunta. Ihmiset menevät innoissaan katsomaan Puolueen mielestä rikokseen syyllistyneiden ihmisten hirttäjäisiä, telescreenit vahtivat ihmisten jokaista hetkeä eikä mikään ole omaa. Lapset on kasvatettu Puolueelle uskollisiksi ja he ovat heti valmiita ilmiantamaan vanhempansa ajatuspoliisille. Oseania on jatkuvassa sodassa joko Euraasiaa tai Eastaasiaa vastaan ja liitossa toisen kanssa. Sodan vastustaja vaihtuu usein lennosta tuosta vain ja kansalle väitetään että niin on ollut aina. Pommeja pudotetaan usein Puolueenkin toimesta vain että ihmiset pysyisivät pelossa. Historia kirjoitetaan uusiksi, ihmisiä katoaa ja on kuin heitä ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Juuri tällaista työtä päähenkilö Winston tekee Totuusministeriössä, joka on nimetty ristiriitaisesti sen toiminnan mukaan kuten kidutukseen erikoistunut Rakkausministeriökin.
Kuten klassikoilla, ikääntyneellä kirjallisuudella, on usein tapana, kerronta on nykynäkökulmasta melko hidasta. Lukiessa odotin koko ajan juonenkäänteitä ja yllättäviä tapahtumia mutta tietysti toiseen todellisuuteen sijoittuvassa romaanissa on oltava paljon ympäristön ja asioiden kuvailua. Muutamia tapauksia lukuun ottamatta tarina eteni melko tasapaksusti ja osin tylsästikin, varsinkin aluksi. Lukeminen kävi ajoittain puuduttavaksi monimutkaisten sanojen ja lauseiden vuoksi, ehkä suomeksi lukiessa tätä ongelmaa ei olisi ollut. Eniten keskityttiin kuvaamaan millainen Oseanian yhteiskunta on ja miten huonosti asiat ovat Puolueen vuoksi. Tämän takia henkilöt jäävät melko etäisiksi eikä heihin synny tunnesidettä. Itse asiassa Winston Smith on mielestäni melko samantekevä ja tylsä hahmo. Kuitenkin häntä kohtaan syntyy suurta sympatiaa hänen huonojen olojensa ja hiljaisen kapinansa vuoksi.
Lähde
Vuonna 1984 on tunnelmaltaan hyvin synkkä ja vakava. Taustalla kuitenkin ovat toiveikkuus ja unelmat paremmasta tulevaisuudesta, Puolueen vallan murentumisesta. Pidin eniten juuri tästä toiveikuudesta synkkyyden keskellä ja hetken onnellisuuden tuovasta Winstonin ja Julian rakkaudesta. En pitänyt hahmojen jäämisestä etäisiksi. Yhteiskuntaa kuvailtiin ehkä liiankin pitkästi ja tarkasti, mutta kai se oli tarpeellista koko maailman tilanteen käsittämiseksi. Asioita ja kurjuutta kuitenkin toisteltiin ja alleviivattiin osittain melko tarpeettomasti. Kirjan kuvaukset ja kielikuvat sekä Oseanian yhteiskuntaan luotu uusi kieli Newspeak olivat kekseliäitä. Newspeak pyrkii yksinkertaistamaan kieltä ja viemään ihmisiltä kyvyn ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan eli toisin sanojen se tuhoaa sanoja. Esimerkiksi sanotaan epähyvä tarkotettaessa pahaa ja plushyvä tarkotettaessa loistavaa tai todella huonon kuvaamiseen kaksoiplusepähyvä. Nämä melko hölmön kuuloiset sanat toivat erikoista väriä kieleen, kuten myös ministeriöiden harhaanjohtavat nimet, sekä esimerkiksi keskitysleirin kutsuminen riemuleiriksi.
Kuten klassikoilla, ikääntyneellä kirjallisuudella, on usein tapana, kerronta on nykynäkökulmasta melko hidasta. Lukiessa odotin koko ajan juonenkäänteitä ja yllättäviä tapahtumia mutta tietysti toiseen todellisuuteen sijoittuvassa romaanissa on oltava paljon ympäristön ja asioiden kuvailua. Muutamia tapauksia lukuun ottamatta tarina eteni melko tasapaksusti ja osin tylsästikin, varsinkin aluksi. Lukeminen kävi ajoittain puuduttavaksi monimutkaisten sanojen ja lauseiden vuoksi, ehkä suomeksi lukiessa tätä ongelmaa ei olisi ollut. Eniten keskityttiin kuvaamaan millainen Oseanian yhteiskunta on ja miten huonosti asiat ovat Puolueen vuoksi. Tämän takia henkilöt jäävät melko etäisiksi eikä heihin synny tunnesidettä. Itse asiassa Winston Smith on mielestäni melko samantekevä ja tylsä hahmo. Kuitenkin häntä kohtaan syntyy suurta sympatiaa hänen huonojen olojensa ja hiljaisen kapinansa vuoksi.
Lähde
Vuonna 1984 on tiukkaa satiiria joka kuvastaa kirjoittamisaikansa (1945-1949) sota-ajan säännöstelyä ja propagandaa. Kirja on varoitus siitä mitä tapahtuu jos valta keskittyy liiaksi yhdelle taholle ja äärimmilleen viety esimerkki siitä, miten pieleen koko yhteiskunta voi mennä. "Sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, tietämättömyys on voimaa." Vuonna 1984 on ehdottomasti ansainnut asemansa kirjallisuuden klassikkojen joukossa. Sen uhkaava tarina vaikuttaa ja teemat ovat ajattomia, puhuttelevia yhä nykypäivänäkin. Romaani elää nykykielessä esimerkiksi ilmaisullaan "isoveli valvoo" ja idean pohjalta on kehitetty kaikkien tuntema tv-formaattikin.
Tämä todellakin pitäisi lukea uudestaan sillä en hirveästi muista tästä enää. Voisi vuorostaan lukea suomeksi, sillä englanniksi lukiessa en silloin ymmärtänyt ihan jokaista sanaa ja monia juttuja meni varmasti ihan ohi sillä en ollut juurikaan lukenut kirjoja englanniksi. Varmasti suomeksi tämän luettuani kattavamman arvostelun tekeminen onnistuisi paremmin ja olisi mukava nähdä ovatko mielipiteet muuttuneet tästä esseestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti