Sivut

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Puiden väleistä kurkistelevaa

Käytiin tuossa useampi viikko sitten Samin kanssa kävelyllä ja toisena päivänä kaupungilla markkinoilla, kummallakin kerralla kuvailin hieman kun oli todella kaunis sää. Silloin oli vielä ihan talvi ja kunnolla lunta, nyt ne ovat aika reippaasti sulaneet.


Laittakaa ihmeessä kuvien taustalle soimaan tämä upea Florence+The Machinen Queen Of Peace. On tullut hetken tauon jälkeen kuunneltua Florencea paljon ja tuorein albumikin on alkanut tulla sisäistetyksi vaikka aluksi en millään meinannut omaksua sitä. Nyt sain paljon inspiraatiota juuri tästä Queen Of Peacesta, Delilahista, Long and Lostista jne. Tuli pitkästä aikaa jonkinmoista runoutta, enimmäkseen tajunnanvirtaa musiikin pohjalta innoittuneena.

Keskusteluja vaikka sanoja, vailla päämäärää
koitan löytää merkityksen

Tiedän että on jokin osa, puoli jota en vain voi tavoittaa
vaikka tiedän yrittäneeni
mutta jokin pysäyttää joka kerta

Ei tarvitsisi tehdä parastaan miellyttääkseen
ei katsoa itseään muiden silmin
olla paras itselleen

Kunpa voisi levittää siivet 
vapauttaa itsensä omista kahleistaan
lentää siniselle taivaalle

Vapaana huolista, vapaana vastuusta,
vapaana huolista muiden ajatuksista

Virtaus vie mukanaan
kuljettaa läpi päivän ja toisenkin
eikä sitä tajuakaan

Tulen olemaan vapaa 
enkä sokeudu auringosta

Kuinka kaipaankaan aurinkoa valaisemaan
kaiken mitä kaipaan, tarvitsen, haluan

"And meanwhile a man was falling from space
And every day I wore your face
Like an atmosphere around me"

Vaikka jalat katkeaisivat, kädet huitoisivat avuttomina
vahva peruskallio tuo tukea

"Mother, make me
Make me a big tall tree
So I can shed my leaves and 
let it blow through me"

"Mother, make me
Make me a big grey cloud
So I can rain on you things 
I can't say out loud"


Kuin tähdet jahtaavat aurinkoa, tavoittelen aina parempaa
parempaa kuin mitä olen 

kahleet eivät jätäkään
jatkan niiden raahaamista mukana

ehkä ovatkin jo osa minua
muuttuvat pehmoisiksi

Tarvitsen pilvet peittämään minut
vedän luokseni, ympärilleni
suojakseni

"Tell me I will be released
Not sure I can deal with this
Up all night again this week
Breaking things that I should keep"

kunpa tuntuisi kodilta, asettuisi eikä vain kaipaisi 
jotain mitä ei voi enää olla

"And it's my whole heart 
Weighed and measured inside
 And it's an old scar
 Trying to bleach it out"

Pitkään olen ollut eksyksissä, ehkä kuljen valoon
Kohti puiden väleistä kurkistelevaa

2 kommenttia:

  1. Vouuuu!
    Hienoa runoutta!
    Oletko kokeillut koskaan kertojan vaihtamista runoissasi? Pelkkä minäkertoja vaihtaminen muihinkin voisi tuoda lisää syvyyttä, tosin ei niin, että nyt täsäs olisi jotain vikaa. Esitinpähän vain ajatuksen ...

    xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :D Teksti tuli aikalailla tajunnanvirtana musiikkia kuunnellessa. Olen joskus joo kokeillut ja minäkertoja silloin ainakin on tuntunut luontevimmalta. Mutta kiitos ehdotuksesta, voisikin kokeilla uutta suuntaa välillä :D

      Poista