Elämäkertaelokuva kertaa kolme

Jälleen on kerääntynyt lukematon määrä tekstiluonnoksia lukuisista viime aikoina katsomistani elokuvista. Nyt kasaan niistä useamman ja sattui olemaan useampia viime aikoina katsomiani elämäkertaelokuvia. Olen täyttänyt elokuvahaasteen elämäkertaelokuvan kohdan American Sniperilla, joten näille kolmelle keksin muut kohdat haasteessa. Seuraavaksi kerron mietteitäni näistä elokuvista jotka herättivät minussa suurta mielenkiintoa ja ennen näkemistä odotusta niiden näkemisestä. 

Lähde
Dallas Buyers Club (Nelonen plus)
Dallas Buyers Club on elämänkerrallinen draamaelokuva, jossa Ron Woodroof (Matthew McConaughey) saa aids-diagnoosin ja ennustuksen kolmestakymmenestä päivästä elinaikaa. Alkaa Woodroofin taistelu lääketeollisuutta, byrokratiaa ja aikaa vastaan.

Elokuvassa on vakavasta aiheestaan huolimatta myös huumoria, suosikkeihini lukeutuu esimerkiksi huvittava pappikohtaus ja muutkin Woodroofin lääkkeidenhakusysteemit. Kyseisessä kohtauksessa on huippunäyttelyä McConaugleyltä, kuten koko elokuvan ajan vaikka puhetyyliltään ja olemukseltaan on ainakin aiemmin lukeutunut inhokkinäyttelijöihini. Tosin jo Interstellar muutti mielipidettäni hänestä. Dallas Buyer Clubiin hän on haihduttanut itsensä huiman riutuneeksi, aids-potilaan rooliin sopivaksi, ihailtavaa omistautumista. Jared Leto on jälleen huikean muuntautumiskykyinen roolissaan ihanana transsukupuolisena naisena, Raynonina. En meinannut aluksi tunnistaa Letoa lainkaan meikeissään ja puhetyyliä myöten tehdystä omistautumisesta rooliin. Raynon muodostuikin suosikkihahmokseni elokuvassa ja siksi hänen liikuttavasti tehty kuolemakohtauksensa meinasi saada kyynelet silmään. Jennifer Garner lääkärinä joka katsoo Woodroofin perään ja jolla on orastava suhdekin potilaaseensa, jää puolestaan näyttelyltään aikalailla vaisuksi ja todellakin sivuhahmoksi.


Lähde
Elokuva on aiheeltaan hyvin mielenkiintoinen: ehdaksi heteroksi julistautuva mies joutuu yllättäen kohtaamaan homofobisen yhteisön ennakkoluulot ja joutuu miettimään elämänsä täysin uusiksi. En ole aiemmin nähnyt aidsia/hiviä kuvaavia elokuvia, joten tämä oli hyvin mielenkiintoinen ja liikuttava katselukokemus. Elokuva näyttää kuvottavaa homofobiaa ja aikana johon elokuva sijoittuu, oli ärsyttävä käsitys että hiv on vain homojen sairaus. Minulle jäi kuitenkin epäselväksi miten Woodroof oli hiv-tartunnan saanut. Epämääräisen takaumapätkän perusteella minulle jäi epäselväksi oliko hän sittenkin harrastanut seksiä miehen ksnssa ja onko sittenkin kaappihomo. Onhan asia kuitenkin aika epäoleellista elokuvan laajemman juonen kannalta. Elokuvan kerronta on melko hidasta, kasvoihin ja tunteisiin keskittyvää ja elokuvassa on elämäkertaelokuville tyypillisesti lukematon määrä ärsyttäviä ajassa siirtymistekstejä. Elokuvalla on huippunsa ja tylsät kohtansa ja mielestäni se loppuu hieman töksähtäen ja yllättäen. Mutta niinhän elämäkin... Laitan Dallas Buyers Clubin elokuvahaasteen kohtaan elokuva, jossa päähenkilö kamppailee sairauden kanssa.

Lähde
Boys Don't Cry (Viaplay)
Boys Don't Cry perustuu 1990-luvulla nuoruuttaan eläneen transsukupuolisen Brandon Teenan elämään ja järkyttävään kohtaloon. Elämäkerrallinen elokuva kertoo koskettavan ja traagisen kuvauksen naiseksi syntyneestä Brandonista (Hilary Swank). Brandon kokee identiteettinsä olevan mies, törmää järkyttävään suvaitsemattomuuteen ja kokee kovan kohtalon.

 Hilary Swank vetää todella hienon ja uskottavan roolisuorituksen. En ihmettele että hän sai roolistaan parhaan naispääosan Oscarin.


Lähde
Elokuva tuntuu jatkuvalta sähläykseltä ja aiheestaan huolimatta tavanomaiselta 90-luvun teinielokuvalta. Elihän Teena Brandon toki teinin elämän vaikkakaan ei kovin tavanomaista. Vähän petyin tähän sillä elokuva oli melko sekava ja ihmissuhteet tuntuivat päälleliimatuilta. Ehkä pettymykseni johtuu myös korkeammista odotuksistani ja siitä että olin netissä aiemmin lukenut Brandon Teenan elämästä. Elokuvan ote oli aiheestaan huolimatta kumman pirteä ja neutraali, johtuu ehkä Brandonin pirteästä ja hyväntuulisesta olemuksesta sekä hänen huolettoman oloisesta elämänasenteestaan. Ihmisten toiminta Brandonin syntymäsukupuolen paljastuttua on täysin käsittämätöntä ja epäjohdonmukaista, mutta on kyseisiin asioihin ollut 90-luvulla huomattavasti erilaista kuin nykyisin. Eihän silloin varmaan ole edes tunnettu käsitettä transmies, ja kyseinen asia on koettu täysin perverssiksi ja sairaaksi. Onneksi maailma kuitenkin muuttuu. Brandonin kohtalosta ei voi kyllä muuta tuntea kuin katkeruutta, vihaa ja sääliä.  Laitan tämän elokuvahaasteen kohtaan elokuva joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä 

Lähde

Kaiken teoria (Viaplay)

Kaiken teoria perustuu lähes kaikkien tunteman tiedemiehen, fyysikko ja kosmologi Stephen Hawkingin elämään. Tarinasta traagisen ja sankarillisen tekee se, että Hawking sairastaa rappeuttavaa ALS-tautia, jonka myötä hän menettää liikunta-ja puhekykynsä. Tämän elokuvan näkemistä odotin enimmäkseen Eddie Redmaynen takia sekä kiinnostuksesta Hawkingiin ja hänen elämäänsä. Elokuvassa kuitenkin keskitytään yllättävän paljon kahden ihmisen pitkän ja haastavan suhteen kuvaamiseen, ei Stephenin uran ja nerouden. Minulle kuitenkin selvisi jälkikäteen että elokuva pohjautuu Hawkingin vaimon kirjoittamaan kirjaan ja onhan osa Hollywoodin draamaperinteitä keskittyä kuvaamaan ihmisten välisiä suhteita.


Lähde
Kaiken teoria on surullisen kaunis elokuva. On haikeaa seurata Hawkingin kohtaloa sairastua nuorena ja päätyä lopulta pyörätuolista ja puhesyntetisaattorista. Elokuva ei kuitenkaan ole millään tavalla surkutteleva tai säälivä, sillä Hawking elää hienoa elämää sairaudestaan huolimatta ja sopeutuu kaikkeen, Harmi vain kun hänen tuntemuksiaan kohtalostaan ei juurikaan kerrota, vain se että hän suhtautuu kaikkeen aikalailla huumorilla. Redmayne on upea pääroolissa; häneltä todellista heittäytymistä rooliin ja hän on huomattavan yhdennäköinen esikuvansa Hawkingin kanssa. Hänen vaimollaan Janella on kuitenkin huomattavan rankkaa huolehtiessaan miehestään ja kolmesta lapsesta. Felicity Jones on hyvin kaunis ja luonteva Janen roolissa, uhrautuvana vaimona joka lopulta kuitenkin pystyy myöhemmin panostamaan omaankin uraansa. Hän kuitenkin säilyy epäluonnollisen nuorena läpi elokuvan, mikä minua häiritsi epärealistiuudessaan vaikka aika pikkujuttu onkin. Elokuvan ihmissuhteet ovat hämmentäviä ja myös Stephenin sekä vaimonsa eropäätös ihmetytti, vaikka olivat toki etäisen oloisia jo pitkään ja suhteensa on haasteellinen.

Pidin todella paljon elokuvan visuaalisuudesta, erityisesti hämyisän värikäästä 60-70 lukulaisesta värimaailmasta ja puvustus on myös erittäin ihanaa, erityisesti Janen mekot olisin enemmän kuin mielelläni ottanut omalle vaaterekilleni. Elokuvan musiikkimaailma on myös todella kaunis. Parasta elokuvassa kuitenkin olivat Doctor Who-viittaukset ja Hawkingin Dalek-"cosplay" :,D Pikkusen repesin kyseisessä kohtauksessa. Tälle elokuvalle en keksi uutta kategoriaa elokuvahaasteesta, joten jääköön nyt.


Lähde