Suicide Squad kertoo pahamaineisten, enemmän tai vähemmän sekopäisten rikollispahisten joukkiosta. Tämä DC Comicsin sarjakuvista tuttu myös Iskuryhmä X:n nimellä kulkeva joukko muodostuu esimerkiksi Jokerin (Jared Leto) tyttöystävänä tunnetusta sekopäisen ailahtelevasta Harley Quinnista (Margot Robbie), ampumatarkkuudeltaan uskomattomasta Deadshotista (Will Smith), tulta käsistään syöksevä stä El Diablosta (Jay Hernandes), krokotiilimies Killer Crocista (Adewale Akinnuoye-Agbaje). Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun Amanda Waller (Viola Davis) uhkailee, lahjoo ja kiristää poppoon taistelemaan salaisena iskujoukkona mahdollisia tulevia uhkia vastaan. Pian tällainen uhka ilmaantuukin muinaisen Lumoojatar-hengen kautta ja epäilyttävä joukkio päästetään valloilleen johtajanaan sotilas Rick Flag (Joel Kinnaman).
Suicide Squadin monen hahmon näyttelijät ovat onnistuneet roolissaan hyvin, erityisesti Margot Robbie Harley Quinnin ja Jared Leto Jokerin roolissa osoittavat todellista omistautumista. Omasta mielestäni Jared Leto täyttää Jokerin suuren suuret saappaat kiitettävästi ja tuo hahmoon uutta niin ulkonäöllisesti kuin luonteestakin uusia puolia. Leto irrottelee mukavasti kieli poskessa juuri sopivan yliampuvasti. Harmi vain että Jokeri jää todella etäiseksi hahmoksi tällä kertaa, eikä ole suoranaisessa vuorovaikutuksessa muiden keskeisten hahmojen kanssa. Jospa myöhemmin olisi luvasssa lisää. Eihän Jokeri kuulu Suicide Squadiin ja on taustahahmona Harleyn kautta joka puolestaan pääsee ensimmäistä kertaa elokuvissa esiin. Harley on ihanan hullu sekopää ja Margot Robbie on roolissa todella kaunis ja heittäytyvä. Hän tulkitsee Harleyn ailahtelevaisuuden, roisiuden ja lapsenmielisyyden todella mielenkiintoisella tavalla. Mielenkiintoista että hänen ja Jokerin menneisyydestä näytettiin useita takaumakohtauksia. On ihanaa nähdä tämän hurmaavan sekopään ja vaarallisen parin toimimista. Heihin olisi kuitenkin ollut hedelmällistä keskittyä enemmänkin. Mukavaa että Harley Quinn ja Deadshot ovat Suicide Squadin joukkiosta eniten esillä ja äänessä. Pidin myös sympaattisesta, kovan kohtalon omaavasta El Diablosta, joka tosin jäi sivummalle.
Lumoojatar on ehkä kuitenkin hahmoista mielenkiintoisin, ennennäkemätön, uudenlainen hahmo: muinainen henki arkeologin kehossa riivaajana. Outoa että hahmon kykyjä ja taustaa ei esitellä kummemmin, vain ohimennen ja yksipuolisesti. Cara Delevingen rooli jää kuitenkin yllättävän pieneksi, yksiulotteiseksi ja hän roolissaan melko vaisuksi. Lumoojattaren puvustus ja maskeeraus on todella kaunis ja mielenkiintoinen, synkkä ja pelottavakin. Kivan erilainen ulkonäkö saadessaan täydet voimansa verrattuna synkkään riutumukseen. Minua aikalailla huvitti Lumoojattaren teennäinen muokattu ääni hänen ollessaan täysissä voimissa.
Juoni ja hahmokaarti kuulostavat tooodella mielenkiintoiselta, mutta toteutus onkin sitten toinen asia. Hahmot ovat todella upeita ja mielenkiintoisia mutta kömpelö käsikirjoitus ja juonenkuljetus meinaavat pilata koko elokuvan. Tuntuu että hahmoja ei arvosteta sillä heihin olisi voinut keskittyä paljon enemmän ja syvemminin. Värikkäitä hahmoja riittää mutta harvan hahmon esittelylle tai rakentamiselle jää aikaa. Monet hahmot jäävät aivan taka-alalle ja tuntuu että laatu on korvattu määrällä. Esimerkiksi Jared Leton Jokeri haaskataan lähes täysin. Suicide Squadista nousee päällimmäisenä kuinka kömpelöä ja sekavaa sen tarinankerronta on. Juoni on aikalailla kaaosmainen, hajanainen, sekava ja hätiköidyn oloinen. kerronta tuntuu suurelta osin leikellyltä ja kömpelösti kasaan kursitulta,jonka myötä henkilöhahmotkin ovat melko yksiulotteisia. Elokuva alkaa oudosti siten että vähän ajan sisään koitetaan kertoa lukuisan hahmon taustat ja motiivit. Alku on toedlla möhkälemäinen ja elokuvalla kestää kauan ennen kuin tarina lähtee kunnolla käytniin. Muuten elokuva tuntuu olevan vain paikasta toiseen säntäilyä ja ympäriinsä räiskintää. Tässä tulee kuitenkin ottaa huomioon kyseessä olevan supersankari (tai tässä tapauksessa superpahis-leffa) ja toimintaelokuva, mutta ei monessa muussakaan supersankarileffassa tässä määrin sekavasti. Alun hämmennyksen ja kerronnan paikasta toiseen säntäilyn, teennäisen oloisen vihollisen synnyn ja asioiden nopean kehittymisen jälkeen tulee kuitenkin onneksi pinei suvantovaihe jossa ehditään syventyä hahmokemioiden luomiseen ja sivummalle jääneiden hahmojen taustoihin. Hahmojen yhteishengen kehittyminen vaikuttaa kuitenkin vähän teennäiseltä, varsinkin El Diablon kutsuessa heitä jo perheeksi.
Suicide Squadin musiikkimaailma on upea, vaikkakin hieman sekava. Suurin osa klassikko rock-kappaleista kuulostaa kohtauksista irrallisilta ja on outoa että elokuvan alussa musiikki vaihtuu jatkuvasti ikään kuin joka hahmon tunnuskappaleena. Onneksi toiminnan ajaksi musiikkimaailma vaihtuu vähemmän huomiota herättäväksi. Vaikka Queenin kappaleet ovat aina upeita, tähän elokuvan loppupuolella olevaan kohtaukseen Bohemian Rhapsody ei sovi lainkaan irrallisuuden takia.
Elokuva on visuaalisesti aivan upea, sarjakuvamainen, synkkä mutta silti jollain tavalla värikäs. Erityisesti Jokerin ja Harleyn toilailuista kertovat takaumat ovat visuaalisuudeltaan sekopäisen värikkäitä mutta kauniita. Alkupuolen hahmojen esittelyn yhteydessä värikkäät pääkallokuviot ja hamoista kertovat tekstit ovat hienoja ja kekseliäitä, vaikkakin vähän sekavuutta aiheuttavia. Alkuintro on todella hieno ja värikäs ja myös lopputekstit ovat todella katsomisen arvoiset. On yhtä silmäkarkkia kun näyttelijöiden nimien ympärille on koottu hahmoihin liittyvää esineistöä yms aiheeseen kuuluvaa kuvastoa teemaan sopivin neonvärein. On selkeästi Marvelilta matkittua että lopputekstien keskellä tulee jatkoon viittaava kohtaus vielä, tässä tapauksessa viittaus Justice Leagueen, ikään kuin DC:n versioon Avengersista. Senkin elokuvan ensi vuonna tulevaa ensi-iltaa odotan innolla sillä todella mielenkiintoista nähdä Wonderwoman, Batman ja Superman sekä oletettavasti Leton Jokeri samassa elokuvassa. Huomaa että DC koittaa ottaa Marvelilta mallia mutta tässä muutamista Suicide Squadin hienoista puolista huolimatta vähän epäonnistui.
Elokuva on visuaalisesti aivan upea, sarjakuvamainen, synkkä mutta silti jollain tavalla värikäs. Erityisesti Jokerin ja Harleyn toilailuista kertovat takaumat ovat visuaalisuudeltaan sekopäisen värikkäitä mutta kauniita. Alkupuolen hahmojen esittelyn yhteydessä värikkäät pääkallokuviot ja hamoista kertovat tekstit ovat hienoja ja kekseliäitä, vaikkakin vähän sekavuutta aiheuttavia. Alkuintro on todella hieno ja värikäs ja myös lopputekstit ovat todella katsomisen arvoiset. On yhtä silmäkarkkia kun näyttelijöiden nimien ympärille on koottu hahmoihin liittyvää esineistöä yms aiheeseen kuuluvaa kuvastoa teemaan sopivin neonvärein. On selkeästi Marvelilta matkittua että lopputekstien keskellä tulee jatkoon viittaava kohtaus vielä, tässä tapauksessa viittaus Justice Leagueen, ikään kuin DC:n versioon Avengersista. Senkin elokuvan ensi vuonna tulevaa ensi-iltaa odotan innolla sillä todella mielenkiintoista nähdä Wonderwoman, Batman ja Superman sekä oletettavasti Leton Jokeri samassa elokuvassa. Huomaa että DC koittaa ottaa Marvelilta mallia mutta tässä muutamista Suicide Squadin hienoista puolista huolimatta vähän epäonnistui.
Petyin juoneen ja sen kankeuteen kun tätä elokuvaa oli pitkään tullut mielenkiinnolla odotettua. Kaiken kaikkiaan päällimmäiseksi tunteeksi jäi että ajaltaan rajalliseen elokuvaan on koitettu ympätä ihan liikaa yleisölle ennestään suhteellisen tuntemattomia hahmoja. Kaikkeen koitetaan keskittyä yhtä paljon jolloin tulos on sekava ja sirpaleinen. Aiheesta olisi saanut paljon enemmän irti tekijöiden toisenlaisella, ikään kuin rauhallisemmalla lähestymistavalla, keskittymällä valikoituihin asioihin, ei kaikkeen kerralla. Olisin toivonut että ensimmäisessä aihetta käsittelevässä elokuvassa olisi keskitytty vain muutamiin hahmoihin ja sitten vasta kokonaisuuteen nyt aiheutuneen sekavuuden välttämiseksi. Olihan tämä kuitenkin ihan katsomisen arvoinen elokuva ennen kaikkea visuaalisuutensa ansiosta. Olisin kuitenkin halunnut pitää tästä kovasti. Kehno juoni ja käsikirjoitus kuitenkin estivät sen.
Elokuvahaaste: sarjakuvaan perustuva elokuva
Elokuvahaaste: sarjakuvaan perustuva elokuva
Mistä katsoin: Finkinon valkokankaalta
kävin itse juuri tänään kattomassa tän ja pidin kyllä paljon, vaikkei yksikään hahmo ollut minulle entuudestaan tuttu (jopa Batmanin tunnen vaan nimeltä).
VastaaPoistaLumoojatar oli minusta toosi random, muinainen inka-aarre jonka sisällä piilee sielu, ei jotenkin iskenyt.
Mäkin pidin kyllä eniten hahmoista, ja siitä että esim. Deadshot ei ollut pelkkä yksinkertainen palkkamurhaaja ja rakasti kumminkin tytärtään. Oon samoilla linjoilla sun kanssa sen suhteen että leffa olis voinu keskittyä hahmoihin, ei mua kiinnosta konekivääriammunta ja sitähän leffa aika pitkälti oli.
Eniten koko leffassa pidin siitä kuinka Harleyn ja Jokerin historiasta kerrottiin takaumien kautta, ja voi apua se on sairas ja ahdistava suhde, Jokerihan kohtelee Harleyta kuin biojätepussia, muttei se Harleyta tunnu haittavan.
Mutta joo hei, tosi hyvä postaus ja laajasti analysoitu! <3
Minustakin oli hyvä että Deadshotia kuvattiin monipuolisesti. Hyvin sanottu tuo Jokerista ja Harleysta. Kiva että tykkäsit sepustuksestani :D
PoistaMä en ole tätä leffaa vielä nähnyt, koska tää kaikenlainen supersankarimeininki (tai siis tässä tapauksessa vihollinen) ei kiinnosta niin hirmuisesti, että olisin elokuviin menemisestä halunnut maksaa ison summan. Vaikka olen leffasta lukenut hyvinkin paljon samanlaista palautetta ja kommenttia kun mitä sulla tässä oli, niin ajattelin silti vuokrata sen, kun se ilmestyy levylle :) Katotaan mitä tykkään!
VastaaPoista