The Painted Bird: Kärsimystä kärsimyksen perään

Lähde

Narisovannaya ptitsa.
Tsekki, Slovakia, Ukraina 2019.
Ohjaus ja käsikirjoitus Václav Marhoul.
Draama, sota.

Pieni juutalaispoika vaeltaa 1940-luvun Itä-Euroopassa päätyen vastoinkäymisestä toiseen, eikä päivä näytä paistavan risukasaan. Ja jos paistaa, silloin se onkin tulipalo, jonka vahingossa onnistui mummon mökkiin sytyttämään. Pikkupojan kohtaama maailma on takapajuinen ja henkisesti jälkeenjäänyt sekä ihmiset siinä toinen toistaan epäinhimillisempiä ja agressiivisempia.

Painted Bird on epämukavaa katsottavaa isolla eellä. Se on kuin kärsimyksen antologia. Elokuva on jaettu lukuihin, jotka on nimetty pikkupojan kohtaamien ihmisten mukaan. Ja ihmisiä on monia, sillä poika asuu paikassa jos toisessa. Jokaisesta paikasta on syystä tai toisesta lähdettävä kärsittyään ja jopa kirjaimellisesti paskassa ryvettyään. Elokuvan visuaalinen ilmaisu on taiteellista, erityisesti mustavalkoisuus tukee maailman karuutta ja niin fyysistä kuin henkistäkin likaisuutta.

Ilmaisu on visuaalisesti taiteellinen. Luontoa maalaillaan ja ihaillaan, vaikka ihmiset sen keskellä ovatkin suurilta osin raakalaisia. On mielenkiintoista huomata, miten järkyttävän ra'alta elokuva tuntuu, vaikka suurin osa raakuuksista tapahtuu kuvan ulkopuolella ja ne jäävät katsojan itse täydennettäväksi.

Lähde

Elokuva on hyvin hiljainen, musiikkia on käyetty minimalistisesti ja monet ihmisistä ovat hyvin vaitonaisia, eikä nimettömäksi jäävä päähenkilöpoika taida sanoa juuri yhtään vuorosanaa. Äänimaailma on niin painostava ja harkittu, että äkillisiä kovia ääniä oikein hätkähtää.

Karmeaa ei ole vain kaukana mylvivä toinen maailmansota, vaan ihmisen raakuus ylipäänsä. Holokaustin ja sodan kauhuja kuvataan lapsen silmin, ikään kuin kaikki ihmiskunnan kokemat kauhut kaatuisivat yhden yksilön niskaan.

Koko elokuvan helmi on pääosan vetävä pikkupoika, Petr Kotlár totisena kokijana, joka ottaa kaiken mukisematta vastaan. Hän kantaa traagisuutta harteillaan liikuttavasti ja toimii katsojan ikkunana maailmaansa. The Painted Bird on kuin toiseen maailmansotaan ajoittuva Jokerin syntytarina. Olisi mielenkiintoista tietää, kasvaako pikkupojasta ihan vinoutunut ihmishirviö kaikkien karmaisevien kokemustensa jälkeen.

Lähde

Elokuvan kohokohtia ovat inhimilliset, lämpimät ihmiset, joita pojan matkan varrelle sattuu muutamia. Tällöin näkyy pilkahdus ihmisen hyvyydestä ja tällöin katsojana toivoo, että poika saisi kodin onnellisesta paikasta. Elokuvaan on saatu suuriakin näyttelijänimiä, kuten Udo Kier, Stellan Skarsgård ja Harvey Keitel. He ovat omien episodiensa kohokohtia, mutta kokonaisuuden kannalta kuitenkin pienessä, ohimenevässä roolissa.

Kahden tunnin ja 49 minuutin kesto on aivan liian pitkä näin raskaalle elokuvalle ja elokuvan pointti olisi pysynyt paremmin kasassa tiivistämisen myötä. Jokaisessa kohtauksessa tapahtuu karmeuksia, jonka myötä elokuva ei ole aivan niin vakavasti otettava kuin olisi voinut olla. Raakuus menee jo ihan överiksi, eikä suurinta osaa traagisista tapahtumista edes muista. Raakuudet ovat ihan omaa luokkaansa mielikuvituksellisuudessa, miten monilla tavoin voikaan ihmistä kaltoinkohdella.

Kaiken kaikkiaan The Painted Bird on riipaisevan surullinen ja järkyttävä elokuvakokemus. Elokuvassa on ajoin kestämistä, mutta on todella vaikuttava ja omaperäienn ylivedoistaan huolimatta.