Huonon runouden päivä

Tänään on huonon runouden päivä. Jos joku ei ole vielä kuullut siitä, niin tässä infoa kopioituna Facebookista:

"Toiset saavat elämänsä eväiksi

Ruttuisen tuubin vanhaa sinappia

Kohtalon valottomasta jääkaapista

Mutta siitä piittaamatta he palauttavat pullot

Ostavat lenkkiä kaupasta

Sitten he kirjoittavat siitä runon!

Jo neljättä kertaa!

18.4. 2016 on aika muistaa vogonirunoutta, nuortenlehtien itkuisia angstipöräyksiä sekä pöytälaatikkorunoilijoita joiden olisi parempi lukita pöytälaatikkonsa ja ajaa koko pöytä jyrkänteeltä. Kanna siis tänä suurena huhtikuun maanantaipäivänä runosuolesi kurlutus kekoon postaamalla seinällesi surkeimpia tekeleitäsi, tai ehkä jonkun toisen surkein tekele! Osallistu, ja kutsu myös ystäväsi mukaan.

Malja huonolle runoudelle!"

Aloin tapahtuman innoittamana kaivelemaan kaappien kätköistä vanhoja vihkoja ja päiväkirjoja. Mukavaa häpeää tuntee vanhoja merkintöjä ja runoja lukiessa, on tässä niitä lukiessa saanut kunnolla naureskella. Jaoinkin päivän Facebook-tapahtumassa vanhan runon. Ei sillä ettei tuoreemmistakin sepustuksista löytyisi yhtä huonoa runoutta, mutta vuosien kuluessa häpeä on etäisempää joten kouluaikaisia runoja on helpompi julkaista :,D En halunnut plöräyttää tekstejä Facebook-sivulleni, sillä koin blogipostauksen paremmaksi julkaisuväyläksi.

Kuvituksena toimii äidilleni tekemä synttärikortti ja sen vaiheet. Hänellä on tänään syntymäpäivä, paljon onnea!

Tässä täysin autenttinen ala-asteikäisen minun, viidennellä luokalla, kirjoittamani runo, ajankohtaisesti nimeltä Kevät ja rakkaus

Lumikasat horjuu

pian maahan ne sortuu

Sä oot mun ihastus

Toivon et en oo sun vihastus

Lumi suli pois

kohta kesä ois

Lumettomat puut

Mulle kelpaa ei muut

Jos sä lähtisit pois

mun sydän murskana ois

Aurinko lumen vei

Kesä vielä tule ei

En aina ymmärrä sun mieltä

aivan kuin vierasta kieltä

Mutta silti pojista ihanin oot

Ei haittaa vaik typeryyksiä joskus hoot

Vuonna 2011 tulikin enemmän rustailtua runoja, olisinkohan ollut kahdeksannella luokalla näiden aikaan.

Tässä ihanan klassista teiniangstia!

Tyhjä koulun piha,

sisälläni viha.

Ketään ei näy,

suru sisään käy.

Tyhjä olo sielussani,

pala nielussani.

Kyyneleet polttaa silmissä

Elämä ei ole kuin filmissä

Joskus ei ole lähellä rakasta, ketään

ja joutuu kestämään sateisen sään

Ei kukaan sateelta suojaa tarjoo

seurana ei oo ees sateen varjoo.

Kyllä sateenvarjo oli kirjoitettuna erikseen, huomaa että kielioppinatsiuteni on kehittynyt vasta yläasteen jälkeen.

Ensimmäisiä kokeiluja englanniksi... Liekköhän Hurtsia tullut kuunneltua

Who is girl you now kiss?

Why I still miss?

It´s been long time I saw you

Blood, tears and gold,

is it my soul what I sold

To you

Voi voi tätä dramatiikkaa

Aina kun sut nään,

sydämeni hypähtää.

Tuntuu että tähän kuolen,

rintaani sain rakkauden nuolen.

Mikähän kyselyikäkin on iskenyt...

Veikö kissa kieleni?

Kadotinko mieleni?

Tulinko tiellesi?

Pilasinko elämäsi?

Mursinko nenäsi?

Kadotinko kesäsi?

Tuhosinko pesäsi?

Teinkö sinut hulluksi?

Haukuinko sut mulkuksi?

Mursinko tahtosi?

Tuhosinko mielesi?

Ja kissa veikö kielesi?

Teinkö tän kaiken,

vaikka halunnut en?

Tuhosinko kaiken?

Nyt iäksi sulle vaikenen.

Hyvää huonon runouden päivää kaikille! Antakaa runosuonen sykkiä vapaasti sillä huonollekin runoudelle on paikkansa :D