Tänään on huonon runouden päivä. Jos joku ei ole vielä kuullut siitä, niin tässä infoa kopioituna Facebookista:
"Toiset saavat elämänsä eväiksi
Ruttuisen tuubin vanhaa sinappia
Kohtalon valottomasta jääkaapista
Mutta siitä piittaamatta he palauttavat pullot
Ostavat lenkkiä kaupasta
Sitten he kirjoittavat siitä runon!
Jo neljättä kertaa!
18.4. 2016 on aika muistaa vogonirunoutta, nuortenlehtien itkuisia angstipöräyksiä sekä pöytälaatikkorunoilijoita joiden olisi parempi lukita pöytälaatikkonsa ja ajaa koko pöytä jyrkänteeltä. Kanna siis tänä suurena huhtikuun maanantaipäivänä runosuolesi kurlutus kekoon postaamalla seinällesi surkeimpia tekeleitäsi, tai ehkä jonkun toisen surkein tekele! Osallistu, ja kutsu myös ystäväsi mukaan.
Malja huonolle runoudelle!"
Aloin tapahtuman innoittamana kaivelemaan kaappien kätköistä vanhoja vihkoja ja päiväkirjoja. Mukavaa häpeää tuntee vanhoja merkintöjä ja runoja lukiessa, on tässä niitä lukiessa saanut kunnolla naureskella. Jaoinkin päivän Facebook-tapahtumassa vanhan runon. Ei sillä ettei tuoreemmistakin sepustuksista löytyisi yhtä huonoa runoutta, mutta vuosien kuluessa häpeä on etäisempää joten kouluaikaisia runoja on helpompi julkaista :,D En halunnut plöräyttää tekstejä Facebook-sivulleni, sillä koin blogipostauksen paremmaksi julkaisuväyläksi.
Kuvituksena toimii äidilleni tekemä synttärikortti ja sen vaiheet. Hänellä on tänään syntymäpäivä, paljon onnea!
Tässä täysin autenttinen ala-asteikäisen minun, viidennellä luokalla, kirjoittamani runo, ajankohtaisesti nimeltä Kevät ja rakkaus
Lumikasat horjuu
pian maahan ne sortuu
Sä oot mun ihastus
Toivon et en oo sun vihastus
Lumi suli pois
kohta kesä ois
Lumettomat puut
Mulle kelpaa ei muut
Jos sä lähtisit pois
mun sydän murskana ois
Aurinko lumen vei
Kesä vielä tule ei
En aina ymmärrä sun mieltä
aivan kuin vierasta kieltä
Mutta silti pojista ihanin oot
Ei haittaa vaik typeryyksiä joskus hoot
Vuonna 2011 tulikin enemmän rustailtua runoja, olisinkohan ollut kahdeksannella luokalla näiden aikaan.
Tässä ihanan klassista teiniangstia!
Tyhjä koulun piha,
sisälläni viha.
Ketään ei näy,
suru sisään käy.
Tyhjä olo sielussani,
pala nielussani.
Kyyneleet polttaa silmissä
Elämä ei ole kuin filmissä
Joskus ei ole lähellä rakasta, ketään
ja joutuu kestämään sateisen sään
Ei kukaan sateelta suojaa tarjoo
seurana ei oo ees sateen varjoo.
Kyllä sateenvarjo oli kirjoitettuna erikseen, huomaa että kielioppinatsiuteni on kehittynyt vasta yläasteen jälkeen.
Ensimmäisiä kokeiluja englanniksi... Liekköhän Hurtsia tullut kuunneltua
Who is girl you now kiss?
Why I still miss?
It´s been long time I saw you
Blood, tears and gold,
is it my soul what I sold
To you
Voi voi tätä dramatiikkaa
Aina kun sut nään,
sydämeni hypähtää.
Tuntuu että tähän kuolen,
rintaani sain rakkauden nuolen.
Mikähän kyselyikäkin on iskenyt...
Veikö kissa kieleni?
Kadotinko mieleni?
Tulinko tiellesi?
Pilasinko elämäsi?
Mursinko nenäsi?
Kadotinko kesäsi?
Tuhosinko pesäsi?
Teinkö sinut hulluksi?
Haukuinko sut mulkuksi?
Mursinko tahtosi?
Tuhosinko mielesi?
Ja kissa veikö kielesi?
Teinkö tän kaiken,
vaikka halunnut en?
Tuhosinko kaiken?
Nyt iäksi sulle vaikenen.
en ollutkaan kuullut tästä päivästä mitään:D ai kamala mua hävettää aiemmin kirjoittamani jutut, mutta eipä niitä silti raaski pois heittää~
VastaaPoistaKetäpä ne ei hävettäis kun näkee niin suoraan sen kehityksen alkuajat :D Mutta eihän niitä tietenkään pidä pois heittää kun niille voi jälkeenpäin naureskella ja niitä on hyvä jakaa tällaisina päivinä muille xD
PoistaKiitokset onnitteluista. Hienoja runoja nuorelta. Äippä
VastaaPoistaKiitoksia :D Hassua että kommentoit kerrankii :,D
Poista