Sivut

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Vuoden 2016 aikana luettua


Mainitsin loppuvuodesta tekeväni tällaisen postauksen, mutta tämän julkaisuhan venähti sitten urakalla. Tässä kuitenkin kerättynä vuonna 2016 lukemani kirjat. En ole ihan varma muistinko kuvata kaikki mitä luin. Ehkä ei tosiaan tullut luettua kuin näin vähän. Olen kyllä huomannut lukiosta alkaen ja varsinkin nyt yliopistossa, että lukeminen on vain vähentynyt ja vähentynyt kun opiskelulukemista on niin paljon. Viime vuonna tuli luettua siis noin 15 kaunokirjallisuuteen lukeutuvaa kirjaa jos kaikki olen laskenut.

 Suurin osa viime vuonna lukemastani on siis koostunut opiskelukirjallisuudesta, kursseja varten luetusta tutkimuskirjallisuudesta ja tenttikirjoista.

Luin esimerkiksi tämän Suomen taiteen historia kirjan (395s.) ja Suomen kirjallisuuden historia- tiiliskirjan vain muutamia tenttikirjoja mainitakseni.

Mutta nyt lukemaani kaunokirjallisuuteen

 John Green- Tähtiin kirjoitettu virhe 
Tämä oli ensimmäinen lukemani kirja viime vuonna ja luin tämän joululomalla sillä olin saanut tämän kai jo pari vuotta sitten joululahjaksi ja kirja oli vain odottanut hyllyssä. Tämä on kyllä vähän ylihehkutettu eikä ollut mielestäni niin ihmeellinen. Kielikin aika yksinkertaista ja perusjuttuja selitellään, mutta ehkä tämä johtuu vain siitä että on kai suunnattu nuoremmalle kohdeyleisölle.

 Billie Letts- Sydämeesi kodin teen
Vuosia sitten oltuani kesätöissä kirjastossa sain ottaa sieltä kirjoja jotka olisivat muuten menneet roskiin. Tämä oli yksi niistä ja tämä roikkui hyllyssä kauan koskemattomana, kunnes alkuvuodesta aloitin lukemaan. Oli ihan sympaattinen selviytymistarina nuoresta raskaana olevana tytöstä.


 Antti Heikkinen- Risainen elämä, Juice Leskinen 1950-2006 (463s.)
Olen tavallisesti pitänyt elämäkertakirjallisuutta tylsänä, vaikka en kai ollut yhtään kokonaista elämänkertaa koskaan lukenutkaan. Mutta saatuani tämän Juice Leskisen elämäkerran synttärilahjaksi, innostuin lukemaan sitä vanhempieni ja monien sukulaisten kehuttua sitä. Kirja paljastuikin mielenkiintoiseksi sillä Leskinen oli hyvin mielenkiintoinen henkilö ja Heikkinen kirjoittaa humoristisesti, elävästi ja kiinnostavasti. 

George Orwell- Eläinten vallankumous (126s.)
Tämä klassikko oli jo pitkään ollut mielessä että pitäisi lukea, mutta viimein kun olimme menossa kaveripariskunnan kanssa katsomaan tästä tehtyä mukaelmanäytelmää, päätin lukea tämän että ymmärtäisin näytelmästä paremmin. Tämähän on satiiri Venäjän vallankumouksesta, mutta en tiennyt juurikaan teoksen takana olevista historiallisista asioista, joten tämä meni minulle melko eläinsatuna kuten varmaan monille sukupolville aiemminkin. Teoksessa oli ihan nokkelia juttuja ainakin niiltä osin mitä ymmärsin.

Anja Kauranen- Sonja O. kävi täällä (275s.)
Luin tämä kirjallisuus ja sukupuoli-kurssia varten ja kirjoitin tästä esseen, jossa kirjoitin päähenkilö Sonja O:n identiteetin kehittymisestä suhteessa sukupuolisuuteen.

Anja Kaurasen romaani Sonja O. kävi täällä (1981) kertoo nuoren naisen kamppailusta identiteettinsä ja naiseutensa kanssa. Sonja O.n identiteettiin vaikuttavat vahvasti hänen venäläistaustaisen sukunsa traaginen historia, juopotteleva isä Boris ja pidättyväinen, työläs, perhettä pystyssä pitävä äiti Tamara, kehitysvammainen veli Leo sekä venäläiset isovanhemmat baabuska ja dieduska, Viipurin evakot. Suvun vaietut salaisuudet Sonjan äidin mielisairaalassa tehdystä itsemurhasta, tädin sekä ”imaginäärisen serkun” kohtalo pelottavat ja mietityttävät nuorta Sonjaa. Sonjan lapsuudessa on viittauksia myös seksuaaliseen ahdisteluun ja hyväksikäyttöön perhepiirissä.

Sonja O. käy elämässään läpi monet miessuhteet ja myös suhteen naisen kanssa, käy mielisairaalassa ja välillä huomaamattaan asettuu aloilleen. Sonjalla on elämässään miehiä iso liuta alkaen homoseksuaalista Kissamiehestä ja rajusta Reijo Seilorista, jatkuen yliopistossa tohtori Erikiin, aloittelevaan kirjailijaan Karriin ja hänen isäänsä Osmaan, sitten Janne Maalaispoikaan ja Oliver Wendelmaniin sekä Ilari Mestarirunoilijan, Mikael Paljasjalan ja Leonid Palvovitsin kautta lopulta eheyttävään rokkariin, Karri Vaaraan. Kaikkien miesten keskellä on naisystävä Sisko, joka auttaa Sonjan itsensä etsimisessä.

Waris Dirie, Cathleen Miller- Aavikon kukka (288s.)
Tästä kirjoitin postauksen jo aiemmin.

Jane Austen- Neito vanhassa linnassa
Äänikirjaa on mukava kuunnella aina autolla ajaessa ja tämäkin tuli kuunneltua äänikirjana. Ihanan klassinen romaani nuoresta Catherinesta seurapiirielämässä ja ihmissuhdekoukeroiden keskellä.

Antti Holma- Kauheimmat runot (192s.)
Yllätyin kun huomasin tämän kirjakaupan hyllyssä sillä Antti Holma on tunnettu näyttelijänä enkä tiennyt hänen olevan myös kirjailija. Runokokoelmassa on hauskoja parodisen pastissia runoja "Reino Leinolta", "Sirsi Sunnakselta", "Karin Toisiks-Paraskelta" ja Edith Södermalmilta. Runoissa on ovelasti mukailtu aitojen runoilijoiden tyyliä ja aihemaailmoja humoristisella tavalla. Tätä lukiessa on siis hyvä olla tietoa Eino Leinon, Kirsi Kunnaksen, Heli Laaksosen ja Edith Södergranin runouden tyylistä ja teemoista että  Kauheimmista runoista saa kaiken irti. 

Elena Mady- Vaihdokas (379s.)
Tämä oli ihan mielenkiintoinen, trilogian aloittava kotimainen fantasia/scifi-kirja. Elämän ja kuoleman rajalla seikkaileva henkiolento, vaihdokas päätyy suuren menetyksen kokeneen nuoren tytön kehoon, ja päätyy keskelle jännittäviä ja traagisiakin tapahtumia. En vielä tiedä tulenko lukemaan kahta muuta osaa.

Elias Lönnrot- Kalevala (729s.)
Tämän luin suurimmilta osin kesälomalla ja Kalevalan kieleen oli kyllä paljon totuttelua. Luin tämän nyt keväällä käymääni Suomen kirjallisuuden klassikot-kurssia varten. Raskaasta luettavasta huolimatta koin useita ahaa-elämyksiä ja huomasin mistä useat suomalaisessa kulttuurissa olevat asiat ovat peräisin. Oli hauskaa peilata tätä aiemmin lukemaani Johanna Sinisalon Sankarit-romaaniin, joka on Kalevala nykyaikaan tuotua.

Johan Ludvig Runeberg- Vänrikki Stoolin tarinat
Oli aika perus klassikkorunoja, mutta eniten tykkäsin tämän painoksen kuvituksesta, joka oli todella kaunis. Tämänkin luin Suomalaisen kirjallisuuden klassikot-kursille.

Gena Showalter- Yön kirous
Kevyttä lukemista kesällä, kauan hyllyssä lukematta roikkunut pokkari, joka on ilmeisesti jonkin sarjan aloitus. Tämä ei oikein säväyttänyt ylifantasiamaisuudellaan ja yliromanttisuudellaan. Kuitenkin mielenkiintoista teoksessa on että hahmot ja teemat ovat Pandoran lipas-myyttiin pohjautuvia.

Laura Lindstedt- Oneiron
Vuoden 2015 Finlandia- palkinnon saanut romaani oli mielenkiintoinen ja juoneltaan erikoinen. Seitsämän eri maista ja erilaisista taustoista tulevaa naista kohtaa hämmentävässä kuolemanjälkeisessä tyhjässä välitilassa. Mielenkiintoista oli erityisesti eri kirjallisilla lajeilla leikittely ja lajien välillä vaihtelu, kuten myös teoria siitä mitä on kuoleman jälkeen.

William Golding- Kärpästen herra
Sain tämän lainaan kaveriltani alkusyksystä ja pääsin loppuun vasta joululomalla. En tiedä miksi lukeminen oli niin hidasta, vaikka kyseessä on todella ohut kirja. Tietysti syksy oli aika kiireinen ettei ylimääräiselle lukemiselle jäänyt aikaa. Mutta kuitenkin ihan paikkansa ansainnut klassikko alle 13-vuotiaiden poikien joukkiosta, joka päätyy autiolle saarelle. Kärpästen herra on mielenkiintoinen kuvaus ihmisyydestä ja kuinka helppoa inhimillisyys on kadottaa ollessa sivilisaation ulottumattomissa.

Jojo Moyes- Kerro minulle jotain hyvää (487s.)
Tykästyin todella tähän elokuvaan ja pakko tämä oli kirjanakin lukea. Oli aivan yhtä hyvä kuin elokuva, ja elokuva noudattelee kirjan tarinaa aika tarkasti. Juoni ei siis tuottanut yllätyksiä, mutta oli mukava tietää tarinasta tarkemmin ja enemmän yksityiskohtia, kuten aina kirjaa lukiessa kun elokuvan on jo nähnyt. Teoksen kieli on ihanan rentoa ja hyväntuulista rankoistakin aiheista huolimatta

Jonas Jonasson- Lukutaidoton joka osasi laskea (417s.)
Tämän luin melkein yhdeltä istumalta bussimatkoilla. Viime vuonna lukemani saman kirjailijan Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi oli todella hauska, persoonallisesti kirjoitettu ja kirjasta tehty elokuva on yksi suosikeistani. Tämä Lukutaidoton ei pettänyt odotuksia ja oli yhtä hauska, tapahtumarikas. Hauskaa oli useiden tarinalinjojen kuljettaminen rintarinnan, eikä juoni ollut mitenkään sekava silti.

3 kommenttia:

  1. Tää oli mielenkiintoinen postaus, ja voin niin samaistua tuohon, että nykyään tulee yliopiston takia luettua todella vähän vapaaehtoisesti vapaa-ajalla. Ennen olin kyllä kunnon lukutoukka, mutta jo lukiossa alkoi se oma innostus kadota. Lähinnä oon yrittänyt lukea englanninkielisiä klassikkokirjoja, mutta välillä kyllä hävettää, kun ei ole tullut edes suomalaisia klassikkoteoksia luettua. :D Siinä olis muuten ihan hyvä tavoite tähän keväälle ja kesälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, Kärpästen herra on mun mielestä yksi parhaimmista kirjoista ikinä!

      Poista
    2. Kiva että tykkäsit :) Hyvä että en oo ainoo jolle on käyny lukemisen kanssa näin :,D Joo muakin kirjallisuuden opiskelijana hävettää joidenkin oleellisten kirjojen ollessa lukematta yhä. Ja Kärpästen herra on kyllä hyvä :) Jospa säkin kesällä intoutuisit lukemaan ja englanninkieliset klassikot on kyllä aika oleellinen osa yleissivistystä myös.

      Poista