Sivut

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Three Generations- kuvaus transsukupuolisen nuoren lähipiiristä

Kuvahaun tulos haulle three generations movie poster

Gaby Dellanin ohjaama draamaelokuva Three Generations kertoo värikkäästä kolmen sukupolven newyorkilaisperheestä ja ennen kaikkea perheen nuorimmaisesta, 16-vuotiaasta Raysta (Elle Fanning). Ray on nelivuotiaasta asti kokenut olevansa poika ja tytön kehosta pois pääsy on hänen suurin toiveensa. Sukupuolen korjaamisen tullessa ajankohtaiseksi tämä aiheuttaakin hämmennystä lähipiirissä. Jopa Rayn boheemi lesboisoäiti Dolly (Susan Sarandon) joutuu sulattelemaan tosiasiaa että hänellä onkin tyttärenpoika eikä -tytär. Rayn yksinhuoltajaäiti Maggie (Naomi Watts) puolestaan joutuu vastakkain oman hankalan ihmissuhdehistoriansa kanssa tavoitellessaan Rayn isän allekirjoitusta sukupuolenkorjausprosessin etenemiseksi.

Alunperin About Ray-nimellä kulkeneen Three Generationsin julkaisua on muuten jouduttu lykkäämään vuodesta 2015 ilman julki kerrottua syytä. Ehkä syynä on se että Three Generations käsittelee sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta hyvin avoimesti, mikä syynä kuitenkin vähän ihmetyttäisi sillä kyseiset teemat ovat muutenkin pinnalla. Three Generationsin Suomen ensi-ilta oli 14.4. mutta jo näin viisi päivää sen jälkeen näytös on elokuvateatterikeskus Tapion pienimmässä salissa ja katsomossa on lisäkseni vain neljä henkeä. Suurta suosiota elokuva ei siis vaikuta keränneen.

 Kuvahaun tulos haulle three generations movie

Elle Fanning on eläväinen roolissaan astetta vaikeampaa murrosikää läpi käyvänä Raynä. Hahmoon päästään lähelle Rayn mietteistään kokoamien videopätkien sekä Fanningin ilmeikkään ja eläytyvän näyttelemisen kautta. Naomi Wattsin näyttely puolestaan on sympaattista lapsestaan huolissaan olevan, uuden edessä epäröivän Maggien roolissa. Pääosien näyttelijät vetävät roolinsa hyvin, mutta silti hahmot jäävät melko pintapuolisiksi eikä heidän päänsä sisään aivan täysin pääse. Tämä johtuu hieman ontuvasta käsikirjoituksesta. Susan Sarandonin sekä hänen hahmonsa naisystävän roolista olisin toivonut suurempaakin; he tuntuivat melko etäisiltä erityisesti Rayta kohtaan. Ylipäänsä hahmot puhuvat Rayn ohi, hänen äitinsä kautta nuoren itse jäädessä häntä koskevista keskusteluista ulkopuoliseksi. Tämä on käsikirjoituksellisesti kummallinen ja transsukupuolisen sivuun jättävä ratkaisu, mutta saattaa toki olla tarkoitettu tehokeinoksi.

Elokuvaan sisältyy toki draamagenren kliseiden ohella transsukupuolisuuden kuvaamiseen liittyviä kliseitä, kuten katuväkivaltaa, ennakkoluuloja, ohimeneväksi sairaudeksi luulemista sekä empimistä miesten ja naisten vessan välillä. Näistä varsinkin ensimmäistä on nähty jo aiemmin transsukupuolisuutta käsitelleissä elämäkerrallisissa elokuvissa Tanskalainen tyttö ja Boys Don't Cry. Onneksi Three Generations on vahvasti nykyaikainen ja onnellisempi kertomus.

Three Generationsin kerronta on hidastempoista ja viipyilevää, ajoittain jopa tylsistymiseen asti. Tämä kuitenkin kuvastaa osuvasti arkielämän etenemisen tapaa sekä Rayn palavaa odotusta hormonihoitojen aloittamisesta. Kuvaustyyli puolestaan on kaunis ja yksityiskohdat huomioiva, välillä hetkeen pysähtyvä. Elokuvassa on alkuun ihan nokkelia, vauhdikkaita skeittauskohtauksia joissa katsoja näkee ympäristön Rayn silmin. Nämä ja lähikuvat Rayn kasvoista alkavat kuitenkin käydä puuduttavaksi kun samanlaiset kohtaukset toistuvat.

Three Generations on tarttunut ajankohtaiseen aiheeseen transsukupuolisten ihmisten oikeuksien ollessa vahvasti pinnalla. Elokuva keskittyy teini-ikäisen ahdistavaan tilanteeseen ja perhesuhteiden kiemuroihin tunnelman ollessa halki elokuvan elämänmakuinen ja tunteellinen. Genreltään Three Generations onkin vahvasti draamaelokuviin lukeutuva suurine tunteineen. Niin perheen ilon, surun kuin vihankin hetket nähdään läheltä. Henkilöiden väliset suhteet ovat keskiössä, ei niinkään itse Rayn sukupuolen korjaaminen. Kuitenkin hieman ontuva toteutus vie mielenkiintoiselta aiheelta sen täyden potentiaalin.

Kuvahaun tulos haulle about ray
Oli muuten mielenkiintoinen Mediakirjoittamisen kurssi, jonka kritiikki- osion tehtävää varten kävin tämän asiakseen katsomassa. Kerrankin sai yhdistettyä huvin ja hyödyn!

2 kommenttia:

  1. Näissä tämän tyyppisissa draamoissa on itselle aina se paha, että ne mitkä jää Oscar-ehdokkuuksien ulkopuolelle jäävät hyvin usein näkemättä. Selvästi päältä päin kuitenkin näkee, että sellaiseksi Oscareita kalastelevaksi teokseksi on tarkoitettu, niin kertonee se kai jotain, ettei ole ollut tarpeeksi hyvä edes ehdokkuuksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, ja tuokin kertoo elokuvasta paljon että on jäänyt julkasulimboon pariksi vuodeksi.

      Poista