lauantai 11. huhtikuuta 2015

Pohdintaa meikkaamisesta


Tässä vain vähän kulmaväriä ja huultenrajauskynää.

Olen törmännyt nyt mediassa jonkin verran keskusteluun naisten meikkaamisesta ja siitä uskaltavatko monet esiintyä kuvissa ilman meikkiä. Halusin kirjoittaa tästä aiheesta postauksen, sillä heräsin ajattelemaan asiaa luettuani Ilta-Sanomien jutun meikittömistä naisista. Tämä aihe oli lähtenyt käyntiin Suvi Pitkäsen Instagram-kuvasta, jossa hän väitti olevansa meikittä vaikka tuosta linkistä löytyvästä kuvasta selvästi näkyy meikattu naama. Aiheeseen liittyvä juttu myös täällä.

Itsekin olen kiinnittänyt huomiota miten Instagramin selfieissä nomakeup-hastageilla merkityissä kuvissa naiset näyttävät olevan meikattuja, olivatpa ne sitten edellisillasta jääneitä meikkejä tai kestovärjäyksiä, täysin meikittömiä kuvia harvat uskaltavat jakaa somessa. Pin The Fuck Ups-blogissa Miss Ruki Verin tekemästä Tinder-kokeilusta nousi haloo onko hänellä meikkiä meikittömäksi sanotussa kuvassaan. Hän kuitenkin näppärästi osoitti väitteet vääriksi ja näytti todella luonnollisen kauneutensa. Ehkä olisi pitänyt ottaa oppia tuossa linkkaamassani postauksessa kerrotuista vinkeistä ja ottaa meikittömät sefiet luonnonvalossa ja imartelevammassa kuvakulmassa xD


Kauheaa kun nykyisin jopa ala-asteelaiset alkavat meikata. Itse aloin meikkaamaan oikeastaan vasta kolme vuotta sitten. On kuitenkin jokaisen oma asia miten suhtautuu meikkiin, ja missä iässä niihin alkaa tutustua. Itse meikkasin kouluun kai lukion ekalta alkaen joka päivä kevyen silmämeikin rajauksilla ja ripsarilla, Näytin mielestäni oudolta ilman xD

 Täällä muiden naisten näkemyksiä meikkaamisesta, esim tämä 
"Minulle meikki edustaa omaa identiteettiäni niin vahvasti, että koen olevani alaston, vaivaantunut ja jopa rampa ilman sitä. Koska peili on minulle ollut pitkän, pitkän aikaa vihollinen, olen myös hävennyt omaa ulkonäköäni, kasvojani. Kun nuorempana naisenalkuna saapastelin ilman meikkiä, moni sanoi minulle näyttäväni "suorastaan sairaalta". Se sattui. Tiedostan toki, että kyseessä saattoi olla tottumiskysymys: minut on aina nähty arjessa ehostettuna."



Kotipäivinä ei tietenkään tarvitse meikata, myöskään poikaystäväni kanssa ollessani en meikkaa. Hän onkin ehkä ollut lähtötekijä meikkaamisen vähentämisessäni. Hän on jaksanut melkein alusta asti hokea mielipidettään että olen kauniimpi ilman meikkiä. Nyt lukulomalla viimeistään totuin itsekin meikittömään naamaani ja pidän naamastani myös meikittä. Oon ollu vaan kotona eikä oo jaksanu meikata turhaan.

Se on muuten tutkittu juttu että miehiä viehättää enemmän meikitön nainen. Tutkimuksesta on kertonut Iltalehti. Omastanikin mielestä tuossa alussa linkkaamassani Ilta-Sanomien jutussa olevien naisten kasvot ovat jopa kauniimpia meikittä. Jotkut tosiaan ovat luonnon kauniita. Omasta mielestäni näytän aika väsyneeltä ja nuupahteneelta ilman meikkiä :,D



Olenkin saanut saanut kuulla tuota oikeanpuolimmaista kommenttia ilman meikkiä ollessani, myöskin poikaystävältäni xD

Poikaystäväni mielestä meikki on naamari ja meikatusta ihmisestä ei erota mikä on aitoa. Oma mielipiteeni on että meikillä naamarin asettamisen sijaan korostetaan omia piirteitä ja itselläni esimerkiksi silmämeikki tekee pirteämmän ilmeen. Meikki on myös itseilmaisua. Esimerkiksi pin up-tyylissä kirkkaanpunaiset huulet ja kissarajaukset ja gootti-tyylissä vahvat tummat meikit luovat asuun lisämaustetta ja ovat ikään kuin tyyliin kuuluva asuste.


En tiedä tuliko näistä pohdinnoista nyt hirmu sekava postaus, mutta päämietteeni on ehkä että kauneus on katsojan silmässä ja on jokaisen oma asia miten meikkaa. Mielestäni olisi hyvä osata pitää meikittömästä naamastaankin, sillä meikin luomaan illuusioon ei voi ihan aina turvautua.

1 kommentti:

  1. Itsekkin olen kuullut kaiken laisia juttuja meikkaamisesta.
    Ite aloin tossa vähän yli vuosi sitten meikkaan säännöllisesti. Itse meikkaan sen takia että saan peitettyä ylimääräistä punaisuutta ja näppylöitä sekä se tekee pirteämmän näköiseksi. Meikkini on aina mahdollisimman neutraali.

    VastaaPoista