WandaVision

Innostuin Disney plussan WandaVision-minisarjasta, joten ajattelin kirjoittaa mietteitäni siitä sen viime viikolla kokonaisuudessaan katsottuani. Sarja innosti minut myös piirtämään, joten tekstin kuvitukset ovat piirroksestani. Se syntyi flow-tilassa kolmen päivän aikana. Kuvat piirroksesta ovat tosin ihan vain puhelinräpsyjä, joten piirros ei pääse ihan oikeuksiinsa tässä.

Kiinnostuin WandaVisionista jo trailerin perusteella ja odotin sitä innolla. Retroestetiikka vaikutti lupaavalta ja toimi sarjassa hienosti. Juuri päättynyt sarja on varsinkin alkupuoleltaan upea estetiikaltaan näin retro- ja vintageintoilijan näkökulmasta. 

Sarja alkaa, kun vasta naimisiin mennyt pariskunta Wanda ja Vision muuttavat pikkukylään aloittamaan uutta yhteistä elämää 50-luvulla. Wandalla on tosin taikavoimia ja Vision on androidi, joka hylkää ihmiskasvonsa kotioloissa. Muutenkaan kaikki ei ole sitä miltä vaikuttaa sitcom-tyylitellyssä sarjan alussa.

En ole hetkeen jaksanut innostua Marvelin sisällöistä, mutta WandaVision osui ja upposi. Oli hienoa seurata viittauksia eri vuosikymmenten klassikkosarjoihin ja niiden tyyleihin, jotka muuttuivat 50-luvulta nykyajan sarjoihin jakso kerrallaan. 

Päähenkilöinä on kaunis ja liikuttava pariskunta. Elisabeth Olsen ja Paul Bettany ovat luontevia ja upeita Wanda Maximoffina ja Visionina. Osa Marvelin hahmoista ja tapahtumista oli minulla ehtinyt unohtua aiemmista elokuvista, mutta niistä muistuteltiin sopivasti. Wandan hahmo tuli itselleni puskista Age of Ultron -elokuvassa ja hänen ja Visionin rakkaustarina esiteltiin elokuvissa jotenkin tosi hätiköiden. Erityisesti Wandan tausta on kiinnostanut minua siitä saakka ja nyt hänen kiinnostavaan hahmoonsa pääsi tutustumaan paremmin. 

En sitten tiedä miten hämmentävä kokemus sarja on katsojalle, jolle Marvel-maailma ei ole ennestään lainkaan tuttu. Veljeni on nähnyt vain muutamia Marvel-juttuja, mutta hän taisi silti ihan pitää tästä sarjasta.

Jännitettä mystisestä tapahtumien syystä olisi voinut himpun kyllä pitkittää, kun alku oli niin nautittavaa ja mysteeriä vihjailtiin. Sword-organisaation osio ei puolivälissä sarjaa niin kiinnostanut ja mielenkiintoni laski muutaman jakson ajaksi. Loppua kohden sarja taas onneksi parani. Kaikkiaan yhdeksän jakson aikana riitti yllättäviä käänteitä, Disney-tasolla synkkääkin sisältöä ja traaginen tarina. 

Hienoa, että Marvel tekee tällaisia persoonallisempiakin sarjoja. Perinteistä, tylsää supersankarimäiskintää sarja onnistui hyvin välttämään, vaikka sitäkin nähtiin loppupuolella. Kerrankin keskityttiin henkilön psyykeen ja ihmissuhdeasioihin. Kivassa retro- ja sitcom-tyylissä pysyttiin mystisillä elementeillä höystäen.

A gift with kind countenance is a double present

Perinteiseen tapaani tein joulua yhdessä viettäville sukulaisillemme itse joululahjat. 

Ja kuten perinteenä on ollut, lahjojen valmistuminen jäi viime tippaan. Tällä kertaa viimeinen lahja valmistui aatonaattoa edeltävänä yönä ja viimeinen lahja tuli paketoitua aattoaamuna.

 Kummini sekä enoni vaimoineen saivat tällaiset suolahuurretuikkupurkit.

Toinen kummini sai toivomansa virkatun saippuapussin.

Neuloin kolme paria kettusukkia, jollaiset saivat anoppini, äitini ja kummini. Näiden sukkien ohjetta meinasin postailla tänne myöhemmin.

Enoni vaimoineen saivat muotokuvat lapsistaan, serkuistani. Toinen serkku metsämaisemassa sillä on aikamoinen luontoihminen.

Ja toinen serkkuni perheensä lemmikkien kanssa.

 Tulipas epätarkka kuva kissoista.

Ylläoleva serkkuni itse sai neulomani lapaset.

Toinen serkku sai viiksikuviollisen pipon.

FullMetal Alchemist-taskukello ja Facebook-arvonnasta voittamani viikinki-aiheinen kaulakoru.

Iskän lahjaa, suosikkikirjailijansa Kalle Päätelon muotokuvaa, en edes ehtinyt aloittaa ennen joulua, joten hän sai toistaiseksi vain kehykset.

Mummolle annoin koristeita kuuseen laitettavaksi.

Tein soodataikinasta myös nimikylttejä kaikkien pakettien päälle.

Jäi kyllä muutamat tekemäni lahjat varmaan kuvaamattakin, mutta tuossa nyt suurin osa ainakin.

Entä mitä lahjoja sitten itse sain:

Ukilta sain Finlandia-marmeladeja ja rahaa, ukilta ja mummolta rahaa ja Samin isovanhemmilta saimme tietysti suklaata.

Anopilta sain Royal vadelmaa ja Samin kanssa yhteisenä lahjakortin.

Kummeiltani sain ihanan vintage-paltipurkin ja palasaippuan sekä lupauksen myöhemmin hommattavista värikynistä kunhan menen luonaan Helsingissä käymään.

Samilta sain tämän ylemmässäkin kuvassa näkyvän Lumoava-kaulakorun mihin ihastuin kyllä heti

Sain Samilta myös suloisen kissantassupaidan.

Tuon Suicide Squad-paidan ja puhelinkotelon sekä Samille antamani voitin Facebookissa arvonnassa 

Kummitädiltä saimme Samin kanssa yhteisenä hänen Tepastella-tuotemerkkinsä vuosikalenterin.

Toiselta tädiltä sain helmiohjekirjan.

Enon porukalta sain lämpölegginsejä ja tädiltä söpöt ballerina-malliset töppöset.

Vanhemmiltani sain juuri toivomani kylpytakin ja pyjaman sekä veljeni kanssa yhteisenä kameramikrofonin, josta ei nyt tullutkaan kuvaa.

Tästäkin postauksesta kiva myöhemmin muistella ja katsoa ettei tule kenellekään annettua samoja lahjoja tulevina jouluina :D

Kukkia, juhlia ja pärstäkuvia

Onpas pitänyt kiirettä tässä parin viikon ajan töiden ja useampien juhlien takia enkä ole konettakaan ehtinyt aukasta postauksen tekemistä varten.

Tässä taustamusiikiksi Dressesin ja Cheat Codesin Please Don't go

Koulujen loppumispäivänä menimme tuttavaperheemme pojan lakkiaisiin jossa porukkaa ja vilinää riitti kuten myös herkkuja, aivan pöydät notkuivat kaikenlaisista kakuista.

Olin juhlissa enemmän töissä auttelemassa vastaten erityisesti ruusujen vastaanottamisesta päivän sankarilta ja niiden maljakoihin laittelusta.

Harmi kun asustani en ehtinyt pyytää ketään ottamaan asustani kuvaa :/ Päälläni oli kuitenkin sama mekko kuin viime syyskuussa häissä, lintukuvioidut tatuointia muistuttavat sukkahousut ja beiget nyörilliset korkokengät.

Tässä selfie juhlapäivältä. Kampauksena oli Glitteristä vasta hankittu kukkakuvioiset ja helmistä tehdyt pannat joiden ympärille kieritin hiusten latvat rullaksi.

Pitkäaikaisin ystäväni valmistui lähihoitajaksi joten tein hänelle onnittelukortin postiin lähtemään.

Kummitätini jäi lakkiaisten jälkeen viikoksi meille ja vietimme porukalla monet mukavat hetket muun muassa ulkona oleillen ja taiteillen.

Taidepajaan osallistuimme minä, kummitätini, veljeni ja serkkuni ja saimme vaikka mitä kivaa aikaan. En tosin saanut aikaiseksi kuvata tuotoksiamme.

Taavetti on koko ajan halukas ulkoilemaan.

Luonto on täynnä kauniita kukkia.

Tein viikolla kolme voikukkaseppelettä, tädilleni, mummolleni ja itselleni.

Olen keräillyt paljon kauniita pikkukukkia ja laittanut niitä kuivumaan kaikkea tulevia tekeleitä ja askartelupaskarteluja varten.

Tällaisen lampaan sain jo aikaiseksi keräämistäni kasveista.

Taavetti olisi kovasti halunnu popsia nuo kukat ennen kuin asettui makoilemaan minun kuvatessa noita.

Tänään oli sitten serkun rippijuhlat joita vietimme kirkosta tultuamme heidän kotonaan mukavan pienimuotoisesti suvun kesken. Oli kyllä herkullista ruokaa näissäkin juhlissa.

Näissä juhlissa minulla oli aikoja sitten hommattu vain pari kertaa käytetty sininen mekko, mummoni entinen juhlahattu ja mustat peruskorkkarit.

Tein piiitkästä aikaa kiharat hiuksiini ja yllättävän hyvin onnistuivat vaikka ne pikaisesti kiharrinraudalla tekaisinkin.

Serkkujen perheen koira iloisena tervehtimässä tulijoita :D

Jälleen selfie xD

Serkkujen kissa on muutenkin ihan pantterin näköinen mutta varsinkin nyt kun kiipeili puussa, oli Pipari-kissa kuin ilmetty pantteri viidakossa.

Tässä perunalla otetun näköisessä kuvassa näkyvät kerrankin kamee-korvikseni.

Kiitoksia veljelleni näistä peltokuvista sekä ruusu- ja ruokakuvista.

Huomenna jälleen kaupan kassalle työn tekoon. Onneksi sentään ei ole ihan kymmentuntinen työvuoro kuten lauantaina...