torstai 8. kesäkuuta 2017

Get Out- valtavirrasta poikkeavaa kauhua

Kuvahaun tulos haulle get out poster

Ohoh, onpas tämäkin teksti vain jäänyt luonnokseksi roikkumaan. Mutta siis kävin kauhuleffakaverini kanssa katsomassa Get Outin joku kuukausi sitten ja oli kyllä positiivinen kauhu-uutuus. Tai no ei tämä kai varsinaista kauhua ole, ehkä trilleri, mutta ei ainakaan kauhukomedia joksi tätä jossain on nimitetty. Ei tässä niin paljon huumoria ole. Tai voihan koko elokuvan absurdiuden käsittää huumoriksi toki.

Get Out kertoo Chrisistä (Daniel Kaluuya) joka kutsutaan ensimmäistä kertaa tapaamaan tyttöystävänsä Rosen (Allison Williams) vanhempia (Catherine Keener ja Bradley Whitford). Chris on huolissaan sillä Rosen vanhemmat eivät tiedä tyttärensä poikaystävän olevan musta toisin kuin Rose vanhempineen. Appivanhemmat osoittautuvat kuitenkin hyvin vieraanvaraisiksi, jopa epäilyttävyyteen asti. Vierailun aikana tulee esiin monia omituisuuksia sekä pieniä yksityiskohtia, jotka saavat Chrisin hämmennyksiin ja epäilemään ettei kaikki ole niinkuin kuuluisi. Vierailu appivanhempien luona ei osoittaudukaan miksikään mukavan leppoisaksi viikonlopuksi.

Juoni etenee tasaisesti, sopivan jännänä ja arvaamattomana. Jännittävä tunnelma luodaan taidokkaasti vaikka isoilta osin ollaan arkisessa ympäristössä ja päivänvalossa. Henkilöiden motiiveja ei äkkiseltään olisi arvannut ja juonen edetessä aiemmin esitetyt kummallisuudet saavat selityksen. Lopputulosta en olisi heti arvannut. Taidokkaasti rakennettu juoni siis. Osa asioista avautuu mieleen vasta hetki elokuvan katsomisen jälkeen.

Hienointa Get Outissa on sen kummallinen ja arvoituksellinen ilmapiiri sekä ajoittainen vähäeleisyys sillä joskus vähemmän on enemmän. Varsinkaan väkivallalla ei mässäillä ja ällö kirurgiakohtauskin kuvataan hienotunteisesti ja taidokkaasti mässäilemättä. Toki loppuselvittelyssä väkivallalta ei väisytä mutta se kuuluu asiaan. On muuten jännää miten vähän hypnoosi on ollut esillä kauhuelokuvissa ylipäänsä, tässä se on tehokkaana elementtinä. Tässä se toimii vähän kuin mielen väkivaltana ja alistamisena. Jump scareihin ei pahemmin turvauduta, vaikka muutama ääniefektin kautta hätkäyttävä kohtaus löytyykin. Muutamia kliseitä elokuva sisältää, mutta tuntuu että niitä on käytetty tietoisesti, kuten alkupuolen kauriskolarikohtaus. Sekin symboloi muuta mitä päältäpäin näyttää, toisin kuin kauhuelokuvissa yleensä.

Näyttelijät ovat mainioita rooleissaan, pidin erityisesti pääroolin sympaattisesta Daniel Kaluuyasta, johon katsojana samaistuu. Henkilöihin ei kuitenkaan pääse pintaa syvemmälle, sillä Get Out monien muiden genrensä edustajin tapaan keskittyy nimenomaan juoneen hahmojen jäädessä enemmän tyypeiksi. Chris kuitenkin vaikuttaa erittäin lämpimältä ja sympaattiselta henkilöltä, jolle kerrotaan hieman taustatarinaakin. Klassinen sekopääperhe puolestaan jää vain joukoksi sekopäitä jotka tekevät mitä tekevät itsekkäistä syistä.

Tuntuu yhä harvinaiselta että elokuvan, varsinkaan kauhuelokuvan päähenkilö ja sankari on tumma. Get Out on siitä virkistävää. Elokuvassa ei myöskään ole avuttomia uhreja, vaan suurin osa henkilöistä on täysin kykeneviä puolustamaan itseään ja kykeneviä tekemään raakuuksia selvitäkseen. Läsnä on eräänlainen historiaan jämähtäminen asenteiden puolesta, mutta kaikki ei sitten olekaan miltä näyttää. Elokuva käsittelee haastavia aiheita, rasismiin ja liikaan alleviivaavuuteen sortumatta. Outoa on että se, miksi perheen uhreiksi valikoitui mustia henkilöitä. Asia jäi kunnolla selittämättä, ehkä siinä olisi sorruttu sitten rasismiin, mikä perheen motiivina taustalla ehkä oli. 

Kuvahaun tulos haulle get out finnkino

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti