Netflixistä löytyi todella yllätysaarre-elokuva. Oli mielenkiintoista alkaa katsoa, kun tästä ei ollut juuri mitään ennakkotietoja, eikä odotuksia, mikä varmasti on osatekijä siihen, miksi pidin tästä. Tämä elokuva ei ole tullut missään vastaan eikä siitä ole missään kuullut, ennen kuin tämä ilmestyi Netflixiin. Ja kiitos Netflix kun otat valikoimaasi välillä myös tällaisia erilaisia, ei-amerikkalaisia kauhuelokuvia.
Sennentuntschi: Curse of the Alps (2010) on karu tarina kauniissa maisemissa. Tämä alppikansantaruun perustuva sveitsiläis-itävaltalainen kauhu/jännitys elokuva sijoittuu vuoteen 1975, jolloin pienessä alppikylässä tapahtuu mystiseltä vaikuttavia asioita. Tarun mukaan yksinäiset miehet voivat luoda taikuuden avulla luudasta ja oljista unelmiensa naisen orjakseen ja kumppanikseen. Tarun mukaan luomus, Sennentuntschi palvelee miehiä kunnes lopulta kostaa julmalla tavalla. Elokuvan varsinaiset tapahtumat alkavat kun paikallinen pappi löytyy hirttäytyneenä, mystinen nuori nainen ilmestyy kylään ja kylän ainoa poliisi Sebastian Reusch alkaa selvittää tapahtumia. Samoihin aikoihin kolme lammaspaimenta vuoristossa juopottelee ja pelleilee vanhan tarun kanssa.
Vaikka Sennentuntschi onkin todella synkkä elokuva (vaikealla nimellä varustettuna), eikä tarina ole mitenkään kaunis, on visuaalisuus kauniin kuulasta ja värikästä varustettuna upeilla maisemilla. Visuaalisuus tuo kivan vastapainon elokuvan aiheen ja tapahtumien synkkyydelle. Tapahtumat sijoittuvat suurimmilta osin vuoteen 1975 ja aikakauden värimaailma on tuotu hienosti esiin puvustuksen ja lavastuksen kautta. Myös miljöö on aivan upea, vanhanaikaisen oloinen pikkukylä kapeine kivikujineen keskellä kauniita alppimaisemia.
Hahmogalleria on monipuolinen ja roolisuoritukset hyviä. Erityisesti mystistä päähenkilöä näyttelevä nainen (Roxane Mesquida) vetää hienon roolin ilman että sanoo sanaakaan. Hienoa näyttelemistä pelkkien eleiden, ilmeiden ja olemuksen kautta ja tulkitsee vaativan ja synkän roolin hienosti. Mieshenkilöt sen sijaan jäävät etäisemmiksi, vaikkakin vuoristomajassa majailevan kolmikon (Carlos Leal, Joel Basman ja Andrea Zogg) välit esitetään hienosti ja liikuttavasti. Asiaa ratkova poliisi(Nicholas Ofczarek)jää aika sivuhahmoksi ja etäiseksi eikä hänestä saada juuri tietää, vaikkakin hän vaikuttaa todella sympaattiselta ja hyväsydämiseltä. Sen myötä hän joutuu itsekin uhriksi koittaessaan vain auttaa toista uhria ja ratkaista mysteeriä.
Juoni on hienosti rakennettu, kivan monimutkainen ja sen kanssa pitää pysyä tarkkana. Rakenne on mielenkiintoinen: elokuva alkaa nykyajasta, jossa metsästä löytyy ruumiin jäänteet. Naishenkilö tietää sen taustatarinana ja loppuelokuva onkin hänen kertomustaan ajasta, jolloin hän oli lapsi ja seurasi sivusta tai myöhemmin kuuli kyläläisiltä tarinan siitä, mitä tapahtui. Aivan elokuvan lopuksi palataan jälleen nykyaikaan, jossa tehdään vielä viimeiset paljastukset. Elokuvassa on paljon aineksia mukana, joista luodaan todella ovela juoni. Vähä vähältä paljastetaan asioita kun lopussa rytisee. Selittelyä on ajoittain hieman liikaakin kertausten muodossa esimerkiksi kerratessa että mitä tapahtuikaan ja missä järjestyksessä. Onneksi aivan kaikkea ei kuitenkaan selitetä puhki vaan muutamia asioita jätetään auki ja jätetään katsojan tulkittavaksi. Koko juonen voi tulkita sekä yliluonnolliseksi tai realistiseksi. Pidinkin todella paljon siitä, että koko homma ei ehkä ollutkaan yliluonnollista huuhaata, jolta asia välillä vaikutti. Elokuvan lopussa on voimakas ahaa-elämysten tunne kun kaikki palaset loksahtelevat paikoilleen muutamia asioita lukuun ottamatta.
Sennentuntschi: Curse of the Alps on upean erilainen elokuva, jossa on sopivasti tunnistettavia kauhuelememttejä. Elokuva on ehkä enemmän jännäriä, sillä se on rikoksen ja mysteerin ratkomista suurilta osin, mutta selkeästi paljon myös kauhua ja elokuva sisältää pari gorempaakim kohtausta. Shokeeraavuudella mässäiltiin vähän liikaa parissa kohtauksessa, sillä asia olisi tullut selväksi ilman korostamistakin.
Tykkään juuri legendoihin ja kansantaruihin perustuvista elokuvista, joten siinäkin mielessä tämä oli todella upea löytö ja yllätys. Elokuvan ohjaaja Michael Steiner on sanonut, että tämänkaltaiset kansantarut unohtuvat nykysukupolvilta ja he etääntyvät historiasta, ja sen takia hän on halunnut tehdä tällaisen elokuvan, mikä on todella hienoa. Ylipäänsä eri kansojen perinne, tarut ja uskomukset olisi hienoa pitää muistissa ja tiedossa vaikka juuri näin elokuvien kautta.Taisi olla muuten eka näkemäni sveitsiläinen leffa ja tuskin jää viimeiseksi jos lisää löytyisi katsottavaksi. Oli hauskan kuuloista katsoa itselle vieraalla kielellä, joka oli kuin saksaa mutta pehmeämmän kuuloista, sveitsinsaksaa. Kaiken kaikkiaan Sennentuntschi: Curse of the Alps oli todella onnistunut, mielenkiintoinen, itselleni erilainen kauhuelokuva.
Yhdessä kohtaa elokuvan katsomista yhdistin koko aiheen yllättäen Miljoonasateen Olkinainen-kappaleeseen. Sen lyriikat aukenivat tämän kansantarun myötä aivan uudella tavalla, olenkin joskus paljon pähkäillyt kyseisten lyriikoiden merkitystä. Siinä yksinäinen mies tekee itselleen naisen seuraksi, joka kuitenkin haluaa kostaa kokemansa vääryydet. Aivan kuten elokuvassa esitetty sennentuntschin taru.
"Minä rakensin oljesta naisen, kun sinä et tullutkaan. Sua kaipasin niin paljon enkä jaksanut odottaa. Minä sidoin lyhteitä yhteen, etsin vaatteesi parhaimmat. Tein köydenpätkistä peruukin ja rinnat lantuista. Ja illan tullen viereen naisen nukahdin, kunnes äsken nauruun heräsin. Ja nyt olkinainen tanssii navetan katolla. Sylissä vaatteen riekaleita ja pää kainalossa. Olkinainen, olkinainen nauraa ja huhuilee. Ja paidan helman alta pilkottaa musta kieli viikatteen." -
Miljoonasade: Olkinainen
Tuomio elokuvalle: Tykkäsin paljon/ tykkäsin/ihan ok/meh/en tykännyt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti