WandaVision

Innostuin Disney plussan WandaVision-minisarjasta, joten ajattelin kirjoittaa mietteitäni siitä sen viime viikolla kokonaisuudessaan katsottuani. Sarja innosti minut myös piirtämään, joten tekstin kuvitukset ovat piirroksestani. Se syntyi flow-tilassa kolmen päivän aikana. Kuvat piirroksesta ovat tosin ihan vain puhelinräpsyjä, joten piirros ei pääse ihan oikeuksiinsa tässä.

Kiinnostuin WandaVisionista jo trailerin perusteella ja odotin sitä innolla. Retroestetiikka vaikutti lupaavalta ja toimi sarjassa hienosti. Juuri päättynyt sarja on varsinkin alkupuoleltaan upea estetiikaltaan näin retro- ja vintageintoilijan näkökulmasta. 

Sarja alkaa, kun vasta naimisiin mennyt pariskunta Wanda ja Vision muuttavat pikkukylään aloittamaan uutta yhteistä elämää 50-luvulla. Wandalla on tosin taikavoimia ja Vision on androidi, joka hylkää ihmiskasvonsa kotioloissa. Muutenkaan kaikki ei ole sitä miltä vaikuttaa sitcom-tyylitellyssä sarjan alussa.

En ole hetkeen jaksanut innostua Marvelin sisällöistä, mutta WandaVision osui ja upposi. Oli hienoa seurata viittauksia eri vuosikymmenten klassikkosarjoihin ja niiden tyyleihin, jotka muuttuivat 50-luvulta nykyajan sarjoihin jakso kerrallaan. 

Päähenkilöinä on kaunis ja liikuttava pariskunta. Elisabeth Olsen ja Paul Bettany ovat luontevia ja upeita Wanda Maximoffina ja Visionina. Osa Marvelin hahmoista ja tapahtumista oli minulla ehtinyt unohtua aiemmista elokuvista, mutta niistä muistuteltiin sopivasti. Wandan hahmo tuli itselleni puskista Age of Ultron -elokuvassa ja hänen ja Visionin rakkaustarina esiteltiin elokuvissa jotenkin tosi hätiköiden. Erityisesti Wandan tausta on kiinnostanut minua siitä saakka ja nyt hänen kiinnostavaan hahmoonsa pääsi tutustumaan paremmin. 

En sitten tiedä miten hämmentävä kokemus sarja on katsojalle, jolle Marvel-maailma ei ole ennestään lainkaan tuttu. Veljeni on nähnyt vain muutamia Marvel-juttuja, mutta hän taisi silti ihan pitää tästä sarjasta.

Jännitettä mystisestä tapahtumien syystä olisi voinut himpun kyllä pitkittää, kun alku oli niin nautittavaa ja mysteeriä vihjailtiin. Sword-organisaation osio ei puolivälissä sarjaa niin kiinnostanut ja mielenkiintoni laski muutaman jakson ajaksi. Loppua kohden sarja taas onneksi parani. Kaikkiaan yhdeksän jakson aikana riitti yllättäviä käänteitä, Disney-tasolla synkkääkin sisältöä ja traaginen tarina. 

Hienoa, että Marvel tekee tällaisia persoonallisempiakin sarjoja. Perinteistä, tylsää supersankarimäiskintää sarja onnistui hyvin välttämään, vaikka sitäkin nähtiin loppupuolella. Kerrankin keskityttiin henkilön psyykeen ja ihmissuhdeasioihin. Kivassa retro- ja sitcom-tyylissä pysyttiin mystisillä elementeillä höystäen.

Piirustustyylini kehitys vuosikymmenen aikana

Tein aiemmin katsauksen vuosikymmeneeni ja Instagramissa tein jo vuoden vaihteessa tämän katsauksen piirustustyylini kehitykseen, joten ajattelin laittaa sen tännekin.

2010

Tein enimmäkseen lyijykynäpiirroksia ruutuvihkoon. Tyyli oli vielä aika mangamainen ja otin mallia piirtämiseen manga-sarjakuvista.

2011

Aloin pikkuhiljaa kokeilla tehdä muotokuvapiirroksiakin.

2012

Aloin käyttää enemmän aikaa yksittäisiin kuviin. Tein paljon ihmis- ja eläinhahmoja.

2013

Aloin ideoida tatuointeja ja lisätä kuviin tekstejä, esimerkiksi mietelauseita ja laulujen sanoja.

2014

Piirsin todella paljon ja oma tyylini alkoi muotoutua. Lisäsin paljon laulun sanoja ja väriä akvarelleilla ja kuivapastelleilla.Ideoin ensimmäisen versionvuonna 2017 näyttelyyn päätyneistä kuvista.

2015

Tein aika paljon mustavalkokuvia. Muistaakseni oli vähemmän aikaa piirrellä.

2016

Piirtelin muotokuvia, maalasin akryylikuvia ja tein paljon lahjateoksia.

2017

Tein Inktober-tyylisen haasteen. Aloin tehdä värimuotokuvia ja akvarellimaalauksia yhä enemmän.

2018

Tyyli lähinnä akvarellikuvia ja muotokuvia.

2019

Viime vuonna tein aikalailla akvarelleihin ja Micron-kyniin painottuen. Tein paljon eläinaiheisia kuvia, lahjakuvia ja kirjakuvitukset.

Nyt alkuvuodesta olen tehnyt useita muotokuvia tilauksesta. Tässä muutama valmistuneista.

Muotokuvia löytyy koottuna blogini Muotokuvat-välilehdeltä. Sinne aina välillä päivittelen tuoreita teoksia.

Tekeleitä viime ajoilta

Nyt kun alkuvuoden kiire ja stressi on hieman helpottanut, alkaa näköjään postausinnostuskin palata pätkittäin. Alkuvuosi oli aika tiivis kandin viime silausten, maisteriseminaaria varten kirjoitettavan gradun luvun luonnostelman, harjoittelupaikan hakemisen panikoinnin ja vielä jatkuneiden töiden myötä noin muutamia mainitakseni. Nyt on kuitenkin kandin paperit hallussa, seminaarityöstä kommentit saatuna ja työstämistäni odottamassa, harjoittelupaikka kesälle hankittuna sekä toinen harjoittelu syksylle kaavailtuna. 

Tein vuoden tiiviisti töitä opiskeluiden ohella ja se alkoi maistua aika puulta loppuaikana, joten on vapaampi olo kun määräaikainen työsopimus päättyi huhtikuun alussa.  Nyt voin keskittyä opiskeluihin, oman alan työharjoittelun aloitteluun ja muuhun elämään. Ihana saada viimeinkin ihan oikeasti kiinnostavan, oman alan paikkojen työkokemusta. Kunhan vain saisin itseäni niskasta kiinni ja motivoiduttua opiskeluihin aktiivisemmin, niitä vain tunnun lykkäävän ties minkä kuvitusprojektien tieltä.

Nyt kuulumisiani hieman purettuani ajattelin esitellä pitkästä aikaa tekeleitä, joita olen vaivihkaa kaiken muun ohella saanut aikaiseksi ajoittain. Suuri osa näistä on joululahjoja, kun erillistä joululahjapostausta en saanut aikaiseksi tehtyä, eikä sellaista näin neljä kuukautta myöhässä ole oikein mieltä tehdä.

Kaverille kangaskassi kera chihuahuansa kuvan ja alamme inside-läppätekstin.

Paavo Pesusienestä pitävälle virkattu pehmo lahjan osaksi.

Black Christmas-elokuvan kuvalla varustettu kortti kauhusta pitävälle.

Kangaskassi aiemmin maalaamallani kuvituksella.

Kassin molemmin puolin on kummini kissa.

Äidille kangaskassi, jossa kuvana aiemmin tekemäni, aitoja kuivattuja kasveja sisältävä kuvitus.

Kummin lahjatoiveena oli patalappu, joten jälleen yksi sellainen tuli virkattua.

Toinen pannulapuista Halvan retro-maskotista.

Serkulle jälleen bullet journal, johon tein muutamia aukeamia valmiiksi.

Toiselle, vasta ajokortin ja auton saaneelle serkulle karvanopat taustapeiliin roikkumaan.

Luonnosta ja nokipannukahveista pitävälle enolle Sumpit pihisemään-taulu.

Pehmoleluista pitävälle, muistisairaalle mummolle pieni lintu.

Maalaus joululahjaksi, teksti peräisin lahjansaajan lapsuuden lausahduksesta.

Muotokuva synttärilahjaksi.

Oravakissataulu akryylimaaleilla äidille synttärilahjaksi.

Siinäpä tämänkertainen kuvapläjäys.

Luonnon ulottuvuudet-taidenäyttelyjen järjestäminen

Nytpä on elämäni ensimmäiset näyttelyt pidetty, kolme kappaletta. Ensimmäinen tammikuussa Nilsiän kirjastossa, toinen helmikuussa Joensuun kasvitieteellisessä puutarhassa Botanialla ja kolmas maaliskuussa Kuopion ravintola Introssa. Monenlaista näyttelypaikkaa eri paikkakunnilla. Kotipaikkakunnalta tuli kyselyä voisiko näyttelyn järjestää siellä kesällä pitäjäpäivien aikaan. Ja voihan sen, sponsorikehysliikekin vastasi että kehykset voi olla lainassa vielä. Kaikin puolin mukava sponsori kyllä sattui löytymään.

On muutenkin kokonaisuutena ollut mukava ja positiivinen kokemus tämä mediakulttuurin ja viestinnän projektityön kurssia varten tehty homma. Hommaahan varsinkin alussa riitti; viime vuoden lopulla hirveää sähköpostirumbaa ja paniikkia mistä löytyy näyttelytiloja. Kuitenkin itse toteuttaminen oli suht rentoa, sen kun kävi vaan kuun alussa viemässä taulut (kolme tuntia meni joka kerralla) ja kuun lopulla haki. Olihan siinä aika sumplimista ja sommittelua välillä miten taulut saa nätisti ja järkevästi esille. Onneksi jokaisen näyttelypaikan puitteet olivat kuitenkin hyvät ja taulut sai hyvin esille. Siinä ennen kuun alkua mainosteli näyttelyä ympäriinsä että kurssin viestintäpainoitteinen tavoite täyttyy. Olihan tässä aika paljon hommaa, mutta juuri kuuden opintopisteen työmäärän verran.

Kuluja näyttelyistä tuli yhden paikan vuokrasta, käyntikorteista ja näyttelypaikkoihin ajamisesta niitä alustavasti katsoessa ja tauluja viedessä/hakiessa. Onneksi ajomatkat sai yhdistettyä muiden paikkakunnalla asioimisen yhteyteen. Ja kuluthan korvautuvat opintotuella jonka ansaitsemisen osana ne kuusi opintopistettä ovat :,D Kulut ovat kuitenkin pienet verrattuna siihen mitä kaikkea näyttelyiden järjestäminen antoi; positiivisen kokemuksen, uuden oppimista, viestintäni kehittämistä, laatuaikaa veljen kanssa ja mukava yhteinen projekti, positiivisia kokemuksia näyttelyvieraille ja tietysti näkyvyyttä veljeni upeille valokuville sekä omille tuherruksilleni. Saa nähdä ottaako joku joskus yhteyttä tämän tiimoilta, mutta toistaiseksi ei ole tullut yhteydenottoja. Teosten myyminen tosin ei ollut tavoitteenamme eikä sitä alkuun edes mietitty, mutta sen tultua mieleen tilattiin käyntikortteja. Niin ja poikihan tämä sen yhden lisänäyttelyn pyynnön, mukava järjestää ns ohjelmaa pitäjäpäiville.

Palaute näyttelyistä oli kaikin puolin positiivista sekä kävijöiltä että näyttelypaikoista. Kahdesta paikasta kehuivat kovasti ja painokkaasti sanoivat että saa toistekin tulla pitämään näyttelyä. Toki muutamia negatiivisempia ja haastavia puolia tässä projektissa on ollut mutta positiivinen puoli vahvasti korostui. Onneksi keksin juuri tämän kurssin projektiksi. Nyt vain pitäisi saada aikaiseksi kirjoittaa loppuraportti valmiiksi ja valmistella miten projektin esittelen kurssin viimeisessä tapaamisessa toukokuussa. Saa nähdä millaisen vastaanoton se saa projektiohjaajaltani ja kurssin kahdelta muulta vetäjältä. Jospa tulee hyvä arvosanakin, sillä panostin tähän niin paljon.