Syyskuun ensi-iltoja: leluja, tivolimiljöötä, nettihuijausta ja pukudraamaa

Tällaiseen veikeään maskottiin sain tarvikepussukan Toy Story nelosen nähtyäni.

Hieman viiveellä sain kasattua tämän postauksen näkemistäni syyskuun ensi-illoista. Nämä kaikki kuusi elokuvaa näin elokuussa vielä Episodilla ollessani. Nyt harjoittelukuukauden jälkeen olen jatkanut etänä Episodille kirjoittelua, mistä olen todella iloinen, sillä lehden kotiteatteri-osion arvosteluiden ja käännösjuttujen tekeminen on mukavaa vastapainoa opiskeluteksteille!

Toy Story 4

Ensi-ilta 6.9.

Woody on epävarma paikastaan uuden omistajan Bonnien lelukatraassa, mutta tytön tehdessä Kahveli-lelun, saa hän elämälleen tehtävän estäessä tätä menemästä roskiin. Perheen lähtiessä road tripille, kohtaavat lelut niin vanhoja kuin uusiakin ystäviä.

Toy Story 4 on jatko-osa, jota kukaan ei odottanut, mutta joka kuitenkin otetaan avosylin vastaan. Kyseessä on sympaattinen kertomus tuttujen lelujen elämästä, mutta ongelmana on tooodella suuri hahmokaarti. On sekä kaikki vanhat tutut että iso liuta sivuosiin jääviä uusia leluja, jotka toki hauskoja ovat, mutta jäävät juonelle epäoleelliseen pieneen osaan. Elokuva on hauska ja hieno jatkumo Toy Story -sarjalle jolla ainakin itselläni on vahva nostalgia-arvo.

Tämän näin ensin englanniksi ja sen jälkeen vielä suomeksi veljeni kanssa erikseen käydessäni katsomassa. Suomalaiset äänet jättivät jotenkin todella kylmäksi, mutta alkuperäisversiossa erityisesti Key&Peele-duon ja Keanu Reevesin roolisuoritukset olivat upeita.

SE: Toinen luku

Ensi-ilta 6.9.

27 vuotta on vierähtänyt ensimmäisen osan tapahtumista, kun aikuisiksi varttuneiden Luusereiden kerhon jäsenten on palattava Derryn-pikkukaupunkiin kohtaamaan unohtamansa muistot. Ennen kaikkea Pennywise-klovni ja traumat on kohdattava, jotta kaikki pääsevät elämissään eteenpäin.

Jatko-osa ei ole lähellekään niin hyvä kuin ensimmäinen, mutta odotukseni olivat aika nollassa vuoden 1990 minisarjafilmatisoinnin jäljiltä, enkä kirjaa ole lukenut. Aavistelin että ensimmäisen elokuvan tasolle ei mitenkään ole mahdollista päästä: jotenkin vain lapsille tapahtuva kauhu on kaameampaa ja tarinan loppupuoli on synkempi, vailla kasarin nostalgia-arvoa

Tämän ylipitkän jatko-osan roolitus on todella onnistunut ja näyttelijät onnistuvat rooleissaan, vaikka käsikirjoitus aika kökkö onkin. Varsinkin elokuvan loppuosio menee ihme juoksenteluksi ja Pennywisea nähdään ikävän vähän omana karmivana itsenään, jonkalaisena hän ensimmäisessä osassa on. Tykkäsin elokuvasta tosi paljon visuaalisesti, erityisesti siirtymät olivat aivan tosi upeita ja örkit olivat hienon ällösti tehtyjä, juuri sopivan epätodellisen näköisiä suhteessa siihen että ovat epätodellisia elokuvan henkilöillekin. Tämäkin piti seuran vuoksi katsoa vielä toistamiseen.

Olen mukana kertomassa mietteitäni elokuvasta Episodin podcastissa.

Olen kuka haluat

Ensi-ilta 6.9.

Nuorempi rakastaja jättää 50-vuotiaan Clairen yllättäen ja elämänsä tyhjyyttä ja rakkauden kaipuuta paikatakseen tämä tekee Facebook-tilin. Hetken mielijohteesta hän kuitenkin tekeytyy parikymppiseksi nuoreksi varastetun kuvan taakse ja saa ex-rakastajansa kaverin rakastumaan luomaansa henkilöön.

Olen kuka haluat on ajatuksia herättävä kuvaus somemaailmasta vanhemman ihmisen silmin. Tämän kaltaista ei ole itselleni vielä tullut vastaan tehneen. Elokuva on visuaalisesti hienon kylmänsävyinen, ikään kuin koko elokuva olisi kuvattu Clairen näytön valoa hyödyntäen. Äänimaailmassa hydöynnetään tehokkaasti puhelimen merkkiääniä ja kolkkoutta. Kyseessä on vaikuttava ja kerronnallisesti hieno draama, jossa fiktio ja faktat, valheet ja fantasia sekoittuvat kiehtovalla tavalla yhä vain tiivistyen loppua kohden. Päähenkilöstä paljastetaan kohtaus kohtaukselta erilaisia puolia ja hänen psyykeensä sukelletaan huimalla tavalla.

Piirrokseni Crawleyn siskoksista vuodelta 2013

Downton Abbey

Ensi-ilta 13.9.

Downton Abbey -elokuvan maailmassa on kulunut puolitoista vuotta sarjan tapahtumista. Vuonna 1927 kunigas Yrjö V (Simon Jones) ja kuningatar Mary (Geraldine James) ilmoittavat tulevansa vierailemaan Downton Abbeyhyn. Tämä saa sekä jaarlipariskunnan (Hugh Bonneville, Elizabeth McGovern), leskikreivitär Violetin (Maggie Smith), lady Maryn (Michelle Dockery) että palvelusväen aivan täpinöihinsä kuninkaallisissa valmisteluissa, eikä toilailuilta voida välttyä.

Downton Abbey on minulle todella tärkeä sarja, kaikki kaudet tuli katsottua yhdessä äitini ja veljeni kanssa uppoutuen täysillä kartanon elämään. Tämäkin oli käytävä seuran vuoksi katsomassa vielä toistamiseen. Elokuvan näkemisen jälkeen oli hienoa aloittaa alusta katsomaan sarjaa seurassa, joka ei ollut kartanon maailmaan vielä lainkaan tutustunut. On hienoa nähdä, miten paljon hahmot ovat sarjan aikana kehittyneet ja mitä kaikkea onkaan ehtinyt tapahtua ja miten paljon ensimmäisiltä kausilta onkaan ehtinyt jo unohtaa.

Lue koko arvosteluni Episodin sivuilta.

Playmobil

Ensi-ilta 27.9.

Ala-asteikäinen Charlie katoaa yllättäen lelunäyttelyn Playmobil-maailmaan, on veljensä huoltajana toimivan Marla-siskon vain seurattava perässä. Ihmeellisessä lelumaailmassa uusiin muovikehoihin totutellessa sisarukset saavat uutta perspektiiviä elämäänsä.

Kyseessä on mukahauska legokopio täynnä kuluneita, kömpelöitä vitsejä. Näkemäni versio oli vieläpä suomeksi dubattuna ja siinä kun on alussa ja lopussa ihmisten näyttelemiä pitkiä osioita niin hyi kauheaa. Ainoa hyvä puoli söpön palleroinen, huolella tehty visuaalinen ilme. Kulunut sanoma ja kankea opetus itseensä uskomisesta ja että mikä vain on mahdollista silloin.

Mestari Cheng

Ensi-ilta 27.9.

Kiinalais-suomalaisena yhteistyönä tehty elokuva kertoo yksinkertaisen, tunteellisen tarinan rauhalliseen tahtiin, ja sen vahvuutena ovat syvälliset henkilöhahmot, näyttelijöiden suoritukset sekä kaunis visuaalinen ilme. Mestarikokki Cheng (Chu Pak Hong) saapuu poikansa (Lucas Hsuan) kanssa lappilaiseen syrjäkylään ja päätyy sattumalta Sirkan (Anna-Maija Tuokko) omistaman kituuttelevan ravintolan kokiksi. Kylänmiehiä (Vesa-Matti Loiri, Kari Väänänen) kumma tulokas ihmetyttää, mutta niin vain alkaa englannin puhuminen ja uusien asioiden ennakkoluuloton kokeileminen heiltäkin luonnistua kaikkien osapuolten tutustuessa vieraaseen kulttuuriin arjen lomassa.

Lue arvosteluni Episodin sivuilta.

Syyskuussa tuli nämä ensi-illat mukaan lukien katsottua 30 elokuvaa, joista top 3 oli Vertigo (1958) , The Neon Demon (2016) ja Under the Silver Lake (2018). En ymmärrä miten noita mestariteoksia ei ollut tullut aiemmin katsottua ja niistäkin riittäisi vaikka mitä sanottavaa jos vain saisin sanottavan kirjoitettua tekstimuotoon.

Elokuun ensi-iltoja: toimintaräimettä, Hollywood-tarinaa, kärsimystä ja komediaa

Ohi on työntäyteinen, kahden työharjoittelun täyttämä kesä ja ehdin päivitellä tännekin näkemiäni elokuvia, vaikkakin hieman viiveellä. Olin elokuun työharjoittelussa elokuvalehti Episodissa ja oli kyllä ihan mahtavaa päästä kirjoittelemaan arvosteluita, kääntämään juttuja lehteen, antamaan tähtiä ajankohtaisille elokuville, tekemään nettiuutisia, heti toisena harjoittelupäivänä haastattelemaan Krista Kososta Beforeigners-sarjan merkeissä ja osallistumaan podcastiin. Tuntui kyllä just omalta hommalta. Oli hienoa päästä kiinnostavien elokuvien ennakkonäytöksiin ja päästä näkemään esimerkiksi Downton Abbey ensimmäisessä Suomen näytöksessä. Elokuun aikana tulikin katsottua yhtä monta elokuvaa kuin mitä kuukaudessa oli päiviä.

Fast & Furious: Hobbs & Shaw 

Ensi-ilta 2.8.

Heti ensimmäisen harjoittelupäiväni 31.7. aluksi pääsin ensimmäistä kertaa Imax-teatteriin. Elokuvaksi osui toimintaräime, jonka sarjasta olin joskus yläasteella nähnyt muutamaa elokuvaa varmaan osittain. 8-osaiseen sarjaan perehtymättömyys ei kuitenkaan haitannut mitään tämän melko aivottoman toimintaräimeen mukana pysymisessä.

Agentti Hobbs (Dwayne Johnson) ja entinen eliittisotilas Shaw (Jason Statham) pestataan etsimään biologinen ase, joka voi tuhota koko ihmiskunnan ennen kuin geenimanipuloitu Brixton (Idris Elba) saa aseen käsiinsä. Alkaa Yhdysvalloista Venäjälle ja Samoalle poukkoileva matka, jossa mukana on myös Brixtonin jahtaama Shawn sisko Hattie (Vanessa Kirby).

Karismaattiset päänäyttelijät osin pelastavat ison rahan toimintarysäyttelyn. Päähenkilöiden välistä
nokittelua ja sanailua on viihdyttävä seurata, kuten myös absurdiuteen yltyviä toimintakohtauksia.
Toiminta ja juonenkäänteet yltyvät ajoittain koomisiin mittasuhteisiin saakka. Esimerkiksi autojen liittyessä letkaksi ja noustessa ilmaan helikopterin nostamana ei voi nauruntyrskähdyksiltä
välttyä. Juoni on poukkoileva ja olisi voinut päättyä minkä tahansa toimintakohtauksen jälkeen, mutta
niin vain hahmot lähtevät vielä Venäjälle ja yhtäkkiä teleporttaavat Samoalle, jotta perhetausta voidaan vielä tuoda juonen keskiöön väkisin vääntämällä. Ryan Reynolds tekee hienon komiikkaroolin elokuvan alkupuolella ja ihan lopussa esiintyessään ja on yksi elokuvan parhaita paloja.

Hobbs & Shawn merkeissä pääsin osallistumaan elämäni ensimmäiseen podcastiin. Oli jännä kokemus, mutta ei eronnut juuri porukalla muuten vain elokuvasta rupattelusta. Oli myös hauska saada kuulijalta palautetta, että mukava kuulla itämurretta Episodin podcastissa :D

Scary Stories to Tell in the Dark 

Ensi-ilta 9.8.

Scary Stories to Tell in the Dark kertoo Stellasta (Zoe Colletti) ystävineen, jotka halloween-yönä 1968 seikkailevat hylättyyn kartanoon. Ränsistyneestä kartanosta liikkuu synkkä legenda Sarah Bellowsista ja tämän tuhoisista kertomuksista, joten vierailu kartanossa on omiaan tuomaan jännitystä nuorten halloweeniin. Kun nuori kirjailijanalku Stella nappaa kartanosta mukaansa verisiä tarinoita sisältävän kirjan, jonka tekstit käyvät toteen, ei koulukiusaaja olekaan enää heidän pahin haasteensa.

Lue arvosteluni Episodin nettisivuilta.

Once Upon a Time in Hollywood 

Ensi-ilta 16.8.

Harmitti vietävästi kun olin kipeänä juuri tämän elokuvan lehdistönäytöksen aikaan ja flunssan myötä ääneni oli kadoksissa, joten en pystynyt osallistumaan podcast-äänityksiinkään, vaikka juuri tästä olisi ollut mielenkiintoista päästä juttelemaan. Onneksi pääsin näkemään tämän kuitenkin heti ensi-iltapäivänä.

Vuonna 1969 Hollywood on muutoksen kourissa kulta-ajan tullessa taitoskohtaan. Rick Dalton (Leonardo DiCaprio) on Hollywoodin menestynyt länkkäri-tähti, joka itkuun pillahdellen pelkää uransa päättymistä stunt-näyttelijäkaverinsa Cliff Boothin (Brad Pitt) ollessa tukena. Toisaalla Sharon Tate (Margot Robbie) nauttii rennosta tähtösen elämästään samaan aikaan kuin Charles Mansonin nuorista hipeistä koostuva "perhe" viettää aikaa hylätyllä farmilla.

Quentin Tarantinon leffaksi OUaTiH:ssä on yllättävän vähän vähivaltaa, mutta loppuosio korvaa alkupuolen raakuudellaan. Elokuva on täynnä todella hienoa tarinointia ja eri henkilöhahmoihin keskitytään vuorollaan rauhassa. Ajankuva on visuaalisesti todella kaunis, värikäs, yksityiskohtia arvostava. Ajalle uskollinen musiikkimaailma on upea, siten että myös elokuvan hahmot kuulevat katsojille kuuluvan musiikin sillä aina joku kuuntelee musiikkia esimerkiksi autoradiosta.
Fakta ja fiktio sekoittuvat kiehtovalla tavalla ja elokuvan alkupuolen Sharon Tateen keskittyessä elokuva saa odottamaan, että kaikki menee niin kuin oikeasti meni, joten kyseisen päivän illan lähestyessä alkaa kuumottaa. Elokuva on todella hauska ja on huvittavaa kuinka Tarantino viljelee jalkafetissiään sen saamasta huomiosta tietoisena.

Ready or Not 

Ensi-ilta 23.8.
Nuori morsian (Samara Wawing) viettää häitään aviomiehensä (Mark O'Brien) rikkaan perheen valtavalla kartanolla, jossa ensi kertaa tapaamansa uusi suku paljastuu aikalailla erikoiseksi. Perheen häärituaalipeli paljastuu astetta vaarallisemmaksi piilosleikiksi, jossa kaikkien on selvittävä hengissä.

Tämä kauhukomedia on visuaalisesti upean aristokraattisen synkkä ja upeasti lavastettu. Elokuva on täynnä absurdia huumoria, joka saa pariin kertaan hymähtelemään, mutta kauhukomediaksi luokiteltuna olisin toivonut enemmänkin komediaa. Kyseessä on melko perinteinen kissa-hiiri-jahti kumminkin, vaikka mukana on muutamia hauskoja oivalluksia ja ällötyksiä esimerkiksi ruosteiseen naulaan liittyen ja loppu on hauskan yllättävä. Päähenkilöt jäävät todella etäisiksi ja vieraiksi, sillä elokuvassa on kiirehtimisen makua: tapahtumat alkavat suoraan häistä ja vain ohimennen sivutaan parin taustaa sekä sitä, miten häihin päädyttiin. Näin ollen kestää tovin ennen kuin sisäistää ketä kukakin paikalla oleva perheenjäsen on. Roolisuoritukset ovat mainioita ajoittaisista käsikirjoituksen ongelmista huolimatta. Sankaritar on ihan pidettävä, eikä vain kiljuen juokse karkuun, vaan myös puolustautuu rohkeasti. Elokuva kokee vahvan lässähtämisen puolessavälin lupaavan kiinnostavan alun jälkeen kun lähdetään metsään säntäilemään.

Dead Don't Die 

Ensi-ilta 23.8.

Centervillen pikkukaupungissa poliisitrio (Adam Driver, Bill Murray, Cloe Sevigny) kokee elämänsä kummallisimpia aikoja, kun aurinko ei enää laske totuttuun aikaan, kellot pysähtyvät ja eläimet käyttäytyvät kummallisesti. Veristen ruumiiden paljastuessa kolmikko alkaa epäillä että asialla ovat elävät kuolleet.

Ohjaaja Jim Jarmuschin tyylisesti elokuva on rentoa, totista jutustelua ja hienosti rakennettuja persoonallisia henkilöhahmoja, jotka huvittavat pelkällä olemuksellaan. Kuivakalla, komediaksi tarkoitetulla satiirilla on hienot hetkensä, kuten kofeiinizombiet ja hahmojen välinen sanailu. Neljättä seinää rikotaan yllättäen ja asia viedään asteen verran ylikin ja yhteiskunnallinen kommentointi puhelinzombiudesta ja ympäristökriisistä menee hieman ohi maalistaan.

Angel Has Fallen 

Ensi-ilta 23.8.

Veteraaniagentti Mike Banning (Gerard Butler) yrittää suojella Yhdysvaltojen presidenttiä (Morgan Freeman), mutta tämä yritetään salamurhata ja Banning lavastetaan syylliseksi. Banningin on pakoiltava FBI:ta ja oikeita syyllisiä ja pidettävä perheensä turvassa turvautuen yllättävään liittolaiseen.

Angel Has Fallen on kömpelö, epäloogisuuksia täynnä oleva levoton toimintaräime. Esimerkiksi päähenkilö ampuu helikopteria kohti, vaikka välissä on ikkuna on välissä, eikä ikkuna edes hajoa. Räjähtelyä, säntäilyä, sympaattiseksi tarkoitettu perhesuhdesivujuoni. Etäiseksi jäävä päähenkilö. En tiedä olisiko tästä saanut enemmän irti jos olisin nähnyt kaksi edellistä elokuvaa, mutta vahvasti epäilen. Taitavat nekin olla samaa toimintapläjäystä ja presidentin pelastamista. Äänimaailma on todella levoton, esimerkiksi kuuluu hätääntyneen kiljumisen ääniä vaikka kukaan ei
näytä kiljuvan hätääntyneenä. Elokuvan pahisjuoni paljastetaan todella ajoissa ja loppuosa on vain
säntäilyn seuraamista. Elokuva on pelkkiä kuluneita toimintakliseitä, eikä mitään yllättävää tai hienoa.

Good Boys 

Ensi-ilta 30.8.

Kolme 12-vuotiasta poikaa saa kutsun luokkakavereiden juhliin, joissa on luvassa pussailua. Poikatrio ei kuitenkaan osaa pussailla, mitä pitäisi pian oppia ja siinä apuna on käytettävä isän dronea ilman lupaa. Seuraa tapahtumarikas päivä, johon sisältyy muun muassa vahingossa varastettuja huumeita ja teinityttöjä karkuun juoksemista.

Sympaattinen, oikeasti naurattava komedia on kertomus ystävyydestä ja kasvamisesta höystettynä härskillä huumorilla. Roolitus on todella onnistunut ja pikkupoikatrio on todella luonteva rooleissaan, erityisesti jo ennestään pitämäni Jacob Tremblay on todella mahtava. Huumeita, juomista, seksileluja kuutosluokkalaisten päivän tapahtumissa saattaisi kuulostaa kyseenalaiselta, mutta näitä asioita tarkastellaan ns viattomasti lapsen silmin. Tai lapsen silmin niin miten aikuinen
kuvittelee lasten ihmettelevän. Päähenkilöhahmot ovat koomisen pikkuvanhoja, mutta silti oikeasti lapsia. Hienoa sanailua ja väärinkäsityksiä vain kuten lapsi voi kokea.

Kärsimys ja kunnia 

Ensi-ilta 30.8.

Pedro Almodovarin tuore draama kertoo terveysongelmien kanssa kamppailevasta menestyneestä elokuvaohjaajasta, joka muistelee omaa elämäänsä 1960-luvun lapsuudesta, 80-luvun ensirakkaudesta ja erosta nykyhetkeen, jossa vallitsee fyysinen kipu ja tyhjyys. Ohjaajan on kohdattava menneisyytensä ja aloittaa tämän tekemällä sovinnon elokuvassaan näytelleen tähden kanssa.

Kärsimys ja kunnia on Almodovarin tapaan visuaalisesti todella kaunis. Kyseessä on surumielinen kuvaus henkilöhahmosta, johon paneudutaan todella syvällisesti. Kaunis tarina, jossa käsitellään mielenkiintoisella tavalla luovuutta, mutta on myös kärsimystä. Elokuvaohjaajan nykyhetken elämän ohella kerrotaan hänen lapsuudestaan ja ensi-ihastuksestaan ja loppupuolella on hieno paljastus ja perustelu näiden lapsuuskohtausten näyttämiselle. Rauhallinen ja empaattinen elokuva, jossa fiktio ja Almodovarin oma elämänhistoria limittäytyvät mielenkiintoisella tavalla.

Kesälomaviikolla Tallinnassa

Toinen osa katsauksesta kesääni, joka on mennyt huimaa vauhtia. Ehdin tehdä viikon reissun Helsinkiin ja Tallinnaan ennen kuin alkoi parin kuukauden hektinen työharjoitteluni tapahtumatuotannon parissa. Pitkää päivää tullut painettua niin onneksi tuo reissu ennen sitä ehdittiin tehdä. Tuli räpsittyä paljon kivoja kuvia, joten jaan tuon lomaviikon kahdeksi postaukseksi, ettei tule kerralla liian pitkä kuvapläjäytys. Tässä kuvia lomaviikon toiselta puoliskolta Tallinnasta

20.6. torstai

Lähdettiin aamuysin laivalla Tallinnaan ja raahauduttiin matkatavaroiden kanssa helteisessä Tallinnassa ihanaan vanhaan kaupunkiin, jossa edellisen kerran tuli vierailtua vuosi sitten.

 Vanhassa kaupungissa on ihan oma tunnelmansa ja aina uusia kivoja juttuja löydettäväksi.

Lomalookkini ekana Tallinna-päivänä. Jokunen vuosi sitten kirpparilta löytämäni shortsit ja nyt kesällä kirpparilta löytämäni toppi kivoilla pitsihihoilla. Nuo upeat kengät hankin ihanasta uudesta vaateliikelöydöstä, Pull&Bearista.

Kissapatsaat aidalla.

Beer Housen eväät ja jotenkin hämmentävän nihkeä palvelu.

Iltaa istumassa kattoterassibaarissa.

21.6. perjantai

Näkymä tunnelmallisen Taanilinna-nimisen hotellimme ikkunasta. Hotelli oli kätevästi Vanhassa kaupungissa keskeisellä paikalla ja kaikki oli kätevän kävelymatkan päässä.

Hotelliaamupalalla jaksoi pitkälle päivään.

Linnan muurilla

 Korkealta oli hienot maisemat, vaikka nousu korkealle huteran oloisia portaita jänskättikin.

 Balti Jaama Turg- kauppahalli.

Baileysin makuisella ice cream rollilla herkuttelua. Näistä olin videoita nähnyt aiemmin instassa ja ihmetellyt mikä juttu tuo on. Se on siis kylmästä jäätelömassasta kylmälevyllä tehtyjä rullia. Niiden teon katsominen on jotenkin hypnoottista.

Balti Jaama Turgin kirppareiden yms kivojen putiikkien kiertelyä.

Tuolla oli ihana liike, joka oli pullollaan söpöjä, käsityönä tehtyjä nukkeja ja eläinhahmoja. Sieltä hankittiin tuliaisena majoituksesta kiitoksena kummeilleni pesukarhupehmolelu.

 Balti Jaama Turgilta käveltiin suosikkipaikkaani Tallinnassa, Telliskiven boheemiin kaupunginosaan.

Toisen Tallinna-päivän lomalookki koostui uusista kengistä, uusista New Yorkerin raitashortsteista ja aiemmin tehdystä kirpparilöydöstä.

Katutaidetta roskasta.

Tämä on yksi suosikkimaalauksistani mitä Tallinnassa olen nähnyt.

Tosi paljon upeita seinämaalauksia Telliskiven kaupunginosa täynnä.

Torstain ruokapaikkamme oli ravintola Argentiina. Niitä on Tallinnassa kaksi ja mentiin aluksi väärään, vaikka pöytävarauksemme oli sataman läheisyydessä olevassa Argentiinassa. Tosi mukavaa palvelua, tunnelmallinen paikka ja herkkuruokaa.

Rotermanni kanssa kiva kaupunginosa, sieltä löytyi esim tämä söpö buldoggi.

Tällainen hauska maalattu simpukka löytyi myös Rotermannilta.

 Kaunis auringonlasku hotellihuoneen ikkunasta.

22.6. lauantai

 Perinteiseen tapaani tältäkin Tallinnan reissulta hankin maatuskat kokoelmaani.

Toinen perinne on hankkia korvikset Oma Asi-nimisestä desing-liikkestä. Aiemmin olen hankkinut esim perhoskorvikset. 

Hotellihuoneen luovutus oli puoliltapäivin, joten täyttävän aamupalan vedettyämme lähdettiin helteiselle kaupungille kiertelemään matkatavaroinemme. Löydettiin ihania vaatekauppoja, joissa oli just ihanan tyylisiä vaatteita. Esim Springfield, Crop ja House.

Katutaidetta Kultuuri Katel-kulttuurikeskuksen läheisyydessä.

Ilmeikäs lintupatsas ja päivän asuna aiemmat kirpparilöytöshortsit sekä kirpparilöytöpaita keväältä.

Klo 18 lähtevää laivaa tähyillessä terminaalin läheisyydessä odottelemassa.

Kotimatka autossa körötellessä koitti sitten tuon viikon sunnuntaina. Oli kyllä upea reissu, vaikkakin moneen kertaan koetuissa paikoissa viikko, mutta aina uutta nähtävää ja koettavaa löytyy. Säät suosi ja tuli shoppailtua kivoja löytöjä.