Vuonna 2023 lukemani kirjat ja näkemäni näytelmät

Vuonna 2023 löysin toden teolla äänikirjat. Aiemmin olin kokeillut kuunnella niitä, mutta en saanut niistä mitään irti. Olin pitkään kuunnellut podcasteja ja annoin äänikirjoille vielä mahdollisuuden. Viime vuonna niiden kuuntelu alkoo soljua.

Ajattelin että mieluummin koen kirjat edes jossain muodossa kuin ei ollenkaan, kun aikaa lukemiselle ei tuntunut löytyvän. Äänikirjoihin on kätevä keskittyä samalla, kun teen kotitöitä tai käsitöitä eikä tarvitse valita usean mieleisen asian välillä, mitä tehdä. Aiemmin käsitöitä tehdessä katsoin elokuvia tai sarjoja, mutta äänikirjat sopivat siihen paremmin.

Vuonna 2023 lukemani kirjat: 12

Kuuntelemani äänikirjat: 28.

Yhteensä kuuntelin ja luin 40 kirjaa. Vertailuksi luin 22 kirjaa vuonna 2021 ja 20 kirjaa vuonna 2020. Äänikirjainnostus selkeästi lisäsi koettujen kirjojen määrää.

Vuoden 40 kirjasta 32 oli suomalaisia ja 8 ulkomaalaisia. Mukava huomata, että sattumalta on tukenut suomalaista kirjallisuutta sattumalta enemmän, kun olen valinnut kirjoja, jotka kansallisuudestaan huolimatta kiinnostavat aiheeltaan. Tai no, voiko äänikirjojen kuuntelemista sanoa kirjallisuuden tukemiseksi huomioiden, miten vähän kirjailija saa työstään korvausta... Mutta saa sentään jotain korvausta verrattuna siihen, että lukemani fyysiset kirjat ovat tavallisesti töihin tulleita arvostelukappaleita.

Tein Vaara-kirjastojen Lukien kellon ympäri -haastetta, johon laitettiin kirjoja eri teemoihin.

Klo 6 aamurusko: Esikoiskirja - Heikki Turunen: Simpauttaja (äänikirja)

Klo 7 Aamukahvi: Lyhyttä ja piristävää - Niina Holopainen: Sinusta (luettuna. Lyhyttä, mutta ei piristävää)

Klo 8 päivän lehti: Ajankohtainen aihe tai hittiromaani - Emmi-Liia Sjöholm: Virtahevot (äänikirja. monisuhteisuus, hittikirja kai)

Klo 9 palaveri: Päähenkilön työ on tärkeä - Meri Valkama: Sinun, Margot (äänikirja, päähenkilö on toimittaja)

Klo 10 bingo: Nimessä on numero - Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin 1-3 (äänikirjoina)

Klo 11 lounas: Liittyy ruokaan - Iida Turpeinen: Elolliset (äänikirjana)

Klo 12 siesta: alkukieli espanja tai portugali - Cyril Pedrosa, Roxanne Moreil: Kulta-aika (luettuna sarjakuvakirja)

Klo 13 taukojumppa: liittyy urheiluun - Laila Escartin Hamarinen: Alla lehmusten (e-kirjana)

Klo 14 välipala: vapaa valinta - Maritta Lintunen: Sata auringonkiertoa (äänikirjana)

Klo 15 hengähdyshetki: liittyy hyvinvointiin - Miki Liukkonen: Vierastila (kirjana)

Klo 16 iltapäiväruuhka: kirjassa matkustetaan - Suonna Kononen: Tie päättyy meren rannalle (kirjana)

Klo 17 kello viiden tee: sijoittuu Isoon-Britanniaan - Beth O'Leary: Kimppakämppä (äänikirjana)

Klo 18 iltakävely: luonnolla merkittävä rooli - Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa, valoa, valoa (äänikirjana)

Klo 19 ruutuaika: kirjasta on tehty elokuva tai televisiosarja - Margaret Atwood: Nimeltään Grace (äänikrijana)

Klo 20: bileet: palkittu kirja - Magdalena Hai: Sarvijumala (äänikirjana, voitti lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon)

Klo 21 iltasatu: satu- tai fantasiaromaani - Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (äänikirjana)

Klo 22 herkkukätkö: lempikirja tai kirja, jonka lukemista olet odottanut - Marko Hautala: Kuokkamummo (äänikirjana, olin odottanut lukemista)

Klo 23 yhdestoista hetki: käsittelee ilmastoa tai ympäristöä - Tuomas Lius: Sikojen lahti (äänikirjana)

Klo 00 keskiyö: kuvitteellinen maailma/spefi - Yoko Okawa: Muistipoliisi (kirjana)

Klo 01 Hallanvaara: runoteos - Jussi Hyvärinen: Olduvain rotko (kirjana)

Klo 02 pimeyden sydän: kirjassa tapahtuu rikos - Monika Fagerholm: Kuka tappo bambin (äänikirjana)

Klo 03 suden hetki: kertoo heikkoudesta ja/tai selviytymisestä - Tommi Kinnunen: Lopotti (äänikirjana) sekä Minna Rytisalo: Lempi (äänikirjana)

Klo 04 pilkku: kirjassa juhlitaan tai ollaan ravintolassa - Marko Hautala: Isä Malakain silmät (äänikirjana)

Klo 05 yösyöttö: perheromaani - Natalia Kallio: Kotileikki (äänikirjana) sekä Joonatan Tola: Hullut ihanat linnut (kirjana)

Haasteeseen päätyneiden lisäksi luin tai kuuntelin:

Silla Simone: Dokumentaarisen valokuvan etiikka (kirjana)

Lars Ahn: Seinien sisällä (novelli äänikirjana)

Marko Hautala: Kuolleiden sauna (novelli äänikirjana)

Mika Ilmen, Jarkko Sipilä: Immu (äänikirjana)

Meri Eskola: Ehdin rakastaa häntä (kirjana)

Anneli Kanto, Mapi Heikura-Salaja: Kuollut kulkee - tarinoita kalman majoilta (äänikirjana)

Anja Kauranen: Pelon maantiede (äänikirjana)

Martta Kaukonen: Terapiassa (äänikirjana)

Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo (äänikirjana)

Emma Kantanen: Jos sataa, älä tule (kirjana)

Marko Hautala: Musta kieli (kirjana)

Andreas Slätt, Christine Thorel: Kevinin kuolema- kuinka Ruotsin suurin oikeusskandaali tuhosi yhden perheen elämän (äänikirjana)

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia (äänikirjana)

Vuonna 2023 näkemäni näytelmät

Joensuun vapaa teatteri: Naisen nahka - Raiskaus-monologi ja tanssiteos (arvio)

Laura Kaljunen: Huijarityttö-monologi (arvio)

Joensuun ylioppilasteatteri: Hairahduksia (arvio)

Joensuun kaupunginteatteri: Hirvimetsä (arvio)

Joensuun kaupunginteatteri: Vaarallisia suhteita (arvio)

Kuopion kaupunginteatteri: Hytti nro 6 (kävin katsomassa muuten vain)

Joensuun kaupunginteatteri: Anjan lähes erinomainen elämä (arvio)

Joensuun kaupunginteatteri: Iso paha susi (arvio)

Teatteri Rajarikko: Häiriötekijä (arvio)

Jukka Moskuvaara ja Hanna Rentola: Mielipuolen päiväkirja (arvio)

Teatteri Traktori: Rölli ja metsänhenki (arvio)

Utran uusi teatteri: Jaska (arvio)

Kontiolahden kanavateatteri: Ehtoolehdon sankarit (arvio)

Roukalahden kesäteatteri: Terttu - maalaiskomedia (arvio)

Riäkkyteatteri: Jäniksen vuosi (arvio)

Vuonislahden kesäteatteri: Simpauttaja (kävin katsomassa muuten vain)

Kuopion kaupunginteatteri: Isä (kävin katsomassa muuten vain)

Joensuun kaupunginteatteri: Mestari ja Margarita - Saatana saapuu Moskovaan (kävin katsomassa muuten vain)

Vääräpyörä: Äiti punalippu (arvio)

Joensuun ylioppilasteatteri: Kulissielämää- ja Optophobia-monologit (arvio)

Joensuun kaupunginteatteri: Kolmen kimppa (arvio)

Vuonna 2022 lukemani kirjat ja näkemäni näytelmät

Tällekin vuodelle asetin tavoitteeksi lukea edes kirjan per kuukausi. Lopputulos oli 22, joista vain muutama vapaa-ajalla huvikseen luettua. Kaikki muut liittyivät tavalla tai toisella töihin. Listasin kirjat Goodreads-sovellukseen, mutta ei tullut sen kummemmin kirjoitettua arvioita, joten tässä kirjat vain listattuna.

Lopussa on listaus tänä vuonna näkemistäni näytelmistä. Näytelmävuosi oli oikein runsas ja antoisa parin hiljaisemman vuoden jälkeen.

Kirjat listattuna lukemisjärjestyksessä

1. Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti (huvikseen)

2. Ray Bradbury: Fahrenheit 451 (teatteriarvion tekemistä varten)

3. Sami Tissari: Krysa (haastattelun tekemistä varten)

4. Katri Kauppinen: Laakson linnut, aavan laulut (haastattelun tekemistä varten)

5. Kikka Seppä: Ei mitään pikku naisia (huvikseen)

6. Leena Leskinen: Tunnit Elviksen kanssa (haastattelun tekemistä varten)

7. Tapani Kinnunen: Aina nälkä (haastattelun tekemistä varten)

8. Rosa Liksom: Väylä (huvikseen)

9. Mika Kempas, Vesku Lanki: Musta Kotka (haastattelun tekemistä varten)

10. Sami Makkonen: Hevosjumala (huvikseen)

11. John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä (luin huvikseen vapaa-ajalla nähdyn näytelmän jälkeen)

12. Jyri Martiskainen: Roopesta Crescendoon: Kuvanveistäjäpari Taisto Martiskainen ja Maija Nuotio (haastattelun tekemistä varten)

13. Camilla Nissinen: Meitä vastaan rikkoneet (haastattelun tekemistä varten)

14. Matti Rönkä: Automiesten kylä (haastattelun tekemistä varten)

15. Joonas Tolvanen: Turvapaikanhakija (haastattelun tekemistä varten)

16. Pilvi Hämäläinen: Cinderella (kirja-arvion tekemistä varten)

17. Salla Nazarenko: Miehen tuoksu (haastattelun tekemistä varten)

18. Ida Grönlund, Anna Rimpelä: Liian nätti lavalle: mitä kaikkea opimmekaan stand upin maailmassa (haastattelun tekemistä varten)

19. Anne-Mari Lemmetyinen: Toiveinen ja huokausten talot (Pohjois-Karjalan vuoden kulttuuriteko -raadissa toimimisen vuoksi)

20. Veera Milja: Supersalanen tyttöpäiväkirja (haastattelun tekemistä varten)

21. Lauri Lattu: Susiraja (huvikseen)

22. Salla Simukka: Tästä kaikki alkaa (huvikseen)

Vuoden suosikkikirjani

Meitä vastaan rikkoneet

Susiraja

Toiveiden ja huokausten talot

Ei ihan tullut bingoa, kun luin niin hajanaisesti. 

Ihmeen moni kirja kuitenkin sopi ruudukolle, vaikka en valikoinut luettavaa kategorioiden mukaisesti.

Vuonna 2022 näkemäni näytelmät näkemisjärjestyksessä

1. Fahrenheit 451 (Joensuun kaupunginteatteri, arviota varten) 

2. Woyzeck (Sirkus Supiainen, arviota varten) 

3. Hiiriä ja ihmisiä (Kuopion kaupunginteatteri, huvikseen) 

4. Pikku vampyyri (Joensuun kaupunginteatteri, arviota varten) 

5. Perhosentappaj(i)a (Joensuun ylioppilasteatteri, arviota varten) 

6. Meidän luokka (Roukalahden kesäteatteri, arviota varten) 

7. Kalevalax (Teatteri Traktori, arviota varten)

8. Isojako (Utran uusi kesäteatteri, arviota varten) 

9. Hulabaloo (Kontiolahden kanavateatteri, arviota varten) 

10. Meidän herramme muurahaisia (Maarianvaaran kesäteatteri, arviota varten)

11. My Fair Lady (Joensuun kaupunginteatteri, huvikseen)

12. Edith! -Musiikkinäytelmä Piafista (Louhiteatteri, arviota varten)

13. Maalarikissat (Kansanteatteri Pokka ja Teatteri IlmiÖ, haastattelua varten)

14. Vanja-eno (Riäkkyteatteri, arviota varten)

15. 39 askelta (Joensuun kaupunginteatteri, arviota varten)

16. Lempi (Joensuun kaupunginteatteri, arviota varten)

17. Ihmisen ikävä toisen luo (Lieksan teatteri, arviota varten)

Vuoden 2021 kirjat - Lukuhaasteeni ylittyi

Aloitetaanpa vuoden suosikkien listaaminen kirjoista. Myöhemmin julkaisen postaukset myös vuoden  suosikkielokuvistani ja -levyistä.

Luin juuri päättyneenä vuonna kirjoja enemmän kuin viime vuosina. (Viime vuonna luin 18 kirjaa) Viime vuonna aloitin 12 kirjan lukuhaasteen, että saisin lukemistani edes hieman elpymään lukupainotteisten opintojen jäljiltä. Viime vuonna haaste täyttyi ja tänä vuonna ylittyi. Kaikkiaan luin 21 kirjaa, joista valtaosa aika lyhyitä.

En listaa kirjoja mitenkään parhausjärjestyksessä. Suosikkikärkeen varmaan nousisi Pajtim Statovcin syvällinen ja surullinen Tiranan sydän. En kuitenkaan kirjoittanut siitä tuoreeltaan mitään, joten en näin jälkikäteen osaa arvioida tarkemmin.

Seuraavaksi muutamia mietteitäni osasta lukemistani teoksista. Olen listannut kirjat Goodreads-palveluun ja kirjoittanut mietteitäni sinne tuoreeltaan lukemisen jälkeen.

Joonatan Tola: Punainen planeetta

Esikoiskirjailija Joonatan Tola sukeltaa autofiktiivisellä romaanillaan perheensä historiaan. Isoäitinsä kuoleman kynnyksellä Joonatan perehtyy ongelmallisen isänsä taustaan. Alkoholisti, mielenterveysongelmainen taiteilijaisä oli perheen päänä värikäs ja räväkkä, ja äiti hyvin sairas ja voimaton kaiken sekoilun edessä. Perheen lasten elämän alku melko ankea.

Punainen planeetta on tragikoomisesti kerrottu autofiktio järkyttävistä elämänoloista. Omaperäinen kirjoitustyyli vuorollaan naurattaa ja itkettää. Välillä on turhan paljon toistoa, erityisesti kirjeosuuksien osalta, joten lukeminen käy paikoin puuduttavaksi. Loppua odottaa jännityksellä ja turhautuneena, että olot moniongelmaisessa perheessä muuttuisivat lasten kannalta.

Tuomas Lius: Sudenkorennon kesä

Tuomas Liuksen toimintaromaanissa 13-vuotiaan Jessen naapuriin muuttaa kaksi hyvin erilaista miestä, joihin Jesse tahoillaan tutustuu. Yksinhuoltajaäidin poika saa kaipaamaansa miesten mallia ja läheisiä ystäviä. 1980-luvulle sijoittuvat tapahtumat yltyvät vaarallisiksi, kun miesten todelliset taustat selviävät.

Lius yhdistelee omaperäisesti jännäriä ja kasvukertomusta. Hän on tavoittanut nuoren pojan kasvamisen maailman samaistuttavasti. Jännäriainekset tulevat mukaan yllättävän saumattomasti, kun viattoman lapsen maailman leikit muuttuvat yhtäkkiä todeksi.

Lius luo eläväisen kuvan kasarin Joensuusta. Paikat voi kuvitella eläväisesti, ja voi nähdä missä mikäkin asia silloin Joensuussa on ollut. Taustatyö on tehty huolella. Romaani toiminnantäyteisine käänteineen ja popkulttuuriviittauksineen on hyvin elokuvallinen. Jessen ja kumppaneiden seikkailut olisi hienoa nähdä elokuvanakin.

Henkilöhahmoista tulee läheisiä, he ja heidän tekemisensä tuntuvat uskottavilta. Juoni vetää mukanaan ja tapahtumat käyvät välillä hengästyttävää tahtia. Välillä rauhoitutaan syventämään hahmoja heidän keskustellessaan. Dialogi on luontevaa ja hauskaa. Juoni vie yllättäviin suuntiin, ja tahti kiihtyy taidokkaasti loppua kohden.

Mikko J. Kivluoto: Casa Dementeria

Arvioni romaanista on luettavissa tuolta:

Kirja-arvio: Bisnestä se on saattohoitobisneskin - Salolaisen Mikko J. Kiviluodon esikoisromaani on hupaisa kuvaus rikkaiden ehtoopuolen elämästä

Katja Kettu: Ismo Alanko

Arvioni Ismo Alangon elämäkerrasta on luettavissa tuolta:

Kirja-arvio: Ismo Alanko puhuu avoimesti muun muassa huumeiden käytöstä ja villistä keikkailusta Katja Ketun kirjoittamassa elämäkerrassa

Katja Kärki: Eeled

Eeled on kasvutarina, joka kertoo oman itsensä, elämäntapansa ja paikkansa löytämisestä. Päähenkilönä on Kristiina, maanläheinen oman tiensä kulkija. Pohjois-Suomesta kotoisin oleva Kristiina on vaihto-opiskelijana Tukholmassa. Romaanissa kulkee myös Eeledin tarina. Hän on satoja vuosia sitten elänyt saamelaisnainen, jonka kautta avautuu pohjoinen mytologia ja syvä luontosuhde Lapin erämaassa.

Eeled on kaunis ja haikea tarina. Hienoa juonenkuljetusta, joka piti otteessaan. Vahva, eläväinen kieli. Jotain jäi vielä uupumaan, mutta oikein mallikas romaani.

Lisää kirjailijasta täällä: Nurmeslähtöinen Katja Kärki, 36, kirjoitti toiseen romaaniinsa kokemuksiaan äitiydestä sekä erilaisia mytologioita: "Jos en olisi äiti, en olisi kirjoittanut tällaista kirjaa"

Nelli Kenttä ja Katri Norrlin: Vitun ruma

Vitun ruma paneutuu monesta näkökulmasta ja julkisuuden ihmisten kokemusten kautta sosiaalisen median tuomiin ulkonäköpaineisiin.

Tämä tietokirja on monipuolinen ja kattava katsaus ajankohtaiseen aiheeseen yleistajuisella ja helposti lähestyttävällä tavalla. Tämä osuu varmasti nuoremmalle kohderyhmälle nappiin, valtaosa tiedosta oli itselle tuttua joten jäin kaipaamaan vielä syvemmälle aiheeseen sukeltamista tutkimustiedon valossa.

Piia Heikkinen: Ekotrippi

Romaanissa nelikymppinen Minna havahtuu ilmastoahdistukseensa ja syyllisyyteensä. Hän päättää laittaa elämänsä uusiksi. Äitinsä tavoin teini-ikäinen Siiri on tunnollinen suorittaja.

Tästä mielestäni melko pinnalliseksi jäävästä kirjasta lisää tuolla: Nurmekselaislähtöisen Piia Heikkisen Itä-Suomeen sijoittuvassa romaanissa perheenäiti potee ilmastoahdistusta - "Tehdään mitä pystytään ja kaikkea ei tarvitse, yritystä kuitenkin pitää olla"

Selma Kaasinen: Araukaria

Araukaria-romaanissa nuori tutkija Ronja työskentelee Yhdysvalloissa. Yhtäkkiä hän herää kipulääkekoomasta eikä muista mitä on tapahtunut. Toisaalla, nykyajan Australiassa Veera pyörittää Jussi-miehensä kanssa juustolaa. Veeran elämä mullistuu myös luonnonvoimien takia.

Lisää tästä mallikkaasta esikoisromaanista tuolla: Outokumpulaislähtöinen Selma Kaasinen on asunut 17 vuotta Australiassa - metsäpalot ja oma tulipalo-onnettomuus olivat lähtökohtana esikoisromaanille

Enheduanna: Suurisydämisin valtiatar

Lisää tästä Joensuulainen Minna Ronkainen, 46, suomensi sumerilaisen ylipapittaren ja kuninkaan tyttären tuotantoa: "Enheduanna oli ihmiskunnan ensimmäinen tunnettu kirjailija, jonka runot ovat järisyttäviä ja väkeviä"

Rannalla - On Chesil Beach kirjana ja elokuvana

Lähde The New York Times

Tiiviin kirjoittamistyön ohella on tullut yhä harvakseltaan kirjoitettua tänne blogiin, kun paukut kulttuurista kirjoittamiseen menevät töissä. Elokuvia ja sarjoja on tullut katsottua harvakseltaan, mutta lukenut olen tavallista enemmän. Viimeisimmäksi kuitenkin katsoin elokuvan Rannalla.
Yleensä olen katsonut elokuvan vasta kirjan lukemisen jälkeen, sillä niin lukukokemus on ollut antoisampi, kun tarinaa ei vielä tiedä. Toisaalta kirja antaa lisää yksityiskohtia elokuvaan, jos kirjan lukee katsomisen jälkeen. Yleensä pidän kirjasta enemmän kuin elokuvasta, mutta Rannalla tykkäsin enemmän elokuvana kuin kirjana. Luin kirjan jo joitakin vuosia sitten ja nyt katsoin kauan odottamani elokuvan, kun huomasin sen tulleen Netflixiin.

Ian McEwanin kirjoittama Rannalla kertoo parikymppisisistä Florencesta ja Edwardista, jotka päättävät vuonna 1962 mennä naimisiin. Florence pitää klassisesta musiikista ja soittaa viulua. Hän tulee ylemmän keskiluokan luokan perheestä ja on juuri valmistunut hyvästä yliopistosta. Myös vastavalmistunut Edward puolestaan pitää rockista ja tulee työluokkaisesta perheestä, joka koittaa sinnitellä äidin aivovauriosta huolimatta toimivana. Kaksikko kohtaa, rakastuu pian ja avioitumisen jälkeen lähtevät viettämään hääyötä Chesil Beachin rantahotelliin. Hääyönä kulminoituu kaikki, josta Florencen olisi pitänyt puhua Edwardille jo aikaa sitten. 

Tarkkaan viritetty tarina on todella traaginen. McEwan on saanut pakattua paljon tiukkaa tavaraa 183 sivumäärään. Teos niin elokuvana kuin kirjanakin herätti minussa monia tunteita, jopa vihaa ja turhautuneisuutta. Teos on todella tärkeä ajankuva ja siinä on traagisen tarinansa lisäksi huomioita 60-luvun brittiläisestä luokkayhteiskunnasta luokkarajat yrittävän suhteen myötä. Päähenkilöt ovat kaksi keskenään täysin erilaista henkilöä eri yhteiskuntaluokista. Yhteistä heille on se, että he ovat nuoria, eikä kumpikaan tiedä, mitä tekisi tulevaisuudellaan.

Tarina seksuaalisuudesta, seksuaalisesta identiteetistä, peloista, traumoista ja puhumattomuudesta on todella voimakas ja traaginen. On tärkeää, että aikaa, jolloin seksistä ei puhuttu, tarkastellaan tällaisestakin näkökulmasta. Elokuva osoittaa, kuinka tärkeää monipuolinen seksuaalikasvatus on. Florencella ja Edwardilla ei edes ole sanoja tunteilleen ja seksuaalisuuteen sekä seksiin liittyville asioille, niin tabu aihe on ja niin epävarmoja he ovat. Erityisesti Florencen tilanne on hyvin raastava. Hän yrittää keskustella aiheesta ulkopuolisen kanssa jo ennen avioliittoa, mutta keskustelusta ei tule mitään, kun sanoja aralle aiheelle ei ole. En ole aiemmin nähnyt elokuvaa tai lukenut kirjaa, jossa 60-lukua tai sitä aiempaakaan aikaa kuvataan tästä näkökulmasta ja että aihetta käsiteltäisi, kuten Ian McEwan teoksessaan käsittelee.

Dominic Cooke on ohjannut kirjasta elokuvan esikoisohjauksenaan. Elokuva on visuaalisesti todella kaunis ja tyyni. Sitäkin myrskyisämpiä ovat tarina ja tunteet kauniin pinnan alla. Kerronta niin kirjassa kuin elokuvassakin toimii erinomaisesti. Vasta-avioituneiden jännityksen ja pelon täyteisesti hääyöstä liikutaan muisteluiden kautta Florencen ja Edwardin suhteen alkuvaiheisiin. Hääyön tunteet ovat käsinkosketeltavia ja kohtaus petipuuhista on itselleni yksi elokuvahistorian kiusallisimmista, surullisimmista ja traagisimmista.

Ian McEwan on kirjoittanut myös elokuvan käsikirjoituksen. Se on varmasti suurin syy siihen, miksi elokuvan ja kirjan tunnelmat ovat hyvin samanlaiset. Elokuva on pitkälti sellainen, kuin millaisiksi asiat kuvittelin kirjaa lukiessa. Jotain kolme-neljä vuotta sitten kirjan lukiessani elokuva ei ollut vielä ilmestynyt, joten hahmojenkaan ulkonäön kuvitteleminen ei ollut pilaantunut lukiessa. Näyttelijät ovat pitkälti sellaisia, millaisiksi hahmot kirjassa kuvittelin.

Samankaltaisuuksista huolimatta pidin elokuvasta paljon enemmän kuin kirjasta. Kirjaa lukiessani vihasin Florencea ja Edwardia; sitä kuinka he junnaavat paikoillaan, eivätkä puhu tunteistaan. Vatvovat vain oman päänsä sisällä ajaen itsensä ja suhteensa umpikujaan. Oli niin turhauttavaa lukea kuinka ajatuksille ei ollut sanoja ja kuinka vaikeaksi he asian itselleen tekevät. Myös vääjäämätön loppu tulee järkytyksenä. Elokuvassa sen otin vastaan tyynemmin, sillä tiesin sen jo. Välillä tuo tarinan tietäminen toimii jopa edukseen. Elokuvan kohdalla osasin laittaa asiat paremmin ajalliseen kontekstiin ja puhumattomuuden yhteiskunnalliseksi ongelmaksi, enkä hahmojen syyksi.

Elokuvassa Florence ja Edward ovat pidettävämpiä, sillä heidän ajatuskulkujaan ei täysin tiedä. Saoirse Ronan Florencena ja Billy Howle Edwardina ovat erinomaisia. He tavoittavat hienosti hahmojensa tunteet ja esittävät traagisetkin tilanteet sensitiivisesti, koskettavasti ja uskottavasti. Ronan on näytellyt 13-vuotiaana erinomaisesti myös McEwanin toisen romaanin, Sovitus, filmatisoinnissa. Pidän todella paljon myös tuosta vuonna 2002 suomennetusta romaanista ja vuonna 2007 ilmestyneestä filmatisoinnista. Molemmissa teoksessa pienet asiat suistavat suuret asiat raiteiltaan ja muuttavat elämiä traagisella tavalla.

Rannalla- elokuva etenee seesteisen rauhallisesti, mutta kasvattaa hääyön jännitettä, kunnes loppu on tiheä. Juoni etenee molemmissa versioissa samankaltaisesti, mutta pieniä muutoksia on tehty. Jos elokuvaa katsoessa kirja ei olisi ollut minulla luettuna, olisi se saattanut olla sekava ja hämmentävä ajassa pomppimisineen. Myös Florencen lapsuuden traumaan vain viitataan niin, että se saattaa katsojalla mennä ohi. Kirjassakaan traumaa ei käsitellä tarkasti, sillä Florence on sulkenut sen visusti mielestään, mutta siihen viitataan selkeästi.

Käsikirjoitus rullaa erinomaisesti viimeiseen, riipivään rantakohtaukseen saakka, kunnes kulku alkaa takkuamaan. Lopun ylipitkitetyt, melodramaattiset kohtaukset ovat kummallinen ratkaisu. Minusta elokuva olisi voinut päättyä voimakkaan tunteelliseen kohtaukseen levykaupassa. Siinä tarinan tragedia ja melankolia kulminoituvat erinomaisesti. Se olisi ollut tehokas loppu, mutta nyt lopetus on ylipitkä ja laahaava. Elokuvaa pitkitetään vielä usean kohtauksen verran aina nykypäivään saakka ja lopun teho laimenee kädenlämpöiseksi. 

Rannalla - On Chesil Beach
Kirjoittanut Ian McEwan, suomentanut Juhani Lindholm.
Otava 2007, 183 sivua.
Vuoden 2017 filmatisoinnin on ohjannut Dominic Cooke ja käsikirjoittanut Ian McEwan.

Elokuvalle tähtiä

Vuoden 2017 aikana luettua

Onpas vähän venähtänyt tämän viime vuoden luettujen kasaan kokoaminen, vaikka tarkoitus oli julkaista tämä kooste jo alkuvuodesta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. En tosin muista aivan varmaksi ovatko tässä kaikki viime vuonna lukemani kaunokirjalliset teokset.

Viime vuoden lukemiset tuli aloiteltua suomalaisella klassikkokirjallisuudella erään opintoihini kuuluvan kurssin myötä. Tuli luettua enemmän tai vähemmän tarkkaan niin Kalevalaa, Vänrikki Stoolin tarinoita kuin Tuntematonta sotilastakin. Harmikseni en ehtinyt lukemaan kaikkia kurssin klassikoita ajanpuutteen ja tiiviin aikataulun takia, monia mielenkiintoisia olisi ollut näiden lukemieni lisäksi.

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä (1870)

Tutustuin tähän klassikkoon ensimmäistä kertaa, mukavan eläväistä ja humoristista kieltä. 

Tämä ei ollutkaan niin tylsä kuin mitä odotin, mutta ajanpuutteen vuoksi kuuntelin suurimman osan tästä äänikirjana.

Minna Canth: Työmiehen vaimo (1885)

Tästä eni hirveästi jäänyt mieleeni, taisin lukea kirjan aika nopeaan tahtiin.

Juhani Aho: Yksin (1903)

Mielenkiintoinen, jopa nykyaikaisen oloinen pienoisromaani, joka kertoo sydänsuruisen miehen Pariisin reissusta.

Eino Leino: Helkavirret (1903, 1916)

Kauniita runoja varustettuna laidasta laitaan menevillä tunnelmilla. 

Maria Jotuni: Arkielämää (1909)

Ihan hauska yhdenpäivänromaani, vaikkakin tämäkin tuli luettua sen verran nopeaan tahtiin että hirveästi en enää muista tästä.

Joel Lehtonen: Putkinotko (1920)
Todella mielenkiintoisen elävää ja tarkkaa kuvailua, jonka kautta Juutas Käkriäisen elämän perheineen voi selkeästi kuvitella silmiensä eteen.

Aino Kallas: Sudenmorsian(1928)

Tämä oli todella erilainen suomalaisen kirjallisuuden edustaja, traaginen ihmissusikertomus sijoittuen Hiidenmaalle. Ihan mielenkiintoista seurattavaa, vaikkakin vanhahtava, balladimainen kieli vaati paljon totuttelua.

Edith Södegran: Tulevaisuuden varjo (1990)

Kauniita runoja, joista olisi varmaan saanut paljon irti jos olisi ollut enemmän aikaa lukea.

Pentti Haanpää: Noitaympyrä (1931)

Hieman harhaanjohtavalla nimellä varustettu kertomus tukkilaiselämästä. Tämäkään ei ollut lainkaan niin tylsä kuin miltä aiheensa perusteella kuvittelin.

Aaro Hellaakoski: Jääpeili (1928)

Tästä kirjoitin kurssin tutkielman ja vaikka ennakkoon epäilin kykyäni kirjoittaa runoista, tuli tutkielmasta aika hyvä. Tykkäsin tosi paljon kokoelman runoista; kaunista kieltä, aiheita ja teemoja elämän monista puolista.

Elmer Diktonius: Janne Kuutio (1932)

Tästä ei jäänyt hirveästi mieleen, muuta kuin että teos käsittelee köyhien elämää lama-aikana. Kerrontatyyli on kivan kokeellinen, jossa kirjan tapahtumia kommentoitiin ja kertoja suhtautui päähenkilöön hauskasti tosi ironisesti.

Veijo Meri: Manillaköysi (1957)

Tämä oli yksi yllätyssuosikkejani kurssin kirjalistalta. Kuvaus sota-ajan mielettömyydestä, todella humoristisesti ja mielenkiintoisesti kerrottu absurdi tarina, jossa sotamies haluaa salakuljettaa köyden lomilla kotiin viemisiksi.

Kurssilla tuli luettua lisäksi vaikka minkämoista tutkimuskirjallisuutta Juhani Ahosta kirjailijaesitelmää ja Jääpeilistä tutkielmaa tehdessä.

L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet (1908)

Kesällä äidin kanssa katsottuamme Netflixiin tulleen Anna, a lopussa-sarjan, innostuin lukemaan ensimmäisen Anna-sarjan kirjan pitkästä aikaa. Tämän kirjasarjan suloisen viattomaan, kauniiseen maailmaan uppoaa aina mielellään.

Kesälläkin tuli luettua tenttikirjoja, ihan mielenkiintoisia tosin, Johdatus taiteentutkimukseen-tenttiä varten.

Anton Tsehov: Lokki (1968), Vanja-eno (1890)

Kesällä ollessani marjanmyyntikioskilla töissä hiljaisina päivinä ehti vilkuilla lukea kirjojakin. Nämä Tsehovin näytelmät luin erään kurssin esseetä varten, enkä saanut näistä hirveästi irti. Hahmot jäivät niin etäisiksi kun juuri minkäänlaisia parenteeseja tai kuvailua ei ollut.

S.J. Watson: Kun suljen silmäni (2012)
Tämä oli yksi suosikkejani kaikista viime vuonna lukemistani. Tämä oli niin koukuttava ja jännä että oli luettava muutamalta istumalta. Tämä psykologinen trilleri kertoo naisesta, joka unohtaa päivän aikaiset muistonsa yön aikana.

Ira Levin: Rosemaryn painajainen (1967)
Todella mielenkiintoinen, elävästi kerrottu kertomus Rosemarysta, joka odottaa esikoistaan uudessa asuinpaikassa ja alkaa epäillä että naapurustossa on outoa tekeillä. Kirjasta tehty elokuva on tarkkaan kuvattu kirjan pohjalta ja molemmat ovat tosi hyviä.

Emma Donoghue: Huone (2010)
Tämä oli myös yksi vuoden suosikkejani. Liikuttava kuvaus naisesta ja tämän viisivuotiaasta pojasta, jotka elävät vankeudessa puutarhavajassa. Kerrontatyyli on aivan ihanan erilainen, pikkulapsen näkökulmasta maailma on niin erilainen ja asiat nähdään ja käsitetään aivan eri tavalla kuin aikuisen silmin. Myös elokuvaversio on todella hieno,

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (2014)
Tämäkin lukeutuu suosikkieni joukkoon. Todella hieno romaani suomalaiselta esikoiskirjailijalta niin maahanmuutosta, rasismista, seksuaalisesta suuntautumisesta kuin ulkopuolisuuden tunteestakin. Tämän teoksen teemat ovat hyvin moninaiset ja kertomus pistää miettimään. Lisäksi tämä on kerrottu mielenkiintoisesti sekä maahanmuuttajaperheen äidin näkökulmasta menneisyydestä nykyaikaan ja tämän pojan näkökulmasta nykyajassa.

Paulo Coelho: Zahir (2005)
Vähän kummallinen ja vähän pitkäveteinen kertomus miehestä, jonka nainen vain häipyy yllättäen ilman mitään selitystä. 

Stephen King: Jälkeen keskiyön (1985)

Tässä novellikokoelmassa on vaikka mitä mielenkiintoisia novelleja monesta eri aiheesta. King todella osaa jännitystä luovan kerronnan ja hallitsee mitä mielikuvituksellisimmista aiheista kertomisen järkeen käyvällä tavalla. Suosikkini olivat novelli, johon The Mist-elokuva perustuu sekä Jaunttaus-niminen novelli, jossa teleporttauksen mennessä pieleen mieli sekoaa.

Ian McEwan: Rannalla (2007)

Mielenkiintoinen, vaikkakin aika ärsyttävä kertomus nuoresta pariskunnasta, joka ei ole osannut keskustella haluistaan ja tavoitteistaan ja tämän myötä hääyöstä tulee traaginen. 

Marguerite Duras: Rakastaja (1984)

Todella poukkoileva, haastavan fragmentaalinen kertomus nuoresta ranskalaistytöstä ja tämän vanhemmasta kiinalaisesta rakastajasta. Tässä oli aika työ saada selvää ja tehdä rakenteellisesti järkevä tutkielma eräälle kurssille.

Alyson Noel: Punaiset tulppanit (2009)

Jonninjoutava romaani teinirakkaudesta yliluonnollisilla vivahteilla. Huomaa etten kuulu kohderyhmään, sillä oli kyllä niin naiivia ja tönkköä kieltä ja kerrontaa.

Ja vielä äänikirjana kuunneltua:

Sofi Oksanen: Puhdistus (2008)

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat (2012)

Molemmat omalla tavallaan todella vaikuttavia, traagisia kertomuksia, jotka laittavat ajatelemaan. Todella taitavasti rakennettuja ja kaikilta osa-alueiltaan taidokkaita teoksia.

Mihail Bulkakov: Saatana saapuu Moskovaan (1967)

Yllättävän humoristinen, absurdi teos, jossa Saatana kirjaimellisesti saapuu Moskovaan. En tiedä onko tämä jonkinlainen satiiri jostain aiheesta, mutta itse käsitin erikoisena ja hauskana maagisen realismin genren aikuisten satuna.

Ja vielä kasapäin tutkimuskirjallisuutta tutkielmia ja esseitä varten.

Viime vuonna ehdin lukea yllättävän paljon aiempiin vuosiin verrattuna. Kesän aikana sain luettua paljon muutakin kuin opiskeluja varten. Monet omassa kirjahyllyssä odottaneet kirjat sain luettua.

Nyt keväällä pitäisi paljon taas lukea kun Yleisen kaunokirjallisuuden-kirjatenttiin pitää lukea 22 länsimaisen kirjallisuuden klassikoita, onneksi joukossa on romaanien ohella myös runoja, näytelmiä ja novelleja.

Ja eniten lukemistahan teettää se kandi, jonka opponointiin on aika tasan tarkkaan kuukausi.

Vuoden 2016 aikana luettua

Mainitsin loppuvuodesta tekeväni tällaisen postauksen, mutta tämän julkaisuhan venähti sitten urakalla. Tässä kuitenkin kerättynä vuonna 2016 lukemani kirjat. En ole ihan varma muistinko kuvata kaikki mitä luin. Ehkä ei tosiaan tullut luettua kuin näin vähän. Olen kyllä huomannut lukiosta alkaen ja varsinkin nyt yliopistossa, että lukeminen on vain vähentynyt ja vähentynyt kun opiskelulukemista on niin paljon. Viime vuonna tuli luettua siis noin 15 kaunokirjallisuuteen lukeutuvaa kirjaa jos kaikki olen laskenut.

 Suurin osa viime vuonna lukemastani on siis koostunut opiskelukirjallisuudesta, kursseja varten luetusta tutkimuskirjallisuudesta ja tenttikirjoista.

Luin esimerkiksi tämän Suomen taiteen historia kirjan (395s.) ja Suomen kirjallisuuden historia- tiiliskirjan vain muutamia tenttikirjoja mainitakseni.

Mutta nyt lukemaani kaunokirjallisuuteen

 John Green- Tähtiin kirjoitettu virhe 

Tämä oli ensimmäinen lukemani kirja viime vuonna ja luin tämän joululomalla sillä olin saanut tämän kai jo pari vuotta sitten joululahjaksi ja kirja oli vain odottanut hyllyssä. Tämä on kyllä vähän ylihehkutettu eikä ollut mielestäni niin ihmeellinen. Kielikin aika yksinkertaista ja perusjuttuja selitellään, mutta ehkä tämä johtuu vain siitä että on kai suunnattu nuoremmalle kohdeyleisölle.

 Billie Letts- Sydämeesi kodin teen
Vuosia sitten oltuani kesätöissä kirjastossa sain ottaa sieltä kirjoja jotka olisivat muuten menneet roskiin. Tämä oli yksi niistä ja tämä roikkui hyllyssä kauan koskemattomana, kunnes alkuvuodesta aloitin lukemaan. Oli ihan sympaattinen selviytymistarina nuoresta raskaana olevana tytöstä.

 Antti Heikkinen- Risainen elämä, Juice Leskinen 1950-2006 (463s.)

Olen tavallisesti pitänyt elämäkertakirjallisuutta tylsänä, vaikka en kai ollut yhtään kokonaista elämänkertaa koskaan lukenutkaan. Mutta saatuani tämän Juice Leskisen elämäkerran synttärilahjaksi, innostuin lukemaan sitä vanhempieni ja monien sukulaisten kehuttua sitä. Kirja paljastuikin mielenkiintoiseksi sillä Leskinen oli hyvin mielenkiintoinen henkilö ja Heikkinen kirjoittaa humoristisesti, elävästi ja kiinnostavasti. 

George Orwell- Eläinten vallankumous (126s.)

Tämä klassikko oli jo pitkään ollut mielessä että pitäisi lukea, mutta viimein kun olimme menossa kaveripariskunnan kanssa katsomaan tästä tehtyä mukaelmanäytelmää, päätin lukea tämän että ymmärtäisin näytelmästä paremmin. Tämähän on satiiri Venäjän vallankumouksesta, mutta en tiennyt juurikaan teoksen takana olevista historiallisista asioista, joten tämä meni minulle melko eläinsatuna kuten varmaan monille sukupolville aiemminkin. Teoksessa oli ihan nokkelia juttuja ainakin niiltä osin mitä ymmärsin.

Anja Kauranen- Sonja O. kävi täällä (275s.)

Luin tämä kirjallisuus ja sukupuoli-kurssia varten ja kirjoitin tästä esseen, jossa kirjoitin päähenkilö Sonja O:n identiteetin kehittymisestä suhteessa sukupuolisuuteen.

Anja Kaurasen romaani Sonja O. kävi täällä (1981) kertoo nuoren naisen kamppailusta identiteettinsä ja naiseutensa kanssa. Sonja O.n identiteettiin vaikuttavat vahvasti hänen venäläistaustaisen sukunsa traaginen historia, juopotteleva isä Boris ja pidättyväinen, työläs, perhettä pystyssä pitävä äiti Tamara, kehitysvammainen veli Leo sekä venäläiset isovanhemmat baabuska ja dieduska, Viipurin evakot. Suvun vaietut salaisuudet Sonjan äidin mielisairaalassa tehdystä itsemurhasta, tädin sekä ”imaginäärisen serkun” kohtalo pelottavat ja mietityttävät nuorta Sonjaa. Sonjan lapsuudessa on viittauksia myös seksuaaliseen ahdisteluun ja hyväksikäyttöön perhepiirissä.

Sonja O. käy elämässään läpi monet miessuhteet ja myös suhteen naisen kanssa, käy mielisairaalassa ja välillä huomaamattaan asettuu aloilleen. Sonjalla on elämässään miehiä iso liuta alkaen homoseksuaalista Kissamiehestä ja rajusta Reijo Seilorista, jatkuen yliopistossa tohtori Erikiin, aloittelevaan kirjailijaan Karriin ja hänen isäänsä Osmaan, sitten Janne Maalaispoikaan ja Oliver Wendelmaniin sekä Ilari Mestarirunoilijan, Mikael Paljasjalan ja Leonid Palvovitsin kautta lopulta eheyttävään rokkariin, Karri Vaaraan. Kaikkien miesten keskellä on naisystävä Sisko, joka auttaa Sonjan itsensä etsimisessä.

Waris Dirie, Cathleen Miller- Aavikon kukka (288s.)

Tästä kirjoitin postauksen jo aiemmin.

Jane Austen- Neito vanhassa linnassa

Äänikirjaa on mukava kuunnella aina autolla ajaessa ja tämäkin tuli kuunneltua äänikirjana. Ihanan klassinen romaani nuoresta Catherinesta seurapiirielämässä ja ihmissuhdekoukeroiden keskellä.

Antti Holma- Kauheimmat runot (192s.)

Yllätyin kun huomasin tämän kirjakaupan hyllyssä sillä Antti Holma on tunnettu näyttelijänä enkä tiennyt hänen olevan myös kirjailija. Runokokoelmassa on hauskoja parodisen pastissia runoja "Reino Leinolta", "Sirsi Sunnakselta", "Karin Toisiks-Paraskelta" ja Edith Södermalmilta. Runoissa on ovelasti mukailtu aitojen runoilijoiden tyyliä ja aihemaailmoja humoristisella tavalla. Tätä lukiessa on siis hyvä olla tietoa Eino Leinon, Kirsi Kunnaksen, Heli Laaksosen ja Edith Södergranin runouden tyylistä ja teemoista että  Kauheimmista runoista saa kaiken irti. 

Elena Mady- Vaihdokas (379s.)

Tämä oli ihan mielenkiintoinen, trilogian aloittava kotimainen fantasia/scifi-kirja. Elämän ja kuoleman rajalla seikkaileva henkiolento, vaihdokas päätyy suuren menetyksen kokeneen nuoren tytön kehoon, ja päätyy keskelle jännittäviä ja traagisiakin tapahtumia. En vielä tiedä tulenko lukemaan kahta muuta osaa.

Elias Lönnrot- Kalevala (729s.)

Tämän luin suurimmilta osin kesälomalla ja Kalevalan kieleen oli kyllä paljon totuttelua. Luin tämän nyt keväällä käymääni Suomen kirjallisuuden klassikot-kurssia varten. Raskaasta luettavasta huolimatta koin useita ahaa-elämyksiä ja huomasin mistä useat suomalaisessa kulttuurissa olevat asiat ovat peräisin. Oli hauskaa peilata tätä aiemmin lukemaani Johanna Sinisalon Sankarit-romaaniin, joka on Kalevala nykyaikaan tuotua.

Johan Ludvig Runeberg- Vänrikki Stoolin tarinat

Oli aika perus klassikkorunoja, mutta eniten tykkäsin tämän painoksen kuvituksesta, joka oli todella kaunis. Tämänkin luin Suomalaisen kirjallisuuden klassikot-kursille.

Gena Showalter- Yön kirous

Kevyttä lukemista kesällä, kauan hyllyssä lukematta roikkunut pokkari, joka on ilmeisesti jonkin sarjan aloitus. Tämä ei oikein säväyttänyt ylifantasiamaisuudellaan ja yliromanttisuudellaan. Kuitenkin mielenkiintoista teoksessa on että hahmot ja teemat ovat Pandoran lipas-myyttiin pohjautuvia.

Laura Lindstedt- Oneiron

Vuoden 2015 Finlandia- palkinnon saanut romaani oli mielenkiintoinen ja juoneltaan erikoinen. Seitsämän eri maista ja erilaisista taustoista tulevaa naista kohtaa hämmentävässä kuolemanjälkeisessä tyhjässä välitilassa. Mielenkiintoista oli erityisesti eri kirjallisilla lajeilla leikittely ja lajien välillä vaihtelu, kuten myös teoria siitä mitä on kuoleman jälkeen.

William Golding- Kärpästen herra

Sain tämän lainaan kaveriltani alkusyksystä ja pääsin loppuun vasta joululomalla. En tiedä miksi lukeminen oli niin hidasta, vaikka kyseessä on todella ohut kirja. Tietysti syksy oli aika kiireinen ettei ylimääräiselle lukemiselle jäänyt aikaa. Mutta kuitenkin ihan paikkansa ansainnut klassikko alle 13-vuotiaiden poikien joukkiosta, joka päätyy autiolle saarelle. Kärpästen herra on mielenkiintoinen kuvaus ihmisyydestä ja kuinka helppoa inhimillisyys on kadottaa ollessa sivilisaation ulottumattomissa.

Jojo Moyes- Kerro minulle jotain hyvää (487s.)

Tykästyin todella tähän elokuvaan ja pakko tämä oli kirjanakin lukea. Oli aivan yhtä hyvä kuin elokuva, ja elokuva noudattelee kirjan tarinaa aika tarkasti. Juoni ei siis tuottanut yllätyksiä, mutta oli mukava tietää tarinasta tarkemmin ja enemmän yksityiskohtia, kuten aina kirjaa lukiessa kun elokuvan on jo nähnyt. Teoksen kieli on ihanan rentoa ja hyväntuulista rankoistakin aiheista huolimatta

Jonas Jonasson- Lukutaidoton joka osasi laskea (417s.)

Tämän luin melkein yhdeltä istumalta bussimatkoilla. Viime vuonna lukemani saman kirjailijan Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi oli todella hauska, persoonallisesti kirjoitettu ja kirjasta tehty elokuva on yksi suosikeistani. Tämä Lukutaidoton ei pettänyt odotuksia ja oli yhtä hauska, tapahtumarikas. Hauskaa oli useiden tarinalinjojen kuljettaminen rintarinnan, eikä juoni ollut mitenkään sekava silti.