Vuoden 2021 kirjat - Lukuhaasteeni ylittyi

Aloitetaanpa vuoden suosikkien listaaminen kirjoista. Myöhemmin julkaisen postaukset myös vuoden  suosikkielokuvistani ja -levyistä.

Luin juuri päättyneenä vuonna kirjoja enemmän kuin viime vuosina. (Viime vuonna luin 18 kirjaa) Viime vuonna aloitin 12 kirjan lukuhaasteen, että saisin lukemistani edes hieman elpymään lukupainotteisten opintojen jäljiltä. Viime vuonna haaste täyttyi ja tänä vuonna ylittyi. Kaikkiaan luin 21 kirjaa, joista valtaosa aika lyhyitä.

En listaa kirjoja mitenkään parhausjärjestyksessä. Suosikkikärkeen varmaan nousisi Pajtim Statovcin syvällinen ja surullinen Tiranan sydän. En kuitenkaan kirjoittanut siitä tuoreeltaan mitään, joten en näin jälkikäteen osaa arvioida tarkemmin.

Seuraavaksi muutamia mietteitäni osasta lukemistani teoksista. Olen listannut kirjat Goodreads-palveluun ja kirjoittanut mietteitäni sinne tuoreeltaan lukemisen jälkeen.

Joonatan Tola: Punainen planeetta

Esikoiskirjailija Joonatan Tola sukeltaa autofiktiivisellä romaanillaan perheensä historiaan. Isoäitinsä kuoleman kynnyksellä Joonatan perehtyy ongelmallisen isänsä taustaan. Alkoholisti, mielenterveysongelmainen taiteilijaisä oli perheen päänä värikäs ja räväkkä, ja äiti hyvin sairas ja voimaton kaiken sekoilun edessä. Perheen lasten elämän alku melko ankea.

Punainen planeetta on tragikoomisesti kerrottu autofiktio järkyttävistä elämänoloista. Omaperäinen kirjoitustyyli vuorollaan naurattaa ja itkettää. Välillä on turhan paljon toistoa, erityisesti kirjeosuuksien osalta, joten lukeminen käy paikoin puuduttavaksi. Loppua odottaa jännityksellä ja turhautuneena, että olot moniongelmaisessa perheessä muuttuisivat lasten kannalta.

Tuomas Lius: Sudenkorennon kesä

Tuomas Liuksen toimintaromaanissa 13-vuotiaan Jessen naapuriin muuttaa kaksi hyvin erilaista miestä, joihin Jesse tahoillaan tutustuu. Yksinhuoltajaäidin poika saa kaipaamaansa miesten mallia ja läheisiä ystäviä. 1980-luvulle sijoittuvat tapahtumat yltyvät vaarallisiksi, kun miesten todelliset taustat selviävät.

Lius yhdistelee omaperäisesti jännäriä ja kasvukertomusta. Hän on tavoittanut nuoren pojan kasvamisen maailman samaistuttavasti. Jännäriainekset tulevat mukaan yllättävän saumattomasti, kun viattoman lapsen maailman leikit muuttuvat yhtäkkiä todeksi.

Lius luo eläväisen kuvan kasarin Joensuusta. Paikat voi kuvitella eläväisesti, ja voi nähdä missä mikäkin asia silloin Joensuussa on ollut. Taustatyö on tehty huolella. Romaani toiminnantäyteisine käänteineen ja popkulttuuriviittauksineen on hyvin elokuvallinen. Jessen ja kumppaneiden seikkailut olisi hienoa nähdä elokuvanakin.

Henkilöhahmoista tulee läheisiä, he ja heidän tekemisensä tuntuvat uskottavilta. Juoni vetää mukanaan ja tapahtumat käyvät välillä hengästyttävää tahtia. Välillä rauhoitutaan syventämään hahmoja heidän keskustellessaan. Dialogi on luontevaa ja hauskaa. Juoni vie yllättäviin suuntiin, ja tahti kiihtyy taidokkaasti loppua kohden.

Mikko J. Kivluoto: Casa Dementeria

Arvioni romaanista on luettavissa tuolta:

Kirja-arvio: Bisnestä se on saattohoitobisneskin - Salolaisen Mikko J. Kiviluodon esikoisromaani on hupaisa kuvaus rikkaiden ehtoopuolen elämästä

Katja Kettu: Ismo Alanko

Arvioni Ismo Alangon elämäkerrasta on luettavissa tuolta:

Kirja-arvio: Ismo Alanko puhuu avoimesti muun muassa huumeiden käytöstä ja villistä keikkailusta Katja Ketun kirjoittamassa elämäkerrassa

Katja Kärki: Eeled

Eeled on kasvutarina, joka kertoo oman itsensä, elämäntapansa ja paikkansa löytämisestä. Päähenkilönä on Kristiina, maanläheinen oman tiensä kulkija. Pohjois-Suomesta kotoisin oleva Kristiina on vaihto-opiskelijana Tukholmassa. Romaanissa kulkee myös Eeledin tarina. Hän on satoja vuosia sitten elänyt saamelaisnainen, jonka kautta avautuu pohjoinen mytologia ja syvä luontosuhde Lapin erämaassa.

Eeled on kaunis ja haikea tarina. Hienoa juonenkuljetusta, joka piti otteessaan. Vahva, eläväinen kieli. Jotain jäi vielä uupumaan, mutta oikein mallikas romaani.

Lisää kirjailijasta täällä: Nurmeslähtöinen Katja Kärki, 36, kirjoitti toiseen romaaniinsa kokemuksiaan äitiydestä sekä erilaisia mytologioita: "Jos en olisi äiti, en olisi kirjoittanut tällaista kirjaa"

Nelli Kenttä ja Katri Norrlin: Vitun ruma

Vitun ruma paneutuu monesta näkökulmasta ja julkisuuden ihmisten kokemusten kautta sosiaalisen median tuomiin ulkonäköpaineisiin.

Tämä tietokirja on monipuolinen ja kattava katsaus ajankohtaiseen aiheeseen yleistajuisella ja helposti lähestyttävällä tavalla. Tämä osuu varmasti nuoremmalle kohderyhmälle nappiin, valtaosa tiedosta oli itselle tuttua joten jäin kaipaamaan vielä syvemmälle aiheeseen sukeltamista tutkimustiedon valossa.

Piia Heikkinen: Ekotrippi

Romaanissa nelikymppinen Minna havahtuu ilmastoahdistukseensa ja syyllisyyteensä. Hän päättää laittaa elämänsä uusiksi. Äitinsä tavoin teini-ikäinen Siiri on tunnollinen suorittaja.

Tästä mielestäni melko pinnalliseksi jäävästä kirjasta lisää tuolla: Nurmekselaislähtöisen Piia Heikkisen Itä-Suomeen sijoittuvassa romaanissa perheenäiti potee ilmastoahdistusta - "Tehdään mitä pystytään ja kaikkea ei tarvitse, yritystä kuitenkin pitää olla"

Selma Kaasinen: Araukaria

Araukaria-romaanissa nuori tutkija Ronja työskentelee Yhdysvalloissa. Yhtäkkiä hän herää kipulääkekoomasta eikä muista mitä on tapahtunut. Toisaalla, nykyajan Australiassa Veera pyörittää Jussi-miehensä kanssa juustolaa. Veeran elämä mullistuu myös luonnonvoimien takia.

Lisää tästä mallikkaasta esikoisromaanista tuolla: Outokumpulaislähtöinen Selma Kaasinen on asunut 17 vuotta Australiassa - metsäpalot ja oma tulipalo-onnettomuus olivat lähtökohtana esikoisromaanille

Enheduanna: Suurisydämisin valtiatar

Lisää tästä Joensuulainen Minna Ronkainen, 46, suomensi sumerilaisen ylipapittaren ja kuninkaan tyttären tuotantoa: "Enheduanna oli ihmiskunnan ensimmäinen tunnettu kirjailija, jonka runot ovat järisyttäviä ja väkeviä"

WandaVision

Innostuin Disney plussan WandaVision-minisarjasta, joten ajattelin kirjoittaa mietteitäni siitä sen viime viikolla kokonaisuudessaan katsottuani. Sarja innosti minut myös piirtämään, joten tekstin kuvitukset ovat piirroksestani. Se syntyi flow-tilassa kolmen päivän aikana. Kuvat piirroksesta ovat tosin ihan vain puhelinräpsyjä, joten piirros ei pääse ihan oikeuksiinsa tässä.

Kiinnostuin WandaVisionista jo trailerin perusteella ja odotin sitä innolla. Retroestetiikka vaikutti lupaavalta ja toimi sarjassa hienosti. Juuri päättynyt sarja on varsinkin alkupuoleltaan upea estetiikaltaan näin retro- ja vintageintoilijan näkökulmasta. 

Sarja alkaa, kun vasta naimisiin mennyt pariskunta Wanda ja Vision muuttavat pikkukylään aloittamaan uutta yhteistä elämää 50-luvulla. Wandalla on tosin taikavoimia ja Vision on androidi, joka hylkää ihmiskasvonsa kotioloissa. Muutenkaan kaikki ei ole sitä miltä vaikuttaa sitcom-tyylitellyssä sarjan alussa.

En ole hetkeen jaksanut innostua Marvelin sisällöistä, mutta WandaVision osui ja upposi. Oli hienoa seurata viittauksia eri vuosikymmenten klassikkosarjoihin ja niiden tyyleihin, jotka muuttuivat 50-luvulta nykyajan sarjoihin jakso kerrallaan. 

Päähenkilöinä on kaunis ja liikuttava pariskunta. Elisabeth Olsen ja Paul Bettany ovat luontevia ja upeita Wanda Maximoffina ja Visionina. Osa Marvelin hahmoista ja tapahtumista oli minulla ehtinyt unohtua aiemmista elokuvista, mutta niistä muistuteltiin sopivasti. Wandan hahmo tuli itselleni puskista Age of Ultron -elokuvassa ja hänen ja Visionin rakkaustarina esiteltiin elokuvissa jotenkin tosi hätiköiden. Erityisesti Wandan tausta on kiinnostanut minua siitä saakka ja nyt hänen kiinnostavaan hahmoonsa pääsi tutustumaan paremmin. 

En sitten tiedä miten hämmentävä kokemus sarja on katsojalle, jolle Marvel-maailma ei ole ennestään lainkaan tuttu. Veljeni on nähnyt vain muutamia Marvel-juttuja, mutta hän taisi silti ihan pitää tästä sarjasta.

Jännitettä mystisestä tapahtumien syystä olisi voinut himpun kyllä pitkittää, kun alku oli niin nautittavaa ja mysteeriä vihjailtiin. Sword-organisaation osio ei puolivälissä sarjaa niin kiinnostanut ja mielenkiintoni laski muutaman jakson ajaksi. Loppua kohden sarja taas onneksi parani. Kaikkiaan yhdeksän jakson aikana riitti yllättäviä käänteitä, Disney-tasolla synkkääkin sisältöä ja traaginen tarina. 

Hienoa, että Marvel tekee tällaisia persoonallisempiakin sarjoja. Perinteistä, tylsää supersankarimäiskintää sarja onnistui hyvin välttämään, vaikka sitäkin nähtiin loppupuolella. Kerrankin keskityttiin henkilön psyykeen ja ihmissuhdeasioihin. Kivassa retro- ja sitcom-tyylissä pysyttiin mystisillä elementeillä höystäen.

Piirustustyylini kehitys vuosikymmenen aikana

Tein aiemmin katsauksen vuosikymmeneeni ja Instagramissa tein jo vuoden vaihteessa tämän katsauksen piirustustyylini kehitykseen, joten ajattelin laittaa sen tännekin.

2010

Tein enimmäkseen lyijykynäpiirroksia ruutuvihkoon. Tyyli oli vielä aika mangamainen ja otin mallia piirtämiseen manga-sarjakuvista.

2011

Aloin pikkuhiljaa kokeilla tehdä muotokuvapiirroksiakin.

2012

Aloin käyttää enemmän aikaa yksittäisiin kuviin. Tein paljon ihmis- ja eläinhahmoja.

2013

Aloin ideoida tatuointeja ja lisätä kuviin tekstejä, esimerkiksi mietelauseita ja laulujen sanoja.

2014

Piirsin todella paljon ja oma tyylini alkoi muotoutua. Lisäsin paljon laulun sanoja ja väriä akvarelleilla ja kuivapastelleilla.Ideoin ensimmäisen versionvuonna 2017 näyttelyyn päätyneistä kuvista.

2015

Tein aika paljon mustavalkokuvia. Muistaakseni oli vähemmän aikaa piirrellä.

2016

Piirtelin muotokuvia, maalasin akryylikuvia ja tein paljon lahjateoksia.

2017

Tein Inktober-tyylisen haasteen. Aloin tehdä värimuotokuvia ja akvarellimaalauksia yhä enemmän.

2018

Tyyli lähinnä akvarellikuvia ja muotokuvia.

2019

Viime vuonna tein aikalailla akvarelleihin ja Micron-kyniin painottuen. Tein paljon eläinaiheisia kuvia, lahjakuvia ja kirjakuvitukset.

Nyt alkuvuodesta olen tehnyt useita muotokuvia tilauksesta. Tässä muutama valmistuneista.

Muotokuvia löytyy koottuna blogini Muotokuvat-välilehdeltä. Sinne aina välillä päivittelen tuoreita teoksia.

Inktober 2019: Miten onnistuin

Lähde: Inktoberin Instagram-tili

Osallistuin lokakuussa kolmatta kertaa Inktober-piirtämishaasteeseen, jossa joka päivälle on määritelty sana, jonka mukaisesti tulee piirtää musteella kuva per päivä. Näiden sanateemojen oheen asetin itselleni lisähaasteen: joka kuvan oli liityttävä jollain tavalla johonkin elokuvaan. Oli yllättävää miten automaattisesti ja hyvissä ajoin suurin osa sanoihin sopivista elokuvista tuli, mutta osan kuten swing ja overgrown kanssa oli mietittävä tovi.

Pahoittelut jos kuvien laatu tässä koossa kärsii, otin vain pikaisia puhelinkuvia pitkin lokakuuta. Kannattaa klikata kuvat postauksesta isommaksi, niin näkyvät selkeämpinä ja laadukkaampina.

Tein täydellä innolla jo kuukauden etukäteen nämä kun erehdyin kuukaudesta, milloin haaste alkaa :,D

Piirsin kuvat pelikortin kokoisiksi, jotta voin myöhemmin tehdä kuvista muistipelin piirtämällä jokaisesta kortista toisen, samasta elokuvasta olevan kuvan. Idea tähän tuli Kiasman kaupasta löytämästäni upeasta elokuvamuistipelistä. Saa nähdä jätänkö muistipelikortit tällaisiksi mustavalkoisiksi vai lisäisinkö väriä ja se on eri asia milloin saan piirrettyä joka kortille vastinparin. Onneksi suurimpaan osaan kuvista on jo toinen elokuvakuva valmiiksi mietitittynä.

Vain tämä husky-teeman Scarlett Johansson epäonnistui aluksi, överivarjostusten myötä kasvot muistuttivat kuin olisivat kauttaaltaan palovammoissa. Kuvan onnistuin kuitenkin pelastamaan liimaamalla palovammojen päälle uuden paperin.

Luonnos ja valmis kuva.

1. Ring - The Ring     2. Brainless - Dead Don't Die     3. Bait - Jaws 

4. Freeze - The Shining     5. Build - House That Jack Built     6. Husky - Jojo Rabbit 

7. Enchanted - Beauty and the Beast    8. Frail - Dallas Buyers Club     9. Swing - Good Boys

10. Pattern - Neon Demon       11. Snow - Hateful Eight      12. Dragon - The Desolation of Smaug

13. Ash - Evil Dead       14. Overgrown - Little Shop of Horrors       15. Legend - Legend

16. Wild - Us       17. Ornament - Midsommar          18. Misfit - Joker

Taavettia kiinnosti rekvisiittakasvit kuvia enemmän.

    19. Sling - Misery                  20. Tred - Before Midnight       21. Treasure - Bad Times at El Royale

22. Ghost - A Ghost Story           23. Ancient - The Shape of Water         24. Dizzy - Vertigo

                        25. Tast - Raw         26. Dark - Babdook         27. Coat - Under the Silver Lake

Viimeiset neljä kuvaa tein vanhan ajan musteella, kun kaikki aiemmat kuvat olin tehnyt Micron-kynillä.

28. Ride - Drive 29. Injured - Whiplash 30. Catch - Creature from the Black Lagoon

31. Ripe - The Fly

Kun tälle sivulle jäi neljä tyhjää ruutua, pyysin Instagramissa sanaehdotuksia täydennykseksi. Sain jo sanat spell ja cat, joten vielä uupuisi kolme sanaa, joista keksisin elokuvakuvat. Saa ehdottaa siis!

Tässä vielä lopuksi omat top 3 suosikkiani kuukauden kuvista:

Haaste oli todella antoisa ja antoi mietittävää juuri sopivasti ja haastoi elokuvatietämystäni hieman.

Joulu ja uusi vuosi 2017 kuvin

Eihän tuosta joulusta olekaan kuin kohta pari viikkoa niin on hyvä tehdä perinteinen joulun muistelupostaus. Nyt viimein pääsen koneelle, sillä meiltä on tässä joulun jälkeen ollut sähköt monena päivänä poissa ja pätkineet paljon.

Joulun vietin perinteisesti kotikotona perheen ja suvun kanssa.

Tässä ainejärjestömme Suomi 100-juhlissa itsenäisyyspäivänä

Uudenlainen joulupuu kasattiin ennen joulukuusta

 Kuusen haussa veljen kanssa

Aatonaattona juhlimme veljeni kuva-artesaaniksi valmistumista ja tein hänelle yllätyksenä oman Nikon-kameransa näköisen kakun. Yllättävän hyvin onnistui vaikka alkuun oli olo että tuleekohan tästä mitään.

Jokavuotinen piparkakkutalo

Jouluruokaa odotellessa. Tuli vedettyä ihan ähkyyn ja sama toistui aaton jälkeisinäkin päivinä jouluruokaa vetäessä.

Syönnin jälkeen jaettiin koko porukan lahjat kuusen alta

Kenenhän lahja Taavetti mahtoi olla

 Bongasimme härön tontun kahvilassa käydessämme, täti löysi sitten pehmopandan vilauttelijaa ahdistelemaan.

Kissatkin vietti joulua rauhallisissa merkeissä.

Uusi vuosi meni rauhallisissa merkeissä

Seuraavaksi esittelen tekemäni ja antamani joululahjat. Tänä vuonna oli ennen joulua aika kiireistä ja ideoista puutetta, enkä viitsinyt ottaa joululahjoista stressiä, joten tein tai annoin jokaiselle jotain pientä.

 Aloin pitkästä aikaa tehdä helmitähtiä ja tämän sai kaverini.

 Virkattu pöllö esimerkiksi paperipainoksi kummitädille

Kummisedälle tädin kanssa yhteisenä passit omille kissoilleen. Vihko-osio toimii reissuvihkon,a jonne kummit voivat kirjoitella kissojensa seikkailuista. Kyllä minusta vielä väärentäjä tulee.

Kaverille hankin toivomansa kirjan ja lempparileffansa jatko-osan.

Veli sai Mario-pelien kysymysmerkkiblokin peltilaatikkona.

Äidilleni annoin klipseistä tehdyn laukun, joka ei tosin ole itse tekemäni.

Tein äidilleni helmitähtiä.

Isäni sai jatkoa suosikkiartistiensa galleriaan aiemmin tekemieni Gösta Sundqvistin, Juice Leskisen ja Kalle Päätalon seuraan Sex Pistols-muotokuvalla. 

Serkulle tein oman tammikuu-heinäkuu bullet journalin ja siihen koristelutarvikkeita.

En tiedä innostuinko koristelemaan valmiiksi jo liikaa, mutta toivottavasti serkku tykkäsi ja bujossa on tilaa hänenkin jutuilleen.

Serkkujen vanhemmat saivat myös helmitähtiä.

Heille myös tämä virkkaamani karkkikippo

Anoppini sai tämän tekemäni unisiepparin ja pari savolaista sutkausta sisältävää pinssiä

Mummo ja ukki saivat virkattuja joulukuusen koristeita

Olin ilmeisesti itsekin ollut kilttinä, sillä sain seuraavat aivan upeat lahjat.

Toivomiani kyniä, joista kaikki kolme uutta tuttavuuttta osoittautuivat oikein mahtaviksi. Myös toivomuksestani postimerkkejä ja yllätyksenä upea peltirasia täynnä suklaata.

Hauska sattuma kun peltirasian sisältö näyttää hieman Doctor Who:n Dalekeiden pinnalta :,D

Lähde: Greatmultiverse

Käsintehtyä fudgea ja kummin ihana perinteinen vuosikalenteri

Paketti kaikkea tarpeellista

Ja lisää ihania tarvejuttuja 

Toivomani tyynyt vanhojen lässähtäneiden tilalle.

Lisää toivomaani hyötytavaraa: viinilasit, pyörän takavalo ja usean oppiaineen vihko.

Hygieniatuotteita ei ole koskaan liikaa. 

Kaverini oli tehnyt itse minulle aivan ihanat keraamisen teepussin alusen ja magneetin, juuri mieleiseni värisetkin.

Perinteinen jokavuotinen ihana pyjama, lahjakortti ja paljon karkkia ja konvehteja, onneksi yhteisenä lahjana sentään.

Siinäpä oli tämän joulun postaus itselleni myöhemmin muisteltavaksi.