Vuoden 2021 elokuvat ja sarjat - Suosikeiksi nousi ennakkoon odottamiani teoksia

Vuonna 2021 tuli syystä tai toisesta katsottua vähemmän elokuvia kuin aiempina. Vuoden aikana katsottuja elokuvia kertyi 157. Viime vuonna katsoin 180 elokuvaa ja vuonna 2019 234.

Ei tullut katsottua mitenkään mahdottomasti uusia elokuvia, joten tämän top 10 listan tekemisessä oli vähän miettimistä. Itseäni kiinnostavia uusia elokuvia ei julkaistu mitenkään mahdottomasti ja osaa en ehtinyt nähdä kuten The Green Night. Osa näkemistäni uusista oli aika kökköä, kuten Omerta 6/12, Skimbagirls (joka tosin julkaistaan vasta 2022), Raya ja viimeinen lohikäärme sekä Netflix-leffat Two ja Willy's Wonderland. Muutamia mukiinmeneviä näkemiäni uutuuksia olivat Sorjonen: Muraalimurhat ja Nomadland. Dyynistä ihan pidin, sillä se oli toki hieno ja kaunis, mutta ei ihan oma juttuni. Myös Disneyn Luca oli upea, mutta ei mahtunut listalle.

Tämä postaus on hieman aiemmin julkaisemieni sisältöjen toistoa, koska olen julkaissut valtaosan seuraavista leffoista arviot jo aiemmin. Tässä kuitenkin vielä yhteen koottuna lyhyesti mietteitäni kustakin elokuvasta. Osasta leffoista en ollut kirjoittanut tuoreeltaan muistiin, joten koitin jälkikäteen muistella mistä niissä erityisesti pidin. Kuvituksena tekeleitäni viime vuoden varrelta.

10. Cruella

Kirjoitin tästä lyhyesti aiemmin. Lapsuuden hardcore 101 dalmatialaisen fanina olin odottanut innolla Cruellan syntytarinan kertovaa elokuvaa. Odotin hieman pelonsekaisin tuntein, sillä monesti Disneyn livenäytellyt elokuvat ovat aika kökköä.

Henkilöhahmot, näyttelijäntyö ja visuaalisuus on hienoa punk-anarkismeineen. Puvustus ja lavastus ovat todella inspiroivia. Muutoin elokuva ei ole ihan niin hyvä kuin olisin toivonut. Alkupuoli elokuvaa on aika karsea, kun katsojaa pidetään tyhmänä ja Cruella kertojanäänenä kertoo kaikkea mitä paraikaa näytetään. Asioita yliselitetään ja alleviivataan turhaan, vaikkakin lapsikatsojat huomioiden ehkä tarpeellistakin. Aika paljon ylinopeaa meininkiä ja editointia. Musiikit vaihtuvat hittikappaleesta toiseen hurjaa tahtia, jokin rokkiklassikko pauhaa pari sekuntia ja sitten jo vaihtuu seuraavaan. Elokuva kyllä parani loppua kohden, myös yllätyksellisiä juonenkäänteitä tuli kivasti.

9. Don't look up

Yhteiskunnallisessa satiirileffassa maapallon tuhoava komeetta lähestyy. Kate (Jennifer Lawrence) ja Randall (Leonardo DiCaprio) saavat asian selville ja lähtevät tuomaan tuhoa julki. Suhtautuminen ei kuitenkaan ole toivotunlaista.

Elokuvan alkuasetelma ja aiheen lähestymistapa ovat nokkelia. Tässä Netflix-elokuvassa jokainen kohtaus toisensa jälkeen saa murentumaan uskon ihmiskuntaan. Suhtautumisesta komeettaan käyvät ilmi suoraan tosimaailmassa vallitsevat suhtautumiset muun muassa ilmastonmuutokseen ja koronavirukseen. Miten vähän todellisten uhkien eteen tehdään ja millaisille asioille annetaan tilaa ja arvoa. Asiat kärjistetään hauskasti äärimmilleen.

Elokuvaan on poimittu tarkkanäköisesti todellisen maailman ilmiöitä. Vastenmielinen teknologiamiljardöörien rahakeskeinen maailma, kepeä keskustelu mediamaailmassa ja sömeöyhöttäjien maailma. Huumori on välillä ilmeisintä ja helppoa, mutta se toimii valtaosan ajasta. Politiikkaan, kuten moniin muihinkaan aiheisiin, ei sukelleta kovin syvällisesti, vaan lähestytään vain pinnallisten pilakuvien kautta. Elokuva on turhauttava katsomiskokemus ja tunteiden herättäminen tekee hyvän elokuvan. Don't look up on roolitettu täyteen tähtinäyttelijöitä, jotka toimivat oikeastaan vain sanoman välittämisessä, jääden pintapuolisiksi hahmoiksi.

8. A Quiet Place 2

Maailmanlopun jälkeisessä maailmassa ihmiset sinnittelevät ääniin reagoivien verenhimoisten hirviöiden armoilla. Äiti ja kolme lasta koittavat kotinsa tuhon ja isän kuoleman jälkeen saada elämäänsä urilleen.

Tämä kauhuleffa jatkaa intensiteetillä lohduttomassa maailmassa ja laajentaa sitä ykkösosan jäljiltä kiinnostavasti. Elokuva on täynnä hienoja roolisuorituksia, jotka ovat täynnä tunnetta. Äänisuunnittelu on yhtä huikeaa kuin ensimmäisessäkin osassa.

7. Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia

Sokea ja halvaantunut Jaakko on etäsuhteessa myös sairaan Sirpan kanssa ja haaveilee tämän tapaamisesta. Jaakko lähtee uhkarohkealle matkalle rakkauden perässä.

Teemu Nikin ohjaama ja pääroolin näyttelijä Petri Poikolaiselle mittatilauksena käsikirjoittama elokuva on todella intiimi. Elokuva on kuvattu todellä läheltä, täysin Jaakkoon samaistuttavasti. Ympäristöä ei juuri nähdä, vaan fokus on Poikolaisen kasvoissa. Elokuva kantaa täysin hänen roolityönsä ansiosta. Muutoin elokuva on pelkistetty ja keskitytään nimenomaan yksilön kokemukseen. Elokuva on samaistuttava ja uskottava, päästää hienosti lähelle yksilöä. Tarina on kaunis ja simppeli, johon tulee sopivasti säröä jännityselementtien myötä.

6. Yhdet vielä

Keski-ikäiset lukio-opettajat päättävät testata teoriaa, jonka mukaan ihminen on parhaimmillaan silloin, kun veren alkoholipitoisuus on 0,05 promillea. Sopiva määrä juomia saa urilleen jämähtäneen ja puisevan opetustyön luistamaan erityisesti Martinilla (Mads Mikkelsen). Kokeilun jatkuessa tulevat ilmi teorian hyvät ja huonot puolet. Liikunnanopettaja Tommylla (Thomas Bo Larsen) ja Peterillä (Lars Ranthe) ei ole perheen luomaa turvaverkkoa, kun taas Nikolajlla (Magnus Millang) testi alkaa vaikuttaa pikkulapsiarkeen.

Yhdet vielä vie mukanaan ja katsojana seuraa suurella mielenkiinnolla, mihin ihmiskoe vie miesnelikon. Thomas Vinterbergin ohjaama ja käsikirjoittama Yhdet vielä on viinan- ja todenmakuinen arkielämän kuvaus nousu- ja laskuhumaloineen. Vastaavia alkoholin sävyttämiä ihmiskohtaloita näkee arkielämässäkin. Teoksen välittämä alkoholikulttuurin kuvaus sopisi samalla tavalla Suomeenkin. Todenmakuisuus ja tunnistettavat henkilöhahmot tekevät elokuvasta koskettavan. Odotin elokuvasta tosin komediallisempaa kuin se todellisuudessa oli, mutta hauskoja hetkiä on myös. 

Roolisuoritukset ovat erinomaisia ja kukin henkilöhahmo kaveriporukasta tuntuu aidolta. Heidän kauttaan kuvataan monenlaista mieskuvaa. Myös kouluelämän kuvaus tuntuu lämpimältä ja hahmot tuttavallisilta. Humalan eri asteet on tavoitettu erinomaisen kuvaavasti. On erityisen todenmukaista seurata pidättyväisen Mikkelsenin hahmon estojen laskemista promillejen noustessa. Häntä pyydetään usein tanssimaan tanssitaustansa vuoksi ja loppukohtaus kruunaa kaiken.

Koko arvio täällä.

5. Last night in Soho

Psykologisessa jännärissä muotiurasta haaveileva Ellie muuttaa pikkukylästä Lontooseen opiskelemaan alaa. Ellie haaveilee 60-luvun maailmasta ja ihailee kaikkea siihen liittyvää. Hänen toiveensa aikakauden elämisestä toteutuu, kun Sohoon muutettuaan hän alkaa nähdä unia 60-luvulla laulajanuraa tavoittelevasta Sandiesta. Unet eskaloituvat vähitellen epämukaviksi.

Edgar Wrightin ohjaama Last night in Soho on visuaalisesti upea ja miljööt on luotu kutkuttaviksi, tarina on kiinnostava ja omaperäinen. Alun leppoisa ja idyllinen tunnelma saa hurjia ja yllättäviä käänteitä. Roolisuoritukset ovat upeita, täynnä tunnetta ja heittäytymistä. Ellien tunne ulkopuolisuudesta ja syrjäänvetäytyminen välittyvät erinomaisesti Thomasin McKenzien pääroolissa. Hän pakenee unelmiensa vuosikymmenelle tosielämäänsä. Upea Anya Taylor-Joy on vastapainona vahvana ja valovoimaisena Sandiena. Elokuva kiteyttää kerronnassaan hyvin nostalgisoinnin vaarat, että kaikki ei ollut aiemminkaan niin hohdokasta.

4. Sound of Metal

Pariskunta Ruben (Riz Ahmed) ja Lou (Olivia Cooke) kiertävät Yhdysvaltoja sympaattisella keikkabussillaan/asuntoautollaan. Duo soittaa punk/noisehenkistä musiikkiaan korkealta ja kovaa. Yllättäen kesken keskustelun Ruben kuulee äänet vain kaukaisina keskellä huminaa. Kuulo ei palaudu normaaliksi ja huononee nopeasti kesken keikan. 

Rubenin tutkimusmatka itseensä on kuvattu vahvasti. Elokuvan tarina on samaistuttava ja koskettava. Voin vain kuvitella, miten voimaannuttava ja samaistuttava elokuvakokemus se on kuuroutuneille ihmisille, kun se on vaikuttava normaalistikin kuulevalle. Ohjaaja-käsikirjoittaja Darius Marden asettaa katsojan erinomaisesti Rubenin pään sisään. Elokuva on hänen ensimmäinen ohjaustyönsä ja jälki on erinomaista. Käsikirjoitus toimii ja lukuisat keskustelut ovat todentuntuisia. Ainoastaan elokuvan rytmissä olisi ollut hiomisen varaa, sillä se tuntuu ajoin junnaavan paikoillaan, elokuva tuntuu ajoin ylipitkältä ja on vaikea hahmottaa missä kohtaa elokuvaa ollaan menossa. Toisaalta tämä kertoo Rubenin totuttelusta kuurouteensa: ei voi tietää kuinka kauan hänellä kestää hyväksyä tilanteensa.

Riz Ahmed on yllättävän rauhallisen elokuvan kantava voima ja hän loistaa roolissaan Rubenina. Hän on omistautunut roolilleen huolella. Roolisuoritus on uskottava ja samaistuttava. Ruben käy läpi laajan tunteiden skaalan huomattuaan kuuroutuvansa. Katsoja elää hänen mukanaan ja pohtii mitä tekisi itse samassa tilanteessa, kun on menettämässä yhden aisteistaan. Ahmed tavoittaa hahmonsa täysin ja ilmaisee niin paljon tunteita pelkällä olemuksellaan, eleillään ja ilmeillään puhuessaan yhä vähemmän kuurojen yhteisössä ollessaan. Rooli on monipuolinen ja haastava, mutta Ahmed suoriutuu siitä Oscarin arvoisesti.

Koko arvio täällä.

3. Isä

Anthony Hopkinsin tähdittämä draama Isä kertoo muistisairaasta miehestä ja häntä hoivaavasta tyttärestä. Kuvaus muistisairaudesta on todella läheinen, intiimi. Harvemmin päästään näin lähelle muistisairaan mieltä. Tavallisesti elokuvissa kerrotaan muistisairaudesta läheisten kautta. Elokuva on täynnä epätietoisuuden kauhua: yhtäkkiä tilassa on tuntemattomia ihmisiä, tavarat vaihtavat paikkojaan ja asunto vaihtuu lennosta. Teos on täynnä tunteita ja kaikkiaan on koskettava. Juoni on ovelasti ja hienosti rakennettu. Hopkinsin taidokas roolisuoritus kantaa elokuvaa ja päästää lähelle rapistuvaa mieltä.

2. Hytti nro 6

Laura hyppää Moskovasta Murmanskiin vievään junaan. Hän pohtii parisuhdettaan venäläiseen opiskelijaan Irinaan. Junamatkasta ei hyttikaverin vuoksi kuitenkaan tule rauhallisen mietiskelyn täyteinen, sillä kaivostyöntekijä Ljoha vodkapulloineen saa pinnan kireälle. Junakohtaamisesta muodostuu kuitenkin yllättävän merkittävä.

Hytti nro 6 on visuaalisesti ja tarinallisesti huikea. Asetelma on simppeli, mutta sen kautta onnistutaan kertomaan sitäkin enemmän. Hytti nro 6 on koskettava tutkielma ihmisyydestä. Elokuvassa ei ole vain matka määränpäähän, vaan matka myös ihmiseen, omaan itseensä. 

Pääroolit vetävien Seidi Haarlan ja Juri Borisovin roolisuoritukset ja roolihenkilöiden välinen kemia on upeaa. Miten paljon tunnetta voikaan välittää pelkällä olemuksella ja ilmeillä. Välillä sanottiin vähän. Juuri merkityksellistä oli kaikki mikä jäi sanomatta, mutta välittyi silti. Elokuvan visuaalisuus utuisine filmikuvineen on vaikuttavaa. Vieläpä kun miettii miten haastavat kuvausolosuhteet ahtaassa junassa ovat olleet, on lopputulos silmiä hivelevän kaunista ja koskettavaa. Intiimiys on tavoitettu visuaalisestikin hienosti.

Koko arvio täällä

1. Lupaava nuori nainen

Cassie (Carey Mulligan) kiertää baareja ja saattaa itsensä tieten tahtoen epämääräisiin tilanteisiin yön pikkutunneilla. Hän on jättänyt kesken lääkäriopintonsa ja työskentelee kahvilassa. Hän on katkera menneisyyden tapahtumista, eikä voi päästää niistä irti. Hänellä on tehtävä suoritettavanaan. 

Lupaava nuori nainen on hirvittävä elokuva, mutta hirveän hyvä. Sen katsominen on tunnetilojen vuoristorataa: vihasta nauruun, säälistä pelkoon ja niin edelleen. Onneksi elokuvassa on paljon mustaa huumoria ja etäyttäviä keinoja, kuten iloista musiikkia, jotta katsomiskokemus ei jää liian rankaksi aiheidensa myötä. Ajoittain raja romanttiseen draamaan, mutta myös kauhuelokuvaan on hiuksen hieno. Yllätyksellinen genrejen rikkominen tukee kerrontaa.

Elokuva on tumman huumorin sävyttämä omalaatuinen ja monitasoinen kostojännäri. Niin paljon kamalia asioita kauniissa paketissa. Näyttelijäsuoritukset ovat erinomaisia. Carey Mulligan loistaa pääroolissa: Cassie on sekä pidettävä, koskettava että karmiva. Cassien tunnekokemukset ja hahmon monipuolisuus välittyvät taidolla. Hän on hyytävä, koskettava ja hän kostonsa onnistumista toivoo, vaikka keinot ovat ajoin kyseenalaiset. 

Elokuva on todella taidolla käsikirjoitettu ja ohjattu. Ajoitukset ja jännite toimivat hyvin. Käsikirjoitus on nerokas: valtaosan elokuvasta katsoo penkin reunalla sydän kurkussa. Juoni ei kerro heti mistä on kyse, vaan paljastaa asioita vähitellen. Ennalta-arvaamaton Cassie on kirjoitettu erinomaisesti. Juoneen on saatu ympättyä paljon raivostuttavia tilanteita sukupuoliseen vallankäyttöön liittyen. Kärjistämistä käytetään taidolla tehokeinona. 

Koko arvio täällä

Suosikkini viime vuonna julkaistuista tv-sarjoista:

10. Mestaritekijä

9. Makkari

8. Mister 8

7. Sex education, sarja kaikkiaan

6. Lovi (Arvioni sarjasta löytyy täältä.)

5. Politiikka Suomi

4. Squid game

3. Wanda Vision (Arvioni sarjasta löytyy täältä.)

2. You, kausi 3

1. Mädät omenat (Arvioni sarjasta löytyy täältä.)

Heinäkuun suosikit

Kesäkuun suosikkien kasaaminen postaukseen jotenkin jäi ja ei niitä ehkä olisi ollut postauksen verran, mutta nyt heinäkuussa suosikkeihin on päätynyt ainakin nämä seuraavat jotka esittelen aikajärjestyksessä.

5. Caravan Palace

Aiemmassa postauksessani olikin jo Caravan Palacen Lone Digger musiikkina, mutta esittelenpä tätä ihastusta nyt tarkemmin. Sami oli löytänyt tämän upean energistä ja pirteää musiikkia tekevän ranskalaisbändin ja linkkasi videoita minulle.

Itsekin tykästyin näihin useamman kuuntelukerran jälkeen. Yhtyeen musiikkivideot ovat visuaalisuudeltaan upeita ja persoonallisia, tykkään varsinkin steampunk-vaikutteista. Tämä Caravan Palacen electro swing-genre on minulle ihan uusi, mutta tykästyin kovasti tähän 20-luvusta ammentavaan musiikkityyliin. Mielenkiintoista miten swing ja jazz-vaikutteita on sekoitettu housen, hip hopin ja EDMn kanssa.

On muuten live-esiintyminenkin hienoa kuten alla olevalta videolta näkyy.

Vähän kyllä innostuin noiden videoiden kanssa, mutta en osannut päättää suosikkejani ja silti jäi monta vielä pois. Mutta nyt seuraavaan heinäkuun suosikkiin.

4. Heinolassa mökkeilemässä

Tämän kesän ainoaksi koko perheen kanssa tehdyksi lomareissuksi taitaa jäädä tämä 18-20.7. jolloin olimme Heinolassa kummien mökillä käymässä. Mukavaa oleilua, herkullista ruokaa, saunomista, uimista ja taideleiriä kummitädin ja veljen kanssa. Onneksi säät myös suosivat.

 

 Kummitädin ja isän synttärikakku oli ihana, kummin koristelema

 Kummille tekemäni synttärikortti

3. Samin yllätysvierailu

22.7. töiden jälkeen kotiin tullessani äiti vain sanoi että minua odottaa yläkerrassa paketti ja sitten ihmeissäni menin huoneeseeni. Sieltä ensin näin lattialla kukan ja kohta minua tervehtivän Samin. Oli kyllä suuri yllätys iun luulin hänen olevan matkalla Helsinkiin kavereidensa luo. Vietimme sitten mukavat pari päivää töideni jälkeen elokuvia katsellen ja sitten 24. lähdimmekin äitini, veljeni ja Samin kanssa Joensuuhun kun minulla oli pari päivää vapaata.

Sami oli pitkin kesää kerännyt yllätyksiä mulle myöhäisenä vuosipäivälahjana ja antoi ne minulle osana suurta yllätystään.

2. Joensuussa käyminen

Kävin Joensuussa pitkästä aikaa koska ainakin kolme viikkoa oli tullut väliä minun ja Samin näkemisestä vapaiden tyhmän sijoittumisen ja Heinolaan tehdyn mökkireissun myötä.

 Joenuussa tuli kierreltyä nyt parit kirpparit ja kaupat, Taitokortteli sekä pelattua Pokemon Gota veljen kanssa kämpän lähettyvillä. 

Veljen liitutaululle tekemä taideteos

Kyseinen pelikin olisi muuten päässyt suosikkeihin mikäli sitä pystyisi pelaamaan täällä syrjäseudullakin. Täällä kotona korvessa ei nimittäin tule vastaan pokemonin pokemonia ja kotipaikkakunnalla on vain yksi Pokestoppi. Todella typerää ja epäloogista että poket sijoittuu sinne missä on enemän asutusta sillä nehän ovat villejä ja Pokemon-sarjassakin Ash kumppaneineen seikkailee pitkin metsiä... Eipä sitten ole paljon tullut poketettua sillä ei ole ehtinyt kovin paljon muilla paikkakunnilla käydä.

Onneksi sattui todella mukava sää että saatiin kaupunkia kierreltyä ja ainoa sadekuuro sattui ollessamme Rossossa syömässä. Oli muuten herkullista pizzaa.

Kirppareilta löysin esimerkiksi kolme paitaa, laukun ja ihanan kiiltokuva-arkin

Tuo ihana laukku oli vain neljä euroa ja on täydellisen sopiva esimerkiksi tabletin kuljetukseen. Tuo pikku kirja löytyi Samin ja minun tuttaville lahjaksi, sisältää humoristisia lastenkasvatusohjeita ja aivan ihanan vintage-kuvituksen.

 Klassiset taidejulisteet löytyivät parilla eurolla, vielä kun keksisi näille ihanuuksille paikan.

 1. Kolilla käymässä

Joensuusta suuntasimme 25.7. veljeni ja äitini kanssa Kolille. Mukava oli ihailla Kolin kauniita maisemia pitkästä aikaa sillä edellisestä käynnistä taisi vierähtää reilu kuusi vuotta. Onneksi sää oli hyvä ja ilta-aurinko valaisi kauniisti ennen kuin lähdimme ajamaan takaisin kotiin. Kolin kuvia saatan julkaista vielä lisää erillisessä postauksessa mikäli ehdin ja saan aikaiseksi kasattua sellaisen.

Tässäpä olivat kuukauden suosikkini tällä kertaa.

Leave that old record spinning

Tässä postauksessa kuulumisia kuvien kautta parilta viime viikolta. Taustamusiiksi Caravan Palacen Lone Digger, jossa on myös hieno, vaikkakin aika roisi musiikkivideo.

Sain pari viikkoa sitten aivan ihanaa postia saksalaiselta pitkäaikaiselta kirjekaveriltani. Hän oli kasannut kirjeen mukaan levyn suosikkikappaleistaan ja lähetti minulle myös aivan ihanan unisieppari-kaulakorun ♥

Audrey-taulu kivasti kurkkii kukkien taustalta.

Veljen kanssa pasta carbonara-kokkailut kahdestaan kotona ollessa.

Taavetilla hyvä sänky, biljardipöytä nimittäin.

Vilin kanssa on tullut pötköteltyä ja mehujäätä syötyä.

Mehujääselfie

Tein huippuhauskasta löytämästäni Fingerpori-stripistä kirjanmerkin.

Töissä on tauolla usein tosi hyviä eväitä työpaikan puolesta.

Yhtenä päivä oli eväspaikalle ilmaantunut tällaisia herkullisia suklaapallosia.

Minimaalaustelineessä keskeneräisiä töitä ja Kane's limpparipullot uutena koristeena

Vohvelikestit äidin, veljen ja mummon kanssa

Ihanan kesäistä herkuttelua

Lempparimehujää, amppari

Olen keräillyt paljon kukkia ja kuivannut niitä tulevia projekteja varten.

Mutta tässäpä kuulumiskuvat tällä kertaa.

Maaliskuun suosikit

Olen lukenut monista blogeista tällaisia kuukauden suosikit-postauksia ja monia vlogejakin nähnyt. Ajattelin siis itsekin tällaista postausta väsäillä kokoamalla tämän kuukauden aikana suosikiksi nousseet viisi asiaa.

1. Valo

Nämä ovat olleet kämpässämme keittiön ruokailunurkan valonkatkaisijaa lukuun ottamatta täysin käyttämättömiä koko kahdeksan kuukautta mitä olemme täällä asustelleet. Eli kuukauden ykkössuosikki on valo, ei vain valoisampaan päin meno vuodenaikojen osalta, vaikka toki sekin.

Saimme nimittäin vihdoin ja viimein kattolamput kämppäämme!

Tähän asti oltiin sinnitelty makkarin pöytävalolla ja lukuvalolla sekä olkkarin jalkalampulla, mitkä nekin yllättävän hyvin valaisivat läpi pimeämpien aikojen kunhan vain tottui hieman hämärään tunnelmaan.

Saatiin kattoon myös tämä äitini klipseistä virkkaama ihanuus♥

2. Kahvilakerho ja uusiin ihmisiin tutustuminen

Tämän kahdeksan kuukauden ajan uudessa kaupungissa ystävystyminen on ollut aika kankeaa ja muita kuin luentojen ja ainejärjestön tapahtumien ulkopuolisia tuttavuuksia ei oikein ole syntynyt. Itse kun olen sen verran hidas ja kankea tutustumaan uusiin ihmisiin. Kuitenkin tässä kuussa kuulin kahvilakerhotoiminnasta kiitos Pääskysiä olkapäilläni blogin EMMIn joka vinkkasi katsomaan onko kahvilakerhoa täälläkin. Kahvilakerhot ovat siis Matka maailmankaikkeuteen blogin Jeminan idea. 

"Näiden kerhojen aivan perustavana ideana on luoda mahdollisuus tavata uusia ihmisiä uudessa kaupungissa ilman, että täytyy pakosta juosta opiskelijabileissä ja muissa riennoissa, jotka saattavat tuntua itselle vaikeilta. Kerhoon saa tietenkin liittyä vaikka tykkäisi opiskelijabileistäkin, tämä ei todellakaan ole mikään absolutistiseura. Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että kahvilakerhoilu on ennen kaikkea kahvia, teetä, kakkua, lautapelejä, museoita, kirpputoreja, askartelua, käsitöitä ja Frozenin läpilaulamista."

Facebookin kautta siis pääsin mukaan kerhoon ja siellä tulikin vastaan muutamia tyyppejä joiden kanssa olenkin jo ollut ennen kahvilakerhoakin tekemisissä. Kerhossa vaikuttaa olevan tosi samanhenkistä porukkaa jotka jakavat samoja mielenkiinnon kohteita. Olemme esimerkiksi jo ehtineet kiertää kirppareita, istua kahvilassa juttelemassa ja pitää sunnuntaibrunssia.

3. Kirpparit ja sieltä tehdyt löydöt

Tässä kuussa tuli kierrettyä paljon kirppareita, erityisesti hiihtolomalla, kolmella eri paikkakunnalla.

Löysin esimerkiksi tämän suloisen lintupaida, paljon elokuvia ja kirjoja sekä kanvaksen ja pienen maalaustelineen.

 Nämä löysin kolutessamme pari kirpparia kahvilakerhon kahden tyypin kanssa.

4. Piirtämisinnostus ja uudet kynät

Aloin harjoitella värimuotokuvien tekemistä vesivärien sijaan puuväreillä sillä ne ovat minulle jääneet hieman sivuun akvarelli-innostukselta. Hankin tällaiset ihon värittämiseen ja varjostuksiin soveltuvat Derwentin kynät. Täällä blogissa olenkin jo esitellyt useampia tekemiäni muotokuvia.

5. Uudet korvikset

Anoppi toi nämä ihanuudet minulle tuliaisiksi Thaimaan matkaltaan.

Osasi kyllä arvata mieltymykseni ja lempivärini :D

Nämä viisi kuukauden suosikkia tuli helposti ja varmasti lista olisi ollut paljon pidempikin ellen olisi rajannut tätä tähän. Ehkä teenkin tällaisia myös jatkossa mikäli ideoita riittää, sillä tämä oli mukava tehdä.