Big Eyes- alistuva nainen ja suurisilmäiset lapset

Jälleen juttua elämäkerrallisesta draamaelokuvasta, kummasti näitä tullut paljon katsottua. Tällä kertaa kyseessä on Big Eyes Samin kanssa kera yllä näkyvien herkkujen. Big Eyes on suosikkini Tim Burtonin ohjaama, vuonna 2014 ensi-iltansa saanut elokuva. Elokuva kertoo kuvataiteilija Margaret Keanesta, joka maalasi 1950- ja 60-luvuilla isosilmäisiä lapsiahahmoja. Margaret lähtee tyttärensä kanssa miehensä luota ja koittaa elättää itsensä 1950-luvun Yhdysvalloissa, mutta asia koituukin naisen vallitsevan asian takia hankalammaksi. Kuitenkin uuteen asuntoon ja työhön asetuttuaan Margaret tutustuu Walteriin, showmieheen josta tulee Margaretin teoksistaan kunnian vievä uusi aviomies.

Margaretia näyttelee ihana Amy Adams jonka roolihahmo on sympaattinen, mutta elokuvan edetessä kuitenkin taantuu ja jää sivulle. Miespäähenkilöä, Walteria näyttelee karismaattinen  Christoph Waltz. Cristoph Waltz on todella upea näyttelijä; nappivalinta Walterin rooliin sillä hän osaa näytellä todella hyvin miellyttävää showmiestä että uhkaavaa, pelottavaa miestä. Vaikea sanoa tykkääkö hänestä vai vihaako häntä. Vaikea sanoa missä totuus loppuu ja missä valhe alkaa. On kyllä oltava aikamoinen patologinen valehtelija että Walter sai ihmiset kymmenen vuoden ajan uskomaan valheeseen, miten kukaan ei epäillyt Walterin teoksia tai juttujaan niistä sekä puutteellista selittämistä teoksista sekä niiden syntyprosessista. Minua jäi ihmetyttämään että elokuvan kuvaamat asiat ovat todellakin tapahtuneet, vaikka epätodellisilta vaikuttavatkin. Ehkä Walter sitten osasi käyttäytyä niin uskottavasti tai ihmiset eivät ihmeemmin kyselleet ja Margaret oli naisena vain sivussa.Epäoleellisena infona että Margaretin bestistä näyttelee minulle Jessica Jonesin roolista tutuin näyttelijä Krysten Ritter. Kyseinen hahmo jää todella sivuun juonen edetessä.

Lähde

Elokuva kertoo ajasta jolloin sukupuolten välinen tasa-arvo oli vain etäinen ajatus. Huomioni herätti esimerkiksi se että galleristi-Ruben piti Margaretin teoksista mutta heti kun kuuli että ovat naisen tekemiä, arvostus katosi ja käski Walterin viedä teokset pois. Naisen alistuminen elokuvassa sai minut ärsyyntyneeksi, mutta ehkä Margaret ei sitten voi muutakaan perheen taloudellisesti menestymiseksi tai hän tosiaan pelkää Walteria. Margaret kuitenkin salailullaan lähes kustantaa suhteensa lapseensa ja ystäviinsä sekä oman taiteilijaidentiteettinsä. Kauheaa kuinka hän joutuu maalaamaan salassa ullakkokamarissa eikä voi uskoutua asioistaan kenellekään ja alkaa jopa jutella koiralle. Elokuva sai vihaiseksi naisen aseman ja asenteen takia. Miksi nainen ei tee mitään vaikka mies pilaa hänen suhteensa lapseensa ja ystäviinsä, pilaa muutenkin melkein koko elämänsä. Aluksi niin mukavan oloisesta miehestä paljastuu vähitellen kauheita piirteitä ja vihjeitä hänen edellisen liittonsa samankaltaisuudesta. Elokuvan edetessä alkoi ärsyttää vain enemmän mutta onneksi loppua kohden helpotti ja aloin jälleen pitää elokuvasta sen saadessa uutta suuntaa. Oikeudenkäytni tosin on suurimmilta osin ihan naurettava ja nolo. Elokuvan päätös puolestaan on mielestäni upea, melko kliseinen tosin. Kaiken kaikkiaan elokuva on kertomus naisen oppimisesta puolustamaan itseään ja olemaan itsenäinen.


Lähde

Elokuvan musiikkimaailmaan on kiinnitetty huomiota. Musiikkimaailma on suurelta osin diegeettinen, tiloihin, tunnelmiin ja aikakauteen juuri sopiva. Ennen kaikkea ihana Lana Del Reyn nimikkobiisi. Musiikin sijaan rakastuin kuitenkin Big Eyesin visuaalisuuteen: kirkkaita värejä, katuja, autoja, kauniita maalauksia, puvustusta jne. Elokuvan miljööhön kuuluu aivan tajuttoman ihania katuja. Margaretin tyyli ja kampaus ovat todella ihania. Myös Walterin tyyli on tarkkaan mietitty: raita-ja poolopaidat, vajaamittaiset farkut ja tennarit. Asiat ylipäänsä ovat kauniin 50- ja 60-lukuisen näköisiä. Värikkyydestään huolimatta elokuva on kuviltaan seesteinen. Taattua Burtonia kiinnittää visuaalisuuteen niin paljon huomiota, luoda ihan oma maailmansa ja tunnelmansa. Burtonmaisesti elokuvaan on ujutettu visuaalista huumoriakin. Hauska kohtaus on esimerkiksi kun venäläisille lahjoitetaan taulu; teoksen mekko näyttää olevan takana seisovan miehen päällä. Opin myös hauskan uuden keskarinnäyttötyylin Jason Schwartzmanin näyttelemän galleristin myötä. Elokuvan loputtua mietin ovatko elokuvassa näkyvät maalaukset oikean Margaret Keanen tuotosta ja tarkistettuani sain tietää että nehän ovat! Haluaisin todella päästä käymään Margaret Keanen näyttelyssä.
Ihanaa että elokuvassa taide on keskiössä. Margaret Keanin teokset ovat sympaattisia ja tunnelmallisia, värimaailmaltaan ihania. Harmi vain että taiteilijan luomisprosessia ei kuvata ja muutenkin luomistyö on kuvattu mielestäni epätodellisen oloisesti.


Lähde

Onhan elokuvassa puutteita sillä se kertoo vain Margaretin puolen asiasta. Hahmojen menneisyydet jäävät puuttellisiksi ja hahmot melko yksiuloitteisiksi. Tavallaan tämä on ymmärrettävääkin sillä elokuva perustuu todellisiin henkilöihin ja Margaret elää yhä (Walter on kuollut vuonna 2000) ja hänellä on oikeus yksityisyyteen. Tietysti elokuva on Walterin kuoleman jälkeen tehty joten oletettavasti Margaretin näkökulma asioista ja vain toinen puoli jutusta. Kuitenkin kaiken kaikkiaan elokuva jää melko hengettömäksi ja pintapuoliseksi. Big Eyes näyttää hyvältä ja on pinnallisesti mielestäni todella upea, mutta tarinapuolella olisi parannettavaa.

Oli muuten mielenkiintoista katsoa myös dvd:n lisämateriaalina löytyvä making of-pätkä. Big Eyesin laitan elokuvahaasteen kohtaan elokuvan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi, eli taiteilijana. Mistä katsoin: DVD

Suicide Squad- kirjava itsemurhajoukko

Lähde

Suicide Squad kertoo pahamaineisten, enemmän tai vähemmän sekopäisten rikollispahisten joukkiosta. Tämä DC Comicsin sarjakuvista tuttu myös Iskuryhmä X:n nimellä kulkeva joukko muodostuu esimerkiksi Jokerin (Jared Leto) tyttöystävänä tunnetusta sekopäisen ailahtelevasta Harley Quinnista (Margot Robbie), ampumatarkkuudeltaan uskomattomasta Deadshotista (Will Smith), tulta käsistään syöksevä stä El Diablosta (Jay Hernandes), krokotiilimies Killer Crocista (Adewale Akinnuoye-Agbaje). Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun Amanda Waller (Viola Davis) uhkailee, lahjoo ja kiristää poppoon taistelemaan salaisena iskujoukkona mahdollisia tulevia uhkia vastaan. Pian tällainen uhka ilmaantuukin muinaisen Lumoojatar-hengen kautta ja epäilyttävä joukkio päästetään valloilleen johtajanaan sotilas Rick Flag (Joel Kinnaman).

Lähde

Suicide Squadin monen hahmon näyttelijät ovat onnistuneet roolissaan hyvin, erityisesti Margot Robbie Harley Quinnin ja Jared Leto Jokerin roolissa osoittavat todellista omistautumista. Omasta mielestäni Jared Leto täyttää Jokerin suuren suuret saappaat kiitettävästi ja tuo hahmoon uutta niin ulkonäöllisesti kuin luonteestakin uusia puolia. Leto irrottelee mukavasti kieli poskessa juuri sopivan yliampuvasti. Harmi vain että Jokeri jää todella etäiseksi hahmoksi tällä kertaa, eikä ole suoranaisessa vuorovaikutuksessa muiden keskeisten hahmojen kanssa. Jospa myöhemmin olisi luvasssa lisää. Eihän Jokeri kuulu Suicide Squadiin ja on taustahahmona Harleyn kautta joka puolestaan pääsee ensimmäistä kertaa elokuvissa esiin. Harley on ihanan hullu sekopää ja Margot Robbie on roolissa todella kaunis ja heittäytyvä. Hän tulkitsee Harleyn ailahtelevaisuuden, roisiuden ja lapsenmielisyyden todella mielenkiintoisella tavalla. Mielenkiintoista että hänen ja Jokerin menneisyydestä näytettiin useita takaumakohtauksia. On ihanaa nähdä tämän hurmaavan sekopään ja vaarallisen parin toimimista. Heihin olisi kuitenkin ollut hedelmällistä keskittyä enemmänkin. Mukavaa että Harley Quinn ja Deadshot ovat Suicide Squadin joukkiosta eniten esillä ja äänessä. Pidin myös sympaattisesta, kovan kohtalon omaavasta El Diablosta, joka tosin jäi sivummalle. 

Lumoojatar on ehkä kuitenkin hahmoista mielenkiintoisin, ennennäkemätön, uudenlainen hahmo: muinainen henki arkeologin kehossa riivaajana. Outoa että hahmon kykyjä ja taustaa ei esitellä kummemmin, vain ohimennen ja yksipuolisesti. Cara Delevingen rooli jää kuitenkin yllättävän pieneksi, yksiulotteiseksi ja hän roolissaan melko vaisuksi. Lumoojattaren puvustus ja maskeeraus on todella kaunis ja mielenkiintoinen, synkkä ja pelottavakin. Kivan erilainen ulkonäkö saadessaan täydet voimansa verrattuna synkkään riutumukseen. Minua aikalailla huvitti Lumoojattaren teennäinen muokattu ääni hänen ollessaan täysissä voimissa.

Lähde

 Juoni ja hahmokaarti kuulostavat tooodella mielenkiintoiselta, mutta toteutus onkin sitten toinen asia. Hahmot ovat todella upeita ja mielenkiintoisia mutta kömpelö käsikirjoitus ja juonenkuljetus meinaavat pilata koko elokuvan. Tuntuu että hahmoja ei arvosteta sillä heihin olisi voinut keskittyä paljon enemmän ja syvemminin. Värikkäitä hahmoja riittää mutta harvan hahmon esittelylle tai rakentamiselle jää aikaa. Monet hahmot jäävät aivan taka-alalle ja tuntuu että laatu on korvattu määrällä. Esimerkiksi Jared Leton Jokeri haaskataan lähes täysin. Suicide Squadista nousee päällimmäisenä kuinka kömpelöä ja sekavaa sen tarinankerronta on. Juoni on aikalailla kaaosmainen, hajanainen, sekava ja hätiköidyn oloinen. kerronta tuntuu suurelta osin leikellyltä ja kömpelösti kasaan kursitulta,jonka myötä henkilöhahmotkin ovat melko yksiulotteisia. Elokuva alkaa oudosti siten että vähän ajan sisään koitetaan kertoa lukuisan hahmon taustat ja motiivit. Alku on toedlla möhkälemäinen ja elokuvalla kestää kauan ennen kuin tarina lähtee kunnolla käytniin. Muuten elokuva tuntuu olevan vain paikasta toiseen säntäilyä ja ympäriinsä räiskintää. Tässä tulee kuitenkin ottaa huomioon kyseessä olevan supersankari (tai tässä tapauksessa superpahis-leffa) ja toimintaelokuva, mutta ei monessa muussakaan supersankarileffassa tässä määrin sekavasti. Alun hämmennyksen ja kerronnan paikasta toiseen säntäilyn, teennäisen oloisen vihollisen synnyn ja asioiden nopean kehittymisen jälkeen tulee kuitenkin onneksi pinei suvantovaihe jossa ehditään syventyä hahmokemioiden luomiseen ja sivummalle jääneiden hahmojen taustoihin. Hahmojen yhteishengen kehittyminen vaikuttaa kuitenkin vähän teennäiseltä, varsinkin El Diablon kutsuessa heitä jo perheeksi.

Lähde

Suicide Squadin musiikkimaailma on upea, vaikkakin hieman sekava. Suurin osa klassikko rock-kappaleista kuulostaa kohtauksista irrallisilta ja on outoa että elokuvan alussa musiikki vaihtuu jatkuvasti ikään kuin joka hahmon tunnuskappaleena. Onneksi toiminnan ajaksi musiikkimaailma vaihtuu vähemmän huomiota herättäväksi. Vaikka Queenin kappaleet ovat aina upeita, tähän elokuvan loppupuolella olevaan kohtaukseen Bohemian Rhapsody ei sovi lainkaan irrallisuuden takia.

Elokuva on visuaalisesti aivan upea, sarjakuvamainen, synkkä mutta silti jollain tavalla värikäs. Erityisesti Jokerin ja Harleyn toilailuista kertovat takaumat ovat visuaalisuudeltaan sekopäisen värikkäitä mutta kauniita. Alkupuolen hahmojen esittelyn yhteydessä värikkäät pääkallokuviot ja hamoista kertovat tekstit ovat hienoja ja kekseliäitä, vaikkakin vähän sekavuutta aiheuttavia. Alkuintro on todella hieno ja värikäs ja myös lopputekstit ovat todella katsomisen arvoiset. On yhtä silmäkarkkia kun näyttelijöiden nimien ympärille on koottu hahmoihin liittyvää esineistöä yms aiheeseen kuuluvaa kuvastoa teemaan sopivin neonvärein. On selkeästi Marvelilta matkittua että lopputekstien keskellä tulee jatkoon viittaava kohtaus vielä, tässä tapauksessa viittaus Justice Leagueen, ikään kuin DC:n versioon Avengersista. Senkin elokuvan ensi vuonna tulevaa ensi-iltaa odotan innolla sillä todella mielenkiintoista nähdä Wonderwoman, Batman ja Superman sekä oletettavasti Leton Jokeri samassa elokuvassa. Huomaa että DC koittaa ottaa Marvelilta mallia mutta tässä muutamista Suicide Squadin hienoista puolista huolimatta vähän epäonnistui.

Petyin juoneen ja sen kankeuteen kun tätä elokuvaa oli pitkään tullut mielenkiinnolla odotettua. Kaiken kaikkiaan päällimmäiseksi tunteeksi jäi että ajaltaan rajalliseen elokuvaan on koitettu ympätä ihan liikaa yleisölle ennestään suhteellisen tuntemattomia hahmoja. Kaikkeen koitetaan keskittyä yhtä paljon jolloin tulos on sekava ja sirpaleinen. Aiheesta olisi saanut paljon enemmän irti tekijöiden toisenlaisella, ikään kuin rauhallisemmalla lähestymistavalla, keskittymällä valikoituihin asioihin, ei kaikkeen kerralla. Olisin toivonut että ensimmäisessä aihetta käsittelevässä elokuvassa olisi keskitytty vain muutamiin hahmoihin ja sitten vasta kokonaisuuteen nyt aiheutuneen sekavuuden välttämiseksi. Olihan tämä kuitenkin ihan katsomisen arvoinen elokuva ennen kaikkea visuaalisuutensa ansiosta. Olisin kuitenkin halunnut pitää tästä kovasti. Kehno juoni ja käsikirjoitus kuitenkin estivät sen.

Elokuvahaaste: sarjakuvaan perustuva elokuva

Mistä katsoin: Finkinon valkokankaalta

Aavikon kukka- paimentolaisperheestä huippumalliksi

Aavikon kukka on Waris Dirien omaelämäkerrallinen romaani vuodelta 1998. Waris syntyi perinteiseen somalipaimentolaisperheeseen ja eli lapsuutensa hyvin yksinkertaisissa oloissa. Viisivuotiaana tyttö ympärileikataan eli periaatteessa silvotaan ja hän selviää traagisesta koettelemuksesta ihmeen kaupalla. Elämä kuitenkin muuttuu vielä enemmän kun hän 13-vuotiaana kuulee että hänen isänsä on järjestänyt vanhan ukon tyttärelleen aviomieheksi. Waris ei kuitenkaan pysty sietämään ajatustakaan sellaisesta tulevaisuudesta, joten hän karkaa kotoa ja lähtee harhailemaan aavikon halki kohti maan pääkaupunkia Mogadishua. Monien sattumusten ja satumaisen onnensa kautta Waris päätyy kotiapulaiseksi Lontooseen, agentin kanssa tekemisiin ja lopulta maankuuluksi muotimalliksi sekä YK:n hyväntahdonlähettilääksi.

Aavikon kukka on uskomattoman elämän kuvaus. Waris on hieno nainen, uskomattoman päättäväinen ja rohkea. Elämänsä ensimmäiset 14 vuotta ilman kenkiä eläneelle Warisille muutos Lontooseen tullessa on todella suuri. Hän kohtaa kulttuurishokin hyvällä asenteella ja pikkuhiljaa kaikkeen sopeutuen ihanan elämänasenteensa kautta. Paimentolaisesta muovautuu huippumalli, mutta samalla hän säilyttää vahvan siteen kotimaahansa tuntematta mitään katkeruutta kokemiaan asioita kohtaan. Sen sijaan Waris ammentaa kokemuksistaan ja ryhtyy puhumaan naisten ympärileikkauksesta avoimesti YK:n hyväntahdonlähettiläänä.

Lähde

Kaikkea Waris onkin joutunut kokemaan, mutta kaikesta selvinnyt, kummia onnenpotkuja kohdaten.Välillä teki pahaakin lukea mitä kaikkea hänelle tapahtuu, varsinkin ympärileikkaamisesta ja siitä toipumisesta oli kuvottavaa lukea. Kauheista piirteistä huolimatta kirja on sympaattisesti, viattoman oloisesti ja kauniisti kerrottu tositarina. Waris ei millään tavalla surkuttele kohtaloaan, vaan kertoo asiat sellaisena kuin ne ovat, hänen silloiset tunteensa eivät tule paljoa esille ja myös asioiden ja ihmisten kuvailu jää sivuosaan.

  Aavikon kukka on todella koukuttava kirja. Luin sen todella nopeasti muutamassa päivässä, sillä halusin tietää mitä Warisin elämässä seuraavaksi tapahtunut. Teos on todella mielenkiintoisesti kerrottu, mielenkiinto pysyy jatkuvasti yllä ja Warisin mietteitä on mukava kuulla. Olen nähnyt kirjasta vuonna 2009 tehdyn elokuvankin joskus vuosia sitten ja jo se aikanaan järkytti tietyiltä osin voisi katsoa uudestaan vertailun vuoksi. Elokuva, kuten kirjakin on todella sykähdyttävä. Suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjan, todella mielenkiintoinen, vaikuttava ja koukuttava. Elokuva ja kirja eivät kuitenkaan jätä täysin vihaiseksi naisten ympärileikkausta, sairasta perinnettä kohtaan, vaikka vihaa ja inhotusta herättävätkin. Itselläni päällimmäisenä tunteena lukiessa oli ihailu Warisia ja hänen päättäväisyyttään sekä uskomatonta rohkeuttaan kohtaan.

Lähde

Waris itse ja häntä elokuvassa näyttelevä Lim Kebede.

Luovuus, mistä se kumpuaa

Tämä postaus on omistettu ihanalle, luovalle tädilleni jolla on tänään syntymäpäivä! Paljon onnea!

Minulta kysytään monesti esimerkiksi Instagramissa että miten osaan piirtää niin hyvin, mitä paljon ihmettelen. Pidän piirtämistäni aika itsestään selvyytenä ja taitoni ovat vain kehittyneet ajan kuluessa, sillä olen piirtänyt pienestä asti. Heti kun kynä vain kädessä pysyi, syntyi kummallisia koukeropiirustuksia ja taitojen karttuessa ihmisiä, eläimiä ja kuvia perheestä. Kaverini yläasteella jopa pohti että ehkä äitini nielaisi kynän raskaana ollessaan, ja minä opin jo mahassa ollessa piirtämään. Perhepäivähoitaja naureskeli äidille joka tuli hakemaan tyttöä hoidosta tämän piirrellessä leikkimökin kuistilla pikku vihkoon olkihattu päässä "tuosta tytöstä tulee kyllä taiteilija". Minua on koko ikäni kannustettu luovuuteen, esim "onhan tuolla mustekynälläkin mukava piirtää mutta kokeileppa tuosta nuita värikyniä".

Kirjallisuus ei nyt varsinaisesti ole osa tätä luovuus-teemaa, mutta siitäkin tuli sanottavaa ja sekin on tullut minulle perheen ja suvun kautta. Äitini on varmaan ikänsä lukenut jatkuvasti, isänikin jonkin verran, erityisesti Kalle Päätaloja (=suurin intohimonsa), tätini on äidin tavoin kirjatoukka ja mummonikin luki aina jonkun verran. Itse olen lukenut jos minkämoisia kirjoja siitä asti kun opin lukemaan, varmaan koko ajan on ollut jokin kirja menossa. Yläasteikäisenä olin kotikuntani kirjaston vakioasiakas lähes päivittäin. Lukeminen oli todella aktiivista kunnes lukio toi opiskelukirjallisuuden kaunokirjallisuuden tilalle, eikä siitä lähtien olekaan tullut hirveäästi luettua, vaikka koko ajan onkin ainakin yksi kirja kesken (tällä hetkellä ehkä neljä jos oikein muistan). Ja minähän tosiaan opiskelen kirjallisuutta. Ja olen laiska lukemaan, kyllä. Aikaa ja keskittymistä lukemiselle ei vain tunnu riittävän. Ehkä kesälomalla viimeistään saisin heräteltyä lukunystyröitä kun ei tarvitse tenttikirjoilla vaivata päätä. Viime syksyllä oli länsimaisen kirjallisuuden klassikot-kurssi ja tulevana syksynä todennäköisesti suomalaisen kirjallisuuden klassikot. Aikamoista pikakelausta kirja tai kaksi per viikko.

Tuntuu että perheeltäni ja suvultani on myös kulkeutunut runoilu, yms ajoittainen kirjoittaminen, esim enolta, iskältä, äidin puolen mummolta, neulominen ja virkkaaminen äidiltä sekä iskän puolen mummolta. Ompelu, jota nykyään tulee harvemmin harrastettua, taitaa olla perujaan sekä tekstiilialan artesaani-kummiltani sekä mummoltani ja äidiltäni jotka ovat koko ikäni ommelleet aina silloin tällöin. Puolestaan maalaaminen on mummolta ja tädiltä, piirtäminen tädiltä ja innostus musiikin kuunteluun isältä, (soittamisesta puolestaan ei ole tullut oikein mitään). Joskus ala-asteikäisenä kokeilin kuorolaulua kuten mummo, ja äitinikin tykkäävät laulaa, mutta itse en ole tykännyt sitten lapsuuden. Musiikin osalta harrastus on jäänyt vain muiden tekemän musiikin kuuntelemiseen.

Äidille ompelemani laukku

Taiteellisuus taitaa siis aikalailla kulkea meillä suvussa; äitini äiti maalasi ennen ikääntymistään tauluja ja isäni äiti teki käsitöitä ja loihti leivonnaisia sekä ruokia sen minkä kerkesi (minusta sekin on taiteellista), äitini tykkää tehdä käsitöitä ja on taitava ja kekseliäs, isäni soittaa bändissä kitaraa, vetää keikkaa, kirjoittaa välillä laulujen sanoja ja osaa tehdä puusepän töitä. Veljeni taiteellisuuden suunnaksi on muodostunut valokuvaus, mutta hän myös piirtää ja maalaa jossain määrin. Taitellisuutta on mummoani lukuunottamatta enemmän äitini puolen suvussa. Enoni oli puuseppä ammatiltaankin. Hänen poikansa, serkkuni ovat myös olleet aina lahjakkaita piirtäjiä ja ovat suuntautuneet joihinkin taiteellisiin puusepän kaltaisiin hommiin muotoilua opiskeltuaan. Toinen enoni on kirjoitellut runoja ja hänenkin lapsensa, nuoremmat serkkuni myös pitävät piirtämisestä jossain määrin. 

Tietysti myös äitini mutta ehkä kuitenkin tärkein innoittaja taiteellisuuteen on äitini sisko, joka on ollut käsityöalan yrittäjä suurimman osan iästäni. Häneltä olen saanut ensimmäiset tasokkaat akvarellikynät jotka ovat vieläkin minulla käytössä. Hänen luonaan kokeilin ensimmäisen kerran akvarellimaaleja ja olen aina saanut lahjaksi tarpeellisia välineitä. Hän miehensä, toisen kummini, kanssa myös tarjosi minulle ja veljelleni pieniä ollessamme Tallinnan reissun ajankuluksi värityskirjat ja tussit joiden parissa laivamatka sujui mukavasti; tällainen hauska pikku muisto. Kummieni luona olemme äitini ja veljeni kanssa porukalla neljästään tutustuneet muun muassa märkähuovuttamiseen, emalointiin ja erilaisiin muovailumassoihin. Kahdeksannella luokalla sitten tutustuin kummini liikkeessä tetissä ollessani hänen työhönsä tarkemmin. Se tetti oli kyllä ikimuistoinen ja monipuolinen. Varsinkin pienenä kummin liike oli ihan unelmien paikka josta löytyi vaikka mitä ihanaa hypisteltävää ja hänen eläinhahmonsa toivat omiin piirustuksiini inspiraatiota ja ihailin että voi kunpa minäkin osaisin tuollaista. Kummini liikkeen loputtuakin olen saanut ihastella hänen tekemisiään luonaan käydessään sekä Facebookistaan ja Instagramistaan sekä päivittäin hänen tekemänsä kalenterien muodossa. Hänen kotisivunsa löytyvät tästä linkistä, Facebookinsa tästä ja Instagramissa löytyy käyttäjällä @tepastellashop

Kummini tuotoksia.

Lisää kummini tuotoksia.

Tässä matkittuna kummin eläinhahmoja tekemääni kynäpurkkiin.

Pienenä halusin olla kuten kummini ja tehdä käsitöitä työkseni. Kasvettuani olen kuitenkin nähnyt ja tajunnut miten rankkaa yrittäjänä olo on, mutta toisaalta palkitsevaa kun saa tehdä koko ajan sitä mistä nauttii. Arvostan suuresti tätiäni joka on varmaan kymmenen vuoden ajan jaksanut kehittää tuotteita ja ideoita uutta, on ajan kuluessa löytänyt ihanan tunnistettavan tyylinsä. En sitten itse tiedä haluanko pitää tekemiseni harrastuksena vai hyödyntää jossain tulevassa ammatissnai. Tätinihän haluaisi että saisin tulevaisuuden työssäni\ammatissani hyödyntää ns taiteellisuuttani tai se olisi työtäni. Äitini puolestaan käyttää lahjojaan työssään kehitysvammaisten ohjaajana heille askarteluja ja käsitöitä ideoimalla, mutta harmittelee aina miten vähän ehtii itse vapaa-ajallaan tehdä. Toisaalta käsityöt ovat hänen osaltaan onnistuneet harrastuksena erilaisina upeina projekteina, kursseilla käydessä ja jopa itse koululaisille kursseja vetäessä. 

Kummin kanssa hänestä inspiroituneena tehtyjä juttuja

Välillä itseäni kiinnosti kuvataiteen opettajan ammatti ja kävinkin taidehistorian\taidekasvatuksen 

pääsykokeissa mutta tajusin että kuvataiteen opettajaksi ilmeisesti pystyy opiskelemaan ainoastaan Lapin yliopistossa. Olisihan sitä monia ideoita mikä saattaisi olla mukavaa ja minulle sopivaa työtä ja ammatti jossa jollain tavalla voisin hyödyntää mielenkiintoni kohteita. En sitten tiedä onko se tämä kulttuurintutkimus mitä juuri opiskelen tai mihin se voi viedä työmaailmassa, jos mihinkään. Sitä en tiedä mihin tieni johtaa mutta uskon että varsinkaan piirtämisestä en luovu sillä se on sen verran tärkeä itseilmaisun keino.

Enon tuomaa yrityksensä teippiä pahvilaatikkotaloon

Koko suvultani olen saanut kannustusta kaikkeen luovaan ja kehuja onnistumisista mutta tädiltäni olen katsonut mallia uusiin tekniikoihin ja hän äitini kanssa on tarjonnut konkreettiset välineet. Enokin toi aina lisää teippiä minun ja veljeni pahvikötöksiin tehdessämme esim koteja leluillemme. Vaikka kaikki kehittymisessäni tärkeät ihmiset eivät olekaan enää läsnä, heidän tarjoamat oppinsa, mallinsa ja muistonsa elävät kaikessa mitä teen. Olen viime aikoina tajunnut tarkemmin kuinka kiitollinen olen kannustavasta tukijoukostani, kuinka ihana perhe ja suku minulla on. 

Elämäkertaelokuva kertaa kolme

Jälleen on kerääntynyt lukematon määrä tekstiluonnoksia lukuisista viime aikoina katsomistani elokuvista. Nyt kasaan niistä useamman ja sattui olemaan useampia viime aikoina katsomiani elämäkertaelokuvia. Olen täyttänyt elokuvahaasteen elämäkertaelokuvan kohdan American Sniperilla, joten näille kolmelle keksin muut kohdat haasteessa. Seuraavaksi kerron mietteitäni näistä elokuvista jotka herättivät minussa suurta mielenkiintoa ja ennen näkemistä odotusta niiden näkemisestä. 

Lähde
Dallas Buyers Club (Nelonen plus)
Dallas Buyers Club on elämänkerrallinen draamaelokuva, jossa Ron Woodroof (Matthew McConaughey) saa aids-diagnoosin ja ennustuksen kolmestakymmenestä päivästä elinaikaa. Alkaa Woodroofin taistelu lääketeollisuutta, byrokratiaa ja aikaa vastaan.

Elokuvassa on vakavasta aiheestaan huolimatta myös huumoria, suosikkeihini lukeutuu esimerkiksi huvittava pappikohtaus ja muutkin Woodroofin lääkkeidenhakusysteemit. Kyseisessä kohtauksessa on huippunäyttelyä McConaugleyltä, kuten koko elokuvan ajan vaikka puhetyyliltään ja olemukseltaan on ainakin aiemmin lukeutunut inhokkinäyttelijöihini. Tosin jo Interstellar muutti mielipidettäni hänestä. Dallas Buyer Clubiin hän on haihduttanut itsensä huiman riutuneeksi, aids-potilaan rooliin sopivaksi, ihailtavaa omistautumista. Jared Leto on jälleen huikean muuntautumiskykyinen roolissaan ihanana transsukupuolisena naisena, Raynonina. En meinannut aluksi tunnistaa Letoa lainkaan meikeissään ja puhetyyliä myöten tehdystä omistautumisesta rooliin. Raynon muodostuikin suosikkihahmokseni elokuvassa ja siksi hänen liikuttavasti tehty kuolemakohtauksensa meinasi saada kyynelet silmään. Jennifer Garner lääkärinä joka katsoo Woodroofin perään ja jolla on orastava suhdekin potilaaseensa, jää puolestaan näyttelyltään aikalailla vaisuksi ja todellakin sivuhahmoksi.


Lähde
Elokuva on aiheeltaan hyvin mielenkiintoinen: ehdaksi heteroksi julistautuva mies joutuu yllättäen kohtaamaan homofobisen yhteisön ennakkoluulot ja joutuu miettimään elämänsä täysin uusiksi. En ole aiemmin nähnyt aidsia/hiviä kuvaavia elokuvia, joten tämä oli hyvin mielenkiintoinen ja liikuttava katselukokemus. Elokuva näyttää kuvottavaa homofobiaa ja aikana johon elokuva sijoittuu, oli ärsyttävä käsitys että hiv on vain homojen sairaus. Minulle jäi kuitenkin epäselväksi miten Woodroof oli hiv-tartunnan saanut. Epämääräisen takaumapätkän perusteella minulle jäi epäselväksi oliko hän sittenkin harrastanut seksiä miehen ksnssa ja onko sittenkin kaappihomo. Onhan asia kuitenkin aika epäoleellista elokuvan laajemman juonen kannalta. Elokuvan kerronta on melko hidasta, kasvoihin ja tunteisiin keskittyvää ja elokuvassa on elämäkertaelokuville tyypillisesti lukematon määrä ärsyttäviä ajassa siirtymistekstejä. Elokuvalla on huippunsa ja tylsät kohtansa ja mielestäni se loppuu hieman töksähtäen ja yllättäen. Mutta niinhän elämäkin... Laitan Dallas Buyers Clubin elokuvahaasteen kohtaan elokuva, jossa päähenkilö kamppailee sairauden kanssa.

Lähde
Boys Don't Cry (Viaplay)
Boys Don't Cry perustuu 1990-luvulla nuoruuttaan eläneen transsukupuolisen Brandon Teenan elämään ja järkyttävään kohtaloon. Elämäkerrallinen elokuva kertoo koskettavan ja traagisen kuvauksen naiseksi syntyneestä Brandonista (Hilary Swank). Brandon kokee identiteettinsä olevan mies, törmää järkyttävään suvaitsemattomuuteen ja kokee kovan kohtalon.

 Hilary Swank vetää todella hienon ja uskottavan roolisuorituksen. En ihmettele että hän sai roolistaan parhaan naispääosan Oscarin.


Lähde
Elokuva tuntuu jatkuvalta sähläykseltä ja aiheestaan huolimatta tavanomaiselta 90-luvun teinielokuvalta. Elihän Teena Brandon toki teinin elämän vaikkakaan ei kovin tavanomaista. Vähän petyin tähän sillä elokuva oli melko sekava ja ihmissuhteet tuntuivat päälleliimatuilta. Ehkä pettymykseni johtuu myös korkeammista odotuksistani ja siitä että olin netissä aiemmin lukenut Brandon Teenan elämästä. Elokuvan ote oli aiheestaan huolimatta kumman pirteä ja neutraali, johtuu ehkä Brandonin pirteästä ja hyväntuulisesta olemuksesta sekä hänen huolettoman oloisesta elämänasenteestaan. Ihmisten toiminta Brandonin syntymäsukupuolen paljastuttua on täysin käsittämätöntä ja epäjohdonmukaista, mutta on kyseisiin asioihin ollut 90-luvulla huomattavasti erilaista kuin nykyisin. Eihän silloin varmaan ole edes tunnettu käsitettä transmies, ja kyseinen asia on koettu täysin perverssiksi ja sairaaksi. Onneksi maailma kuitenkin muuttuu. Brandonin kohtalosta ei voi kyllä muuta tuntea kuin katkeruutta, vihaa ja sääliä.  Laitan tämän elokuvahaasteen kohtaan elokuva joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä 

Lähde

Kaiken teoria (Viaplay)

Kaiken teoria perustuu lähes kaikkien tunteman tiedemiehen, fyysikko ja kosmologi Stephen Hawkingin elämään. Tarinasta traagisen ja sankarillisen tekee se, että Hawking sairastaa rappeuttavaa ALS-tautia, jonka myötä hän menettää liikunta-ja puhekykynsä. Tämän elokuvan näkemistä odotin enimmäkseen Eddie Redmaynen takia sekä kiinnostuksesta Hawkingiin ja hänen elämäänsä. Elokuvassa kuitenkin keskitytään yllättävän paljon kahden ihmisen pitkän ja haastavan suhteen kuvaamiseen, ei Stephenin uran ja nerouden. Minulle kuitenkin selvisi jälkikäteen että elokuva pohjautuu Hawkingin vaimon kirjoittamaan kirjaan ja onhan osa Hollywoodin draamaperinteitä keskittyä kuvaamaan ihmisten välisiä suhteita.


Lähde
Kaiken teoria on surullisen kaunis elokuva. On haikeaa seurata Hawkingin kohtaloa sairastua nuorena ja päätyä lopulta pyörätuolista ja puhesyntetisaattorista. Elokuva ei kuitenkaan ole millään tavalla surkutteleva tai säälivä, sillä Hawking elää hienoa elämää sairaudestaan huolimatta ja sopeutuu kaikkeen, Harmi vain kun hänen tuntemuksiaan kohtalostaan ei juurikaan kerrota, vain se että hän suhtautuu kaikkeen aikalailla huumorilla. Redmayne on upea pääroolissa; häneltä todellista heittäytymistä rooliin ja hän on huomattavan yhdennäköinen esikuvansa Hawkingin kanssa. Hänen vaimollaan Janella on kuitenkin huomattavan rankkaa huolehtiessaan miehestään ja kolmesta lapsesta. Felicity Jones on hyvin kaunis ja luonteva Janen roolissa, uhrautuvana vaimona joka lopulta kuitenkin pystyy myöhemmin panostamaan omaankin uraansa. Hän kuitenkin säilyy epäluonnollisen nuorena läpi elokuvan, mikä minua häiritsi epärealistiuudessaan vaikka aika pikkujuttu onkin. Elokuvan ihmissuhteet ovat hämmentäviä ja myös Stephenin sekä vaimonsa eropäätös ihmetytti, vaikka olivat toki etäisen oloisia jo pitkään ja suhteensa on haasteellinen.

Pidin todella paljon elokuvan visuaalisuudesta, erityisesti hämyisän värikäästä 60-70 lukulaisesta värimaailmasta ja puvustus on myös erittäin ihanaa, erityisesti Janen mekot olisin enemmän kuin mielelläni ottanut omalle vaaterekilleni. Elokuvan musiikkimaailma on myös todella kaunis. Parasta elokuvassa kuitenkin olivat Doctor Who-viittaukset ja Hawkingin Dalek-"cosplay" :,D Pikkusen repesin kyseisessä kohtauksessa. Tälle elokuvalle en keksi uutta kategoriaa elokuvahaasteesta, joten jääköön nyt.


Lähde

Blogger Recognition Award

Cinema Lozenge-blogin Waltsu antoi minulle Blogger Recognition Awardin, paljon kiitoksia! Olen tästä todella kiitollinen ja vastaan haasteeseen mielelläni :D En ollutkaan kuullut tästä palkinnosta aiemmin.

Ohjeet:

x Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.

x Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.

x Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.

x Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.

x Nimeä kymmenen bloggaajaa palkinnonsaajiksi.

Kuinka aloitin bloggaamisen?

Kiinnostuin viisi vuotta sitten korealaisista Pullip-sarjan keräilynukeista ja niitä kauan netissä ihailtuani ja niistä tietoa kerättyäni tilasin itselleni ensimmäisen. Olin jo aiemmin miettinyt blogin perustamista, ja nukkeilemaan ryhdyttyäni blogi oli oleellinen osa harrastusta, jossa jakaa kuvia ja kommunikoida muiden harrastajien kanssa. Jo alusta päätin että blogissa käsittelen muitakin kiinnnostukseni kohteita kuin nukkeilua. mutta ensimmäisten vuosien ajan blogini oli aikalailla nukkeblogi. Myöhemmin Pullip-sarjan nukkeja kertyi vielä kolme lisää mutta pikkuhiljaa innostus kuvailla alkoi erinäisistä syistä hiipua ja nuket ovatkin nykyisin aikalailla kaapissa koristamassa vaikka ajoittain mielessä käykin että niitä olisi mukava jälleen kuvailla. Ajatus on kuitenkin ajan ja ideoiden puutteen takia jäänyt sivuun. Alkuaikoina sivummalle jääneet mielenkiintoni kohteet ovatkin päässeet suurempaan osaan.

Aluksi blogi oli siis väylä jakaa harrastukseeni liittyviä kuvia ja olla osa nukkeilijayhteisöä, sittemmin aihepiiri on muuttunut laajemmaksi ja sekavammaksi. Painotusten olen huomannut vaihtelevan ajoittain, mielenkiinnon kohteideni ja innostusteni mukaan niin käsitöistä ja askartelusta sarjoihin, kirjoihin, kokkailuun, lifestyleen ja jopa vaateaiheisiin postauksiin. Nykyisin suurimpina aiheina ovat taineet olla piirtäminen ja elokuvat, joille uhraan suurimman osan vähäisestä vapaa-ajastani.

Ohjeita aloitteleville bloggaajille

1. Bloggaamisessa tärkeintä on oma innostus ja kiinnostus käsittelemiään aiheita kohtaan. Aiheeksi onkin valittava sellainen joka itseään oikeasti kiinnostaa ja josta jaksaa ylläpitää blogia, oli se sitten elokuvat, kuten Waltsulla, puhdas lifestyle kuten monella bloggaajalla nykyisin, käsityöt, kirjat tai vaikkapa nukkekotiaskartelu. Itse en ole rajannut blogini aihepiiriä juurikaan muuten kuin että postaan asioista jotka itseäni kiinnostavat. En halua rajoittaa itseäni mihinkään tiettyyn aihepiiriin, vaikka tämän luulenkin lukijoita välillä häiritsevän, sillä kaikki postaukset eivät olekaan sitä aihetta mistä kiinnostaisi lukea. 

2. Tästä pääsenkin toiseen vinkkiini, joka on että älä ajattele lukijoita äläkä pyri miellyttämään muita kuin itseäsi. Minusta blogia on tärkeä kirjoittaa ennen kaikkea itselleen eikä ajatella lukijoiden tavoittelemista. Lukijoita kertyy kokemukseni mukaan oman aktiivisuuden ja innostuksen kautta. lukijoilta saadut kommentit toki aina tuovat innostusta ja hyvän mielen, mutta bloggaaja ei ole riippuvainen niistä. Monesti kannattaa laittaa hyvä kiertämään ja kommentoida muiden blogeissa aktiivisesti, levittäen hyvää mieltä.

3. Kolmantena vinkkinä voisin antaa että itseään ei voi eikä tarvitse pakoittaa bloggaamaan. Kirjoittajalla ei ole mitään velvollisuutta ylläpitää vaikkapa viisi kertaa viikossa postaustahtia, vaan postauksia voi julkaista silloin kun ideoita riittää. Itsellänikin tulee hiljaisempia aikoija jolloin ei vain ole innostusta tai kuten nyt kesän aikana, aikaa. Ja jos ideoita postauksille ei riitä, niitä voi miettiä pidempään, mutta luovuttaa ei kannata ihan heti. ideoita löytyy kaikkialta ympäriltä ja netin ihmeellisestä maailmasta vaikka millä mitalla. Toisilta ei kuitenkaan saa kopioida vaan asioihin on tuotava oma mausteensa.

Lopuksi

Innostuinpas nyt höpöttelemään, vaikka haasteeseen vastaaminen tuntui aluksi vaikealta :D

Paljon kiitoksia vielä kerran Waltsulle tästä palkinnosta ja aktiivisesta blogiini kommentoinnista, josta tulee aina hyvälle mielelle. Paljon kiitoksia myös kaikille muillekin lukijoilleni! Toivottavasti bloggaajat jotka seuraavaksi haastan, tulevat hyvälle mielelle, kuten minä sillä bloginne postaukset piristävät aina päivää. 

Kymmenen palkinnon saavaa blogia

Helmihytti

Orvokin vuosi

Five minutes daylight left

All Good Things

Cow's Wings

ka-booomm

Little By Little, One Travels Far

Sinin nukkeblogg

Nörttiaskartelua loitsutunnilla

Itkisitko onnesta?

Toukokuun suosikit

Nyt on aika toukokuun suosikkien näin kesäkuun alussa. Tällä kertaa kuusi juttua on päässyt suosikeikseni toukokuulta. Ainiin kuvassa vasta leikkuutettu otsatukka, se ei sopinut suosikkeihin tällä kertaa.

6. Coldplayn musiikkivideo, surrealismi

Coldplayn uusi musiikkivideo on visuaalisesti älyttömän upea ja kekseliäs. Kappale itsessään on vähän tylsä näin muutaman kuuntelun jälkeen ja jää vähän videon varjoon. Videolla on kuvattu maailma todella kauniisti ja mielikuvituksellisesti, tykkään just surrealismista. Tykkäsin erityisesti avaruusteemaisista kohdista ja siitä että asioita oli kekseliäästi otettu pois kontekstistaan ja liitetty ihan eri ympäristöön, jatkuvasti tapahtui jotain yllättävää.Samaa tunnelmaa kuin videolla, on näissä Pinterestissä aikaa sitten lisäämissäni kuvissa.

   1                                    2                                           3                                   4  

   5                                    6                                              7                                    8

5. Uusi vaate pitkästä aikaa

 Vaatteita tosiaan tulee nykyisin harvemmin hommattua, edellisen kerran varmaan hiihtolomalla kirpparilta pari paitaa. Toukokuun alkupuolella Undergroundissa piipahtaessa huomasin tämän ihanan topin ja se oli pakko hommata.

Ihanan persoonallinen oldschool-tatuointimainen kuva ja niskassa kiva yksityiskohta. Harmi kun tämä on tosi läpikuultava niin alla on pakko pitää toista toppia, saa nähdä tuleeko tässä kesällä liian kuuma, mutta tosi kiva toppi kumminkin.

4. Kane's-limpparit

  
Nyt toukokuussa tajusin vasta nämä Olvin erikoiset sodapop-limpparit ja kaikkia kolmea on tullut nyt kokeiltua ja on kyllä hyviä. Mukavan mehumaisia eikä liikaa hiilihappoja. Oma lempparini on kyllä tuo vihreä sitruunan ja lohikäärmehedelmän makuinen, kivan erikoinen maku. Pullot on todella kauniita ja laitoinkin ne kivaksi sisustuselementiksi huoneeseeni. Näitähän myydään tölkeissäkin mutta ne ei ole yhtä kivoja kuin lasipullot


Kevään viimeistä kirjallisuus ja sukupuoli-kurssia varten kirjaa lukiessa tuli hörpittyä Kane'sia ekaa kertaa.

Tämä vadelma-sitruuna oli toisiksi parasta. Näitä on mukava juoda saunan jälkeen jääkaappikylmänä.

3. Koulujuttujen loppu-> aikaa lukea itselle mieleisiä kirjoja

Maanantaina oli viimeisen kurssin tehtävien palautus ja oli kyllä motivaatio jo siinä kohtaa ihan hukassa ja yhtä tuskaa oli koittaa saada viimeinen essee kasaan. Elokuuhun mennessä teen ehkä vielä yhden esseillä suoritettavan kurssin mutta en kyllä ihan heti mitenkään ala sitä aloittamaan. Sitten kunhan jaksaa, pitäisi vain itseä ottaa jossain vaiheessa niskasta kiinni että sen oikeasti tekee, tarkkaa deadlinea sille kun ei ole. Olen intoutunut lukemaan pitkästä aikaa ja luin Aavikon kukan parissa päivässä. Kirjastosta kävin lainaamassa syksyn suomalaisen kirjallisuuden klassikot-kurssia varten Kalevalan ja Vänrikki Stoolin tarinat joita pitäisi jossain välin lueskella kuten kymmeniä muitakin sitä kurssia varten luettavia. Mukaan tarttui muitakin mielenkiintoisia teoksia.

2. Kaunis sää ja tulevat juhlat

Mukava lämmin ja aurinkoinen sää kyllä pitää mielen pirteänä vaikka ulkoilmasta ei muuten tulekkaan paljon nautittua kuin Taavettia ulkoiluttaessani ja muuten kävelyllä käydessä. Työkaverini harmitteli hauskasti että asiakkaat aina kauppaan tullessaan toteavat että onpa mukavan viileä ja hän kun haluaisi olla lämpimässä auringonpaisteessa.

Viikonloppuna on tutun lakkiaiset ja sitä seuraavana serkun rippijuhlat. Mukava päästä juhlamekkoja ulkoiluttamaan ja laittautumaan sekä tietysti nauttimaan hyvästä juhlaruuasta ;P

1. Työpaikka koko kesäksi

Ensimmäiset neljä työpäivää S-Marektissa takana; aluksi oli maanantai, tiistai ja torstai kevyttä harjoittelua kassalla neljä tuntia ja tällä viikolla kymmenestä puoli seitsämään jo. Nyt toiselle työviikolle tultua on ihan hyvin lähtenyt kassalla olo sujumaan vaikka tarkkana pitää malttaa koko ajan olla. Veikkauskone kyllä vielä mietityttää välillä. Ihan mukava että töitä on elokuun loppuun asti. Paljoa ei kyllä ehdi lomailla sitten mutta onpahan tienestiä että pärjää hyvin seuraavan lukuvuoden. Jospa vapaita sattuisi välillä pari päivää putkeen niin pääsisi Joensuussakin käymään useammin, yksittäisvapailla kun vähän edestakas ajelua olisi jos lähtisi käymään. Nyt kahden viikon odotuksen jälkeen pääsin Samia näkemään kämpillemme, käydessäni samalla ti-ke tuutorointileirillä. Syksyllä sitten odottavat nimittäin tuutorointihommatkin.

Loppuun vielä kaunis kollaasi kukan haistelustani. Taavettia ulkoiluttaessa tulee otettua tämän tyyppisiä pelleilykuvia xD

Musikaalia, halvautumista, mielisairautta ja ongelmallisia perhesuhteita

Lähde

Les Miserables (televisiosta)

Les Miserables on Viktor Hugon klassikkoromaaniin Kurjat perustuva elokuvamusikaali vuodelta 2012. öyhän, joka Juoni kertoo ehdonalaiseen vapautuvasta Jean Valejanista (Hugh Jackman), jota kohtaa onnenpotku: kurjuudesta kärsiessään hän kohtaa hyväntahtoisen miehen, joka auttaa hänet uuden elämän alkuun. Kahdeksan vuoden jälkeen Jean onkin päätynyt pormestariksi päätettyään tehdä parannuksen, ja vastaavasti pyrkii auttamaan vähäosaisia. Jean päätyy nuoren Cosetten(Isabelle Allen, Amanda Seyfried) huoltajaksi tämän äidin Fantinen (Anne Hathaway) kuoltua. Elokuva on täynnä todella traagista kuvausta köyhyydestä. Varsinkin prostituutiota käsittelevät kohtaukset ovat kauheaa katsottavaa: naisen myytävä itseään ja myytävä kauniit pitkät hiuksensakin saadakseen itsensä ja tyttärensä elätettyä. Jeanin omantunnon tuskat ja oikein toimimisen pohtiminen on mielenkiintoista katsottavaa.

Lähde
Elokuva on suurimmilta osin ärsyttävää laulaen puhumista ja keskustelua. Osa lauluista on kuitenkin ihan mukavaa kuunneltavaa, kuten esimerkiksi köyhän väkijoukon ja vallankumouksesta laulavan väkijoukon laulut. Minulle tuli yllätyksenä että esimerkiksi Anne Hathaway osaa laulaa. Russell Crowenkaan lauluäänessä ei ole todellakaan moitittavaa ja Hugh Jakmankin menettelee. Aivan mahtava Helena Bonham Carter itselleen ominaisessa roolissa ja Sacha Baron Cohen miehenään kuten tavallista, joka roolissa eri näköisenä. Mukana myös ihanat Eddie Redmayne ja Amanda Seyfried. Harmi vain en nähnyt ttä 2h 40min pituista spektaakkelia kokonaan sillä digiboksi oli päättänyt lopettaa elokuvan talentamisen jossain puolen välin tienoilla :/ Ehkä näen joskus myöhemmin loppuun asti että miten tämä mielenkiintoisesti alkanut tarina päättyy. Tämän laitan elokuvahaasteen kohtaan elokuva, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta


Lähde
Perhonen lasikuvussa (YleAreena)
Perhonen lasikuvussa on omaelämäkertaan pohjautuva surullisen kaunis ranskalaiselokuva, jossa
järkyttävä locked in-oireyhtymä on kuvattu todenmukaisesti ja raastavasti.
Jean-Dominique Bauby halvaantui 43-vuotiaana ja vietti kaksi elämänsä viimeistä vuotta silmäluomea lukuun ottamatta halvautuneena aivohalvauksen takia.  Vaikea kuvitella miten kamalaa olisi olla kyseisessä tilanteessa, täysin muiden armoilla pystymättä liikkumaan mutta silti kykenevä tajuamaan kaiken. Jean-Dominiquen tunteet, kuoleman toiveet, tilanteeseen alistuminen, toiveikkuus ja kirjan kirjoittaminen silmää räpäyttämällä sanellen ovat yllättävän mielenkiintoista seurattavaa vaikka elokuva vähäeleinen onkin. Elokuvan alku on tehokkaasti kuvattu Jean-Dominiquen omasta näkökulmasta ja miehen ulkonäkö selviää vasta paljon myöhemmin. Tilaan joutumisen alun näyttämistä pitkitetään viimeiseen asti ja tapahtumia ei muutenkaan kerrota kronologisesti vaan välillä pompitaan Jean-Dominiquen muistoissa hänen naissuhteistaan ja menneisyydestään. Kaunis musiikkimaailma ja Jean-Dominiquen mielikuvituksesta kertovat kohtaukset tuovat elokuvaan haikeaa tunnelmaa ja vaihtelua ankeaan arkeen. Loppukohtaus on kuvattu ahdistavasti ja loppu muutenkin on traaginen. Tämän laitan elokuvahaasteen kohtaan elokuva, jossa päähenkilö kamppailee sairauden kanssa.


Lähde
Side Effects (Netflix)
Emily Taylor (Rooney Mara) saa miehensä (Channing Tatum) takaisin luokseen vankilasta neljän vuoden odotuksen jälkeen. Kaikki ei ole sittenkään hyvin sillä Emilyn masennus, paniikkikohtaukset ja itsetuhoiset ajatukset jatkuvat. Itsemurhaa yritettyään Emily passitetaan psykiatrin, Jonathan Banskin (Jude Law) hoidettavaksi. Sivuoireiden vuoksi sopivan mielialalääkkeen löytäminen on vaikeaa, joten Banks päättää kokeilla Emilylle vasta testausvaiheessa olevan lääkettä, kohtalokkain seurauksin.


Lähde
Side Effectissä on hienoa näyttelijäntyötä, paitsi Tatum, mutta onneksi hänen kankeuttaan ei yllättäen tarvitsekaan katsella kovin kauaa, sillä pääosissa ovat onneksi kaunis Rooney Mara ja karismaattinen Jude Law. Elokuvasta ei lainkaan tiedä mikä on totta ja mikä kuvitelmaa tai valhetta, lopussakin seuraa todellinen yllätys. Mielenkiintoinen, ahdistava musiikkimaailma tukee elokuvaa, mutta välillä se kiinnitti liikaakin huomiota. Välillä ajattelin että ei voi olla niin miltä asia näyttää. Juoni on  rakennettu hyvin vaikka jonkin verran epäselvyyksiä ja sekavuuksia onkin. Vielä lopussakaan en osannut sanoa varmaksi mikä oli totta, mikä mielisairautta, kuka oli mielisairas tai sekaisin, mikä valetta ja mikä totta, kuka puhui totta ja kuka valehteli, kenelle ja miksi. Tämä oli vähän vaikea laittaa mihinkään elokuvahaasteen kategoriaan mutta ehkä laitan tämänkin kohtaan elokuva, jossa päähenkilö kamppailee sairauden kanssa, vaikka sitä ei voikaan Side Effectsin kohdalla varmaksi sanoa.

Lähde
Winter Passing (Netflix)
Winter Passing on persoonallinen elokuva nuoresta naisesta joka tuntuu olevan vähän hukassa. Zooey Deschanel on minusta ihana vaikka ei kovin miellyttävää henkilöä tässä näyttelekään. Minua järkytti suuresti kohtaus jossa hukuttaa kissanpennun :,((( Oli mukava pikku elokuva erikoisella tunnelmalla ja hämmentävillä tilanteilla ja ihmissuhteilla höystettynä
Tämä oli jo kauan aikaa roikkunut Netlfixin katsottavien listalla joten päätin katsoa elokuvahaasteen kategoriaan elokuva jota et ole aiemmin nähnyt, yhdeltä lempinäyttelijöistäsi.

Elokuvat joita odotan innolla

Aloin sattumalta Big Eysin katsottuani Tim Burtonin kautta miettiä mitä tulevia elokuvia on joita odotan innolla. Niitä tulikin sitten yllättävän monta mieleen kun aloin kasata niitä tähän postaukseen listaukseksi.

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (Mrs Peregrine's Home For Peculiar Children)

Luin kirjan muistaakseni neljä vuotta sitten ja tykkäsin siitä kovasti. Kun kuulin että siitä tehdään elokuva, olin innoissani. Kun kuulin että elokuvan ohjaa Tim Burton, olin myyty. Aikaa kuitenkin kului ja elokuvasta ei kuulunut mitään kunnes näin netissä kuvan ja muistin asian uudestaan. Sitten huomasin elokuvan trailerin tulleen jo kaksi kuukautta sitten. Traileri oli hämmentävää katsoa dillä huomasin etten muistakaan kirjasta kovin paljon. ehkä se on hyvä sillä ehkä en pety elokuvan joskus sitten nähtyäni. Eva Green on muuten ihan nappivalinta neiti Peregrinen rooliin

Suicide Squad

Odotan eniten Margot Robbieta Harley Quinnina ja Jared Letoa Jokerina, myös Cara Delevingen näyttelyn näkeminen kiinnostaa. Itse juoni ei ole minulle tullut selväksi trailerien perusteella että toivottavasti siinä sellainen on, eikä ole pelkkää toimintaräiskintää ja säntäilyä. Puvustus ja visuaalisuus laajemminkin vaikuttaa kiinnostavalta trailerien perusteella ja hahmot vaikuttavat mielenkiintoisilta, sillä ovat sellaisia jotka supersankarielokuvissa ovat jääneet ilman huomiota. Suicide Squadin idea sarjakuvista ei ole itselleni hirveän tuttu vaikka siitä olen vähän jo netistä lukenutkin joten siitä on kiva tietää elokuvassa sitten lisää.

Liisan seikkailut peilimaassa (Alice Through The Looking Glass)

Minulla oli joskus video jonkin tuntemattomamman animaatiostudion tekemä Liisan seikkailut peilimaassa. Itse elokuvasta en muista juuri mitään mutta muistan toivoneeni pitkään että näkisin sen uudestaan tai että Disney tekisi siitä versionsa. Ja sehän on tulossa. Pidän paljon Disney Liisa ihmemaassa-animaatioelokuvasta ja ihastuin täysin Burtonin vuoden 2010 Ihmemaahan ja jännä että jatkoa seuraa nyt kuusi vuotta myöhemlin. Harmi vain kun Liisa Peilimaassa ei ole Burtonin ohjaama vaan James Bobinin (nevahööd) Tulevan elokuvan visuaalisuus vakuttaa kuitenin promokuvien ja trailerin perusteella. Trailerin perusteella elokuvasta tulee mieleen Play Station kolmosella pelaamani Alice:Madness Returns-peli jossa Liisa vaikuttaa menettäneen mielenterveytensä ja on ollut kauan poissa Ihmemaasta kunnes jälleen palaa sinne. Kyseisessä pelissä maailma on vinksahtanut ja väkivaltaakin riittää. Tämän yhteneväisyyden huomattuani odotan elokuvaa entistäkin suuremmalla innolla kuten myös siksi että Uusi Sherlockin Moriartyn näyttelijä Andrew Scott on trailerin perusteella ainakin pienessä roolissa.

Swiss Army Man

Traileri on niin hulvaton! Ylipäänsä ajatus että toinen päähahmoista on ruumis koko elokuvan ajan. Little Miss Sunshinesta tutun Paul Danon näyttely kiinnostaa minua enemmän kuin Daniel Radcliffen. Voin vain kuvitella miten vaikeaa ruumiin näyttely varmasti on ollut.

Kerro minulle jotain hyvää (Me Before You)

Aivan ihanat ns Khaleesin ja Claran näyttelijät, eli Emilia Clarke ja Jenna Coleman,sekä Downton Abbeynv John Batesin näyttelijä sympaattisen oloisessa romanttisessa draamassa. Elokuvan alkuasetelma vaikuttaa virkistävän erilaiselta; henkilökohtainen avustaja ja elämäänsä tympäytynyt, vammautunut avustettava invalidi. Myös kirja pitäisi lukea. Hahmot vaikuttavat hyvin mielenkiintoisilta ja moniulotteisilta.

Doria etsimässä (Finding Dory)

Koska Disney! Koska lapsuus! Koska jatko-osa jota emme koskaan uskoneet saavamme sillä aikaa Nemoa etsimässä on kulunut jo 13 vuotta. Ihanat, sympaattiset kalahahmot ja mielenkiintoisesti tehty vedenalainen maailma tulevat takaisin.

Doctor Strange

Koska Marvel ja Benedict Cumberpatch. En tiedä Doctor Strangen hahmosta ennakkoon juuri mitään mikä minua harmittaa ja siksi odotankin että elokuvan kautta saisin tietää hänestä ja miten hän liittyy mahtavaan Marvel-universumiin. Traileri näyttää hyvin mielenkiintoiselta, kuten myös Tilda Swintonin rooli elokuvassa.

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (Fantastic Beasts And How To Find Them)

En ole koskaan ollut ultimaattinen Potter-fani vaikka sekä elokuvista että kirjoista tykkäänkin. Pakko kuitenkin noloudekseni myöntää että olen saanut aikaiseksi luettua vain neljänteen kirjaan asti, enkä sitäkään kokonaan ja muistaakseni kolmea viimeistä elokuvaa en ole nähnyt ihan kokonaan. Jotenkin urakka on tuntunut liian isolta ja koko Potter-homma liian hypetetyltä. Tätä elokuvaa odotankin ehkä, outoa kyllä, Eddie Redmaynen takia :'D Sympaattinen näyttelijä, Tanskalainen tyttö, Les Miserables, Kaiken teoria... On kuitenkin mielenkiintoista nähdä millaista Potter-maailmassa on ollut 70 vuotta ennen varsinaisia Pottereita. Trailerissa näkyvä puvustus ja lavastus näyttää hienolta, ylipäänsä tuo aikakausi on hienon näköinen. On outoa että tehdään tällainen jatko-osa, tai siis esiosa, jotenkin tuntuu turhalta ja Potter-suosiolla ratsastamiselta, pitkittämiseltä. Vaikka kirja tosin on tehty jo 2001, yllätyksekseni. Saa nähdä millainen elokuva sitten tulee olemaan.

Lähde
Filmatisointi Salla Simukan Lumikki-trilogiasta
Postauksen loppuun vielä tällainen elokuva joka on mahdollisesti tulossa vuosien päästä. Uskomatonta mutta totta, suomalaisesta kirjasarjasta on tulossa Hollywood-elokuva tai elokuvia! Tästä uutisoi viikonloppuna muun muassa Yle. Olen tykännyt kovasti Salla Simukan Punainen kuin veri, Valkea kuin lumi ja Musta kuin eebenbuu kirjoista. En ihmettele että sarjan ovela juoni ja persoonallinen, hyvin rakennettu päähenkilö ovat innostaneet myös ulkomailla kirjoja kohtaan ja se onkin julkaistu jo 50 maassa. Sarjasta tehtävälle elokuvalle on siis löytynyt jo tuottaja ja käsikirjoittaja, ohjaaja ja näyttelijöiden etsintä alkaa. Huolestuttaa vain että elokuvalle on tavoitteena saada samankaltaisia yleisöjä kuin Nälkäpeleille ja Twilightille, toivottavasti elokuvasta ei ole tulossa mitään kamalaa teinisoopaa ja en joutuisi pettymään.

Lisäyksenä vielä postauksen jo julkaistuani:

Beauty and the Beast
Tämän traileri julkaistiin ilmeisesti vasta tämän postaukseni jälkeen ja huomasin katsoa sen 24.5. Hienoa että tästäkin klassikkosadusta tulee uusi live action-filmatisointi. Elokuva vaikuttaa tuon teaserin perusteella todella kauniilta. Harmi vain kun hirviötä ei näytetä siinä vielä. Odotan mielenkiinnolla miten Downton Abbeystä tuttu Dan Stevens sopii rooliin. Puolestaan Hobitti-elokuvista ja Dracula Untoldissa esiintynyt Luke Evans minun on helppo nähdä Gastonina. Emma Watsonin roolin myötä osaan odottaa tämän elokuvan nostavan hypetystä mutta minun on toistaiseksi vaikea nähdä häntä Bellenä. Mietityttää miten esineiksi ja kalusteiksi muutettu palvelusväki on toteutettu; ovatko ne vain elottomia esineitä, jätetty juonesta pois vai liikkuvia ja puhuvia kuten Disneyn piirretyssä? Jään mielenkiinnolla odottelemaan sillä ensi vuonnahan tämä vasta ilmestyy.