Vuonna 2023 tuli katsottua ennätysvähän uusia elokuvia. Arki tuntuu niin hektiseltä ja vuosi oli uuvuttava, että en raahautunut elokuvateatteriin niin usein kuin olisin halunnut.
Mietin että olisiko enemmän ideaa tehdä top 10 vuoden aikana katsomistani elokuvista, kun jonkin verran tuli kotona katsottua. Ainakin tällä kertaa vielä perinteen mukaan vuoden aikana ilmestyneiden lista.
Katsottuja elokuvia, lyhytelokuvia ja minisarjoja kertyi 201.
Katsoin vuonna 2022 194 elokuvaa. (2021 katsoin 157, 2020 180 ja 2019 234).
10. Poika ja haikara
Sodan runtelemassa Japanissa poika muuttaa maalle ja vihjeistä alkaa etsiä kuollutta äitiään. Mystinen haikara johdattelee häntä elävien ja kuolleiden rajalla olevaan maailmaan.
Poika ja haikara oli ensimmäinen elokuvateatterissa näkemäni Studio Ghiblin elokuva. Pitihän se käydä katsomassa, jos sattuu jäämään Hayao Miyazakin viimeiseksi teokseksi.
Jälleen tuttuun Ghibli-tapaan mielikuvituksen juhlaa. Rakastan tämän surrealismia ja kuinka unenomaista kaikki on. Huikea visuaalisuus ja laaja maailma täynnä yksityiskohtia. Mukana on tosin paljon samanlaista kuin Miyazakin aiemmissa elokuissa, eikä lisää paljon uutta pakkaan. Myös juoni on aika simppeli, mutta silti nautin elokuvasta.
9. Beau is Afraid
Ahdistunut Beau pelkää kaikkea. Hänen kuitenkin täytyisi uskaltaa lähteä pelkäämänsä äitinsä hautajaisiin. Alkaa monimutkainen ja levoton matka, jossa pohditaan koko elämänkaarta.
Ari Aster on yksi suosikkiohjaajiani, mutta tämä jätti hieman kylmäksi. Tämä on huikea aikuisten satu: täynnä ahdistuneisuutta, masennusta, äitiongelmia, pelokkuutta ja palleja. Rakastin, kuinka täynnä odottamattomia asioita elokuva voikaan olla. Hauska musta komedia on tosin ylipitkä ja laahaa paikoin. Visuaalisesti hieno ja kekseliäs puhumattakaan Joaquin Phoenixin roolisuorituksen taidokkuudesta.
8. Dream Scenario
Nicholas Cagen näyttelemä yliopistoprofessori alkaa selittämättömästi ilmestyä ihmisten uniin. Ilmiö paisuu ja kohta kaikki tunnistavat hänet. Alkuun hän oleilee unissa passiivisena, mutta asiat saavat synkkiä sävyjä.
Dream Scenarion asetelma on mitä hulvattomin. Elokuva on täynnä kuivakkaa, toteavaa huumoria. Rakastin elokuvan absurdia tunnelmaa ja höpsöyttä. Nicholas Cage sopii rooliin täydellisesti.
Jobin kertomuksen kaltaisesti kerrotaan ihmisen koettelemuksista ja menetyksistä Samuel Beckettin näytelmien kaltaisessa ääriabsurdissa meiningissä. Asiat vain eskaloituvat pienestä jättimäisiin mittasuhteisiin. Käsitellään kiinnostavasti joukosta pois sulkemista, netti-ilmiöistä ja ties mitä hämmentävyyksiä.
Dream Scenarion Suomen ensi-ilta on vasta helmikuussa, mutta näin tämän ennakkoon Night Visions -festivaalilla.
7. Animal Kingdom
Mystinen tauti saa ihmiset hitaasti muuttumaan eläimiksi tässä ranskalaiselokuvassa. Isä ja poika etsivät perheen äitiä ja koittavat selvitä elämänmuutoksissa.
Elokuvan juoni on omaperäinen ja kertoo kauniisti isän ja pojan välisestä suhteesta. Visuaaliset efektit ovat vaikuttavat, vaikka niissä olisi riski näyttää tosi kököltä ja epäuskottavalta, mikä vesittäisi koko tarinan.
Ilahduttavasti elokuva ei ole ainoastaan kasvutarina tai hirviöelokuva, vaan on moniulotteinen kertomus ihmisyydestä, luonnosta ja eroammeko loppujen lopuksi eläimistä syvällä sisimmässä. Animal Kingdom tavoittaa hienosti erilaisuuden pelon, kasvamisen, menetysten kanssa pärjäämisen ja syrjimisen.
Näin elokuvan Night Visions -festivaaleilla, mutta varsinaisesta teatterilevityksestä Suomessa ei ole tietoa.
6. Valoa valoa valoa
Mariia palaa lapsuudenkotiinsa käymään. Muistot nuoruudesta palaavat tahtomatta mieleen. Mimi sai hänen elämänsä täyteen valoa. Mariia pohtii traagisten olosuhteiden aiheuttamaa syyllisyyttä ja anteeksiantoa.
Inari Niemen ohjaus on koskettava kuvaus nuoresta rakkaudesta. Juoni kulkee koukuttavasti ja vääjäämättömästi kohti tragediaa. Tarina kerrotaan oivaltavalla tavalla. Surumielisyys leijuu kauniin rakkaustarinan yllä kuin ydinlaskeuma. Koskettavasta juonesta ei selviä kuivin silmin.
Elokuva on upeasti kuvattu ja täynnä hienoa retroestetiikkaa. Nuoret näyttelijät näyttelevät upean luonnollisesti. Kerrankin pidin elokuvaversiosta enemmän kuin kirjasta.
Elokuvan ohjaaja ja tuottaja kertoivat minulle mietteitään elokuvasta syksyllä.
5. Peluri
Lastentarhan työntekijä saa selville, että hänellä ei ole aivoja. Hän päätyy tuuliajolle elämässään ja löytää uuden suunnan hautausurakoitsijan apurina. Kollega paljastuu peliriippuvaiseksi.
Teemu Nikki teki jälleen omaehtoista ja yllättävää kotimaista elokuvaa, eikä pettänyt jälleen kerran.
Pelurissa on hieno vastapaino, kun toinen päähenkilöistä on raivostuttava ja toinen rakastettava. Karu ja arvaamaton elokuva on täynnä mustaa huumoria, jolle nauroin jatkuvasti. Vaikka koko juoni kuulostaa aluksi älyttömältä ja epäuskottavalta, elokuvassa kaikki on luontevaa ja soljuvaa. Kerrotaan kiehtovasti muun muassa ulkopuoliseksi jäämisen pelosta, riskien ottamisesta, sairauksista ja mitä rakkaidensa takia haluaa tehdä.
4. The Banshees of Inisherin
Kummallisen hauska draamakomedia syrjäiseltä Irlannin saarelta. Colm päättää yhtäkkiä katkaista välit pitkäaikaiseen ystäväänsä. Tapahtumat kärjistyvät yllättävillä tavoilla, kun Padraic ei halua hyväksyä, että Colm ei halua olla enää missään tekemisissä. Miesten välistä ystävyyttä ja masennusta tutkaillaan kiinnostavasti samalla, kun Irlannin sisällissota pauhaa taustalla.
Hurjan hauska, mutta myös surullinen elokuva, kun tapahtumat alkavat eskaloitua. Upeasti kirjoitettua hahmovetoista draamaa ja mustaa komediaa, todella outoa sellaista, mutta hyvällä tavalla. Kaikki henkilöt ovat upeita mukaan lukien hassut sivuhenkilöt, jotka myös näytellään taidolla. Rakastan elokuvan tunnelmaa ja utuista visuaalista ilmettä sekä upeita maisemia.
3. Je'vida
Ensimmäinen koltansaamenkielinen elokuva kertoo pakkosuomalaistamisesta yhden tytön silmin. Je'vidan elämää seurataan kolmessa aikatasossa, kun hän hylkää paineessa saamelaisen taustansa ja elää kulttuurien välissä.
Todella koskettava, sydäntä särkevä ja tärkeä elokuva. On myös turhauttavaa katsoa kaikkea epäoikeudenmukaisuutta ja tapahtumien aiheuttamaa traumaa Kaunis, maanläheinen ja opettavainen elokuva upealla näyttelemisellä. Varsinkin nuori päähenkilön näyttelijä on huikea. Ohjaaja Katja Gauriloff on tehnyt hienoa työtä esikoiskokopitkässään.
2. Kuolleet lehdet
Yksinäiset Alma ja Holappa kohtaavat yössä. Tietä yhteen päätymiseen mutkistavat miehen alkoholismi, puhelinnumeron katoaminen ja se että ei tiedä toisen nimeä. Työelämäkään ei tarjoile parastaan.
Tämä ei turhaan hehkutettu ja palkittu Aki Kaurismäen elokuva näyttää, miten vähällä voi kertoa todella paljon. Todella hauska ja lempeä elokuva täynnä hienoa näyttelemistä ja elokuvaamista. Kertoo kauniisti monista teemoista, kuten yksinäisyydestä. Oli hauska katsoa kaksikin kertaa lyhyen ajan sisällä, jolloin hahmotti yhä enemmän tasoja. Löytyy myös hauskasti easter eggejä.
Haastattelin Jussi Vatasen ja Janne Hyytiäisen Kuolleissa lehdissä näyttelemisestä.
1. Desicion to Leave
Eteläkoralaisen Park Chan-Wookin (mm. Oldboy, The Handmaiden) rikosjännäri kertoo etsivästä, joka selvittää kalliolta kuolemaansa pudonneen kiipeilijän kohtaloa. Nuori leski vaikuttaa tunteettomalta miehensä kuolemasta, joten etsivä epäilee häntä syylliseksi, mutta ihastuu kesken tutkinnan.
Tässäpä elokuva täynnä upeaa visuaalista tarinankerrontaa. Kekseliäs elokuva, jossa on paljon hienoa symboliikkaa merestä, vuorista, hukkumisesta ja putoamisesta. Kaunis ja tyyni, mutta tiivistunnelmainen elokuva kertoo kiinnostavasti esimerkiksi asioiden piilottelusta. Odotin vielä jotain käännettä, mutta tarina oli loppujenlopuksi aika selkeä, mutta jäi pitkäksi ajaksi mietityttämään.
.jpg)
