maanantai 2. toukokuuta 2016

Vappuni kuvin

 Vapun toivottelut kaikille näin vähän jälkikäteen! Tässä teemaan sopiva ainejärjestömme lehteen tekemäni kuvitus.

Lähdimme Samin kanssa kämpiltä hänen kavereittensa luo Pohjois-Savoon jossa juhlistimme jo vappua hieman ennakkon; paljon hyvää ruokaa, juomaa ja saunomista.

Lauantaiaamuna oli pakko poiketa grillille herkuttelemaan, kylläpä sillon väsyttikin kun pikkulapset heräsivät jo kuudelta aamulla eikä sen jälkeen tietenkään kukaan muukaan talossa saanut nukkua. Meni semmoisilla neljän tunnin unilla vappuaatto sitten.

Kotiini saavuttua pöydässä odotti herkullisia Dumble-munkkeja.

Pääsi pitämään toista kertaa lakkia päässä :D

 Aattona syötiin hyvin ja paljon, grillattiin ekaa kertaa ja syötiin ulkona kauniissa, aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Muuten oli todella mukavaa mutta minulla alkoivat järkyttävät allergiaoireet :/

Itse tehty aurajuustoperunasalaatti vs kaupan perunasalaatti





 Pieni läntti lunta enää.


Piirtelyä ja lukemista

Vappuaattona oli Vilin ja Mimin syntymäpäivä, Vili täytti ja Mimi olisi täyttänyt 11 vuotta.

Vili otti synttärin kunniaksi kuppia.

Ja Mimi tuttuun tapaan lepäili.

Hyvää kevättä kaikille, toivottavasti kauniit säät jatkuu yhä.

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti en nyt kuulosta tökeröltä tai creepyltä, mutta en olekaan aikaisemmin huomannut kuinka kauniit silmät sinulla on! :D

    Tuosta sympaattisesta hautakivestä meinasi nousta vedet silmiin. Itsekin olen joskus menettänyt kissan enkä ole sen koommin "korviketta" hankkinut. Ehkä nyt jo pystyisi, mutta pitkän aikaa mielikuva oli niin vahva. Kyllähän ne enemmän on kuin vain lemmikkejä... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, paljon kiitoksia :D En ottanut sitä creepyllä tavalla vaan kehuna :)

      Mimi todellakin oli minulle, kuten sinunkin kissasi sinulle, enemmän kuin lemmikki, paras ystävä aikana jolloin minulla ei juuri ollut kavereita. Itsellänikin kesti kauan ennen kuin pääsin yli; kyllä se rakkaan menettäminen kirpaisee, oli sitten ihminen tai eläin.

      Perhe halusi sitten ottaa pian uuden pennun Vilille seuraksi kun silloin oli tutun kissalle juuri syntynyt pentuja. Olihan Vili aika yksinäinen ja masentuneen oloinen kun siskonsa menetti, huomasi kyllä pennun myötä miten Vilikin muuttui jälleen leikkisäksi. Mutta Mimi tietysti kulkee aina muistoissa ja jokaisella kissalla on oma paikka sydämessä :)

      Poista