Big Eyes- alistuva nainen ja suurisilmäiset lapset

Jälleen juttua elämäkerrallisesta draamaelokuvasta, kummasti näitä tullut paljon katsottua. Tällä kertaa kyseessä on Big Eyes Samin kanssa kera yllä näkyvien herkkujen. Big Eyes on suosikkini Tim Burtonin ohjaama, vuonna 2014 ensi-iltansa saanut elokuva. Elokuva kertoo kuvataiteilija Margaret Keanesta, joka maalasi 1950- ja 60-luvuilla isosilmäisiä lapsiahahmoja. Margaret lähtee tyttärensä kanssa miehensä luota ja koittaa elättää itsensä 1950-luvun Yhdysvalloissa, mutta asia koituukin naisen vallitsevan asian takia hankalammaksi. Kuitenkin uuteen asuntoon ja työhön asetuttuaan Margaret tutustuu Walteriin, showmieheen josta tulee Margaretin teoksistaan kunnian vievä uusi aviomies.

Margaretia näyttelee ihana Amy Adams jonka roolihahmo on sympaattinen, mutta elokuvan edetessä kuitenkin taantuu ja jää sivulle. Miespäähenkilöä, Walteria näyttelee karismaattinen  Christoph Waltz. Cristoph Waltz on todella upea näyttelijä; nappivalinta Walterin rooliin sillä hän osaa näytellä todella hyvin miellyttävää showmiestä että uhkaavaa, pelottavaa miestä. Vaikea sanoa tykkääkö hänestä vai vihaako häntä. Vaikea sanoa missä totuus loppuu ja missä valhe alkaa. On kyllä oltava aikamoinen patologinen valehtelija että Walter sai ihmiset kymmenen vuoden ajan uskomaan valheeseen, miten kukaan ei epäillyt Walterin teoksia tai juttujaan niistä sekä puutteellista selittämistä teoksista sekä niiden syntyprosessista. Minua jäi ihmetyttämään että elokuvan kuvaamat asiat ovat todellakin tapahtuneet, vaikka epätodellisilta vaikuttavatkin. Ehkä Walter sitten osasi käyttäytyä niin uskottavasti tai ihmiset eivät ihmeemmin kyselleet ja Margaret oli naisena vain sivussa.Epäoleellisena infona että Margaretin bestistä näyttelee minulle Jessica Jonesin roolista tutuin näyttelijä Krysten Ritter. Kyseinen hahmo jää todella sivuun juonen edetessä.

Lähde

Elokuva kertoo ajasta jolloin sukupuolten välinen tasa-arvo oli vain etäinen ajatus. Huomioni herätti esimerkiksi se että galleristi-Ruben piti Margaretin teoksista mutta heti kun kuuli että ovat naisen tekemiä, arvostus katosi ja käski Walterin viedä teokset pois. Naisen alistuminen elokuvassa sai minut ärsyyntyneeksi, mutta ehkä Margaret ei sitten voi muutakaan perheen taloudellisesti menestymiseksi tai hän tosiaan pelkää Walteria. Margaret kuitenkin salailullaan lähes kustantaa suhteensa lapseensa ja ystäviinsä sekä oman taiteilijaidentiteettinsä. Kauheaa kuinka hän joutuu maalaamaan salassa ullakkokamarissa eikä voi uskoutua asioistaan kenellekään ja alkaa jopa jutella koiralle. Elokuva sai vihaiseksi naisen aseman ja asenteen takia. Miksi nainen ei tee mitään vaikka mies pilaa hänen suhteensa lapseensa ja ystäviinsä, pilaa muutenkin melkein koko elämänsä. Aluksi niin mukavan oloisesta miehestä paljastuu vähitellen kauheita piirteitä ja vihjeitä hänen edellisen liittonsa samankaltaisuudesta. Elokuvan edetessä alkoi ärsyttää vain enemmän mutta onneksi loppua kohden helpotti ja aloin jälleen pitää elokuvasta sen saadessa uutta suuntaa. Oikeudenkäytni tosin on suurimmilta osin ihan naurettava ja nolo. Elokuvan päätös puolestaan on mielestäni upea, melko kliseinen tosin. Kaiken kaikkiaan elokuva on kertomus naisen oppimisesta puolustamaan itseään ja olemaan itsenäinen.


Lähde

Elokuvan musiikkimaailmaan on kiinnitetty huomiota. Musiikkimaailma on suurelta osin diegeettinen, tiloihin, tunnelmiin ja aikakauteen juuri sopiva. Ennen kaikkea ihana Lana Del Reyn nimikkobiisi. Musiikin sijaan rakastuin kuitenkin Big Eyesin visuaalisuuteen: kirkkaita värejä, katuja, autoja, kauniita maalauksia, puvustusta jne. Elokuvan miljööhön kuuluu aivan tajuttoman ihania katuja. Margaretin tyyli ja kampaus ovat todella ihania. Myös Walterin tyyli on tarkkaan mietitty: raita-ja poolopaidat, vajaamittaiset farkut ja tennarit. Asiat ylipäänsä ovat kauniin 50- ja 60-lukuisen näköisiä. Värikkyydestään huolimatta elokuva on kuviltaan seesteinen. Taattua Burtonia kiinnittää visuaalisuuteen niin paljon huomiota, luoda ihan oma maailmansa ja tunnelmansa. Burtonmaisesti elokuvaan on ujutettu visuaalista huumoriakin. Hauska kohtaus on esimerkiksi kun venäläisille lahjoitetaan taulu; teoksen mekko näyttää olevan takana seisovan miehen päällä. Opin myös hauskan uuden keskarinnäyttötyylin Jason Schwartzmanin näyttelemän galleristin myötä. Elokuvan loputtua mietin ovatko elokuvassa näkyvät maalaukset oikean Margaret Keanen tuotosta ja tarkistettuani sain tietää että nehän ovat! Haluaisin todella päästä käymään Margaret Keanen näyttelyssä.
Ihanaa että elokuvassa taide on keskiössä. Margaret Keanin teokset ovat sympaattisia ja tunnelmallisia, värimaailmaltaan ihania. Harmi vain että taiteilijan luomisprosessia ei kuvata ja muutenkin luomistyö on kuvattu mielestäni epätodellisen oloisesti.


Lähde

Onhan elokuvassa puutteita sillä se kertoo vain Margaretin puolen asiasta. Hahmojen menneisyydet jäävät puuttellisiksi ja hahmot melko yksiuloitteisiksi. Tavallaan tämä on ymmärrettävääkin sillä elokuva perustuu todellisiin henkilöihin ja Margaret elää yhä (Walter on kuollut vuonna 2000) ja hänellä on oikeus yksityisyyteen. Tietysti elokuva on Walterin kuoleman jälkeen tehty joten oletettavasti Margaretin näkökulma asioista ja vain toinen puoli jutusta. Kuitenkin kaiken kaikkiaan elokuva jää melko hengettömäksi ja pintapuoliseksi. Big Eyes näyttää hyvältä ja on pinnallisesti mielestäni todella upea, mutta tarinapuolella olisi parannettavaa.

Oli muuten mielenkiintoista katsoa myös dvd:n lisämateriaalina löytyvä making of-pätkä. Big Eyesin laitan elokuvahaasteen kohtaan elokuvan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi, eli taiteilijana. Mistä katsoin: DVD

Heinäkuun suosikit

Kesäkuun suosikkien kasaaminen postaukseen jotenkin jäi ja ei niitä ehkä olisi ollut postauksen verran, mutta nyt heinäkuussa suosikkeihin on päätynyt ainakin nämä seuraavat jotka esittelen aikajärjestyksessä.

5. Caravan Palace

Aiemmassa postauksessani olikin jo Caravan Palacen Lone Digger musiikkina, mutta esittelenpä tätä ihastusta nyt tarkemmin. Sami oli löytänyt tämän upean energistä ja pirteää musiikkia tekevän ranskalaisbändin ja linkkasi videoita minulle.

Itsekin tykästyin näihin useamman kuuntelukerran jälkeen. Yhtyeen musiikkivideot ovat visuaalisuudeltaan upeita ja persoonallisia, tykkään varsinkin steampunk-vaikutteista. Tämä Caravan Palacen electro swing-genre on minulle ihan uusi, mutta tykästyin kovasti tähän 20-luvusta ammentavaan musiikkityyliin. Mielenkiintoista miten swing ja jazz-vaikutteita on sekoitettu housen, hip hopin ja EDMn kanssa.

On muuten live-esiintyminenkin hienoa kuten alla olevalta videolta näkyy.

Vähän kyllä innostuin noiden videoiden kanssa, mutta en osannut päättää suosikkejani ja silti jäi monta vielä pois. Mutta nyt seuraavaan heinäkuun suosikkiin.

4. Heinolassa mökkeilemässä

Tämän kesän ainoaksi koko perheen kanssa tehdyksi lomareissuksi taitaa jäädä tämä 18-20.7. jolloin olimme Heinolassa kummien mökillä käymässä. Mukavaa oleilua, herkullista ruokaa, saunomista, uimista ja taideleiriä kummitädin ja veljen kanssa. Onneksi säät myös suosivat.

 

 Kummitädin ja isän synttärikakku oli ihana, kummin koristelema

 Kummille tekemäni synttärikortti

3. Samin yllätysvierailu

22.7. töiden jälkeen kotiin tullessani äiti vain sanoi että minua odottaa yläkerrassa paketti ja sitten ihmeissäni menin huoneeseeni. Sieltä ensin näin lattialla kukan ja kohta minua tervehtivän Samin. Oli kyllä suuri yllätys iun luulin hänen olevan matkalla Helsinkiin kavereidensa luo. Vietimme sitten mukavat pari päivää töideni jälkeen elokuvia katsellen ja sitten 24. lähdimmekin äitini, veljeni ja Samin kanssa Joensuuhun kun minulla oli pari päivää vapaata.

Sami oli pitkin kesää kerännyt yllätyksiä mulle myöhäisenä vuosipäivälahjana ja antoi ne minulle osana suurta yllätystään.

2. Joensuussa käyminen

Kävin Joensuussa pitkästä aikaa koska ainakin kolme viikkoa oli tullut väliä minun ja Samin näkemisestä vapaiden tyhmän sijoittumisen ja Heinolaan tehdyn mökkireissun myötä.

 Joenuussa tuli kierreltyä nyt parit kirpparit ja kaupat, Taitokortteli sekä pelattua Pokemon Gota veljen kanssa kämpän lähettyvillä. 

Veljen liitutaululle tekemä taideteos

Kyseinen pelikin olisi muuten päässyt suosikkeihin mikäli sitä pystyisi pelaamaan täällä syrjäseudullakin. Täällä kotona korvessa ei nimittäin tule vastaan pokemonin pokemonia ja kotipaikkakunnalla on vain yksi Pokestoppi. Todella typerää ja epäloogista että poket sijoittuu sinne missä on enemän asutusta sillä nehän ovat villejä ja Pokemon-sarjassakin Ash kumppaneineen seikkailee pitkin metsiä... Eipä sitten ole paljon tullut poketettua sillä ei ole ehtinyt kovin paljon muilla paikkakunnilla käydä.

Onneksi sattui todella mukava sää että saatiin kaupunkia kierreltyä ja ainoa sadekuuro sattui ollessamme Rossossa syömässä. Oli muuten herkullista pizzaa.

Kirppareilta löysin esimerkiksi kolme paitaa, laukun ja ihanan kiiltokuva-arkin

Tuo ihana laukku oli vain neljä euroa ja on täydellisen sopiva esimerkiksi tabletin kuljetukseen. Tuo pikku kirja löytyi Samin ja minun tuttaville lahjaksi, sisältää humoristisia lastenkasvatusohjeita ja aivan ihanan vintage-kuvituksen.

 Klassiset taidejulisteet löytyivät parilla eurolla, vielä kun keksisi näille ihanuuksille paikan.

 1. Kolilla käymässä

Joensuusta suuntasimme 25.7. veljeni ja äitini kanssa Kolille. Mukava oli ihailla Kolin kauniita maisemia pitkästä aikaa sillä edellisestä käynnistä taisi vierähtää reilu kuusi vuotta. Onneksi sää oli hyvä ja ilta-aurinko valaisi kauniisti ennen kuin lähdimme ajamaan takaisin kotiin. Kolin kuvia saatan julkaista vielä lisää erillisessä postauksessa mikäli ehdin ja saan aikaiseksi kasattua sellaisen.

Tässäpä olivat kuukauden suosikkini tällä kertaa.

Kukkia, juhlia ja pärstäkuvia

Onpas pitänyt kiirettä tässä parin viikon ajan töiden ja useampien juhlien takia enkä ole konettakaan ehtinyt aukasta postauksen tekemistä varten.

Tässä taustamusiikiksi Dressesin ja Cheat Codesin Please Don't go

Koulujen loppumispäivänä menimme tuttavaperheemme pojan lakkiaisiin jossa porukkaa ja vilinää riitti kuten myös herkkuja, aivan pöydät notkuivat kaikenlaisista kakuista.

Olin juhlissa enemmän töissä auttelemassa vastaten erityisesti ruusujen vastaanottamisesta päivän sankarilta ja niiden maljakoihin laittelusta.

Harmi kun asustani en ehtinyt pyytää ketään ottamaan asustani kuvaa :/ Päälläni oli kuitenkin sama mekko kuin viime syyskuussa häissä, lintukuvioidut tatuointia muistuttavat sukkahousut ja beiget nyörilliset korkokengät.

Tässä selfie juhlapäivältä. Kampauksena oli Glitteristä vasta hankittu kukkakuvioiset ja helmistä tehdyt pannat joiden ympärille kieritin hiusten latvat rullaksi.

Pitkäaikaisin ystäväni valmistui lähihoitajaksi joten tein hänelle onnittelukortin postiin lähtemään.

Kummitätini jäi lakkiaisten jälkeen viikoksi meille ja vietimme porukalla monet mukavat hetket muun muassa ulkona oleillen ja taiteillen.

Taidepajaan osallistuimme minä, kummitätini, veljeni ja serkkuni ja saimme vaikka mitä kivaa aikaan. En tosin saanut aikaiseksi kuvata tuotoksiamme.

Taavetti on koko ajan halukas ulkoilemaan.

Luonto on täynnä kauniita kukkia.

Tein viikolla kolme voikukkaseppelettä, tädilleni, mummolleni ja itselleni.

Olen keräillyt paljon kauniita pikkukukkia ja laittanut niitä kuivumaan kaikkea tulevia tekeleitä ja askartelupaskarteluja varten.

Tällaisen lampaan sain jo aikaiseksi keräämistäni kasveista.

Taavetti olisi kovasti halunnu popsia nuo kukat ennen kuin asettui makoilemaan minun kuvatessa noita.

Tänään oli sitten serkun rippijuhlat joita vietimme kirkosta tultuamme heidän kotonaan mukavan pienimuotoisesti suvun kesken. Oli kyllä herkullista ruokaa näissäkin juhlissa.

Näissä juhlissa minulla oli aikoja sitten hommattu vain pari kertaa käytetty sininen mekko, mummoni entinen juhlahattu ja mustat peruskorkkarit.

Tein piiitkästä aikaa kiharat hiuksiini ja yllättävän hyvin onnistuivat vaikka ne pikaisesti kiharrinraudalla tekaisinkin.

Serkkujen perheen koira iloisena tervehtimässä tulijoita :D

Jälleen selfie xD

Serkkujen kissa on muutenkin ihan pantterin näköinen mutta varsinkin nyt kun kiipeili puussa, oli Pipari-kissa kuin ilmetty pantteri viidakossa.

Tässä perunalla otetun näköisessä kuvassa näkyvät kerrankin kamee-korvikseni.

Kiitoksia veljelleni näistä peltokuvista sekä ruusu- ja ruokakuvista.

Huomenna jälleen kaupan kassalle työn tekoon. Onneksi sentään ei ole ihan kymmentuntinen työvuoro kuten lauantaina...