Luonnon ulottuvuudet-taidenäyttelyjen järjestäminen

Nytpä on elämäni ensimmäiset näyttelyt pidetty, kolme kappaletta. Ensimmäinen tammikuussa Nilsiän kirjastossa, toinen helmikuussa Joensuun kasvitieteellisessä puutarhassa Botanialla ja kolmas maaliskuussa Kuopion ravintola Introssa. Monenlaista näyttelypaikkaa eri paikkakunnilla. Kotipaikkakunnalta tuli kyselyä voisiko näyttelyn järjestää siellä kesällä pitäjäpäivien aikaan. Ja voihan sen, sponsorikehysliikekin vastasi että kehykset voi olla lainassa vielä. Kaikin puolin mukava sponsori kyllä sattui löytymään.

On muutenkin kokonaisuutena ollut mukava ja positiivinen kokemus tämä mediakulttuurin ja viestinnän projektityön kurssia varten tehty homma. Hommaahan varsinkin alussa riitti; viime vuoden lopulla hirveää sähköpostirumbaa ja paniikkia mistä löytyy näyttelytiloja. Kuitenkin itse toteuttaminen oli suht rentoa, sen kun kävi vaan kuun alussa viemässä taulut (kolme tuntia meni joka kerralla) ja kuun lopulla haki. Olihan siinä aika sumplimista ja sommittelua välillä miten taulut saa nätisti ja järkevästi esille. Onneksi jokaisen näyttelypaikan puitteet olivat kuitenkin hyvät ja taulut sai hyvin esille. Siinä ennen kuun alkua mainosteli näyttelyä ympäriinsä että kurssin viestintäpainoitteinen tavoite täyttyy. Olihan tässä aika paljon hommaa, mutta juuri kuuden opintopisteen työmäärän verran.

Kuluja näyttelyistä tuli yhden paikan vuokrasta, käyntikorteista ja näyttelypaikkoihin ajamisesta niitä alustavasti katsoessa ja tauluja viedessä/hakiessa. Onneksi ajomatkat sai yhdistettyä muiden paikkakunnalla asioimisen yhteyteen. Ja kuluthan korvautuvat opintotuella jonka ansaitsemisen osana ne kuusi opintopistettä ovat :,D Kulut ovat kuitenkin pienet verrattuna siihen mitä kaikkea näyttelyiden järjestäminen antoi; positiivisen kokemuksen, uuden oppimista, viestintäni kehittämistä, laatuaikaa veljen kanssa ja mukava yhteinen projekti, positiivisia kokemuksia näyttelyvieraille ja tietysti näkyvyyttä veljeni upeille valokuville sekä omille tuherruksilleni. Saa nähdä ottaako joku joskus yhteyttä tämän tiimoilta, mutta toistaiseksi ei ole tullut yhteydenottoja. Teosten myyminen tosin ei ollut tavoitteenamme eikä sitä alkuun edes mietitty, mutta sen tultua mieleen tilattiin käyntikortteja. Niin ja poikihan tämä sen yhden lisänäyttelyn pyynnön, mukava järjestää ns ohjelmaa pitäjäpäiville.

Palaute näyttelyistä oli kaikin puolin positiivista sekä kävijöiltä että näyttelypaikoista. Kahdesta paikasta kehuivat kovasti ja painokkaasti sanoivat että saa toistekin tulla pitämään näyttelyä. Toki muutamia negatiivisempia ja haastavia puolia tässä projektissa on ollut mutta positiivinen puoli vahvasti korostui. Onneksi keksin juuri tämän kurssin projektiksi. Nyt vain pitäisi saada aikaiseksi kirjoittaa loppuraportti valmiiksi ja valmistella miten projektin esittelen kurssin viimeisessä tapaamisessa toukokuussa. Saa nähdä millaisen vastaanoton se saa projektiohjaajaltani ja kurssin kahdelta muulta vetäjältä. Jospa tulee hyvä arvosanakin, sillä panostin tähän niin paljon.

And I never minded being on my own

Ihana Florence and The Machinen Wish That You Were Here. Kyseessä on elokuvamusiikkia Tim Burtonin leffasta Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille, jonka näkemistä odotan innolla. Kirja oli ihan huippu kun joskus vuosia sitten luin sen.

Viime kuussa postauksia ilmestyi blogiini surkeat kaksi, mistä voikin päätellä että elämässä on aika kiirettä pitänyt ja tekemistä riittänyt eikä aikaa blogin ajattelemisellekaan riittänyt. Suoraan kesätöiden päättyessä elokuun lopussa, alkoivat vertaistuutorin hommat ja sitten suoraan opiskelut. Koko syyskuu meni yhdessä hujauksessa ja nyt onkin yhtäkkiä lokakuu jo!

Kassatädin roolista suoraan tuutorin rooliin.

Ensimmäinen viikko uusien opiskelijoiden opastajana oli tiivis ja uuvuttava, sillä akkujen lataamiselle ei jäänyt aikaa työn täyteisen kesän jälkeen. Kyllä tuutorointi on ollut hauskaakin, esimerkiksi kaupunkisuunnistus ja kaikki järkkäämämme tapahtumat, haalareissa heiluminen, sosialisoituminen ja omasta fuksivuodesta muistuttavat asiat (mikä ei olekaan ainoastaan positiivinen asia) Muut kolme tuutoria ovat todella mukavia, kuten todella aktiivinen reilu kahdenkymmenen hengen fuksiporukkakin. Olen kuitenkin kokenut olleeni tähän asti aika surkea tuutori, sillä kaksi muuta tuutoria, jotka ovat olleet tehtävässä aiemminkin, ovat hoitaneet suurimman osan virallisista infoamisista ja esillä olosta minun ja vuosikurssillani olevan tuutorin jäädessä sivumpaan. Tuntuu että olen jäänyt etäiseksi; uusien ihmisten kanssa juttelu, keskusteluihin osallistuminen ja yhdessäolo on aika vaikeaa ja uuvuttavaa, enkä oikein ole tutustunut fukseihin. Ehkä luonteenpiirteeni eivät vain ole perinteiseen tuutorin rooliin soveltuvat, parhaani olen kuitenkin yrittänyt. Ainakin sosiaalisen median ryhmissä olen parhaani mukaan vastaillut fuksien kysymyksiin ja auttanut pulmissa.

Kaupunkisuunnistuksella fuksit kukkahattutäteinä ja tuutorit heidän kauhuinaan. 

Armeijateemaisten sitsien asuni.

Kurssien kanssa on tehtäviä riittänyt ja tuntuu välillä ettei saa mitään aikaiseksi vaikka tähän mennessä ei ole ollut mitään ylipääsemättömän isoja tehtäviä. On vain oudon hankala keskittyä asioihin.

Opiskelujen alettua useimpina viikonloppuina olen mennyt kotiin ja siellä on tullut syötyä hyvin ja tullut liikuttua luonnossa. Viime viikonloppuna patikoitiin luonnonpuistossa ja taukopaikalla paisteltiin makkaraa ja kokeiltiin puujalkoja huonolla menestyksellä.

Nyt syksyllä on vielä monia kivoja juttuja, esimerkiksi eilen oltiin katsomassa Yksi lensi yli käenpesän elokuvissa ja ensi viikolla toinen klassikko, Takaikkuna ja tulossa on esimerkiksi fuksien kanssa maatilaretki, fuksiaiset sekä mökkiviikonloppu suvun kanssa. Niitä odotellessa päivien pimenemisen jaksaa.

The earth has music for those who listen

Nyt kun opiskelun alun ja tuutoroinnin aikaan on viivästynyt kasata kuulumispostausta kertyneistä kuvista, ajattelin julkaista tällaisen luonnoksiin roikkumaan jääneen postauksen. Luvassa siis kuvia ollessamme mökillä yötä äitienpäiväviikonloppuna kun kuvailimme veljen kanssa mökin kauniissa ympäristössä, mökin pihassa, metsässä ja pienen lammen luona. Taavetti tykkäsi tosi paljon olla mökillä kun sai liikkua pihapiirissa ihan vapaana ja tutkailla kaikkea. Onneksi ei lähtenyt mihinkään kauemmaksi sentään, vaan viihtyi mökin lähellä.

Tämä ihana Of Monsters And Menin kappale sopii mielestäni hyvin näiden kuvien tunnelmaan. Tuo videokin on tosi sympaattinen. Löysin uudestaan Of Monsters And Menin Barefoot-elokuvan katsottuani, tämä kappale oli siinä ja muistin tämän bändin jota joskus kuuntelin paljonkin.

Loppuun vielä veljeni näppäämä edustava kuva

Voi kun on tässä puolessatoista viikossa ehtinyt jo tulla ikävä tuota oranssia vipeltäjää, kuten myös toista, mustavalkoista loikoilijaa. Mutta tulevana viikonloppuna olisi suunnitteilla käydä kotona taas.