Luonnon ulottuvuudet-taidenäyttelyjen järjestäminen

Nytpä on elämäni ensimmäiset näyttelyt pidetty, kolme kappaletta. Ensimmäinen tammikuussa Nilsiän kirjastossa, toinen helmikuussa Joensuun kasvitieteellisessä puutarhassa Botanialla ja kolmas maaliskuussa Kuopion ravintola Introssa. Monenlaista näyttelypaikkaa eri paikkakunnilla. Kotipaikkakunnalta tuli kyselyä voisiko näyttelyn järjestää siellä kesällä pitäjäpäivien aikaan. Ja voihan sen, sponsorikehysliikekin vastasi että kehykset voi olla lainassa vielä. Kaikin puolin mukava sponsori kyllä sattui löytymään.

On muutenkin kokonaisuutena ollut mukava ja positiivinen kokemus tämä mediakulttuurin ja viestinnän projektityön kurssia varten tehty homma. Hommaahan varsinkin alussa riitti; viime vuoden lopulla hirveää sähköpostirumbaa ja paniikkia mistä löytyy näyttelytiloja. Kuitenkin itse toteuttaminen oli suht rentoa, sen kun kävi vaan kuun alussa viemässä taulut (kolme tuntia meni joka kerralla) ja kuun lopulla haki. Olihan siinä aika sumplimista ja sommittelua välillä miten taulut saa nätisti ja järkevästi esille. Onneksi jokaisen näyttelypaikan puitteet olivat kuitenkin hyvät ja taulut sai hyvin esille. Siinä ennen kuun alkua mainosteli näyttelyä ympäriinsä että kurssin viestintäpainoitteinen tavoite täyttyy. Olihan tässä aika paljon hommaa, mutta juuri kuuden opintopisteen työmäärän verran.

Kuluja näyttelyistä tuli yhden paikan vuokrasta, käyntikorteista ja näyttelypaikkoihin ajamisesta niitä alustavasti katsoessa ja tauluja viedessä/hakiessa. Onneksi ajomatkat sai yhdistettyä muiden paikkakunnalla asioimisen yhteyteen. Ja kuluthan korvautuvat opintotuella jonka ansaitsemisen osana ne kuusi opintopistettä ovat :,D Kulut ovat kuitenkin pienet verrattuna siihen mitä kaikkea näyttelyiden järjestäminen antoi; positiivisen kokemuksen, uuden oppimista, viestintäni kehittämistä, laatuaikaa veljen kanssa ja mukava yhteinen projekti, positiivisia kokemuksia näyttelyvieraille ja tietysti näkyvyyttä veljeni upeille valokuville sekä omille tuherruksilleni. Saa nähdä ottaako joku joskus yhteyttä tämän tiimoilta, mutta toistaiseksi ei ole tullut yhteydenottoja. Teosten myyminen tosin ei ollut tavoitteenamme eikä sitä alkuun edes mietitty, mutta sen tultua mieleen tilattiin käyntikortteja. Niin ja poikihan tämä sen yhden lisänäyttelyn pyynnön, mukava järjestää ns ohjelmaa pitäjäpäiville.

Palaute näyttelyistä oli kaikin puolin positiivista sekä kävijöiltä että näyttelypaikoista. Kahdesta paikasta kehuivat kovasti ja painokkaasti sanoivat että saa toistekin tulla pitämään näyttelyä. Toki muutamia negatiivisempia ja haastavia puolia tässä projektissa on ollut mutta positiivinen puoli vahvasti korostui. Onneksi keksin juuri tämän kurssin projektiksi. Nyt vain pitäisi saada aikaiseksi kirjoittaa loppuraportti valmiiksi ja valmistella miten projektin esittelen kurssin viimeisessä tapaamisessa toukokuussa. Saa nähdä millaisen vastaanoton se saa projektiohjaajaltani ja kurssin kahdelta muulta vetäjältä. Jospa tulee hyvä arvosanakin, sillä panostin tähän niin paljon.

Taidenäyttelyä järjestämässä

Joulu on mennyt ja siitäkin on kuulumiset tänne vielä päivittelemättä mutta tulinpa nyt ilmoittelemaan tänä syksynä valmistelemastani projektista jonka käytännön osio strattaa heti uuden vuoden myötä.

Opiskeluihini kuuluvalla projektityön kurssilla keksin projektikseni taidenäyttelyn järjestämisen. Opintopistemäärä vaatii kolmen näyttelyn laajuista työtä, joten kevät on näyttelyiden täyteistä aikaa. Ensimmäinen näyttelyistä alkaa heti tulevana maanantaina. 

Tässä esittelyä näyttelystä:

"Joonas opiskelee valokuvausta Ingmanedu Kulttuurialan ammattiopistossa. Mediakulttuurin ja viestinnän opiskelija Miia on puolestaan piirtänyt koko ikänsä. Sisaruksina päätimme yhdistää taitomme ja kokeilla yhteisten teosten toteuttamista. Taiteen lisäksi luonto on meidän molempien sydäntä lähellä, joten haluamme sen olevan läsnä teoksissamme.

Luonnon ulottuvuudet on valokuvia ja piirroksia sekä luonnonmateriaaleja, kuten kuivattuja kukkia, yhdistävä taidenäyttely. Mielenkiintomme kohteena on yhdistää teoksissamme valokuvaan vangittu luonnon kauneus ja kuvan tunnelmaa tukeva piirretty hahmo, johon on liitettynä kuivattuja kasvin osia. Piirros luo valokuvaan ulottuvuutta sen ollessa valokuvasta irrallisena, omiin kehyksiin valokuvan oheen asetettuna. Tällöin molempia voi tarkastella yhdessä ja erikseen. Näyttelyn teosten tekniikkana ovat valokuva, lyijykynäpiirros ja kuivatut kasvien osat. Teoksia näyttelyssä on yhteensä kymmenen, joista puolet ovat metsä- ja järvimaisemaa ja puolet erilaisia kuvia taivaasta."

Näyttelyssä on siis esillä veljeni valokuvia ja omia piirroksiani. Sain yhteistyökumppanikseni näyttelyyn Kehysliike Sallisen Kuopiosta, joka tarjoaa kehykset valokuville näyttelyihin.

Näyttely on nähtävissä Nilsiän kirjastossa 2.-31.1.2017 ja myöhemmin keväällä myös Joensuussa ja mahdollisesti Kuopiossa. Päivitän infoa vielä myöhemmin ja julkaisen varmasti kuvia näyttelyyn liittyen.

And I never minded being on my own

Ihana Florence and The Machinen Wish That You Were Here. Kyseessä on elokuvamusiikkia Tim Burtonin leffasta Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille, jonka näkemistä odotan innolla. Kirja oli ihan huippu kun joskus vuosia sitten luin sen.

Viime kuussa postauksia ilmestyi blogiini surkeat kaksi, mistä voikin päätellä että elämässä on aika kiirettä pitänyt ja tekemistä riittänyt eikä aikaa blogin ajattelemisellekaan riittänyt. Suoraan kesätöiden päättyessä elokuun lopussa, alkoivat vertaistuutorin hommat ja sitten suoraan opiskelut. Koko syyskuu meni yhdessä hujauksessa ja nyt onkin yhtäkkiä lokakuu jo!

Kassatädin roolista suoraan tuutorin rooliin.

Ensimmäinen viikko uusien opiskelijoiden opastajana oli tiivis ja uuvuttava, sillä akkujen lataamiselle ei jäänyt aikaa työn täyteisen kesän jälkeen. Kyllä tuutorointi on ollut hauskaakin, esimerkiksi kaupunkisuunnistus ja kaikki järkkäämämme tapahtumat, haalareissa heiluminen, sosialisoituminen ja omasta fuksivuodesta muistuttavat asiat (mikä ei olekaan ainoastaan positiivinen asia) Muut kolme tuutoria ovat todella mukavia, kuten todella aktiivinen reilu kahdenkymmenen hengen fuksiporukkakin. Olen kuitenkin kokenut olleeni tähän asti aika surkea tuutori, sillä kaksi muuta tuutoria, jotka ovat olleet tehtävässä aiemminkin, ovat hoitaneet suurimman osan virallisista infoamisista ja esillä olosta minun ja vuosikurssillani olevan tuutorin jäädessä sivumpaan. Tuntuu että olen jäänyt etäiseksi; uusien ihmisten kanssa juttelu, keskusteluihin osallistuminen ja yhdessäolo on aika vaikeaa ja uuvuttavaa, enkä oikein ole tutustunut fukseihin. Ehkä luonteenpiirteeni eivät vain ole perinteiseen tuutorin rooliin soveltuvat, parhaani olen kuitenkin yrittänyt. Ainakin sosiaalisen median ryhmissä olen parhaani mukaan vastaillut fuksien kysymyksiin ja auttanut pulmissa.

Kaupunkisuunnistuksella fuksit kukkahattutäteinä ja tuutorit heidän kauhuinaan. 

Armeijateemaisten sitsien asuni.

Kurssien kanssa on tehtäviä riittänyt ja tuntuu välillä ettei saa mitään aikaiseksi vaikka tähän mennessä ei ole ollut mitään ylipääsemättömän isoja tehtäviä. On vain oudon hankala keskittyä asioihin.

Opiskelujen alettua useimpina viikonloppuina olen mennyt kotiin ja siellä on tullut syötyä hyvin ja tullut liikuttua luonnossa. Viime viikonloppuna patikoitiin luonnonpuistossa ja taukopaikalla paisteltiin makkaraa ja kokeiltiin puujalkoja huonolla menestyksellä.

Nyt syksyllä on vielä monia kivoja juttuja, esimerkiksi eilen oltiin katsomassa Yksi lensi yli käenpesän elokuvissa ja ensi viikolla toinen klassikko, Takaikkuna ja tulossa on esimerkiksi fuksien kanssa maatilaretki, fuksiaiset sekä mökkiviikonloppu suvun kanssa. Niitä odotellessa päivien pimenemisen jaksaa.

"People are afraid of me because I'm different"

Torstaina olivat ainejärjestömme fantasia ja scifi-aiheiset sitsit. Aihe oli todella inspiroiva ja toteutuskelpoisia ideoita tuli Herttakuningattaresta, Painajainen ennen joulua-hahmoihin ja Martixista Varjometsästäjiin. Halusin olla nimenomaan joku fantasia/scifi-elokuvan hahmo.

Päädyin kuitenkin näin Tim Burton-fanina Saksikäsi-Edwardiin, sillä hahmo on todella traaginen ja sympaattinen ja itse elokuva todella hieno.

Minulla oli paljon ongelmia arpien kanssa, sillä en omista arpivahaa. Koitin ensiksi sinitarraa mutta eihän se pysynyt naamassa. Sitten keksin pyöritellä vanhasta pehmeästä kasvoväriliidusta pötköjä jotka jotenkuten sain pysymään naamassa. Nekin kyllä levisi ja osa irtosi pitkin iltaa mutta ajoivat kuitenkin asiansa. Arpien tökötin lisäksi käytössä oli meikkivoidetta, punaista, mustaa ja valkoista kasvomaalia, mustaa luomiväriä ja punaista poskipunaa.

Saksikädet tein iskän vanhoista risoista nahkahanskoista liimaamalla niihin kuumaliimalla pahvista ja foliosta tehtyjä saksia.

Eihän nämä todellakaan muistuta alkuperäisiä mutta pääasia että jonkinmoiset saksikädet sentään oli.

Suurimman osan sitsejä saksikädet tosin oli vain pöydällä vieressä. Tuntuu että välillä innostun vähän liikaakin panostamaan asuun sillä oli vähän ylipukeutunut olo kun osa porukasta oli hakenut peruspukeutumistaan höystämään vain vähän fantasia tai scifi-viboja. Kumminkin sitsaajista löytyi muun muassa Pahatar, fauni, Tylypahkan oppilas, lohikäärme, Linnunradan käsikirja liftareille Arthur kylpytakkeineen ja pyyhkeineen, kaulaan koriin väsätty ET, Han Solo, noita, prinsessa ja kaksi Star Wars Reyta.

 Äitini ja kaverini eivät aluksi meinanneet tunnistaa minua kun sitsejä seuraavana päivänä laitoin näitä kuvia xD

Asuksi en ollut lainannut ainoastaan iskän hanskoja vaan myös veljen paidan, tädin antamat saappaat ja vöitä koko perheeltä. Peruukki löytyi kaapin perältä sattumalta juuri asuun sopiva.

Sitseillä oli kolmen lajin "illallinen": alkuun kevyt salaatti, pääruokana herkullista pizzaa ja jälkiruokana jokin perus vanukas. Ihan hyvä siihen nähden että hinta sitseille oli vain kymmenen euroa ja ateriaan kuului kaksi valistemaansa juomaa.

Pakolliset silmälasithan pilasivat asun autenttisuuden jälleen kerran :P Mutta ei voi mitään sillä en halunnut sokkonakaan hortoilla...

Tunnelma oli hyvä, mukavia ihmisiä ympärillä, juomalauluja, ohjelmanumeroita, hauskoja leikkimielisiä rangaistuksia sitsien sääntöjä rikkoneille ynnä muua sellaista.

Oli mukava nähdä pitkästä aikaa yliopistotuttuja muutenkin kuin luennolla ohimennen.

Liityin virallisesti haalarikansaan

Sain ainejärjestöhaalarini vihdoin ja viimein viikko sitten.

On kyllä vähän opettelua sen kanssa, miten sen järkevästi sitoo tuohon vyötärölle.

Saatiin kivasti sponsoreita kerättyä ja haalareiden hintaa alemmas.

Viime viikonloppu menikin sitten merkkejä ommellessa sormet kipeinä.

Tiistaina pääsin pitämään haalaria ensimmäistä kertaa virallisesti kun oli ainejärjestömme haalarinkastajaiset. Harmi vain kun sinne tuli meidän n 24 hengen ryhmästä vain kuusi :/ Minullakin oli kyllä tentti seuraavana päivänä enkä viipynyt kovin pitkään.

Ensimmäisenä oli hauska muiden ainejärjestöläisten järjestämä ohjelma karhun metsästys. (Ainejärjestömme logossa on karhu) Meidän piti etsiä tietyltä alueelta nallekarkkipusseja, nalleheijastimia ja Karhu-oluttölkkejä sekä Muumi-limppareita.

Karhunmetsästystä seurasi haalarivalamme lukeminen ja haalareihimme muiston piirtäminen. Meidän piti myös juoda tyhjäksi malja hyvää boolia.

Kiva muisto tämäkin :D

Oli ihan mukavaa, vaikka loppuilta olikin vain istuskelua ja jutustelua.