Hirveästi en ehtinyt nähdä tämän vuoden elokuvia, en läheskään kaikkia haluamiani. Sarjojakin tuli katsottua, mutta en pitänyt kirjaa niistä, joten jäävät tältä kertaa välistä listoilta. Mainintoina suosikeista kuitenkin Munkkivuori ja Guillermo del Toron Cabinet of Curiosities.
4. Bones and all
 |
| Tero Ahonen © Elokuvayhtiö Aamu |
10. Metsurin tarina
Metsuri Pepe menettää lyhyen ajan sisällä kotinsa, vaimonsa, työnsä ja parhaan ystävänsä. Hän ottaa traagiset elämänkäänteet vastaan tyynesti ja pysyy optimistisena.
Tämä oli hauska erikoinen tapaus kaikessa absurdiudessaan. Tykkäsin lakonisesta dialogista, joka on todentuntuista ja samaan aikaan runollista. Päähenkilö on suloinen ja ihana poikkeus puhkikalutusta suomalaisesta melankoliasta. Muutkin roolisuoritukset ovat erinomaisia ja kukin tekee hahmoista uskottavia, vaikka elokuva on niin absurdi. Pidin myös kuivakasta, toteavasta huumorista.
Visuaalisuus on hienoa ja miten värejä on käytetty. Kaikkine sävyineen ja juonenkäänteinen omaperäinen tapaus, vaikkakin tarina on suoraan Jobin kirjasta. Myös Aki Kaurismäki ja David Lynch -viboja on ehkä hiven päälleliimatullakin tavalla. Odotan innolla mitä Mikko Myllylahti tekee tämän vanhan esikoisohjauksensa jälkeen.
 |
| Erik Molberg |
9. Speak no evil
Tanskalaisperhe tapaa lomamatkalla hollantilaisperheen, johon ystävystyy. Kotiin saavuttua tulee kutsu vierailulle Hollantiin. Isä, äiti ja nuori tytär lähtevät lomalle, vaikka eivät tunne ystäväperhettä kovin hyvin. He kohtaavat epämukavia tilanteita, mutta säilyttävät kohteliaisuuden, vaikka miten pitkälle isäntäperheen edesottamukset menevätkään.
Omaperäinen tarina, hienoa näyttelemistä ja rakastamaani kiusallisista tilanteista syntyvää huumoria. Tosin jatkuu makuuni turhan pitkään puhtaana draamana ja mustana komediana, kunnes tapahtuu odotettu käänne synkkään kauhuun. Paljon turhauttavia käänteitä ja karmivat pahikset. Kiinnostavaa pohdintaa vallasta ja maskuliinisuudesta. Rakastan halki elokuvan vallitsevaa epämukavaa tunnelmaa ja kuinka kohteliaisuus menee liian pitkälle: "We do this because you let us".
8. The Sadness
Nuoren parin arki suistuu raiteiltaan, kun kaupunki alkaa täyttyä silmittömistä veriteoista. Parin on löydettävä toisensa eri puolilta suurkaupunkia sukkuloiden brutaalien vastaantulijoiden halki.
Tässä taiwanilaiselokuvassa on omaperäinen ja brutaali ote puhkikaluttuun zombie-genreen. Loistavia erikoistehosteita ja käänteitä, jotka saavat aikaan ällötysreaktioita. Erityisen pelottava kikka muuttaa tartunnan saaneet siten, että säilyvät melko ihmismäisinä ja kommunikointikykyisinä.
 |
| Oslo Pictures |
7. The worst person in the world
Romanttinen komedia omalaatuisella otteella ja mustalla komedialla sävytettynä. Norjalaiselokuvassa kolmekymppinen Julie etsii suuntaa elämälleen sattumien ja mielihalujen ohjaamana. Hän ei halua mennä kaavamaisesti uraputkessa ja yhteiskunnan odotusten mukaisesti, saati asettua aloilleen.
Elokuvassa ilmenee eläväisesti, kuinka vailla omia suunnitelmia voi ajautua elämän viemänä. Loistavat roolisuoritukset herättävät eloon hieman ärsyttävät, todentuntuiset päähenkilöt. Elämänmakuisessa elokuvassa ihastumiset voi tuntea kutkuttelevasti. Tarina epävarmuuksista sekä itsensä ja onnen etsimisestä on kauniisti ja kekseliäästi kuvattu.
6. Lamb
Pariskunta Maria ja Ingvar pyörittävät lammastilaansa vuoristoisella seudulla. Parisuhteen kommunikaatio on vaisua ja työkeskeistä. Harmaan arjen halkoo Marian äidinvaistot herättävä käänne.
Tässä islantilaiselokuvassa on kaunis, traaginen ja esteettinen tarina menetyksestä, elämää suuremmasta surusta sekä ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta. Tässä varsinkin omaperäinen juoni. Rakastan painostavaa tunnelmaa, kun sanoittamaton menetys velloo kaiken yllä. Päähenkilöpari tarpoo surun sumussa ja yrittää pyörittää lammasfarmiaan sumun ympäröimällä syrjäisellä maatilalla. Koko ajan tuntuu, että jotain pahaa on tapahtumassa. Ada-lammaslapsi on ylisuloinen ja koko ajan pelkää, että entä jos hänelle tapahtuu jotakin. Taidokasta juonenkuljetusta: pitkään on tasaista arkea, jota sopivasti tulee rikkomaan maatilan isännän veli.
 |
| Rabbit Films |
5. Kupla
Kupla on ilahduttava suomalaistapaus. Se on lämminhenkinen ja elämänmakuinen kuvaus teineistä ja heidän vanhemmistaan. 16-vuotias Eveliina näkee sattumalta äitinsä suutelemassa toista naista. Hän haluaa pitää äitinsä ja isänsä avioliiton kasassa hinnalla millä hyvänsä. Parhaaksi keinoksi hän näkee moniongelmaiseksi heittäytymisen. Upeat, aidontuntuiset roolisuoritukset (nuori Stella Leppikorpi loistaa pääroolissa!) ja soljuva käsikirjoitus tekevät arkisestakin tarinasta kiinnostavan. Teinin kokemusmaailma tavoitetaan eläväisesti, samoin se, kuinka keski-ikäisetkin kipuilevat vanhemmuudessaan ja parisuhteessa.
 |
| Yannis Drakoulidis / Metro Goldwyn Mayer Pictures |
Maren joutuu isänsä hylkäämäksi ja lähtee etsimään äitiä, josta ei tiedä mitään. Marenin salaisuus on pakottanut isän ja tyttären pysymään liikkeellä, joten tien päälle lähteminen ei ole nuorelle uutta. Matkalla hän kohtaa kummallisen kaveriksi pyrkijän ja lopulta Leen, johon hänellä muodostuu läheinen suhde yhteisellä matkalla.
Tässäpä tuore ote kannibaali- ja road movie -genreihin. Kauneus ja brutaalius kulkevat käsi kädessä. Rakastan, kuinka tämä on kuvattu: ihmisten maailma on likainen ja kurja, kun taas kontrastina luonto hehkuu kauneutta. Roolisuoritukset ovat erinomaisia, erityisesti karmivien sivuhenkilöiden osalta. Bones and all ei tunnut yhtään niin pitkältä kuin on (2h 11 min), vaikka juonenkuljetuksessa ei kiirehditä ja kamera pysähtyy usein ihailemaan maailmaa. Teemoissa on kiinnostavaa eettistä pohdintaa ja kuinka päähenkilöt oikeuttavat tekoja itselleen ja selittelevät toimintaansa. Kiinnostavaa, kuinka pari näkee pahana sen, että ihmiset syövät eläimiä, joilla myös on perheet ja ystäviä, selittäen, että siinä ei ole eroa ihmisten syömiseen.
 |
| 20th Century Studios |
3. The Menu
Tyler ja Margot menevät syrjäiselle saarelle huippukokin ökyillalliselle, jonne pääsevät vain harvat ja valitut. Hieno illallinen saa monia käänteitä siinä sivussa, kun kokki esittelee hienoja annoksiaan.
Tämä on erinomainen musta satiiri fine diningin maailmasta höystettynä aimo annoksella yhteiskuntakritiikkiä. Juoni pitää otteessaan, dialogi ja rakenne ovat hauskoja ja tarina kaikkiaan luova kaikessa absurdiudessaan.
 |
| Carole Bethuel |
2. Titane
Alexia on autonäyttelyiden tanssija. Hän näyttää kuin keimailisi mieskatsojilleen, mutta hänen todellinen kiinnostuksensa on ainoastaan autoissa. Alexia joutuu tekojensa vuoksi pakomatkalle ja syöksykierteeseen.
Brutaali, kaunis, yllätyksellinen. Todella omaperäinen asetelma ja huikeaa kehokauhua. Päähenkilö on upea, monitahoinen ja epäpidettävä, mutta silti välittää mitä hänelle sattuu. Huikea roolisuoritus vähillä vuorosanoilla sisäänpäinkääntyneenä henkilönä. Pohtii kiinnostavasti sukupuolta, sen moninaisuutra ja representaatioita.
 |
| Fredrik Wenzel / Plattform-Produktion |
1.Triangle of sadness
Alkoholistikapteenin luotsaamalla luksusaluksella kohtaavat muun muassa mallipariskunta, venäläinen oligarkki ja asekauppias. Alkoholin, rikkauden, vallan ja Instagram-filttereiden täyttämä alus keikkuu myrskyssä ja tapahtumat alkavat ryöpytä.
Odotin tätä pitkään innolla, koska Ruben Östlundin edellinen ohjaus, The Square on ykkössuosikkielokuviani. Enkä pettynyt odotuksissani. Todella fiksu, hauska, ällöttävä ja tarkkanäköinen mestariteos. Elokuva sanoo paljon yhteiskunnastamme, kuten sosiaaliluokista ja ulkokultaisuudesta. Rakastan tässäkin kiusallisista ja ällöttävistä tilanteista syntyvää huumoria, kun asiat viedään äärimmilleen. Henkilöt on käsikirjoitettu ja näytelty hyvin. Henkilöiden ällöttävyys ja ihmisyyden nurjat puolet on tavoitettu erinomaisesti.
Muita mainintoja mieleisistä tämän vuoden elokuvista
Ei vain karmivia lapsia, vaan myös yhteiskunnallista sanomaa eriarvoisuudesta. Yliluonnollista yhdistellään inhorealistiin oivaltavalla ja kekseliäällä tavalla. Riipaiseva elokuvakokemus kaikkine käänteineen. Upeat roolisuoritukset lapsilta, jotka kantavat moniulotteisia roolejaan taidolla. Tajusin vasta listan koostettuani ja julkaistuani, että tämänkin Suomen ensi-ilta oli vuonna 2022. Tämä olisi todellakin kuulunut top kymppiin, mutta en kehtaa enää muutella listausta jälkikäteen.
Hauska slasher, joka pohtii, miten nuoruus ja kauneus voivat hyödyttää elämässä. X hyödyntää alagenren konventioita hauskoilla ja osin luovilla tavoilla. Aikakauden visuaalisuus on tavoitettu hienosti. Elokuva on viihdyttävä, eikä ota itseään liian vakavasti. Kiinnostava trilogian avaus. Odotan innolla jatkoa kiinnostavan päähenkilön tarinalle.
Omaperäinen tarina ja hienon näköinen toteutus, vaikkakaan ei täydellinen. Hienoa että Suomessakin esikoisohjaaja tarttuu kauhuun.
Northman
Hauska ja kerrankin uudenlainen Disney-animaatio. Tai no ei ihan uudenlainen, sillä on Kuka viritti ansan, Roger Rabbit tuotuna nykypäivään. Täynnä ihanaa nostalgiaa ja hulvattomia, yllätyksellisiä hahmoja.
Olen ollut tietoinen aiheista, joita dokumentti käsittelee, mutta tämä oli silti silmiäavaava katselukokemus. Kiinnostava laaja skaala elokuvakohtauksia kuvaavina esimerkkeinä. Katsomisesta tulee huono olo, mutta herää toivo paremmasta. Jokaisen elokuvantekijän ja elokuvaintoilijan pitäisi perehtyä näihin aiheisiin, sillä muutoksen alku on tiedostamisessa.
Aivan villi, runollinen, mystinen tutkielma vallasta, toksisen maskuliinisuuden muodoista ja menetyksestä.
