The Crown ja Handmaid's Tale kolmansien kausien arviot

Nämä sarja-arviot kirjoittelin Episodin kotiteatteri-osioon jo jokin aika sitten, mutta tässä vielä tännekin. Tässä kaksi keskenään hyvin erilaista sarjaa.

Lähde

The Crown

Kausi 3
Draama, historia

Iso-Britannia/ Yhdysvallat 2019

Netflix

Kuningatar Elisabethista kertova Netflixin jättisatsaus on edennyt kolmannelle kaudelleen ja ajoittuu vuosiin 1960–1977, monarkian muutosaikaan. Ajan kulumisen myötä näyttelijäkaarti vaihtuu kolmannelle kaudelle tultaessa ja tuoreet näyttelijät sopivat rooleihinsa täydellisesti. The Farourite-elokuvassa loistanut Olivia Colman kantaa nyt aiempaan roolihahmoonsa verrattuna aivan erilaisen kuningattaren kruunua. Hän vetää hienon tuimailmeisenä keski-ikäisen Elizabethin roolin ja Tobias Menzies tukee Philipinä ylvään vakavaa kuvaa kuninkaallisesta parista. Helena Bonham-Carter ilottelee Margaret-siskon roolissa ja hahmon edesottamukset tuovat humoristisuutta kuivakan Elizabethin hahmon kylkeen.

Kaudella on kaksi suurta draaman kaarta: poliittinen ja kuninkaallisen perheen suhteisiin keskittyvä. Kauden jokainen jakso keskittyy yhteen Windsorin suvun henkilöön, heidän ajoin kitkeriin suhteisiinsa sekä oleellisiin brittejä ja kuningatarperhettä kuohuttaneisiin tapahtumiin. Niin kuulentoa, Aberfanin onnettomuutta kuin sähköpulaakin kuvataan kuninkaallisen perheen näkökulmasta. Sarja kuvastaa hienolla tavalla kuninkaallisten perheen kunkin omalla tavallaan tekemiä uhrauksia kansakunnan edessä. Brittien ja amerikkalaisten erot korostuvat huvittavalla tavalla yhteistyöpyrkimyksistä kerrottaessa.

On kuitenkin aivan eri asia, miten asiat ovat todellisuudessa menneet ja miten paljon niitä on sarjaa varten väritetty ja onko henkilökuvaus totuudenmukaista. Sarjaa on todennäköisesti parempi katsoa todellisuudesta irrallisena draamasarjana. Sarja vaihtelee jaksojen välillä hyvinkin paljon kuivakasta hauskaan ja surulliseen. The Crown ei kuitenkaan tunnu historian tunnilta, vaan on mielenkiintoista seurattavaa, vaikka ensimmäinen jakso on kuivakka, juonelliset ratkaisut ajoin naiiveja ja tarinankuljetus paikoitellen lässähtää esimerkiksi hevosharrastuksesta kertomiseen keskittyessä.

The Crown on yhä todella laadulla tehty ja visuaalisesti hieno. Häiritsevää ovat lähinnä vain levottomat leikkaukset, kun toistensa lomaan leikataan useita eri paikoissa, eri aikoina tapahtuvia keskusteluja. Koko ajan tapahtuu päällekkäin eri kohtauksia levottomasti, mutta onneksi ajoin rauhoitutaan kuvaamaan tuokiokuvia.

Lähde

The Handmaid’s Tale

Kausi 3

Televisio/Draama/Scifi/

Yhdysvallat 2019

BluRay/ HBO Nordic

Gileadissa, entisessä Yhdysvalloissa, naiset on alistettu kaikin mahdollisin tavoin. Päähenkilö June (upea Elisabeth Moss) yrittää selvitä orjattaren arjessaan, olla yhteydessä siepattuun lapseensa ja auttaa muita turvaan Gileadin hirmuvallasta.

Dystopiasarjan hahmokaartiin tulee monitulkintaisia hahmoja ja valtiosta paljastuu yhä kuvottavavia yksityiskohtia. Mielenkiintoa lisää se, että Gileadin ulkopuolisesta maailmasta saadaan tietää enemmän. Sarjalle ominainen viipyilevyys ja hiljaisen rauhallinen kerrontatapa jatkuvat hienoina. Myös kolmas kausi on visuaalisesti harkitun kaunis ja tuttuun tapaan hittibiisejä käytetään koomisina korostuskeinoina niiden ollessa ristiriidassa näytettävien asioiden kanssa.

Kausi on tasaisessa linjassa kahden aiemman kanssa, mutta kiinnostavuudestaan huolimatta se alkaa käydä puuduttavaksi synkän maailmansa ja painostavan tunnelmansa vuoksi. Toinen kausi oli itseään toistava ja vaikka kolmannella tuodaan hieman uusia elementtejä, pidemmän päälle sarja todennäköisesti alkaa toistaa itseään.

Minulla on paraikaa aluillaan Orjattareni-kirjalle jatkona kirjoitettu Testamentit-romaani englanniksi, joten saa nähdä miten tarina kirjailija Margaret Atwoodin mukaan jatkuu. Jospa sen ehtisin tässä koronakotoilun aikaan lukea. Tähän mennessä on kuitenkin viikon sisällä tullut katsottua paljon elokuvia ja sarjoja, neulottua ja nautittua kävelyistä kauniissa säässä.

Piirustustyylini kehitys vuosikymmenen aikana

Tein aiemmin katsauksen vuosikymmeneeni ja Instagramissa tein jo vuoden vaihteessa tämän katsauksen piirustustyylini kehitykseen, joten ajattelin laittaa sen tännekin.

2010

Tein enimmäkseen lyijykynäpiirroksia ruutuvihkoon. Tyyli oli vielä aika mangamainen ja otin mallia piirtämiseen manga-sarjakuvista.

2011

Aloin pikkuhiljaa kokeilla tehdä muotokuvapiirroksiakin.

2012

Aloin käyttää enemmän aikaa yksittäisiin kuviin. Tein paljon ihmis- ja eläinhahmoja.

2013

Aloin ideoida tatuointeja ja lisätä kuviin tekstejä, esimerkiksi mietelauseita ja laulujen sanoja.

2014

Piirsin todella paljon ja oma tyylini alkoi muotoutua. Lisäsin paljon laulun sanoja ja väriä akvarelleilla ja kuivapastelleilla.Ideoin ensimmäisen versionvuonna 2017 näyttelyyn päätyneistä kuvista.

2015

Tein aika paljon mustavalkokuvia. Muistaakseni oli vähemmän aikaa piirrellä.

2016

Piirtelin muotokuvia, maalasin akryylikuvia ja tein paljon lahjateoksia.

2017

Tein Inktober-tyylisen haasteen. Aloin tehdä värimuotokuvia ja akvarellimaalauksia yhä enemmän.

2018

Tyyli lähinnä akvarellikuvia ja muotokuvia.

2019

Viime vuonna tein aikalailla akvarelleihin ja Micron-kyniin painottuen. Tein paljon eläinaiheisia kuvia, lahjakuvia ja kirjakuvitukset.

Nyt alkuvuodesta olen tehnyt useita muotokuvia tilauksesta. Tässä muutama valmistuneista.

Muotokuvia löytyy koottuna blogini Muotokuvat-välilehdeltä. Sinne aina välillä päivittelen tuoreita teoksia.