Night Visions 22.-24.11.18

Ajattelin rikkoa viimein tämän puolen vuoden blogihiljaisuuden. Hiljaisuudelle ei ole ollut sen kummempaa syytä kuin että elämässä on ollut vaikka mitä muuta ajateltavaa ja niin paljon tapahtumaa, että ei vain ole tullut mieleenikään syventyä blogia päivittämään. Nyt kuitenkin innostus pitkästä aikaa heräsi, sillä haluan taltioida tänne loppuvuoden juttuja, joita olen vuosittain tänne taltioinut; elokuvafestivaalit ja joulujutut.

Marraskuussa tuli ensimmäistä kertaa lähdettyä Helsingissä järjestettävälle Night Visions-elokuvafestivaalille, joka on erikoistunut kauhu-, jännitys-, fantasia- ja scifi-elokuviin. Night Visions on nelipäiväinen tapahtuma mutta olimme siellä katselemassa elokuvia kolmena päivänä, torstaista launtaihin. Itse Helsingin reissulla olimme torstaista sunnuntaihin. Tuona aikana tuli katsottua 11 elokuvaa festareiden 41 elokuvan valikoimasta ja valvottua paljon.

Night Visions oli hienosti järjestetty tapahtuma Helsingin Kinopalatsissa kolmessa elokuvasalissa. Saimme liput lähes kaikkiin haluamiimme näytöksiin, eikä must see-elokuvia mennyt pahasti päällekkäin. Ohjelmistossa oli vain muutama elokuva, jotka olimme kaverini kanssa ennakkoon nähneet ja suurin osa oli sellaisia, joista ei ollut tullut ikinä kuultua. Kiva yllätys oli että jokaiseen elokuvaan mennessä sai Blockbuster-koodin, jolla voi katsoa kyseisestä elokuvapalvelusta leffan ilmaiseksi. Tosi kiva lisä olivat myös ympäri Kinopalatsia ripotellut upeat koristeet näytillä olevien elokuvien pohjalta tehtynä. Tässä lyhyet, hieman tajunnanvirtamaiset katsaukset katsottavaksi valikoimiimme kauhu- ja jännityselokuviin, joiden näkemisestä on jo hetki kulunut.


To. 22.11.

Cleaning Lady

2018, USA, Jon Knautz, psykologinen kauhutrilleri.

Varakas Alice (Alexis Kendra) yrittää päästä yli suhteestaan varattuun mieheen samalla kun yrittää ystävystyä palkkaamansa siivoojan, Shellyn (Rachel Alig), kanssa. Siivooja on hiljainen ja syrjään vetäytyvä, kasvot palovammoilla. Vähitellen takaumien kautta selviää että hänen menneisyytensä ja mielensä ovat yhtä rujoja kuin ulkomuotonsakin.

Elokuva on hienosti lavastettu ja maskeerattu, näyttelijätkin tekevät parhaansa mitä kökön käsikirjoituksen puitteissa pystyivät. Varsinkin päähenkilön roolisuoritus ja hahmo ovat sympaattisia, puolestaan siivoojanaisen hahmo jää perinteisen häiriintyneen hahmon arkkityyppiin eikä traumaattista, mässäilevää taustaa kummemmin selitellä hänen persoonaansa ja tekojaan. Juoneessa on muutamia kekseliäitä juttuja, kuten hiiret tehosekoittimessa. Juoni etenee kivasti vähitellen arkisesta kohti synkempää tunnelmaa kun aluksi vain vihjaillaan ilmiselvästi jotain olevan pielessä. The Cleaning Lady kuitenkin kaatuu laiskaan käsikirjoitukseensa, joka lopulta sortuu takaa-ajoksi ja siihen, että autosta loppuu bensa ja puhelimessa ei ole kenttää. Pääpahiksen hahmon kuvaus jää vain traumatisoituneen pikkutytön tasolle ja hänen kieroutuneisuuttaan selitettiin takaumien kautta. Elokuvas

Opera

1987, Italia, Dario Argento, mysteerijännäri.

Nuori Betty (Christina Marsillach) saa mahdollisuuden näyttää kykynsä Macbethin oopperasovituksen naispääosassa, mutta hän ei ehdi juuri iloita roolin saamisesta. Oopperan ympärillä tapahtuu kummia ja epäonnisia asioita, jotka äityvät murhien aalloksi. Betty on kaiken keskiössä kun murhaajalla vaikuttaa olevan jotain juuri häntä kohtaan pakottaessaan tämän katsomaan kaiken.

Suspiriasta parhaiten tunnetun Dario Argenton ohjaama Opera on ihan kekseliäs, visuaalisesti kokeileva ja tyylikäs. Erityisesti variskohtaukset olivat hienoja. Kohtaukset, joissa tappaja laittaa päähenkilön silmien alle neuloja, saivat kunnon puistatuksen ja fyysisen empatian kulkemaan. Elokuvan juoni on hauskan kökkö ja ennalta-arvattava, vaikkakin se yllätti juuri sillä että totta olikin juuri se mitä alleviivattiin. Elokuva menee hauskasti loppua kohden ihan plörinäksi ja todennäköisesti ihan tarkoituksella koomiseksi.

Operan silmät, neulat ja korpit.

Lifechanger

Kanada 2018, Justin McConnell, scifijännäri.

Erikoiset murhat riivaavat jouluista Torontoa, jossa seurataan vaihtuvia henkilöhahmoja kertojaäänen ollessa vähän väliä äänessä. Elokuva kuvaa lopulta äärimmäistä kiertolaisuutta ja sitä kuinka mikään ei ole omaa.Tämän elokuvan kohdalla on parempi mitä vähemmän juonesta tietää, jotta kerronnan myötä palaset loksahtelevat vähitellen paikoilleen.

Ihan hieno, omaperäinen idea joka on toteutettu kerronnallisesti hauskasti päähenkilöolennon karismaattisen äänen kertomana ja tämän persoona välittyy läpi vaikka ulkonäkönsä onkin jatkuvassa muutoksessa. Elokuva on täynnä omaperäistä body horroria, joka ajoittain puistattaakin. Toteutuksesta tosin näkee pienen budjetin niin efekteistä kuin juonen ajoittaisesta kankeudestakin. Mielenkiintoisesta asetelmasta ja kerrontatavasta huolimatta elokuva, sen päähenkikö ja tapahtumat jäävät teennäisen ja etäisen oloisiksi. Tosin surumielisen, loputtoman uuvuttavan yksinäisen tunnelman luomisessa on onnistuttu.

The Lifechangerissa esiintyvä arkku

The Unthinkable

Ruotsi 2018, Victor Danell, draama/katastrofielokuva.

Tuntematon uhka valtaa Ruotsin ja ajaa vähitellen koko yhteiskunnan sekasorron partaalle. Elokuva seuraa nuorta muusikkoa Alexia, niin hänen nuoruuttaan pikkukylässä kuin hänen paluutaan sinne nykyaikana tilanteen muuttuessa katasrofaalisemmaksi. Katasrofin ympäröidessä Alexin on myös kohdattava oma historiansa ja nuoruudesta asti vaivanneet kipukohdat.

Hienosti yksilötasolla katastrofia käsittelevä elokuva. Tunnelma on luotu hienosti epätietoisuudesta, joka syntyy kun koko kansakunta kohtaa tuntemattoman uhan. Katsoja arvailee suurimman osan ajasta että mistä kaikki johtuu ja arvailee niin terrorismin kuin zombisminkin olevan syynä tapahtumiin. Päähenkilön taustatarina on luotu hienosti, vaikka itse päähenkilö ei kovin pidettävä olekaan. Päähenkilö isineen oikein tihkuu toksista maskuliinisuutta ja koko elokuva kuvastaa mitä jatkuvasta puhumattomuudesta ja asioiden sisään patoamisesta seuraa. Perhedraama jännityselokuvan sisälle oli tehty oikein hienosti ja pidin paljon myös elokuvan surullisen kauniista lopusta, jossa ollaan vesisateessa kirkon raunioissa. Virkistävän erilainen pohjoismainen elokuva kaikkien rikosnoir-leffojen, matkaelokuvien ja komedioiden keskelle.

23.11.

Boar

Australia, 2017, Chris Sun, kauhukomedia

Jättimäinen tappajasika on päässyt ihmisten tappamisen makuun, eikä Australian takamailla pian kukaan ole turvassa. Turistiporukka eksyy epäonnisesti tappajasian kotikonnuille sukuloimaan.

Ihanaa aussiaksenttia ja taidokasta, eläväisen mukaansa tempaavaa dialogia. Harvinaisen hauska kauhujännäri juurikin dialoginsa ja hahmojen välille luodun kemian ansiosta. Jättivillisika on harvinaisen kämäisen koomisesti tehty kuten myös jotkin juonenkäänteistä ja takaa-ajokohtauksista. Arvostan kuitenkin että suurin osa efekteistä villisikaa myöten on tehty käsityönä näin cgi-animaation kulta-aikana.

Välillä käytiin kummieni luona nukkumassa ja katsomassa kissojensa perään heidän ollessa muualla.

Vultures (Vargur)

Islanti, 2018, Borgus Sightorsson, rikosjännäri.

Vultures kertoo veljeksistä, Erikistä ja Atlista, jotka salakuljettavat huumeita Reykjavikiin. Homma kuitenkin mutkistuu kun kuriirina toimiva puolalaistyttö ei saakaan tikistettyä kokaiinipaketteja ulos elimistöstään. Odotus muuttuu päiviksi ja niin veljesten kuin kuriirinkin tilanne kuumottavaksi poliisien päästessä jäljille.

Tämä on aikalailla perinteinen noir-rikosjännäri, josta en havainnut juuri mitään omaperäistä tai yllättävää vaikka en genren elokuvia olekaan juuri nähnyt. Hahmoista mikään ei ollut sellainen että hänen kohtalonsa olisi kiinnostanut, ainostaan loppu oli tunteita herättävä, ärsyttävä. Elokuva oli ihan kivan näköinen synkän harmaita sävyjä täynnä, mutta ei mitenkään mainittavalla tavalla erikoinen. Itselleni aika mauton ja hajuton elokuvakokemus.

Abrakadabra

Argentiina/Uusi-Seelanti 2018, Luciano&Nicolas Onetti, jännitys.

Vuoden 1971 Torinossa taikuri Lorenzo Mancini valmistelee show'nsa ensi-iltaa kun näyttämöltä löytyy kuollut nainen. Surmassa on käytetty taikatemppujen välineitä, joten Mancini uskoo jonkun haluavan hänen näyttävän syylliseltä. Uhreja tulee lisää ja miehen henkilökohtainen ahdinko mutkistuu ja muuttuu yhä vain houreisemmaksi.

Tämän aikana oli vaikea pysyä hereillä, vaikka oli vasta alkuilta. Juoni on tökerö, täynnä ylipitkiä kohtauksia ja loppukäänne on liioiteltu, tekemällä tehdyn oloinen että nytpä muka vedetään katsojalta matto jalkojen alta. Tässä on kaikennäköisiä kliseitä yhteen kasattuna, liekö tarkoituksellisesti kaikki 70-luvun elokuvien kaikki kököimmät ominaisuudet kasattu yhteen kun ajan henkeä on tavoiteltu niin visuaalisuuden, laadun kuin äänimaailmankin kautta. Päähenkilöä tai muitakaan hahmoja kohtaan ei ainakaan itselläni herännyt minkäänlaista sympatiaa tai kiinnostusta heidän kohtalostaan, sillä heidän taustoistaan ei kertottu juuri mitään. Ihan hienon näköinen oli sentään värikkäinen, retrotyyleineen ja ajan tämän genren henki on onnistuttu vangitsemaan hyvin.

Elokuvien katselun välissä piti tankatakin sushi-buffetissa.

The Field Guide to Evil

Uusi-Seelanti, 2018, useita ohjaajia, kauhu. Agnieska Smoczynska: The Kindler and The Virgin (Puola), Franz & Fiala: Die Trud (Itävalta), Clavin Lee Reeder: Beware the Melonheads (USA), Katrin Gebbe: Die Rote Maus (Saksa), Can Evrenol: Al Karisi, The Childbirth Djinn (Turkki), Ashim Ahluwalia: Palace of Horrors (Intia), Yannis Veslemes: What Ever Happened to Panagas the Pagan (Kreikka), Peter Strickland: Cobbler's Lot (Unkari).

The Field Guide to Evil koostuu kahdeksasta lyhyestä kauhuelokuvasta, jokainen eri ohjaajalta. Kukin ohjaaja ammentaa oman kotimaansa karmivista kansantaruista, kuten kreikkalaisesta menninkäisestä, vastasyntynyttä kärttävästä pahasta turkkilaishengestä, puolalaisesta sydämen syöntiin ajavasta hengestä sekä eristyksissä elävistä saksalaissisaruksista, joita paha henki piinaa. Joukkoon lukeutuu myös Lovecraft-tyylinen intialaiselokuva, jossa siirtomaa-ajan haamut ovat läsnä, itävaltalainen kertomus kielletystä rakkaudesta sekä unkarilainen synkkä fantasia, jossa kuninkaantyttären upeiden kenkien ja rakkauden vuoksi on suoritettava tehtäviä. Kummallisuuksien joukkoon lukeutuu muun muassa myös yhdysvaltalainen, melonipäinen metsässä asuva kansa.

Tykkään tosi paljon tämän kaltaisista antologiaelokuvista, joissa jokainen lyhytelokuva on oma kokonaisuutensa, mutta silti kiinteä osa elokuvakokoelmaa kietoutuen yhteisen teeman ympärille. Tässä tapauksessa teemana on folklore, erilaiset karmivat kansantarinat ympäri maailmaa. The Field Guide to Evil on täynnä tasaisen hienoja lyhäreitä, joissa jkaisessa oma taidolla rakennettu maailmansa ja tunnelmansa. Osa toki oli hienompi kuin toiset, esimerkiksi yhdysvaltalainen melonipäälyhäri oli ihan huumoriksi vedetty. Suurin osa elokuvista oli visuaalisesti todella upeita, synkeän värisiä, tunnelmallisia. Yhdessä ne luovat hienon folkloren ja kansantarujen ympärille kietoutuvan kertomuskokoelman.

                      Upea asetelma The Windistä

24.11.

The Wind

USA, 2018, Emma Tammi western-kauhu.

The Wind sijoittuu preerialle, jossa tuuli ujeltaa armottomasti taukoamatta. Siellä uudisasukaspariskunta Lizzy (Caitlin Gerard) ja Isaac Macklin (Ashley Zukerman) saavat kauan yksin asuttuaan naapureita. Nelikko kohtaa pian pelottavia haasteita preeriademonien alkaessa riivata naisten elämää, vai onko kyse sittenkään yliluonnollisista voimista...

The Windiä kuvaavat parhaiten sanat tunnelmallinen, uhkaava ja kaunis. Elokuvan äänimaailma on erityisen tehokas, sillä taustalla kuuluu lähes taukoamatta tuulen ujellus, johon alussa kiinnitin huomiota, mutta johon totuin myöhemmin eikä ääntä enää melkein huomannutkaan myöhemmin.
Elokuvassa on vain viisi näyttelijää, jotka suoriutuvat rooleistaan erinomaisesti. Erityisesti pääosan näyttelijä, jonka läsnäololle lähes koko elokuva pohjautuu, saa katsojan eläytymään erämaan herättämään levottomuuteen. Elokuva on taidokkaasti rakennettu; se paljastaa asioita pikku hiljaa ja rakentaa tunnelmaa, jossa ei voi olla aivan varma ovatko päähenkilön kokemat asiat todella yliluonnollisia vai jotain muuta. Pidin paljon myös elokuvan kauniista puvustuksesta, lavastuksesta ja miljööstä ylipäänsä. Tämä on kivasti hieman The Witch-elokuvan tyylinen kuvastoltaan ja kerronnaltaan sekä tunnelmaltaan tasaisen uhkaava, johon ripotellaan viittauksia yliluonnollisen läsnäoloon.

The Witch in the Window

USA, 2018, Andy Mitton, kauhu.

The Witch in the Window keskittyy kuvaamaan isän (Alex Drape) ja 12-vuotiaan poikansa (Charlie Tacker) suhdetta isän hankkiessa vanhan talon kunnostettavakseen. He ovat vanhempien eron myötä etääntyneet toisistaan, mutta lähentyvät kummasti talossa olevan jotain remontointia kummasti haittaavaa.

Vaikka The Witch in the Window onkin asetelmaltaan melko perinteinen kummittelukertomus, on siinä hauskan absurdi ja kivan erilainen juoni. Tämä ei ole pelkkää perinteistä kummituksilla säikyttelyä, vaikka sitäkin viljelee hieman. Tunnelma pysyy tasaisen jännittävänä ja lisämaustetta tuodaan koomisilla tilanteilla, kuten pitkällä tuijotuksella nenä lähes kiinni kummitusnaisen poskessa. Lopulta jää kummallinen fiilis että mikä olikaan totta. Kaikkein hauskinta tässä on henkilöhahmojen kaavamaisesta poikkeava reagointi kummitteluun.

What Keeps You Alive

Kanada, 2018, Colin Minihan, trilleri.

Elokuvafestarimme päätti trilleri, jossa pariskunta Jackie (Hannah Emily Anderson) ja Jules (Brittany Allen) viettävät ensimmäistä hääpäiväänsä syrjäisellä metsämökillä. Onnellinen matka saa kuitenkin ei niin onnellisia käänteitä Julesin saadessa selville, että vaimo ei olekaan se ihminen, joka on tämän luullut.

Kuten tavallista, tämän kaltaisissa kissa-hiiri-asetelman omaavissa elokuvissa vain ihmettelee hahmojen tekemiä päätöksiä, kun toinen jahtaa uhriaan tappoaikeissa. Pahiksen motiiveja ei juuri selitellä ja hän jää hyvin yksiulotteiseksi hahmoksi ja hänet kuitataan vain psykopaattina. Tykkäsin kuitenkin elokuvan miljööstä ja päähenkilöhahmosta tavallaan, vaikka tavallaan hän epäloogisen toimintansa myötä on aika ärsyttävä. Asetelma siitä, että rakas henkilö paljastuu aivan yllättäen joksikuksi vieraaksi on mielenkiintoisen karmiva, vaikkakin on jotenkin teennäistä että niin kävisi aivan yllättäen mökkireissulle lähtiessä.

Helsingin reissu oli muutenkin tosi mukava ja elokuvien katselun ja bussissa istumisen lisäksi ehdittiin syödä hyvää ruokaa ja shoppailla. Kaverini löysi muun muassa tämän mahtavimman koriste-esineen, lintukoiran ja löydettiin tuo yllä oleva Suspiria-tyylinen upea rakennus. Kaiken kaikkiaan mahtava Helsinki-seikkailu, vaikka univelkaa jonkun verran taisi reissulla kertyä.

Tein muuten viime syksynä profiilin Letterboxd-elokuvapalveluun, jossa voi pitää ns elokuvapäiväkirjaa katsomistaan elokuvista. Sieltä on hauska seurata mitä kaikkea on tullut katsottua ja mitä niistä on tykännyt. Olen siellä nimellä Miiaumau.

Summer Bucket List

Nyt kun on jo hyvän aikaa ollut todella lämpimät ja aurinkoiset kelit niin väkisinkin siirtyy katse tulevaan kesään. Tätä kirjoittaessani minulla on enää muutamien kirjojen lukeminen, parin luentopäiväkirjan ja kirjallisuusesseen tekeminen jäljellä, joten niiden ahkeroinnin jälkeen alkaisi sitten loma. Tai toivon mukaan mahdollisimman pian työt. Olen menossa töihin samaan S-Markettiin kuin viimekin kesänä mutta kolmen viikon sijaan toivon mukaan koko kesäksi. En ole tosin vielä saanut tietoa milloin työt alkaisivat mutta huomenna olen menossa käymään paikan päällä.

Shallows-Summer Sucks

En ole aiemmin blogissa tehnyt tällaisia bucket listoja mutta päiväkirjoihin yms on tullut joskus kirjoiteltua, kuten yllä olevassa kuvassa. Nyt kesän kynnyksellä aloin kumminkin pohtia mitä haluan tulevalta kesältä töiden teon ja tienaamisen lisäksi. Postauksen kuvituksena toimivat kesäiset kuvat muutavilta viime vuosilta.

Käy kesätöissä ja ansaitse rahaa
Käy äidin kanssa marjassa
Oleile mökillä

Käy Ilosaarirockissa, toivon mukaan talkoolaisena

Vietä mukava kaksivuotispäivä Samin kanssa

Syö paljon jäätelöä 
Herkuttele mansikoilla
Koita sietää itikoita mutta tapa niitä silti minkä ehdit
Syö paljon muitakin kesäisiä herkkuja
Ui ja pyöräile paljon että kesäiset herkut lähtevät liikkeelle

Valvo läpi yön
Nauti valoisista öistä

Puhalla saippuakuplia

Rentoudu

Käy mahdollisesti Kuopio rockissa (The Sounds!)

Tee asioita, joita et ole ennen tehnyt

Grillaa erilaisia herkkuja
Nauti kesästä
Vesi-ilmapallosota!

Kuvaile kameralla ahkerasti

Pompi tramboliinilla veljen kanssa
Säästä rahaa
Syö jäätelöä torilla
Lue paljon kirjoja (varsinkin suomalaisen kirjallisuuden klassikoita syksyn kurssia varten)
Ole kuvissa toivon mukaan edustavampi kuin alla olevassa :,D

Nauti jokaisesta hetkestä
Vaikka olenkin kesän kotipaikkakunnalla, näe Joensuussa olevaa Samia mahdollisimman paljon

Näe kavereita

Tapaa toivon mukaan Kahvilakerhon porukan kanssa

Käy piknikillä (Kahvilakerhon kanssa 17.5.)

Toteuta pitkäaikainen halu maalata kanvakselle taulu akryylimaaleilla pitkästä aikaa

Keksi millaisen taulun maalaat
Ole ahkera töissä

Jatka piirtelyä
Ulkoiluta Taavettia ahkerasti

Juhli serkkujen konfirmaatiota
Askartele ja ompele juttuja pitkästä aikaa
Nauti kesäisestä Joensuusta
Nauti kotona kesäisestä luonnosta

Kävele paljasjaloin

Älä kävele apilassa olevan mehiläisen päälle kuten joskus pienenä kesällä

Juhlista tutun ylioppilaslakkia
Päivitä blogia samaan tahtiin kuten aiemminkin
Katso elokuvia ja kirjoita niistä mietteitä
Katsele juhannuskokkoa
Kokeile jälleen tehdä henna-tatuointi

Nyt pitää sitten vain toivoa että kesälläkin olisi hyvät säät kuten nyt keväällä on ollut!

Festariseikkailu

Junassa matkalla kohti Seinäjokea 24.6. Jouduin vaihtamaan junaa kahdesti :/

Iltapäivällä saavuin perille ja suunnistin sateessa majoituspaikalleni, Seinäjoen lukiolle jossa pidemmän matkan päästä tuleville talkoolaisille tarjottiin ilmainen majoitus. Asetuttuamme luokkahuoneeseen lähdin kahden samassa huoneessa majoittuvan tytön kanssa hakemaan staff-rannekkeita ja paitoja, jonka jälkeen käytiin Kotipizzassa ennen festarialueen aukeamista :)

Lost Societyn keikka oli ensimmäinen jonka näin. Ei ihan minun vetoavaa musiikkai mutta ainakin pääsi näkemään sekopäisiä pittejä ja naureskelemaan sille touhulle xD Tämän keikan jälkeen minun ja kahden talkoolaistyttökaveruksen tiet erkanivat ja kiersin keikkoja ihan omassa rauhassa :D

Oon jo useemman vuoden tykkäilly A Day to Rememberistä silleen että muutamia kappaleita on tullu kuunneltua innoissaan välillä ja just ne parhaimmathan ne esittikin.

Tässä yks lempparibiiseistäni poppoolta

A Day To Remember- All I Want

Tää oli kyllä hieno keikka sateesta huolimatta. Bändin laulaja Jeremy McKinnon nousi yleisörykelmän keskelle laulamaan :D

Tällainen oli minun sadelookkini, tyylikkyyden huipentuma, kertakäyttöinen läpinäkyvä sadetakki, ei tosin näy kunnolla.

Keskiviikkona toinen näkemäni keikka oli lempparibändi The Wombatsin. Soittivat pirteän, energisen keikan ja kaikki parhaimmat kappaleet.

Tämän biisin ansiosta aikanaan varmaan viisi vuotta sitten tykästyin tähän bändiin

The Wombats-Tokyo (Vampires&Wolves)

Die Antwoord on todella erikoinen eteläafrikkalainen uusi tuttavuus.

Tämä kappale soinut jatkuvasti päässä xP

Tästä bändistä on kyllä laitettava videomateriaalia, sillä shown elementit ainakin minulle tekivät esityksestä juuri niin kiinnostavan kuin se oli. Odotin koko ajan että mitäs erikoista seuraavaksi tulee, esim erikoisia asuja ja maskeja, häröjä taustavideoita, hullunaan twerkkaamista ja räppiduon miesosapuoli Ninjan crowd surfingia xD Ninja myös laski shortsinsa kinttuun ja näytti persettä yleisölle :,D

Vilkaisin vähän Stam1nan ensimmäistä keikkaa (esiintyi siis kaikkina päivinä) mutta näin kyseisen bändin jo viime kesänä Kuopiorockissa ja en juurikaan pitänyt.

Provinssissa oli maailmanpyöräkin, jossa en tosin käynyt.

Ja viimein klo 22.15 päättyi noin kuuden vuoden odotukseni ja alkoi Musen keikka! 

Aloittivat todella iskevästi tuoreimman levyn ekalla singlellä Psycholla

Olen todella tyytyväinen keikkaan. Odottaminen kannatti! Yksitoista kertaa Muse on ollut Suomessa ja nyt viimein näin heidät! Kuulin kaikki parhaimmat biisit ja uuden levyn hittejä. ♥ Ihmetytti kuitenkin miten vähäsanainen Muse oli läpi keikan :o Mutta se teki kyllä vaikutuksen kun keulamies Matthew Bellamy huudahti Psychon jälkeen suomeksi hyvää iltaa :D Huvitti myös että Matt teki varmaan kymmenen kitaranvaihtoa lennosta :,D

Musen keikasta tuli luonnollisestikin näpsittyä eniten kuvia, joten pakko pommittaa lukijoitakin näillä :,D

Oon tästä aika samaa mieltä Helsingin Sanomien kanssa:

"Sateen vuoksi vähän myöhässä alkanut keikka käynnistyi hiukan jähmeästi ja sadekin alkoi uudelleen välittömästi yhtyeen aloitettua, mutta meininki yleisössä oli hurmoksellista – kenttä oli tungoksessa pitkän matkaa lavalta poispäin hyvän aikaa ennen konsertin alkua ja vastaanotto oli heti ensikappaleesta lähtien ensiluokkaista.

Silti Musen keikalla on kivaa. Vaikka se vaikuttaa usein ilottomalta ja tosikkomaiselta, ei voi kieltää, etteivätkö kitaristilaulaja Bellamy, basisti Christopher Wolstenholme ja rumpali Dominic Howard näyttäisi nauttivan olostaan lavalla. Tai etteikö yhtye olisi kirjoittanut voimallisia, hienoja kappaleita, joita sietääkin soittaa suuryleisöille."

Mercyn aikana ilmaan ammuttu konfettisade näytti todella upealta!

Time Is Running Out!

Ennen encorea, joka oli Bliss, yleisö sai leikittäväkseen nuo hienon näköiset mustat ilmapallot. Ne kuitenkin oli paljon isompia kuin miltä kuvassa näyttävät.

Harmittamaan jäi etten saanut kuulla yhtään kappaletta toisiksi tuoreimmalta levyltä, Supremacylta :/ Ehkä sieltä ei ole noussut suureen suosioon niin suuria hittejä. Myös esiintymisen kesto, vain tunti ja viisitoista minuuttia, olisi voinut olla pidempi :/

Settilistaan kuului ainakin Chrisin ja Domin duorevittely Munich Jam ja levyltä The Resistance Uprising, Black Holes&Revelationsilta Starlight, Knights of Sydonia sekä Supermassive Black Hole, Absolution-levyltä puolestaan Apocalypse Please, Interlude, Hysteria, Time Is Running Out ja Stockholm Syndrome. Toisiksi vanhimmalta levyltä Origin of Symmetry Muse veti biisit Bliss, Blug In Baby, Citizen Erased ja Micro Cuts.

Uudelta levyltä sain ilokseni kuulla Psychon lisäksi biisit Mercy, Dead Inside ja The Handler. Pakko muuten laittaa sen visuaalisesti upea musiikkivideo tähän, se pyöri keikkavedonkin aikana screeneillä

Mmmmmuse-fiiliksissä vielä seuraavan festaripäivän aamuna Stay Metal-kissapaidassani.

Torstaipäivänä katsastin mm Kaija Koon, CMX:n, Milky Changen ja Kentin keikkoja. Olihan ne ihan katsottavia vaikka kyseiset bändit eivät ykkössuosikkieni listalla olleetkaan.

Passenger oli niin sympaattinen yksin upeine äänineen ja akustisine kitaroineen Saarilavalla. Kovasti kehui Suomen maata ja yleisöään ja pahoitteli jos joku odotti suurta bändiä ja lavalle tulikin vain h'n yksinään.

Pakko laittaa tähän tämä iki-ihana läpimurtokappaleensa.

Passenger- Let Her Go

Hollywood Undead oli Musen, A Day To Rememberin ja The Scriptin ohella odotetuimpien keikkojeni listalla. Enkä tullut pettymään, sillä vetivät todella energisen, vahvan ja vauhdikkaan keikan, tosin eivät aiemmin niin vakituiset maskit naamalla. Hollywood Undead- Undead

Elastinen veti tyylilleen ominaisen positiivisuutta ja hyvää mieltä tihkuvan keikan. Oli niitäkin biisejä ihan mukava kuulla kun tuttuja ovat vaikka eivät suosikkeihini lukeudukkaan.

Elastisen keikan aikana oli hyvä jäädä kentän takaosaan samalla kuin ekaa kertaa tutustuin Provinssin festariruokatarjontaan :D Herkullinen mutta sotkuista syötävää oleva Pulled Chicken-hamppari tais olla seittämän euron hintainen, mutta hinnassa näkyy ettei ihan tusinamättöä ollut vaan laadukkaampia ruoka-aineita oli käytetty. 

Tämä lautasellinen ranskalaisia oli vitosen, oli ihanan rapeita ja täyteläisiä mutta hirmu suolaisisa :/

Huvittaa nyt itseänikin miksi ruokakriitikoksi tässä intouduin :,D

Ennen The Scriptin keikkaa tarkastin vielä Death From Above 1979 ja The Gaslight Anthemin keikat. Kuuntelin kyseisiä bändejä vähän kun huomasin esiintyjälistassa ennen festareita, mutta en keskittynyt keikkoihin sen kummemmin, sillä biisit eivät olleet ennestään tuttuja.

Odottamani The Script nousi päälavalle21.15 ja vetivät hienon, tunnelmallisen keikan

Tämä oli todella vaikea valita The Scriptin tosi tasaisten hyvien biisien joukosta The Script-Hall Of Fame

Yhdessä kohtaa keikkaa solisti Danny O'Donoghue laskeutui lavalta yleisön sekaan laulamaan kameran kanssa, niin että hänen matkansa siellä ja yleisön iloiset naamat näkyivät screeneillä.

Pitihän The Scriptin nähdä perinteinen puhelinten valoista muodostuva tähtitaivas, vaikka vielä ei ollut edes lähellä hämärääkään.

Ainos bändi jonka näin tekevän oikein perinteiset loppukumarrukset :D

The Scriptin keikan jälkeen näin Foxesin keikkaa, todella upeaääninen nainen, mutta hänen tuotantoonsa minun olisi pitänyt tutustua etukäteen paremmin että keikka olisi uponnut paremmin.

Ennen torstain pääesiintyjää Calvin Harrisia katsoin vähän myös Olavi Uusivirran ja Turbonegron keikkoja, mutta nekään eivät ihan lemppareihin lukeudu. Calvin Harrisin keikan tehosteet olivat kyllä aika huikeat jo sen alun perusteella, mitä keikkaa katsastin. En nimittäin viittinyt jäädä katsomaan keikkaa ihmistungokseen kovin kauaksi aikaa, sillä oli jo aika väsy ja olisin kumminkin jumittunut loppukeikaksi kuuntelemaan hyvää jytkettä, ja sen loputtua olisi kestänyt tuntitolkulla odotella bussia. Joten hipsinpä bussiin ja koululle hyvissä ajoin.

Ehdin perjantaina nähdä suurimman osan Sannin keikkaa ennen 15.00 alkanutta työvuoroani.

Tosi pirteä ja energinen keikka ja huomasin kehityksen ja esiintymisvarmuuden nuoressa naisessa verrattuna viime kesän Kuopiorockissa näkemääni esitykseen.

Sanni- Lauantai-iltana

Todella nopeasti menneen kahdeksan tunnin työvuoron jälkeen ehdin nähdä vielä Haloo Helsingin, joka kuten Sannikin, veti huomattavasti paremman keikan kuin vuosi sitten Kuopiorockissa.

Illan viimeisenä oli tekno-dj Deadmau5, jonka tuotanto ei ole minulle niin tuttua, sillä instrumentaalikonemusiikki ei minuun niin uppoa. Olihan se ihan mielenkiintoista nähdä mutta lähdin humalaisesta hyppivästä ihmismassasta pois hyvissä ajoin kuitenkin kuvattuani melko paljon videopätkiä Samille. Häntä nimittäin harmitti eniten tämän keikan missaaminen.

Toisiksi viimeisnä iltana majoitusluokassamme.

Viimeisenä aamuna ennen töihin lähtöä mahtava poseeraus xD Tuo työpaita oli kyllä söpö ja sen sai omaksi :3 Kiva muisto festareilta sillä mitään bändipaitaa ei tullut hommattua :(

Lauantaina en ehtinytkään nähdä muuta kuin kokonaisen Jenni Vartiaisen keikan, sillä minulla kesti aamulla bussia odottaessa, jalat olivat sen verran kipeät jatkuvasta seisoskelusta ja aiempien aamujen Törnävälle kävelemisestä, reilu puolen tunnin kävely tosin xD Bussin hidastelun takia missasin Scandinavian Music Groupin :(

Työvuoroni oli klo 17.30-01.30 ja se tuntui matelevan niiiin hitaasti toisin kuin ekana työpäivänä. Kovasti tuli tuskasteltua sitä mukavan oululaisen työkaverini kanssa. Onneksi kuitenkin saimme siivousalueemme puhtaaksi ajoissa joten tiimimme vastaava päästi meidän työvuorolaisemme reilu puoli tuntia aiemmin lähtemään :D

Kenkien kunto viimeisen päivän aamuna.

Mutta olen kyllä todella iloinen ja tyytyväinen että uskalsin lähteä tuonne 500 kilometrin päähän ihan yksin festariseikkailemaan! Myöskään talkoolaisena työskentelystä ei jäänyt huono fiilis, oli se kahden ilmaisen festaripäivän ja ilmaisen majoituksen arvoista, vaikka toisena päivänä toisten sotkujen ja pullojen ja tölkkien kerääminen puistosta alkoi jo tympiä.  Riippuu varmasti tosi paljon hommasta johon joutuu ja omasta asenteesta, miten pärjää talkoolaisena. Suosittelen talkoolaiseksi lähtemistä oman harkinnan mukaan, sillä varmasti kaikille kaikki talkoolaishommat eivät sovi, mutta niitähän on toki laidasta laitaan anniskelusta infopisteeseen ja siivoukseen. Lähde  Omasta mielestäni talkoolaisuuden plussat ovat ehdottomasti miinuksia suuremmat: ilmainen majoitus, ilmaiset kaksi festaripäivää, ilmainen ruoka työpäivinä (staff-ruokalan pöperöt olivat vieläpä todella hyviä), mukavia työkavereita joiden kanssa jutella sekä tietysti hyvää työkokemusta ja lisä CV:hen sillä minäkin sain työtodistuksen. Itse ehdin pelätä bajamamajojen siivoamista kuultuani siivous-tiimiin päätymisestä, mutta onneksi se oli vain roskien siivoamista. Saa nähdä innostunko jatkossa joskus vielä talkoilemaan. Tulipas tästä aika jättimäinen intoilupostaus :,D Olisi kyllä pitänyt jakaa kahteen osaan, mutta eipä voi mitään kun tuli jo tehtyä yhdeksi kokonaiseksi :/