Kissanpentuja tiedossa

Voihan kissanviikset

Ai niin. Kaverini kissa oli synnyttänyt viikko sitten seitsämän pentua. Siis seitsämän. Aika monta. Kolme niistä on vielä ilman ottajaa, joten minä suostuttelin vähän vihjasin äidille, joka on meidän perheessä ainoa joka on kissan ottamistamista vastaan. Kyllä se kai sitten suostuu ottamaan. Ei kyllä kovin tyytyväiseltä vaikuta, mutta kuitenkin. Menen ensi viikolla kattomaan niitä pikku söpöläisiä.


Vähä pahalta kyllä tuntuu jos aattelee sillein että me otetaan uusi kissa Mimin tilalle. Mutta Mimi-mussukkaani ei mikään elukka voi korvata ja tulen ikävöimään sitä varmaan ikuisesti enemmän tai vähemmän, mutta joka tapauksessa. Mimin haudalle on jo pitkään meinattu tehdä hautakivi, ihan vaan maalaamalla luonnonkiveen kaikki perusasiat mitä niissä yleensä on. Ei vaan ole tullut maalattua sitä. Ei vaan jotenkin ole ehtinyt.

Kuitenkin jos me otetaan se kissanpentu, olisi ainakin Vilille seuraa. Paitsi en kyllä ole yhtään varma kaipaako se mitään vierasta kissaa uudeksi kaveriksi ja yrittääkö se syödä sen pikku rääpäleen, joka tunkeutuu sen reviirille. Mutta eiköhän Vilikin tottuisi siihen. Näyttihän tuo tottuvan aika nopeasti olemaan ilman Mimiäkin. Mutta sitten kun Vili kuitenkin lähtee välillä niille joka kesäisille pikku retkilleen, niin olisi edes joku maukuja seuraa pitämässä kotona. Viimekin kesänä Vili oli reissussa jotain kaksi kuukautta ja ehdittiin jo pelätä ettei se tule takaisin, mutta sitten sainkin mahtavan rippilahjan kun se päätti rippijuhlapäivänäni palata kotiin. Tänä vuonna ei onneksi ole vielä lähtenyt mihinkään reissuun.
 Mimi oli aina kiltti kisu kun pysyi kotona eikä Vilin tavoin lähtenyt reissuun. Kerran se tosin jumittui autotalliin noin viikoksi, mutta se ei ollut sen oma vika.

Serkkujen kissallekin muuten kävi ihan samalla tavalla kuin Mimille. Ne oli löytänyt Vilppu-kissansa kuolleena pihaltaan tiistaina. Silläkään ei ollut kovin pahoja haavoja, eikä sitä oltu syöty, joten vaikuttaa että sekin oli joutunut petolinnun uhriksi. Kauheeta kun ne hullut tappajat tappaa ihan ilman syytä viattomia pikku kisuja. (Mitä nyt kissat saattaa viedä niiden hullujen siipiveikkojen hiiriateriat välillä) Mutta eihän kissat ole niille mitään pahaa tehnyt. Ärsyttää tuommonen. Sellainen raaka tuo luonto vaan tuppaa aina olemaan. Ei sille mitään voi. Ei omaa rakasta kisua voi joka hetki vahtimassa ja suojelemassa. Serkutkin muuten ehkä meinaa ottaa uuden kissan, varmaan samasta pentueesta kuin me.

Tulipas taas ihme sepustus. Ei tätä kukaan varmasti jaksa lukea tai kiinnosta, mutta julkaisempa kuitenkin.