Vihdoin minäkin kävin katsomassa tämän eilen kaveriporukalla. Tämän klassikkotarinan juoni on varmasti kaikille tuttu, joten en rupea siitä tässä höpöttämään.
Kaunotar ja hirviö vuosimallia 2017 on äärettömän kaunis, satumainen ja laadulla tehty uusintaversio Disneyn piirretystä. Piirretty satu on tuotu elämään todella kauniisti ja suureellisesti. Puvustus ja lavastus on aivan upeaa katsottavaa, sadun aikakaudelle uskollisesti todella rokokoota ja yltäkylläisyyttä pursuavaa. Elävät esineet on hienosti tehty ja he ovat kaikki persoonallisia, piirrettyjä esikuviaan mukaillen. Musiikki noudattelee hienosti piirretyn version lauluja sopivasti uudistaen ja soveltaen. Myös uudet tätä elokuvaa varten tehdyt elokuvat ovat kauniita, hienoa että hirviökin pääsee ääneen Evermore-laulussaan. Lauluesitykset ovat myös kauniita ja hyvin esitettyjä. Emma Watson varsinkin yllättää laulutaidollaan. Elokuva on ajoittain kaunis, satumainen musikaalielokuva. Kappaleet tietysti jäivät päähän soimaan jatkuvalla toistolla elokuvan katsomisen jälkeen.
Elokuva noudattelee juonellisestikin todella tarkkaan piirrettyä esikuvaansa. Elokuvan alku ja loppu ovat tosin tarkemmin ja laajemmin kerrottuja, myös prinssin hirviöksi muuttaneen haltijan rooli on suurempi. Vaikka juoni on vanha tuttu, elokuva ei ole millään tavalla tylsä, vaan sitä seuraa samalla mielenkiinnolla kuin itselle täysin uutta elokuvaa. Muutamat lisäykset ja muutokset tuovat sopivasti tuoreutta ja yllätyksiä tarinaan.
Olisin kuitenkin odottanut enemmän aikuisemmalle yleisölle suunnattuja juttuja esimerkiksi huumorin kautta. Onhan tämä satutarina sekä aikuisille että nuoremmalle yleisölle. Jännä että Bellen Tuhkolma-syndrooma on äärimmilleen häivytetty, sillä sen myötä tarinaan olisi tullut uusia aikuisille suunnattuja sävyjä ja ehkä huumoria.
Emma Watson on hyvä roolissaan Bellenä, vilpitön, itsenäinen ja luonnollinen. Myös Downton Abbeysta tuttu Dan Stevens on mainio Hirviönä/prinssinä, jota kohtaan sympatiat heräävät vähitellen hahmon kasvaessa. Hahmo on luotu taidokkaasti, sillä hirviö osaa olla sekä kammottavan näköinen että melankolinen ja katuva, jossa inhimillisyys on vahvasti läsnä. Hirviön hahmo muistuttaa hieman vuoden 1946 Kaunottaren ja hirviön hirviötä. Sekin on muuten mainio elokuva tästä tarinasta.
Sivuhahmot ovat sympaattisia ja alkuperäishahmoihin tuodaan lisää syvyyttä. Ewan Mc Gregorin tunnistin heti äänen perusteella vaikka ranskalaisaksentilla vetikin. Muutkin suuren osan elokuvaa esineitä näytelleistä vetävät roolinsa hyvin. Kuitenkin vaikuttavimman roolin vetää Luke Evans! Hän pääsee revittelemään kunnolla ällöttävän Gaston-niljakkeen roolissa ja vie hahmon ylemmälle tasolle piirretystä vastineesta ulkonäön kuitenkin ollessa samankaltainen. Le Fou puolestaan on sympaattinen tumpelona Gastonin ihailijana, kai Disneyn ensimmäisenä avoimena homohahmona. Tosin tämänkin osalta suvaitsevaisuuden teemoja olisi voitu käsitellä avoimemminkin, sillä sjuuri suvaitsevaisuus on koko elokuvan sanoma. Lopputekstit on muuten tehty todella kauniisti ja hahmot ihanasti esitellen.
En ollut oikeastaan ollenkaan yllättynyt kohusta, mikä syntyi juuri Josh Gadin hahmon ympärille. Toki petyin ihmisten reaktioon, mutta en ajatellut sitä sen tarkemmin. Kunnes yksi päivä sitten minut pysäytti ajatus, että mieleeni ei oikeasti tullut yhtäkään tämän koko luokan elokuvaa, jossa olisi avoimesti homohahmo (tosin pelkkä ajatus siitä, että kutsutaan jotain roolihenkilöä "avoimeksi homohahmoksi" vähän ärsyttää), mutta se kai osaltaan selittää kohua vielä vuonna 2017, että sille ei ole aikaisemmin ollut edes mahdollisuutta syntyä! Vielä asiaa googlattuanikin en löytänyt yhtään suuren budjetin studioelokuvaa, jossa olisi lähimainkaan päärooliksi kutsuttavaa homoseksuaalista henkilöä!
VastaaPoistaYllätyin että asiasta on syntynyt kohu (itse en ollut törmännyt asiaan) sillä luulisi jo nykypäivänä asian olevan ihan normaalia sillä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus on ollut niin paljon esillä jo pitkään. Sarjoissahan tuntuu jo pitkään olleen itsestäänselvää, että homoseksuaaleja on siinä missä heteroitakin, ainakin sivuhahmojen osalta. Mutta Disneyn osalta on kehitys on ollut tosi hidasta ja hyvä että askel oikeaan suuntaan on nyt otettu. Mulle tuli mieleen tuosta mainitsemastasi esimerkkejä (Brokeback Mountain, A Single Man, Milk, Carol, Bruno, Adelen elämä,) mutta niissäkään hahmojen seksuaalinen suuntaus ei taida olla kovin avointa tai eivät ole niin suuren luokan leffoja :/ Niin ja suomalaisista elokuvista tietysti laajaa näkyvyyttä saanut Tom of Finland :)
Poista