sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Poikani Kevin- traaginen kuvaus äiti-poika-suhteesta

Kuvahaun tulos haulle we need to talk about kevin
Lynne Ramsayn ohjaama draama/trilleri Poikani Kevin (We Need To Talk About Kevin, 2011) kertoo Eva Khatchadourianista (Tilda Swinton) jonka elämä ei ole entisensä hänen saatuaan äitiä hylkivän Kevin-pojan. Tuhoon tuomitun perheen muodostavat Evan ja Kevinin (Ezra Miller, Jasper Newell, Rock Duer) lisäksi lempeä isä (John C. Reilly) ja äidin ja pojan ongelmallisen suhteen varjoon jäävä pikkusisko. Kevinin ollessa 15-vuotias perheen kohtalo sinetöityy hänen tehdessä hirvittävän ja peruuttamattoman teon. Äiti ei voi kuin jäädä pohtimaan mikä tekoon johti ja oliko se hänen syytään.

Kuvahaun tulos haulle poikani kevin
Poikani Kevin on elokuva, jota on hyvin vaikea katsoa. Tunnelma on ahdistavan painostava ja tukala. Juoni etenee hitaasti, vain väläyksiä näyttäen lopulliseen paljastukseen. Juoni poukkoilee epäkronologisesti monessa eri aikatasossa aikana ennen Keviniä, Kevinin lapsuudessa ja nuoruudessa, Evan ja mehensä suhteessa ja Evan yksinäisessä traagisessa elämässä tapahtumien jälkeen. Elokuvassa on paljon pysäyttäviä kohtauksia, jotka menevät hyvin lähelle äidin ja pojan suhteen monia ongelmallisia puolia groteskiutta lähennellen. Epäkronologisuus luo jännitettä ja vahvaa odotusta kohti loppuratkaisua.

Elokuvan kuvallisuus on hyvin vahvaa, kysymyksiä herättävää ja juonen traagisuutta tukevaa sekä Evaa kohtaa myötätuntoa herättävää. Elokuvassa toistuu punainen väri heti ensimmäisestä kauhistuttavan monimielisestä kohtauksesta alkaen, niin Kevinin paidoissa, Evan talon maalituhoissa, maalikäsien pesussa, koulun ovisss ja jopa kaupassa säilyketölkkien värissä. Punainen väri ennakoi halki elokuvan lopussa paljastuvaa tragediaa. Väkivallan näyttämistä sen sijaan vältellään viimeiseen asti ja vain uhreja verilöylyn jälkeen näytetään ohimennen. Sen sijaan koulusurman splatter ja gore kuvataan punaista tursuavien hilloleipien ja ruokasotkun kautta. Suuren osan elokuvan musiikkivalinnoista kyseenalaistan, sillä monet kappaleet eivät sovi kohtauksiin lainkaan, ovat vain räikeässä ristiriidassa.

Kuvahaun tulos haulle poikani kevin
Ezra Miller vetää todella kovan roolisuorituksen hyytävän oloisena teini-ikäisenä Kevininä. Hän tuntuu niin luonnolliselta, vaivattomalta roolissaan että jo pelkkä ilme saa kylmät väreet kulkemaan ja inhon hahmoa kohtaan heräämään. Tietysti lapsinäyttelijätkin olivat erinomaisia? Päinvastoin itse en pitänyt Tilda Swintonin roolisuorituksesta, sillä hän on täysin ilmeetön ja eleetön, passiivinen halki elokuvan, lähes epäinhimillisen tunteettoman ja hillityn oloinen. Millerin kohdalla tämä on hyve, sillä se kuuluu roolihahmon luontoon, mutta luulisi tällaisen ihmisen äidin osoittavan jotain tunnetta edes poikansa traagisen teon jälkeen ja jouduttuaan koko paikkakunnan vihaamaksi. Tai sitten tämä kaikki kuvastaa roolihahmon täydellistä tunteiden tukahduttamista ja turtumusta sekä pitkää pinnaa, paikoilleen lannostumista. Koko ajan toivoin vain että hän näyttäisi edes jotain ihmililisiä tunteita, tunnetta näyttävät kohtaukset olivat todella harvassa. Eihän Swintonin hahmon elämä kovin ihmillistä ole niinkin epäinhimillistä ja tunteetonta poikaa ilman ammattiapua kasvattaessa. Tai sitten on se mahdollisuus että Kevin on perinyt tunnekylmyyensä ja eleettömyytensä äidiltään. Kevinin isä ja sisko jäävät todella etäisiksi, joten heidän näyttelijöidensä roolisuorituksista on vaikea sanoa. Elokuva todella keskittyy äidin ja pojan kitkaiseen, lähes vihamieliseen suhteeseen.

Kuvahaun tulos haulle we need to talk about kevin
Poikani Kevin on todella hieno, ristiriitaisia tuntemuksia herättävä elokuva, mutta sen katsomisesta eitodellakaan nauti. Äidinrakkauden luonnollisuuden myytti rikotaan roimasti ja elokuva sopisi ehkä niin ehkäisyvalistustarkoituksiin kuin psykologian oppitunneillekin. Elokuva ei kerro syitä mihinkään esittämiinsä asioihin, eikä varsinkaan selkeää ratkaisua koulusurmaajien syihin saada, mutta ainakin välittyy vahva kuva siitä mitä tragediasta mahdollisesti seuraa läheisille.