sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Sitä tuntee itsensä vanhaksi


Tämä postaus minu piti julkaista jo yli viikko sitten tämän kirjoitettuani mutta tajusin että eihän minulla ole haluamiani kuvia, vaan ne ovat kotona ulkoisella kiintolevyllä. Enkä halunnut kopsailla vaan samoja kuvia vuosi sitten tekemistäni postauksista. Joten nyt kotona tämän loppuun muokattuani sain tämän julkaisukuntoon. Tämä kappale kuvastaa hyvin postauksen tunnelmaa, tätä tuli muutenkin paljon kuunneltua viikko sitten kavereiden kanssa sillä tämä on kaverini tämän hetken ykkössuosikki.

Alan Walker- Faded


Mutta nyt itse postauksen asiaan...



Viime viikolla oli kauhea järkytys tajuta että omista potkiaisista on jo vuosi! Tuli kauhean kateellinen olo kun kävelin yliopistolta kämpille päin ja jo kaukaa kuului huutoa kun kymmenen rekallista abeja ajelivat ympäri keskustaa poliisiauton johdolla. Oli hienoja lakanataiteiluja ja hauskoja asuja; paljon suurieleellisempää kuin meidän yksi pikkurekkamme jonka lavalla neljästään huudimme pakkasessa kurkut käheiksi ja äänen pois tyhjällä kylällä ajellessa. Myöhemmin tuli kurvailtua omalla autolla osa porukasta peräkontissa rollaattorin kanssa luukku auki peruskoululaisten luistelutunnin aikaan kaukaloa ympäri.




Voi niitä aikoja! Ja siitä kun on jo vuosi tai vasta vuosi. Aika kuluu niin oudosti että toisaalta tuntuu tuosta olevan hirveästi aikaa ja toisaalta että vasta äskenhän ne olivat.
Tuli todella haikea olo että voisipa palata ajassa taaksepäin lukiovuosiin. Silloin kun oli ne tietyt kaverit, pidettiin hauskaa ja hulluteltiin, kaikki tuntui näin jälkeenpäin ajateltuna niin helpolta. Tietystihän silloin riitti stressiäkin ja kiirettä vaikka millä mitalla! Mutta opiskelu oli mukavaa ja kaikki vaikutti niin kiinnostavalta. Pakko sanoa että ainakin tähän mennessä lukio on ollut elämän parasta aikaa!




 Itse tanssin vanhojen tanssitkin ensimmäistä kertaa kunnolla vuosi sitten abivuonna. Varsinaisena vanhana kakkosella esitimme pienen tanssiesityksen, jota varten ei hommattu varsinaisia vanhojen mekkoja vaan juhlimme perus juhlamekoissa. Silloin tuli lähdettyä virallisille vanhojen jatkoille, toisin kuin abivuonna, jolloin lähdimme tietysti abiristeilylle. Kummatkin tanssit olivat ikimuistoiset ja ihanat, kuten myös niiden jälkeiset juhlaillalliset♥ Meinasin että olisin mennyt täällä katsomaan huomattavasti meidän tansseja suurempia, mutta en sitten halunnutkaan mennä kun olisi vain tullut liian haikea olo.



Potkiaisten ja vanhojen tanssien jälkeen abiristeily! Kolmestaan kahden kaverini kanssa toisen kaverin enon ollessa valvojana laivalla. Enemmän tai vähemmän villiä menoa, ja unta todella vähän, ennen kaikkea hauskaa ja ai että se laivan buffet♥ Kaikkea mahdollista herkkua susheista lähtien niin paljon kuin vain jaksoi syödä ja juoda viiniä ja olutta. Vaikka olikin pikku piipahdus vain siihen nähden että Pohjois-Savosta ajoimme Helsinkiin risteilyn takia josta ei käyty edes maissa.



Kyllä väsytti paluumatkalla noiden tapahtumantäyteisten päivien jälkeen lukulomalle päästyä. Mutta risteilylle kannatti todellakin lähteä vaikka välillä mietittiinkin että onko järkeä. Kuitenkin kaikki nuo olivat vain once in a lifetime-kokemuksia. Hauskaa aikaa kavereiden kesken ennen eristäytymistä kirjoituksiin lukemista varten. Se jäikin sitten toistaiseksi viimeiseksi (jos ei viime viikonloppua lasketa!) kavereiden kanssa bilettämiseksi vaikka lukulomalla olinkin kuskina muiden bilettässä.


Abivuosi muutenkin oli ikimuistoinen, ei vain noiden huippukohtien osalta; oli abifreskon ja opettajaparodia-videon tekemistä, abihupparien hankkimista ja itse tekemistä, hauskoja kuvaussessioita, illanviettoja, yökouluja jolloin ei nukuttu juuri ollenkaan ja seuraavana päivänä oppitunneilla istuttiin silmät ristissä, Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kyllä todellakin kannatti ahkeroida lukio ja 96 kurssia läpi.


Potkiaiset, vanhojen tanssit, kirjoitukset ja lakin saaminen olivat asioita joita odotti niin monen monia vuosia ja nyt kun on todella tajunnut kaiken sen olevan takanapäin on jotenkin tyhjä olo. Kuitenkin olen todella iloinen että sain kokea kaiken tuon ja ainahan on muistot jäljellä. Välillä vain on ärsyttää palata enemmän tai vähemmän ankeaan nykyhetkeen ja muistaa miten hankalaa elämä on.

lauantai 20. helmikuuta 2016

Lapsuuden suosikkisarjat


 On tullut tässä viime aikoina paljon muisteltua kaiholla lapsuutta ja nostalgisoitua joidenkin lapsuuteen kuuluneiden sarjojen ja elokuvien parissa. Yksi ilta alettiin Samin kanssa muistella ja vertailla mitä tykättiin pienenä katsella. Siitä sainkin ideaan tällaiseen lapsuuden suosikkisarjat-listaukseen.


Olen elänyt 2000-luvun alun lastenohjelmista nauttien. Tietysti 90-luvun ohjelmiakin olen paljon katsonut, vaikka neljästä vuodesta mitä ennen 2000-lukua olen elänyt, ei kovin selkeitä muistoja olekaan. Tässä postauksessa listaan parhaiten mieleeni jääneitä sarjoja. Tietysti on paljon muitain tykkäilemiäni sarjoja, mutta näitä listaamiani on tullut eniten katsottua.

Spice-tytöt

Tämä Totally Spies eli Spies-tytöt oli aivan ykkössuosikkini jotain eskari-kakkosluokkaikäisenä. Cloverin, Alexin ja Samin seikkailut olivat niin jänniä ja ihailin heitä suuresti. Minua viehättivät suuresti heidän pomo-Jerryltä saamansa vakoojatarvikkeet, kuten kaiken maailman rakettireput, söpöt huulipunalaserit ja puuterirasiat yms.

 Suosikkini kolmikosta oli Sam; hän oli se joukon älykkö, hieman ylimielinen tosin. Clover oli mielestäni hömelö ja pinnallinen, ja Alex myöskin hömelö ja jotenkin kai poikamainen. Minua järkytti suuresti kun äitini paljasti että vakoojakolmikolla on miesten nimet! Kuitenkin ne ovat lyhenteitä Samanthasta, Cloverinasta ja Alexandrasta. 


Näitä jaksoja tuli muistaakseni MTV3:ltä ja niitä on kauheasti nauhotettuna VHS-kaseteille. Ikävä kyllä virallisinä julkaisuina sain pienenä vain tuon yhden videon ja myöhemmin yhden DVD:n. Tosi harmi että meillä ei kotona ole enää toimivaa VHS-nauhuria, että voisin nostalgioida näitä. Katsoin vain nuo DVD:llä olevat kaksi jaksoa. Pitäisi etsiä YouTubesta jos näitä löytyisi sieltä :D Olis mahtavaa tosiaan muistella tätä lapsuuden ykkössuosikkia.

Lähde

Muumit

Tämähän ei juuri perusteluja kaipaa, sillä Muumithan on aivan itsestäänselvyys tällä listalla. Olihan tässä niitä painajaisiakin aiheuttavia jaksoja, kuten kummituslaiva, mörkö ja taikurin hattu.

Hamtaro

Tämä hamsteri-anime oli aivan ihana ♥ Hahmot olivat ihanan sympaattisia ja kaikki omia persooniaan, kaiken lisäksi niiin suloisia. Suosikkini oli Bijou. Veljeni kanssa saatiin kummatkin kaksi sarjan figuureita ja niille tuli sitten kauheasti askarreltua kaikkea, oman talot, häkit ja kaiken maailman tavaroita. Vitsi miten kivoja ne leikit olivatkaan!

Huvitutti

Tästä lastenlauluohjelmasta tykkäsin yli kaiken alle kouluikäisenä, kuulemma hypin ja lauloin joka jakson mukana. Unelmani oli vissiin päästä nähdä livenä Huvituttia. Tutti-ritaria rakastin ja toivoin että minullakin olisi makututteja kuten hänellä. Myöhemmällä iällä tosin inhosin tätä, sillä ohjelma oli niin lapsellinen. Alla olevassa kuvassa Huvituttia katsomassa tanssien xD


Vili Vilperi

Hahmot oli niin ihania ja sympaattisia. Myös luonnonsuojeluteema oli hieno juttu.

Anniina Ballerina

Varmasti useampi pikkutyttö on pienenä haaveillut baletin tanssimisesta, mutta minä en itseasiassa haaveillut vaikka tästä ohjelmasta tykkäsinkin. Tässä hahmot olivta niin suloisia ja piirrostyyli todella kaunis. Myöhemmin vissiin tämäkin sarja laitettiin pilalle tekemällä tästä muovisen näköinen animaatio-versio.

Franklin

Tästä en sen tarkemmin muista mitä kaikkea sarjassa tapahtui, mutta ainakin tämä oli tosi söpö ja mukava sarja ja eläinhahmot kivan persoonallisia. Suosikkini saattoi olla joku majava tai pupu, nimiä en kyllä muista.

Winx-klubi

Ihania teinikeijuja, tietystihän se vetoaa pikkutyttöihin. Tästä sarjasta tuli tosi paljon piirreltyä hahmoja. Suosikkini keijutytöistä oli päähenkilö Bloom. Tätä tuli joskus syksyllä katsottua pari jaksoa kun huomasin sarjan olevan Netflixissä. Aika naurettavaltahan se näin vanhemmalla iällä vaikutti, mutta tunnaribiisin muistin yhä ulkoa :,D


W.I.T.C.H.

Tämä taikavoimia omaavista teinitytöistä kertova sarja alkoi telkkarissa vasta paljon myöhemmin. Olin tähän sarjakuvalehteen aivan hulluna, tykkäsin jopa enemmän kuin Winxistä. Suosikkihahmoni oli aluksi Will Vandom, mutta myöhemmin taisi vaihtua Hay Liniksi sillä hän oli niin luova ja persoonallinen. Tilasin lehteä, piirtelin Witch-hahmoja ja vaatteita lehden mukana tulleille paperinukeille ja seinäni olivat täynnä Witch-julisteita. Muistan miten innoissani olin kun sarja alkoi Suomessakin telkkarissa mutta se taisi olla vähän pettymys koska poikkesi muistaakseni aika paljon sarjakuvista. Harmi kun lehden julkaiseminen on tainnut loppua aikaa sitten (2011) Oi vitsi kun muistelen miten jänniä ja persoonallisia ne seikkailut olivat niin pitäisi kyllä uudestaan lukea lehdet läpi, ne kaikki taitavat olla vielä kotona tallessa.

Nalle Puhin uudet seikkailut

Tämä oli todella sympaattinen, söpö sarja ja tunnari oli aivan ihana. Sitä tuli veljen kanssa aina hoilailtua mukana. 

Tehotytöt

Rakastin tämän sarjan piirrostyyliä, omaperäisyyttä, persoonallisia, sekopäisiä pahiksia. Myös tämän tunnarivideo oli aivan upea. Tytöistä Papu oli suosikkini. Minulla on varmaan ollut joku fiksaatio punahiuksisiin naispuolisiin piirroshahmoihin (Papu, Sam, Bloom, Will...) Paitsi taitaa olla nykyisinkin, näyttelijöihin, laulajiin...

Monsteriallergiaa

Tässä oli todella hauskoja, erikoisia hirviöitä jotka ainoastaan Zick-niminen poika pystyi näkemään. Tässä oli myös sympaattisia kissa-hahmoja. Tästä en juonikuvioista sen tarkemmin hirveästi muista, mutta oli tässä kai jotain pelottavaakin.

Prätkähiiret

Tästä sarjasta en hirveästi tajunnut, sillä tätä ei tullut kovin aktiivisesti katsottua. Ehdoton suosikkini kuitenkin oli Turbo, jotenkin tosi sympaattinen ja karismaattinen. Järkytyin kun kuulin paljon myöhemmin hänen olevan sokea (!) Veljeni lemppari oli Vinski mutta minusta hän oli hölmö pelle. Lalli Leipäjuusto oli ihan kauhea, ällöttävä hahmo. Minua ärsytti kun kissat olivat tässä sarjassa pahiksia ja ne oli tehty ilkeiksi ja typeriksi.

Turtlesit

Myöskään Turtelsia ei tullu hirveän aktiivisesti katsottua, joten en pysynyt jatkotarinassa kovin hyvin kärryillä. Nolottaa myöntää etten vieläkään erota neljää renessanssitaidemaalarikilpikonnaa toisistaan :,D

Sagwa

Tämä oli ihana kiinalaisista kissoista kertova sarja. Tykkäsin tosi paljon kiinateemaisuudesta ja kissaihmisenä kissasisaruskolmikko Sagwa, Sigwa ja Dongwa tietysti vallottivat sydämeni. Myös veljeni sydämen, sillä hän meinasi jossain vaiheessa ensimmäisten kissojemme nimiä miettiessä nimetä kissansa Dongwaksi mutta onneksi kuitenkin päätyi nimeen Vili :,D

Huntik

Tämän sarjan nimeä piti porukalla muistella porukalla kauan, mutta lopulta se tuli mieleen. Tätä sarjaa en varmaan hirveästi nähnyt, mutta jännät seikkailut ja kiinnostavat hahmot jäivät mieleen.

Pokemon ja Digimon olisivat varmasti kuuluneet tähän listaan, mutta emme pikkuveljeni kanssa saaneet katsoa niitä ennen kuin olin kolmannella luokalla. Äitimme mielestä ne olivat liian väkivaltaisia ohjelmia. Kumminkin sitten kun saimme alkaa katsoa niitä, varsinkin Pokemoniin hullaannuimme. Pokemon-kortteja ja figuureita tuli kerättyä hirveästi ja jopa tehtyä itse.


Olen pienenä varmasti elokuviakin katsonut hirveästi mutta enimmäkseen varmaan katsonut samoja videokasetteja läpi yhä uudelleen ja uudelleen. Sarjat on jotenkin selvemmin jäänyt mieleen, mutta tähän postauksen loppuun esittelen kaksi ehdotonta lapsuuteni suosikkielokuvaa. Kotimainen elokuva Heinähattu ja Vilttitossu olisi varmasti myös ansainneet tulla esitellyksi sillä se oli myös veljeni ja minun ykkössuosikkeja, mutta siitä jotenkin ei ole jäänyt niin vahvoja mielikuvia kuin näistä kahdesta.

Lähde

Pieni Merenneito

Aivan ykkössuosikkielokuvat olivat Pieni Merenneito ja 101 dalmatialaista. Pienessä merenneidossa viehättivät tietysti merenneidot, merenelämä ja uiminen, jota rakastin pienenä. Kaikki piirustukset täyttyivät merenneidoista ja taisin jopa toivoa itse olevani merenneito. Arielista kuitenkaan en hirveästi muistaakseni pienenäkään hirveästi hahmona tykännyt. Harmi kun Pienen merenneidon kakkososaa en omistanut pienenä. Nyt synttärinä sain molemmat elokuvat synttärilahjaksi juuri ja oli kyllä kiva muistella mitä mieltä niistä pienenä oli. Kolmososasta minulla ei ole juuri käsitystä.

Minä pienenä meressä xD

101 dalmatialaista

En muista oliko meillä 101 dalmatialaista jonain nauhotettuna videona, mutta kirjana se ainakin on luettu todella kuluneeseen kuntoon :D  Tästähän oli myös kaksi näyteltyä elokuvaa ja piirrossarja joista kaikista tykkäsin kovasti myös. Olin ihan taivaassa kun sain 101 dalmatialaista-piirretyn kakkososan Pikku Kikero Lontoossa joulupukilta joskus aikaa sitten. Olin muutenkin todella suuri dalmatialais-fani ja minulla oli niitä vaikka mitä pehmoleluja, pikkukoirafiguureja yms tavaroita. Kuten kuvista näkyy, oli saatava dalmatialais-synttärikakku ja vaatteitakin xD


Oli mukava tehdä tätä listausta ja muistella lapsuutta. Löytyykö listauksesta teidänkin lapsuuden suosikkisarjoja? :) Jos ei niin mitä olivat ykkössuosikkisi lapsena?

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

American Sniper


American Sniper on vuonna 2014 julkaistu Clint Eastwoodin ohjaama ja Bredley Cooperin tähdittämä elämäkerrallinen toimintaelokuva. Elokuva kertoo Cris Kylesta, joka nousi kymmenvuotisen sotilasuransa aikana Yhdysvaltain armeijan tappavimmaksi tarkka-ampujaksi 160 vahvistetulla tapolla. Elokuva perustuu vuonna 2013 edesmenneen Kylen samannimiseen omaelämäkertaan ja kertoo hänen elämänsä pikkupojasta kuolemaan asti. Elokuva oli Oscar-ehdokkaana kuuteen eri kategoriaan, mutta voitti vain parhaiden äänitehosteiden Oscarin.


Minulla ei ollut tästä elokuvasta juuri mitään ennakko-odotuksia tai tietoja mutta suhtauduin tähän melko nihkeästi sillä sota-aiheiset elokuvat eivät uppoa minuun, yleensä ainoa asia mitä niistä jää käteen on ärtymys tai jopa viha\inho ihmiskuntaa kohtaan. American Sniper yllätti kuitenkin positiivisesti. Se ei ollut täysin sodalla ja taistelukohtauksilla mässäilyä, vaan liikuttava kuvaus omaan silmääni yli-isänmaallisesta miehestä. Arvostusta ja varsinkin järkyttävyyttä lisää että elokuva perustuu tositapahhtumiin ja Chris Kylen kohtalo on todellinen. Kylen elämäntarina näytetään läpi taidokkaasti ja juuri sopivasti eri elämänvaiheisiin perehtyen. Toki painotus on sotasankarin neljässä komennukseesa lähi-itään ja perhe jää aikalailla taka-alalle, kuten on varmasti oikeassakin elämässä käynyt. Kylen komennusten jälkeistä ongelmallista perhe-elämään ja siviiliin sopeutumista kuvataan vain pinnallisesti eikä siihen perehdytä sen kummemmin, kuten ei myöskään eettisiin ongelmiin joita Kyle on varmasti paljon kohdannut. Elokuvan näkökulma on korostetun amerikkalainen ja amerikan armeijaa ihannoiva. Vastustajat kuvataan ainoastaan petollisina raakalaisina. Tämä minua häiritsi, tavallisia kansalaisia ei näytetty juuri lainkaan.


Itse sankari jäi persoonana minulle melko etäiseksi vaikka ei Bradley Cooperin roolisuorituksessa ole moitittavaakaan. Cooper on kyllä ihan nappivalinta Kylen rooliin ulkonäöltäänkin, yhdennäköisyys on suuri. Välittävän ja tunnollisen tarkka-ampujan persoona ja mielen liikkeet tulevat hyvin esille lähikuvauksissa vähäeleisen ja vaatimattoman näyttelijäntyön kautta. Koko elokuva nojaa Cooperin roolisuoritukseen. Sympatiani olivat Kylen perheen, varsinkin vaimon puolella; välillä jopa mietin että kylläpä laittoi nainen elämänsä pilalle rakastumalla SEALiin.


Elokuvassa oli todella järkyttäviä kohtauksia, kuten se jossa islaminainen antaa pojalleen kranaatin räjäytettäväksi. Elokuva sai näitä kohtauksia näyttämällä minut todella tajuamaan konkreettisesti, mitä kaikkea kauheaa lähi-idässä on tapahtunutkaan ja yhä paraikaa tapahtuu. Kaiken kaikkiaan tämä oli todella ajatuksia herättävä elokuvakokemus josta on hankalaa kasata ajatuksia järkeväksi kokonaisuudeksi. Vaikka Kyle olikin sympaattinen, ihailtava henkilö ja hänen kohtalonsa pistää vihaksi, en ymmärrä tappamisen ihainnointia. Miksi sankariksi pääsee tappamalla suuria määriä ihmisiä? Ei tähän kuitenkaan voi muuta sanoa kuin että sota on sotaa...

Elokuvaa katsoessa muuten naureskelin että onneksi tälle leffalle ei tehty shawhank redemptioneita paskan suomennosnimen suhteen, muuten tämä oisi ollut amerikkalainen tarkka-ampua. Voisiko tyhmempää nimeä ollakkaan.


Loppuun vielä hauska vertailukuva Cooperista ja Kylestä.

Mistä katsoin elokuvan: Netflix

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ystävyydestä


Ystävyys ei ole trendi
se ei seuraa muotia,
siitä ei saa korkoa,
eikä eläkettä.
Silti se on elämän paras sijoitus!

Hyvää ystävänpäivää kaikille♥


Tuossa kaksi vuotta sitten ystävänpäiväkortteja varten tekemäni kuva.

Tein viikolla ystävänpäiväkortin ykkösluokan kaverikuvan pohjalta pitkäaikaisimmalle ystävälleni. 

Alkuperäistä kuvaa en todellakaan julkaise :,D Oltiin aika nolon näköisiä pikkutyttöjä, minä ainakin xD


 Kaveri kyllä tykkäsi kovasti saatuaan tämän postissa, kuulemma oli jopa tippa tullut linssiin.


Ensi viikonloppuna olen menossa tapaamaan ystäviä joita en ole nähnyt kunnolla varmaan puoleen vuoteen! Pitkästä aikaa tyttöjeniltaa viettämään, sitä on kyllä kaivattu. Nyt ystävänpäivä menee Samin kanssa kämpillä yhdessä kokkaillen ja elokuvia katsellen :3


Tein myös toisen kortin pari viikkoa sitten isosetäni 80-vuotissynttäreille. Serkun 15-vuotiskorttikin tuli tehtyä mutta siitä en muistanut ottaa kuvaa :/