sunnuntai 4. helmikuuta 2024

Vuonna 2023 lukemani kirjat ja näkemäni näytelmät


Vuonna 2023 löysin toden teolla äänikirjat. Aiemmin olin kokeillut kuunnella niitä, mutta en saanut niistä mitään irti. Olin pitkään kuunnellut podcasteja ja annoin äänikirjoille vielä mahdollisuuden. Viime vuonna niiden kuuntelu alkoo soljua.

Ajattelin että mieluummin koen kirjat edes jossain muodossa kuin ei ollenkaan, kun aikaa lukemiselle ei tuntunut löytyvän. Äänikirjoihin on kätevä keskittyä samalla, kun teen kotitöitä tai käsitöitä eikä tarvitse valita usean mieleisen asian välillä, mitä tehdä. Aiemmin käsitöitä tehdessä katsoin elokuvia tai sarjoja, mutta äänikirjat sopivat siihen paremmin.

Vuonna 2023 lukemani kirjat: 12

Kuuntelemani äänikirjat: 28.

Yhteensä kuuntelin ja luin 40 kirjaa. Vertailuksi luin 22 kirjaa vuonna 2021 ja 20 kirjaa vuonna 2020. Äänikirjainnostus selkeästi lisäsi koettujen kirjojen määrää.







Vuoden 40 kirjasta 32 oli suomalaisia ja 8 ulkomaalaisia. Mukava huomata, että sattumalta on tukenut suomalaista kirjallisuutta sattumalta enemmän, kun olen valinnut kirjoja, jotka kansallisuudestaan huolimatta kiinnostavat aiheeltaan. Tai no, voiko äänikirjojen kuuntelemista sanoa kirjallisuuden tukemiseksi huomioiden, miten vähän kirjailija saa työstään korvausta... Mutta saa sentään jotain korvausta verrattuna siihen, että lukemani fyysiset kirjat ovat tavallisesti töihin tulleita arvostelukappaleita.



Tein Vaara-kirjastojen Lukien kellon ympäri -haastetta, johon laitettiin kirjoja eri teemoihin.

Klo 6 aamurusko: Esikoiskirja - Heikki Turunen: Simpauttaja (äänikirja)
Klo 7 Aamukahvi: Lyhyttä ja piristävää - Niina Holopainen: Sinusta (luettuna. Lyhyttä, mutta ei piristävää)
Klo 8 päivän lehti: Ajankohtainen aihe tai hittiromaani - Emmi-Liia Sjöholm: Virtahevot (äänikirja. monisuhteisuus, hittikirja kai)
Klo 9 palaveri: Päähenkilön työ on tärkeä - Meri Valkama: Sinun, Margot (äänikirja, päähenkilö on toimittaja)
Klo 10 bingo: Nimessä on numero - Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin 1-3 (äänikirjoina)
Klo 11 lounas: Liittyy ruokaan - Iida Turpeinen: Elolliset (äänikirjana)
Klo 12 siesta: alkukieli espanja tai portugali - Cyril Pedrosa, Roxanne Moreil: Kulta-aika (luettuna sarjakuvakirja)

Klo 13 taukojumppa: liittyy urheiluun - Laila Escartin Hamarinen: Alla lehmusten (e-kirjana)
Klo 14 välipala: vapaa valinta - Maritta Lintunen: Sata auringonkiertoa (äänikirjana)
Klo 15 hengähdyshetki: liittyy hyvinvointiin - Miki Liukkonen: Vierastila (kirjana)
Klo 16 iltapäiväruuhka: kirjassa matkustetaan - Suonna Kononen: Tie päättyy meren rannalle (kirjana)
Klo 17 kello viiden tee: sijoittuu Isoon-Britanniaan - Beth O'Leary: Kimppakämppä (äänikirjana)
Klo 18 iltakävely: luonnolla merkittävä rooli - Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa, valoa, valoa (äänikirjana)
Klo 19 ruutuaika: kirjasta on tehty elokuva tai televisiosarja - Margaret Atwood: Nimeltään Grace (äänikrijana)
Klo 20: bileet: palkittu kirja - Magdalena Hai: Sarvijumala (äänikirjana, voitti lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon)
Klo 21 iltasatu: satu- tai fantasiaromaani - Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (äänikirjana)
Klo 22 herkkukätkö: lempikirja tai kirja, jonka lukemista olet odottanut - Marko Hautala: Kuokkamummo (äänikirjana, olin odottanut lukemista)
Klo 23 yhdestoista hetki: käsittelee ilmastoa tai ympäristöä - Tuomas Lius: Sikojen lahti (äänikirjana)

Klo 00 keskiyö: kuvitteellinen maailma/spefi - Yoko Okawa: Muistipoliisi (kirjana)
Klo 01 Hallanvaara: runoteos - Jussi Hyvärinen: Olduvain rotko (kirjana)
Klo 02 pimeyden sydän: kirjassa tapahtuu rikos - Monika Fagerholm: Kuka tappo bambin (äänikirjana)
Klo 03 suden hetki: kertoo heikkoudesta ja/tai selviytymisestä - Tommi Kinnunen: Lopotti (äänikirjana) sekä Minna Rytisalo: Lempi (äänikirjana)
Klo 04 pilkku: kirjassa juhlitaan tai ollaan ravintolassa - Marko Hautala: Isä Malakain silmät (äänikirjana)
Klo 05 yösyöttö: perheromaani - Natalia Kallio: Kotileikki (äänikirjana) sekä Joonatan Tola: Hullut ihanat linnut (kirjana)


Haasteeseen päätyneiden lisäksi luin tai kuuntelin:
Silla Simone: Dokumentaarisen valokuvan etiikka (kirjana)
Lars Ahn: Seinien sisällä (novelli äänikirjana)
Marko Hautala: Kuolleiden sauna (novelli äänikirjana)
Mika Ilmen, Jarkko Sipilä: Immu (äänikirjana)
Meri Eskola: Ehdin rakastaa häntä (kirjana)
Anneli Kanto, Mapi Heikura-Salaja: Kuollut kulkee - tarinoita kalman majoilta (äänikirjana)
Anja Kauranen: Pelon maantiede (äänikirjana)
Martta Kaukonen: Terapiassa (äänikirjana)
Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo (äänikirjana)
Emma Kantanen: Jos sataa, älä tule (kirjana)
Marko Hautala: Musta kieli (kirjana)
Andreas Slätt, Christine Thorel: Kevinin kuolema- kuinka Ruotsin suurin oikeusskandaali tuhosi yhden perheen elämän (äänikirjana)
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia (äänikirjana)

Vuonna 2023 näkemäni näytelmät

Joensuun vapaa teatteri: Naisen nahka - Raiskaus-monologi ja tanssiteos (arvio)
Laura Kaljunen: Huijarityttö-monologi (arvio)
Joensuun ylioppilasteatteri: Hairahduksia (arvio)
Joensuun kaupunginteatteri: Hirvimetsä (arvio)
Joensuun kaupunginteatteri: Vaarallisia suhteita (arvio)
Kuopion kaupunginteatteri: Hytti nro 6 (kävin katsomassa muuten vain)
Joensuun kaupunginteatteri: Anjan lähes erinomainen elämä (arvio)
Joensuun kaupunginteatteri: Iso paha susi (arvio)
Teatteri Rajarikko: Häiriötekijä (arvio)
Jukka Moskuvaara ja Hanna Rentola: Mielipuolen päiväkirja (arvio)

Teatteri Traktori: Rölli ja metsänhenki (arvio)
Utran uusi teatteri: Jaska (arvio)
Kontiolahden kanavateatteri: Ehtoolehdon sankarit (arvio)
Roukalahden kesäteatteri: Terttu - maalaiskomedia (arvio)
Riäkkyteatteri: Jäniksen vuosi (arvio)
Vuonislahden kesäteatteri: Simpauttaja (kävin katsomassa muuten vain)

Kuopion kaupunginteatteri: Isä (kävin katsomassa muuten vain)
Joensuun kaupunginteatteri: Mestari ja Margarita - Saatana saapuu Moskovaan (kävin katsomassa muuten vain)
Vääräpyörä: Äiti punalippu (arvio)
Joensuun ylioppilasteatteri: Kulissielämää- ja Optophobia-monologit (arvio)
Joensuun kaupunginteatteri: Kolmen kimppa (arvio)



keskiviikko 31. tammikuuta 2024

Vuoden 2023 suosikkielokuvani: Absurdeja kokemuksia, mielikuvituksen juhlaa ja kiinnostavia kohtaloita

Vuonna 2023 tuli katsottua ennätysvähän uusia elokuvia. Arki tuntuu niin hektiseltä ja vuosi oli uuvuttava, että en raahautunut elokuvateatteriin niin usein kuin olisin halunnut.

Mietin että olisiko enemmän ideaa tehdä top 10 vuoden aikana katsomistani elokuvista, kun jonkin verran tuli kotona katsottua. Ainakin tällä kertaa vielä perinteen mukaan vuoden aikana ilmestyneiden lista.


Katsottuja elokuvia, lyhytelokuvia ja minisarjoja kertyi 201. 


Katsoin vuonna 2022 194 elokuvaa. (2021 katsoin 157, 2020 180 ja 2019 234).



10. Poika ja haikara


Sodan runtelemassa Japanissa poika muuttaa maalle ja vihjeistä alkaa etsiä kuollutta äitiään. Mystinen haikara johdattelee häntä elävien ja kuolleiden rajalla olevaan maailmaan.


Poika ja haikara oli ensimmäinen elokuvateatterissa näkemäni Studio Ghiblin elokuva. Pitihän se käydä katsomassa, jos sattuu jäämään Hayao Miyazakin viimeiseksi teokseksi.


Jälleen tuttuun Ghibli-tapaan mielikuvituksen juhlaa. Rakastan tämän surrealismia ja kuinka unenomaista kaikki on. Huikea visuaalisuus ja laaja maailma täynnä yksityiskohtia. Mukana on tosin paljon samanlaista kuin Miyazakin aiemmissa elokuissa, eikä lisää paljon uutta pakkaan. Myös juoni on aika simppeli, mutta silti nautin elokuvasta.



9. Beau is Afraid


Ahdistunut Beau pelkää kaikkea. Hänen kuitenkin täytyisi uskaltaa lähteä pelkäämänsä äitinsä hautajaisiin. Alkaa monimutkainen ja levoton matka, jossa pohditaan koko elämänkaarta.


Ari Aster on yksi suosikkiohjaajiani, mutta tämä jätti hieman kylmäksi. Tämä on huikea aikuisten satu: täynnä ahdistuneisuutta, masennusta, äitiongelmia, pelokkuutta ja palleja. Rakastin, kuinka täynnä odottamattomia asioita elokuva voikaan olla. Hauska musta komedia on tosin ylipitkä ja laahaa paikoin. Visuaalisesti hieno ja kekseliäs puhumattakaan Joaquin Phoenixin roolisuorituksen taidokkuudesta.



8. Dream Scenario


Nicholas Cagen näyttelemä yliopistoprofessori alkaa selittämättömästi ilmestyä ihmisten uniin. Ilmiö paisuu ja kohta kaikki tunnistavat hänet. Alkuun hän oleilee unissa passiivisena, mutta asiat saavat synkkiä sävyjä.


Dream Scenarion asetelma on mitä hulvattomin. Elokuva on täynnä kuivakkaa, toteavaa huumoria. Rakastin elokuvan absurdia tunnelmaa ja höpsöyttä. Nicholas Cage sopii rooliin täydellisesti.


Jobin kertomuksen kaltaisesti kerrotaan ihmisen koettelemuksista ja menetyksistä Samuel Beckettin näytelmien kaltaisessa ääriabsurdissa meiningissä. Asiat vain eskaloituvat pienestä jättimäisiin mittasuhteisiin. Käsitellään kiinnostavasti joukosta pois sulkemista, netti-ilmiöistä ja ties mitä hämmentävyyksiä.


Dream Scenarion Suomen ensi-ilta on vasta helmikuussa, mutta näin tämän ennakkoon Night Visions -festivaalilla.



7. Animal Kingdom


Mystinen tauti saa ihmiset hitaasti muuttumaan eläimiksi tässä ranskalaiselokuvassa. Isä ja poika etsivät perheen äitiä ja koittavat selvitä elämänmuutoksissa.


Elokuvan juoni on omaperäinen ja kertoo kauniisti isän ja pojan välisestä suhteesta. Visuaaliset efektit ovat vaikuttavat, vaikka niissä olisi riski näyttää tosi kököltä ja epäuskottavalta, mikä vesittäisi koko tarinan.


Ilahduttavasti elokuva ei ole ainoastaan kasvutarina tai hirviöelokuva, vaan on moniulotteinen kertomus ihmisyydestä, luonnosta ja eroammeko loppujen lopuksi eläimistä syvällä sisimmässä. Animal Kingdom tavoittaa hienosti erilaisuuden pelon, kasvamisen, menetysten kanssa pärjäämisen ja syrjimisen.


Näin elokuvan Night Visions -festivaaleilla, mutta varsinaisesta teatterilevityksestä Suomessa ei ole tietoa.



6. Valoa valoa valoa


Mariia palaa lapsuudenkotiinsa käymään. Muistot nuoruudesta palaavat tahtomatta mieleen. Mimi sai hänen elämänsä täyteen valoa. Mariia pohtii traagisten olosuhteiden aiheuttamaa syyllisyyttä ja anteeksiantoa.


Inari Niemen ohjaus on koskettava kuvaus nuoresta rakkaudesta. Juoni kulkee koukuttavasti ja vääjäämättömästi kohti tragediaa. Tarina kerrotaan oivaltavalla tavalla. Surumielisyys leijuu kauniin rakkaustarinan yllä kuin ydinlaskeuma. Koskettavasta juonesta ei selviä kuivin silmin.


Elokuva on upeasti kuvattu ja täynnä hienoa retroestetiikkaa. Nuoret näyttelijät näyttelevät upean luonnollisesti. Kerrankin pidin elokuvaversiosta enemmän kuin kirjasta.


Elokuvan ohjaaja ja tuottaja kertoivat minulle mietteitään elokuvasta syksyllä.



5. Peluri


Lastentarhan työntekijä saa selville, että hänellä ei ole aivoja. Hän päätyy tuuliajolle elämässään ja löytää uuden suunnan hautausurakoitsijan apurina. Kollega paljastuu peliriippuvaiseksi.


Teemu Nikki teki jälleen omaehtoista ja yllättävää kotimaista elokuvaa, eikä pettänyt jälleen kerran.


Pelurissa on hieno vastapaino, kun toinen päähenkilöistä on raivostuttava ja toinen rakastettava. Karu ja arvaamaton elokuva on täynnä mustaa huumoria, jolle nauroin jatkuvasti. Vaikka koko juoni kuulostaa aluksi älyttömältä ja epäuskottavalta, elokuvassa kaikki on luontevaa ja soljuvaa. Kerrotaan kiehtovasti muun muassa ulkopuoliseksi jäämisen pelosta, riskien ottamisesta, sairauksista ja mitä rakkaidensa takia haluaa tehdä.


Teemu Nikki ja toisen pääosan esittäjä Jari Virman kertoivat minulle mietteitään elokuvasta syksyllä.



4. The Banshees of Inisherin


Kummallisen hauska draamakomedia syrjäiseltä Irlannin saarelta. Colm päättää yhtäkkiä katkaista välit pitkäaikaiseen ystäväänsä. Tapahtumat kärjistyvät yllättävillä tavoilla, kun Padraic ei halua hyväksyä, että Colm ei halua olla enää missään tekemisissä. Miesten välistä ystävyyttä ja masennusta tutkaillaan kiinnostavasti samalla, kun Irlannin sisällissota pauhaa taustalla.


Hurjan hauska, mutta myös surullinen elokuva, kun tapahtumat alkavat eskaloitua. Upeasti kirjoitettua hahmovetoista draamaa ja mustaa komediaa, todella outoa sellaista, mutta hyvällä tavalla. Kaikki henkilöt ovat upeita mukaan lukien hassut sivuhenkilöt, jotka myös näytellään taidolla. Rakastan elokuvan tunnelmaa ja utuista visuaalista ilmettä sekä upeita maisemia.


3. Je'vida


Ensimmäinen koltansaamenkielinen elokuva kertoo pakkosuomalaistamisesta yhden tytön silmin. Je'vidan elämää seurataan kolmessa aikatasossa, kun hän hylkää paineessa saamelaisen taustansa ja elää kulttuurien välissä.


Todella koskettava, sydäntä särkevä ja tärkeä elokuva. On myös turhauttavaa katsoa kaikkea epäoikeudenmukaisuutta ja tapahtumien aiheuttamaa traumaa Kaunis, maanläheinen ja opettavainen elokuva upealla näyttelemisellä. Varsinkin nuori päähenkilön näyttelijä on huikea. Ohjaaja Katja Gauriloff on tehnyt hienoa työtä esikoiskokopitkässään.



2. Kuolleet lehdet


Yksinäiset Alma ja Holappa kohtaavat yössä. Tietä yhteen päätymiseen mutkistavat miehen alkoholismi, puhelinnumeron katoaminen ja se että ei tiedä toisen nimeä. Työelämäkään ei tarjoile parastaan.


Tämä ei turhaan hehkutettu ja palkittu Aki Kaurismäen elokuva näyttää, miten vähällä voi kertoa todella paljon. Todella hauska ja lempeä elokuva täynnä hienoa näyttelemistä ja elokuvaamista. Kertoo kauniisti monista teemoista, kuten yksinäisyydestä. Oli hauska katsoa kaksikin kertaa lyhyen ajan sisällä, jolloin hahmotti yhä enemmän tasoja. Löytyy myös hauskasti easter eggejä.



Haastattelin Jussi Vatasen ja Janne Hyytiäisen Kuolleissa lehdissä näyttelemisestä.



1. Desicion to Leave


Eteläkoralaisen Park Chan-Wookin (mm. Oldboy, The Handmaiden) rikosjännäri kertoo etsivästä, joka selvittää kalliolta kuolemaansa pudonneen kiipeilijän kohtaloa. Nuori leski vaikuttaa tunteettomalta miehensä kuolemasta, joten etsivä epäilee häntä syylliseksi, mutta ihastuu kesken tutkinnan.


Tässäpä elokuva täynnä upeaa visuaalista tarinankerrontaa. Kekseliäs elokuva, jossa on paljon hienoa symboliikkaa merestä, vuorista, hukkumisesta ja putoamisesta. Kaunis ja tyyni, mutta tiivistunnelmainen elokuva kertoo kiinnostavasti esimerkiksi asioiden piilottelusta. Odotin vielä jotain käännettä, mutta tarina oli loppujenlopuksi aika selkeä, mutta jäi pitkäksi ajaksi mietityttämään.