Ajattelin rikkoa viimein tämän puolen vuoden blogihiljaisuuden. Hiljaisuudelle ei ole ollut sen kummempaa syytä kuin että elämässä on ollut vaikka mitä muuta ajateltavaa ja niin paljon tapahtumaa, että ei vain ole tullut mieleenikään syventyä blogia päivittämään. Nyt kuitenkin innostus pitkästä aikaa heräsi, sillä haluan taltioida tänne loppuvuoden juttuja, joita olen vuosittain tänne taltioinut; elokuvafestivaalit ja joulujutut.
Marraskuussa tuli ensimmäistä kertaa lähdettyä Helsingissä järjestettävälle Night Visions-elokuvafestivaalille, joka on erikoistunut kauhu-, jännitys-, fantasia- ja scifi-elokuviin. Night Visions on nelipäiväinen tapahtuma mutta olimme siellä katselemassa elokuvia kolmena päivänä, torstaista launtaihin. Itse Helsingin reissulla olimme torstaista sunnuntaihin. Tuona aikana tuli katsottua 11 elokuvaa festareiden 41 elokuvan valikoimasta ja valvottua paljon.
Night Visions oli hienosti järjestetty tapahtuma Helsingin Kinopalatsissa kolmessa elokuvasalissa. Saimme liput lähes kaikkiin haluamiimme näytöksiin, eikä must see-elokuvia mennyt pahasti päällekkäin. Ohjelmistossa oli vain muutama elokuva, jotka olimme kaverini kanssa ennakkoon nähneet ja suurin osa oli sellaisia, joista ei ollut tullut ikinä kuultua. Kiva yllätys oli että jokaiseen elokuvaan mennessä sai Blockbuster-koodin, jolla voi katsoa kyseisestä elokuvapalvelusta leffan ilmaiseksi. Tosi kiva lisä olivat myös ympäri Kinopalatsia ripotellut upeat koristeet näytillä olevien elokuvien pohjalta tehtynä. Tässä lyhyet, hieman tajunnanvirtamaiset katsaukset katsottavaksi valikoimiimme kauhu- ja jännityselokuviin, joiden näkemisestä on jo hetki kulunut.
To. 22.11.
Cleaning Lady
2018, USA, Jon Knautz, psykologinen kauhutrilleri.Varakas Alice (Alexis Kendra) yrittää päästä yli suhteestaan varattuun mieheen samalla kun yrittää ystävystyä palkkaamansa siivoojan, Shellyn (Rachel Alig), kanssa. Siivooja on hiljainen ja syrjään vetäytyvä, kasvot palovammoilla. Vähitellen takaumien kautta selviää että hänen menneisyytensä ja mielensä ovat yhtä rujoja kuin ulkomuotonsakin.
Elokuva on hienosti lavastettu ja maskeerattu, näyttelijätkin tekevät parhaansa mitä kökön käsikirjoituksen puitteissa pystyivät. Varsinkin päähenkilön roolisuoritus ja hahmo ovat sympaattisia, puolestaan siivoojanaisen hahmo jää perinteisen häiriintyneen hahmon arkkityyppiin eikä traumaattista, mässäilevää taustaa kummemmin selitellä hänen persoonaansa ja tekojaan. Juoneessa on muutamia kekseliäitä juttuja, kuten hiiret tehosekoittimessa. Juoni etenee kivasti vähitellen arkisesta kohti synkempää tunnelmaa kun aluksi vain vihjaillaan ilmiselvästi jotain olevan pielessä. The Cleaning Lady kuitenkin kaatuu laiskaan käsikirjoitukseensa, joka lopulta sortuu takaa-ajoksi ja siihen, että autosta loppuu bensa ja puhelimessa ei ole kenttää. Pääpahiksen hahmon kuvaus jää vain traumatisoituneen pikkutytön tasolle ja hänen kieroutuneisuuttaan selitettiin takaumien kautta. Elokuvas
Opera
1987, Italia, Dario Argento, mysteerijännäri.
Nuori Betty (Christina Marsillach) saa mahdollisuuden näyttää kykynsä Macbethin oopperasovituksen naispääosassa, mutta hän ei ehdi juuri iloita roolin saamisesta. Oopperan ympärillä tapahtuu kummia ja epäonnisia asioita, jotka äityvät murhien aalloksi. Betty on kaiken keskiössä kun murhaajalla vaikuttaa olevan jotain juuri häntä kohtaan pakottaessaan tämän katsomaan kaiken.
Suspiriasta parhaiten tunnetun Dario Argenton ohjaama Opera on ihan kekseliäs, visuaalisesti kokeileva ja tyylikäs. Erityisesti variskohtaukset olivat hienoja. Kohtaukset, joissa tappaja laittaa päähenkilön silmien alle neuloja, saivat kunnon puistatuksen ja fyysisen empatian kulkemaan. Elokuvan juoni on hauskan kökkö ja ennalta-arvattava, vaikkakin se yllätti juuri sillä että totta olikin juuri se mitä alleviivattiin. Elokuva menee hauskasti loppua kohden ihan plörinäksi ja todennäköisesti ihan tarkoituksella koomiseksi.
Operan silmät, neulat ja korpit.
Lifechanger
Kanada 2018, Justin McConnell, scifijännäri.
Erikoiset murhat riivaavat jouluista Torontoa, jossa seurataan vaihtuvia henkilöhahmoja kertojaäänen ollessa vähän väliä äänessä. Elokuva kuvaa lopulta äärimmäistä kiertolaisuutta ja sitä kuinka mikään ei ole omaa.Tämän elokuvan kohdalla on parempi mitä vähemmän juonesta tietää, jotta kerronnan myötä palaset loksahtelevat vähitellen paikoilleen.
Ihan hieno, omaperäinen idea joka on toteutettu kerronnallisesti hauskasti päähenkilöolennon karismaattisen äänen kertomana ja tämän persoona välittyy läpi vaikka ulkonäkönsä onkin jatkuvassa muutoksessa. Elokuva on täynnä omaperäistä body horroria, joka ajoittain puistattaakin. Toteutuksesta tosin näkee pienen budjetin niin efekteistä kuin juonen ajoittaisesta kankeudestakin. Mielenkiintoisesta asetelmasta ja kerrontatavasta huolimatta elokuva, sen päähenkikö ja tapahtumat jäävät teennäisen ja etäisen oloisiksi. Tosin surumielisen, loputtoman uuvuttavan yksinäisen tunnelman luomisessa on onnistuttu.
The Lifechangerissa esiintyvä arkku
The Unthinkable
Ruotsi 2018, Victor Danell, draama/katastrofielokuva.Tuntematon uhka valtaa Ruotsin ja ajaa vähitellen koko yhteiskunnan sekasorron partaalle. Elokuva seuraa nuorta muusikkoa Alexia, niin hänen nuoruuttaan pikkukylässä kuin hänen paluutaan sinne nykyaikana tilanteen muuttuessa katasrofaalisemmaksi. Katasrofin ympäröidessä Alexin on myös kohdattava oma historiansa ja nuoruudesta asti vaivanneet kipukohdat.
Hienosti yksilötasolla katastrofia käsittelevä elokuva. Tunnelma on luotu hienosti epätietoisuudesta, joka syntyy kun koko kansakunta kohtaa tuntemattoman uhan. Katsoja arvailee suurimman osan ajasta että mistä kaikki johtuu ja arvailee niin terrorismin kuin zombisminkin olevan syynä tapahtumiin. Päähenkilön taustatarina on luotu hienosti, vaikka itse päähenkilö ei kovin pidettävä olekaan. Päähenkilö isineen oikein tihkuu toksista maskuliinisuutta ja koko elokuva kuvastaa mitä jatkuvasta puhumattomuudesta ja asioiden sisään patoamisesta seuraa. Perhedraama jännityselokuvan sisälle oli tehty oikein hienosti ja pidin paljon myös elokuvan surullisen kauniista lopusta, jossa ollaan vesisateessa kirkon raunioissa. Virkistävän erilainen pohjoismainen elokuva kaikkien rikosnoir-leffojen, matkaelokuvien ja komedioiden keskelle.
23.11.
Boar
Australia, 2017, Chris Sun, kauhukomediaJättimäinen tappajasika on päässyt ihmisten tappamisen makuun, eikä Australian takamailla pian kukaan ole turvassa. Turistiporukka eksyy epäonnisesti tappajasian kotikonnuille sukuloimaan.
Ihanaa aussiaksenttia ja taidokasta, eläväisen mukaansa tempaavaa dialogia. Harvinaisen hauska kauhujännäri juurikin dialoginsa ja hahmojen välille luodun kemian ansiosta. Jättivillisika on harvinaisen kämäisen koomisesti tehty kuten myös jotkin juonenkäänteistä ja takaa-ajokohtauksista. Arvostan kuitenkin että suurin osa efekteistä villisikaa myöten on tehty käsityönä näin cgi-animaation kulta-aikana.
Välillä käytiin kummieni luona nukkumassa ja katsomassa kissojensa perään heidän ollessa muualla.
Vultures (Vargur)
Islanti, 2018, Borgus Sightorsson, rikosjännäri.Vultures kertoo veljeksistä, Erikistä ja Atlista, jotka salakuljettavat huumeita Reykjavikiin. Homma kuitenkin mutkistuu kun kuriirina toimiva puolalaistyttö ei saakaan tikistettyä kokaiinipaketteja ulos elimistöstään. Odotus muuttuu päiviksi ja niin veljesten kuin kuriirinkin tilanne kuumottavaksi poliisien päästessä jäljille.
Tämä on aikalailla perinteinen noir-rikosjännäri, josta en havainnut juuri mitään omaperäistä tai yllättävää vaikka en genren elokuvia olekaan juuri nähnyt. Hahmoista mikään ei ollut sellainen että hänen kohtalonsa olisi kiinnostanut, ainostaan loppu oli tunteita herättävä, ärsyttävä. Elokuva oli ihan kivan näköinen synkän harmaita sävyjä täynnä, mutta ei mitenkään mainittavalla tavalla erikoinen. Itselleni aika mauton ja hajuton elokuvakokemus.
Abrakadabra
Argentiina/Uusi-Seelanti 2018, Luciano&Nicolas Onetti, jännitys.Vuoden 1971 Torinossa taikuri Lorenzo Mancini valmistelee show'nsa ensi-iltaa kun näyttämöltä löytyy kuollut nainen. Surmassa on käytetty taikatemppujen välineitä, joten Mancini uskoo jonkun haluavan hänen näyttävän syylliseltä. Uhreja tulee lisää ja miehen henkilökohtainen ahdinko mutkistuu ja muuttuu yhä vain houreisemmaksi.
Tämän aikana oli vaikea pysyä hereillä, vaikka oli vasta alkuilta. Juoni on tökerö, täynnä ylipitkiä kohtauksia ja loppukäänne on liioiteltu, tekemällä tehdyn oloinen että nytpä muka vedetään katsojalta matto jalkojen alta. Tässä on kaikennäköisiä kliseitä yhteen kasattuna, liekö tarkoituksellisesti kaikki 70-luvun elokuvien kaikki kököimmät ominaisuudet kasattu yhteen kun ajan henkeä on tavoiteltu niin visuaalisuuden, laadun kuin äänimaailmankin kautta. Päähenkilöä tai muitakaan hahmoja kohtaan ei ainakaan itselläni herännyt minkäänlaista sympatiaa tai kiinnostusta heidän kohtalostaan, sillä heidän taustoistaan ei kertottu juuri mitään. Ihan hienon näköinen oli sentään värikkäinen, retrotyyleineen ja ajan tämän genren henki on onnistuttu vangitsemaan hyvin.
Elokuvien katselun välissä piti tankatakin sushi-buffetissa.
The Field Guide to Evil
Uusi-Seelanti, 2018, useita ohjaajia, kauhu. Agnieska Smoczynska: The Kindler and The Virgin (Puola), Franz & Fiala: Die Trud (Itävalta), Clavin Lee Reeder: Beware the Melonheads (USA), Katrin Gebbe: Die Rote Maus (Saksa), Can Evrenol: Al Karisi, The Childbirth Djinn (Turkki), Ashim Ahluwalia: Palace of Horrors (Intia), Yannis Veslemes: What Ever Happened to Panagas the Pagan (Kreikka), Peter Strickland: Cobbler's Lot (Unkari).The Field Guide to Evil koostuu kahdeksasta lyhyestä kauhuelokuvasta, jokainen eri ohjaajalta. Kukin ohjaaja ammentaa oman kotimaansa karmivista kansantaruista, kuten kreikkalaisesta menninkäisestä, vastasyntynyttä kärttävästä pahasta turkkilaishengestä, puolalaisesta sydämen syöntiin ajavasta hengestä sekä eristyksissä elävistä saksalaissisaruksista, joita paha henki piinaa. Joukkoon lukeutuu myös Lovecraft-tyylinen intialaiselokuva, jossa siirtomaa-ajan haamut ovat läsnä, itävaltalainen kertomus kielletystä rakkaudesta sekä unkarilainen synkkä fantasia, jossa kuninkaantyttären upeiden kenkien ja rakkauden vuoksi on suoritettava tehtäviä. Kummallisuuksien joukkoon lukeutuu muun muassa myös yhdysvaltalainen, melonipäinen metsässä asuva kansa.
Tykkään tosi paljon tämän kaltaisista antologiaelokuvista, joissa jokainen lyhytelokuva on oma kokonaisuutensa, mutta silti kiinteä osa elokuvakokoelmaa kietoutuen yhteisen teeman ympärille. Tässä tapauksessa teemana on folklore, erilaiset karmivat kansantarinat ympäri maailmaa. The Field Guide to Evil on täynnä tasaisen hienoja lyhäreitä, joissa jkaisessa oma taidolla rakennettu maailmansa ja tunnelmansa. Osa toki oli hienompi kuin toiset, esimerkiksi yhdysvaltalainen melonipäälyhäri oli ihan huumoriksi vedetty. Suurin osa elokuvista oli visuaalisesti todella upeita, synkeän värisiä, tunnelmallisia. Yhdessä ne luovat hienon folkloren ja kansantarujen ympärille kietoutuvan kertomuskokoelman.
24.11.
The Wind
USA, 2018, Emma Tammi western-kauhu.The Wind sijoittuu preerialle, jossa tuuli ujeltaa armottomasti taukoamatta. Siellä uudisasukaspariskunta Lizzy (Caitlin Gerard) ja Isaac Macklin (Ashley Zukerman) saavat kauan yksin asuttuaan naapureita. Nelikko kohtaa pian pelottavia haasteita preeriademonien alkaessa riivata naisten elämää, vai onko kyse sittenkään yliluonnollisista voimista...
The Windiä kuvaavat parhaiten sanat tunnelmallinen, uhkaava ja kaunis. Elokuvan äänimaailma on erityisen tehokas, sillä taustalla kuuluu lähes taukoamatta tuulen ujellus, johon alussa kiinnitin huomiota, mutta johon totuin myöhemmin eikä ääntä enää melkein huomannutkaan myöhemmin.
Elokuvassa on vain viisi näyttelijää, jotka suoriutuvat rooleistaan erinomaisesti. Erityisesti pääosan näyttelijä, jonka läsnäololle lähes koko elokuva pohjautuu, saa katsojan eläytymään erämaan herättämään levottomuuteen. Elokuva on taidokkaasti rakennettu; se paljastaa asioita pikku hiljaa ja rakentaa tunnelmaa, jossa ei voi olla aivan varma ovatko päähenkilön kokemat asiat todella yliluonnollisia vai jotain muuta. Pidin paljon myös elokuvan kauniista puvustuksesta, lavastuksesta ja miljööstä ylipäänsä. Tämä on kivasti hieman The Witch-elokuvan tyylinen kuvastoltaan ja kerronnaltaan sekä tunnelmaltaan tasaisen uhkaava, johon ripotellaan viittauksia yliluonnollisen läsnäoloon.
The Witch in the Window
USA, 2018, Andy Mitton, kauhu.The Witch in the Window keskittyy kuvaamaan isän (Alex Drape) ja 12-vuotiaan poikansa (Charlie Tacker) suhdetta isän hankkiessa vanhan talon kunnostettavakseen. He ovat vanhempien eron myötä etääntyneet toisistaan, mutta lähentyvät kummasti talossa olevan jotain remontointia kummasti haittaavaa.
Vaikka The Witch in the Window onkin asetelmaltaan melko perinteinen kummittelukertomus, on siinä hauskan absurdi ja kivan erilainen juoni. Tämä ei ole pelkkää perinteistä kummituksilla säikyttelyä, vaikka sitäkin viljelee hieman. Tunnelma pysyy tasaisen jännittävänä ja lisämaustetta tuodaan koomisilla tilanteilla, kuten pitkällä tuijotuksella nenä lähes kiinni kummitusnaisen poskessa. Lopulta jää kummallinen fiilis että mikä olikaan totta. Kaikkein hauskinta tässä on henkilöhahmojen kaavamaisesta poikkeava reagointi kummitteluun.
What Keeps You Alive
Kanada, 2018, Colin Minihan, trilleri.Elokuvafestarimme päätti trilleri, jossa pariskunta Jackie (Hannah Emily Anderson) ja Jules (Brittany Allen) viettävät ensimmäistä hääpäiväänsä syrjäisellä metsämökillä. Onnellinen matka saa kuitenkin ei niin onnellisia käänteitä Julesin saadessa selville, että vaimo ei olekaan se ihminen, joka on tämän luullut.
Kuten tavallista, tämän kaltaisissa kissa-hiiri-asetelman omaavissa elokuvissa vain ihmettelee hahmojen tekemiä päätöksiä, kun toinen jahtaa uhriaan tappoaikeissa. Pahiksen motiiveja ei juuri selitellä ja hän jää hyvin yksiulotteiseksi hahmoksi ja hänet kuitataan vain psykopaattina. Tykkäsin kuitenkin elokuvan miljööstä ja päähenkilöhahmosta tavallaan, vaikka tavallaan hän epäloogisen toimintansa myötä on aika ärsyttävä. Asetelma siitä, että rakas henkilö paljastuu aivan yllättäen joksikuksi vieraaksi on mielenkiintoisen karmiva, vaikkakin on jotenkin teennäistä että niin kävisi aivan yllättäen mökkireissulle lähtiessä.
Tein muuten viime syksynä profiilin Letterboxd-elokuvapalveluun, jossa voi pitää ns elokuvapäiväkirjaa katsomistaan elokuvista. Sieltä on hauska seurata mitä kaikkea on tullut katsottua ja mitä niistä on tykännyt. Olen siellä nimellä Miiaumau.
