perjantai 23. lokakuuta 2015

Ideoita halloweeniksi, osa 1: Koristelu ja tarjottavat


Olen jo pitkään ollut aikamoinen halloween-intoilija ja tykännyt pukeutua creepysti. Perinteenäni on ollut järjestää kavereilleni joka syksy halloween-kekkerit mutta nyt taitaa tämä perinne päättyä kaveriporukkamme muuttojen takia.

Itselläni on keskiviikkona tietossa meidän ainejärjestömme toisen ainejärjestön kanssa järjestämät Warjo-bileet. Aloin pohtia heti niistä kuultuani miksi pukeutuisin. Lähdin etsimään innoitusta aiemmista asuistani.

Nytpä esittelenkin aiempien vuosien halloweenejäni ja toivottavasti halloween-juhlien järjestäjät ja muuten vain pukeutujat saavat näistä inspiraatiota vuoden karmivimpaan päivään. Minun piti jakaa tämä halloween-spektaakkelini kahteen osaan sillä muuten tästä postauksesta olisi tullut ihan liian pitkä :/ Tästä ensimmäisestä osasta siis ideoita lähinnä juhlien järjestäjille.

Ideoita juhlatilan sisustukseen ja koristeluun:


Vuonna 2009 oli näin alkeellista :,D

Vuodelta 2011

Vuonna 2013 luuranko päätyi hirteen.

Silloin minulla oli innostus tällaisten amigurumi-hahmojen virkkaamiseen.


Vuonna 2013 olin todellakin panostanut halloween-juhliini. Ne taisivatkin jäädä halloween-pippaloideni huipuksi,sillä viime vuoden juhlat olivat vähän nihkeät sillä melkein kaikkien kavereideni poikaystävätkin, kuten Samikin, olivat mukana.



Olin tulostellut netistä vaikka mitä creepyjä vanhoja valokuvia ja laittelin kehystettyinä ympäri huonettani.


Vaikka mitä kivaa löytyy kuvahausta hakemalla creepy old photos.


Oli myös jotain tämmösiä örkkipurkkeja


Ja kaikkea randomia vanhaaa, karmivaa tavaraa.



 Ja jotain karmivien tutkimusten aineistoa ja likaisia purkkeja.


 Tietysti myös voodoo-nukkeja nuppineuloineen


 Eikä halloween ole mitään ilman karmivia nukkeja.

Vuonna 2013 koristeeksi tuli myös pikku Taavetti-kummitus :3

Täällä lisää kuvia vuoden 2013 koristeluista.

Viime vuonna puolestaan en juurikaan ajan puutteen takia panostanut koristeluun.

 
Ideoita tarjoiluun


 Vuonna 2009 tarjolla oli kurpitsa- ja kummituskoristeisia kolmioleipiä, ällön näköisiä muffinsseja ja uskomaton hämähäkki-kakku. Miten olenkaan jaksanut väsätä kaikkea!


Vuonna 2010 nautittiin muum muassa tällaisestä pääkallo-kakusta. taisi olla perus mutakakku johon tein pääkallon leivinpaperisapluunan ja tomusokerin avulla.


Useimpina vuosina on ollut tarjolla tällaista boolia, tosi nuoria kun on oltu, alkoholittomana tietysti. Jotain spriteä ja marjamehua siihen on laitettu ja muovihanksan avulla tehty jäinen käsi sekä tuorekelmulla päällystettyjä paperimassasilmiä.


Vuonna 2011 oli tarjolla mm hampurilaisia ja paperimassasilmät olivat löytäneet paikkansa salaatin koristeena.


Vuonna 2013 oli tällaisia muffinsseja, hämähäkkikakku ja cakepopseja.

Outoa kun viime vuonna ei tullut kuvattua tarjoiltavia :/
 En muista yhtään oliko silloin edes halloween-teemaan koristeltuja juttuja.

Yleensä suolaisena syötävänä tarjolla on ollut esim joko hampurilaisia, tortilloja tai pizzaa, vartaita, joissa esim juustoa, nakkeja, lihapullia, viinirypäleitä ja kirsikkatomaatteja. 

Tässä minä vuonna 2013

Seuraavassa postauksessa sitten luvassa aiempien vuosien halloween-asujani. Asuideoina postauksesta tulee löytymään muun muassa vampyyria, hullua tappajaa, zombieta, Jokeria, Samaraa, luurankoa ja kissaa.

torstai 15. lokakuuta 2015

Rockyt- ei vain nyrkkeilyä, mutta myös draamaa, huumoria ja romantiikkaa


Olen vihdoinkin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa tehdä enemmän postauksia elokuvista ja tv-sajoista kun niitä kumminkin paljon katson aina. Juuri viikonloppuna saimme poikaystäväni kanssa yhden suuren aukon yleissivistyksessä täytettyä. Tässä syksyllä myös täytimme Kummisetä-aukon ja kakkososakin olisi tarkoitus katsoa parin viikon päästä. 


Nyt katsoimme kaikki kuusi Rocky-elokuvaa. Sami bongasi nuo kaikki edullisesti antikvariaatista ja sai jotenkin mystisesti minutkin innostettua katsomaan ne, aluksi kun olin asenteella "mitä ihmeen mielenkiintoista on jossain nyrkkeilyleffassa? Sehän on ihan turhaa touhua" Tämä näkemykseni nyrkkeilyn turhuudesta ei elokuvien myötä muuttunut, mutta itse elouvat paljastuivatkin loppujen lopuksi ihan mielenkiintoisiksi, vaikka ne olivatkin aika veri poskella-meininkiä.

Rocky 1977
Rocky II- Rockyn uusintaottelu 1980
Rocky III - Tiikerinsilmä 1982
Rocky IV 1986
Rocky V 1990
Rocky Balboa 2007



 Rocky sarja on siis legendaarisen Sylvester Stallonen luoma. Hän itse on pääosassa Rocky Balboana, josta kehittyy maankuulu ja suosittu nyrkkeilijä. En itsellenikään oikein osaa selittää mikä sai minut jollain tasolla pitämään elokuvista. Kai ne ovat vain niin vetävästi kerrottuja ja onhan se Rocky todella sympaattinen hahmo. Ovathan elokuvat yllättäen voittaneet Oscareitakin vaikka ne tehtiin pienellä budjetilla.


Rocky on hieman yksinkertainen mutta todella suurisydäminen mies. Stallonen mumiseva puhetyyli ja you know-sanontojen viljely luovat Rockyn ominaisen puheen. Rocky on muuten Stallonen kokonaan itse luoma hahmo, ja kaikki elokuvat hänen itse käsikirjoittamiaan. Rocky välittää aidosti jo ensimmäisessä elokuvassa kohtaamastaan Adrianista, josta tulee hänen vaimonsa. Adrianin veli on hyvin inhottava alkoholisoitunut hahmo, mutta Rocky huolehtii hänestäkin ja oppii jopa tykkäämään tästä. Rockyn välittäminen toisessa elokuvassa syntyneestä pojastaan on aitoa ja suloista. Rocky hahmona kehittyy sarjan aikana paljon. Ensimmäisen elokuvan alussa hän on köyhistä oloista tuleva, läpimurtoaan odottava jo kolmekymppinen nyrkkeilijä. Nyrkkeilysalin ylläpitämä Mickey kuitenkin ottaa Rockyn valmennettavakseen kun kuuluisa nyrkkeilijä Apollo Reed haluaa kamppailla Rockya vastaan. Ja loppu onkin historiaa.


Rocky kohtaa jokaisessa elokuvassa kovan vastustajan, erinäisiä vastoinkäymisiä, treenaa kovasti, saa turpaansa, kohtaa menetyksiä ja luo uraansa vaikka monesti on jo lopettamassa. Tuntuu että joka elokuvissa on meininki "nyt lopetan urani. Eikun vielä yhden ottelun käyn. Sen jälkeen lopetan" Mutta eihän Rocky intohimostaan mihinkään pääse, vaan viimeisessä elokuvassa vielä noin 60-vuotiaana nousee kehään.


Rocky elokuvien musiikkimaailma on todella hieno, varsinkin joka elokuvassa esiintyvä tunnati on todella vetävä, legendaarinen ja jäi joka elokuvan jälkeen päähän soimaan. Kolmannesta Rocky-elokuvasta on muuten peräisin Survivorin legendaarinen Eye of The Tiger-biisi.

Eniten pidin luonnollisesti sarjan ensimmäisestä osasta, sillä siinä henkilöiden kehitys on nopeinta ja kaikki on uutta ja mielenkiintoista. Muut elokuvat seuraavat melko samaa kaavaa: joku haluaa haastaa Rockyn, hän treenaa kovasti ja ehkä voittaa lopulta ottelun monesti altavastaajan asemastaan huolimatta. Vähiten pidin neljännestä osasta, sillä se on melko synkkä ja siinä esille tulee käsittämättömän ärsyttäviä neuvostoliittolaisia. Erityisesti vihaksi pisti Apollo Reedin kohtalo neukkunyrkkeilijän käsittelyssä. Mutta tässäkin elokuvassa loppu hyvin ja kaikki hyvin, kun Rocky jotenkin mystisillä voimillaan voittaa tuonkin järkäleen Neuvostoliittoon matkattuaan. 


Sarjan viimeinen osa Rocky Balboa ilmestyi 16 vuotta edellisen osan jälkeen ja on melko turhan oloinen jatko-osa, kuten viideskin elokuva. Kuudes osa vaikuttaa enemmän Stallonen itseään ja nostalgisointia varten tehdyltä. Rockyn voitto nuorta nyrkkeilijää vastaan vaikuttaa todella epäuskottavalta, vaikka tokihan Rocky/Stallone teräspappa onkin. Vissiin osa jatko-osista on ollut melko floppeja.

Vaikka elokuvien juonet ovat hyvin yksinkertaisia, niistä on saatu todella vetäviä ja mielenkiintoisia. Elokuvien nyrkkeilykohtaukset ovat todella realistisia, usein irvokastakin katsottavaa. Poikaystäväni mukaan ne kaikki olivat aivan oikeita, eikä stunttinäyttelijöitäkään käytetty, vaan Stallone itse veti kaikki ottelut ja veri oikeasti lensi. Itse en olisi varmaan pitänyt elokuvista näinkään paljon, mikäly Rockyn hahmo olisi ollut erilainen. Koko elokuvasarjan viehätys on mielestäni hänen luonteessaan ja hyväsydämisyydessään.

Näköjään tästä järkälemäisestä klassikkoelokuvien sarjasta ei voi kirjoittaa tämän lyhyemmin ja paljon jäi sanomattakin :/