Hyvästi Mimi-mussukka

En oo tällä viikolla mitään postaillu tänne blogiin.(paitsi maanantaina) En ole koko konetta edes aukaissu. En oo kyllä oikein muutakaan järjellistä tehny, oon vaan pillittäny vähän väliä, varsinkin ti-to. Kokeisiin on silti pitäny lukea.
   Mimi nimittäin kuoli tiistaina. En oikein vieläkään tajua sitä todeksi. Tiistaina kun tulin koulusta, niin iskä oli sillein että huonoja uutisia, Mimi on kuollu. Ajattelin eka että hetkinen, eihän tänään ole aprillipäivä. Iskä oli jo haudannutkin Mimin.
    Naapuri oli löytäny Mimin kuolleena naapureiden ja meidän talon välisen tien läheltä. Ei Mimi kai ollu auton alle jääny. Sillä oli tullu verta päästä ja karvoja oli siellä ympärillä maassa kuulemma. (Joo, itken nyt koko ajan kun kirjotan tätä) Arvelivat, että joku elukka oli tappanut Mimin. Ukki arveli jotain huuhkajaa. Pitäis kaikki semmoset sukupuuttoon tappaa kun viattoman kisun kimppuun käy. En usko että Mimi oli edes mitenkään häiriköinyt. Kauheeta kun ei tiedä mitä Mimille todella tapahtu ja missä Vili oli silloin. Oliko se Mimin apuna?
    Vili (ja minä) on nyt sitten yksin. Se ei kyllä varmaan edes tajua sitä. Tyhmästi olen kai ajatellut, ettei kisuni kuole koskaan, tai siis ainakaan silloin kun asun vielä kotona. Mutta se päivä tulikin ihan äkkiä ja yllättäen. En pysty vieläkään tajuamaan että Mimi rakas mussukka on todella poissa.