Luovuus, mistä se kumpuaa

Tämä postaus on omistettu ihanalle, luovalle tädilleni jolla on tänään syntymäpäivä! Paljon onnea!

Minulta kysytään monesti esimerkiksi Instagramissa että miten osaan piirtää niin hyvin, mitä paljon ihmettelen. Pidän piirtämistäni aika itsestään selvyytenä ja taitoni ovat vain kehittyneet ajan kuluessa, sillä olen piirtänyt pienestä asti. Heti kun kynä vain kädessä pysyi, syntyi kummallisia koukeropiirustuksia ja taitojen karttuessa ihmisiä, eläimiä ja kuvia perheestä. Kaverini yläasteella jopa pohti että ehkä äitini nielaisi kynän raskaana ollessaan, ja minä opin jo mahassa ollessa piirtämään. Perhepäivähoitaja naureskeli äidille joka tuli hakemaan tyttöä hoidosta tämän piirrellessä leikkimökin kuistilla pikku vihkoon olkihattu päässä "tuosta tytöstä tulee kyllä taiteilija". Minua on koko ikäni kannustettu luovuuteen, esim "onhan tuolla mustekynälläkin mukava piirtää mutta kokeileppa tuosta nuita värikyniä".

Kirjallisuus ei nyt varsinaisesti ole osa tätä luovuus-teemaa, mutta siitäkin tuli sanottavaa ja sekin on tullut minulle perheen ja suvun kautta. Äitini on varmaan ikänsä lukenut jatkuvasti, isänikin jonkin verran, erityisesti Kalle Päätaloja (=suurin intohimonsa), tätini on äidin tavoin kirjatoukka ja mummonikin luki aina jonkun verran. Itse olen lukenut jos minkämoisia kirjoja siitä asti kun opin lukemaan, varmaan koko ajan on ollut jokin kirja menossa. Yläasteikäisenä olin kotikuntani kirjaston vakioasiakas lähes päivittäin. Lukeminen oli todella aktiivista kunnes lukio toi opiskelukirjallisuuden kaunokirjallisuuden tilalle, eikä siitä lähtien olekaan tullut hirveäästi luettua, vaikka koko ajan onkin ainakin yksi kirja kesken (tällä hetkellä ehkä neljä jos oikein muistan). Ja minähän tosiaan opiskelen kirjallisuutta. Ja olen laiska lukemaan, kyllä. Aikaa ja keskittymistä lukemiselle ei vain tunnu riittävän. Ehkä kesälomalla viimeistään saisin heräteltyä lukunystyröitä kun ei tarvitse tenttikirjoilla vaivata päätä. Viime syksyllä oli länsimaisen kirjallisuuden klassikot-kurssi ja tulevana syksynä todennäköisesti suomalaisen kirjallisuuden klassikot. Aikamoista pikakelausta kirja tai kaksi per viikko.

Tuntuu että perheeltäni ja suvultani on myös kulkeutunut runoilu, yms ajoittainen kirjoittaminen, esim enolta, iskältä, äidin puolen mummolta, neulominen ja virkkaaminen äidiltä sekä iskän puolen mummolta. Ompelu, jota nykyään tulee harvemmin harrastettua, taitaa olla perujaan sekä tekstiilialan artesaani-kummiltani sekä mummoltani ja äidiltäni jotka ovat koko ikäni ommelleet aina silloin tällöin. Puolestaan maalaaminen on mummolta ja tädiltä, piirtäminen tädiltä ja innostus musiikin kuunteluun isältä, (soittamisesta puolestaan ei ole tullut oikein mitään). Joskus ala-asteikäisenä kokeilin kuorolaulua kuten mummo, ja äitinikin tykkäävät laulaa, mutta itse en ole tykännyt sitten lapsuuden. Musiikin osalta harrastus on jäänyt vain muiden tekemän musiikin kuuntelemiseen.

Äidille ompelemani laukku

Taiteellisuus taitaa siis aikalailla kulkea meillä suvussa; äitini äiti maalasi ennen ikääntymistään tauluja ja isäni äiti teki käsitöitä ja loihti leivonnaisia sekä ruokia sen minkä kerkesi (minusta sekin on taiteellista), äitini tykkää tehdä käsitöitä ja on taitava ja kekseliäs, isäni soittaa bändissä kitaraa, vetää keikkaa, kirjoittaa välillä laulujen sanoja ja osaa tehdä puusepän töitä. Veljeni taiteellisuuden suunnaksi on muodostunut valokuvaus, mutta hän myös piirtää ja maalaa jossain määrin. Taitellisuutta on mummoani lukuunottamatta enemmän äitini puolen suvussa. Enoni oli puuseppä ammatiltaankin. Hänen poikansa, serkkuni ovat myös olleet aina lahjakkaita piirtäjiä ja ovat suuntautuneet joihinkin taiteellisiin puusepän kaltaisiin hommiin muotoilua opiskeltuaan. Toinen enoni on kirjoitellut runoja ja hänenkin lapsensa, nuoremmat serkkuni myös pitävät piirtämisestä jossain määrin. 

Tietysti myös äitini mutta ehkä kuitenkin tärkein innoittaja taiteellisuuteen on äitini sisko, joka on ollut käsityöalan yrittäjä suurimman osan iästäni. Häneltä olen saanut ensimmäiset tasokkaat akvarellikynät jotka ovat vieläkin minulla käytössä. Hänen luonaan kokeilin ensimmäisen kerran akvarellimaaleja ja olen aina saanut lahjaksi tarpeellisia välineitä. Hän miehensä, toisen kummini, kanssa myös tarjosi minulle ja veljelleni pieniä ollessamme Tallinnan reissun ajankuluksi värityskirjat ja tussit joiden parissa laivamatka sujui mukavasti; tällainen hauska pikku muisto. Kummieni luona olemme äitini ja veljeni kanssa porukalla neljästään tutustuneet muun muassa märkähuovuttamiseen, emalointiin ja erilaisiin muovailumassoihin. Kahdeksannella luokalla sitten tutustuin kummini liikkeessä tetissä ollessani hänen työhönsä tarkemmin. Se tetti oli kyllä ikimuistoinen ja monipuolinen. Varsinkin pienenä kummin liike oli ihan unelmien paikka josta löytyi vaikka mitä ihanaa hypisteltävää ja hänen eläinhahmonsa toivat omiin piirustuksiini inspiraatiota ja ihailin että voi kunpa minäkin osaisin tuollaista. Kummini liikkeen loputtuakin olen saanut ihastella hänen tekemisiään luonaan käydessään sekä Facebookistaan ja Instagramistaan sekä päivittäin hänen tekemänsä kalenterien muodossa. Hänen kotisivunsa löytyvät tästä linkistä, Facebookinsa tästä ja Instagramissa löytyy käyttäjällä @tepastellashop

Kummini tuotoksia.

Lisää kummini tuotoksia.

Tässä matkittuna kummin eläinhahmoja tekemääni kynäpurkkiin.

Pienenä halusin olla kuten kummini ja tehdä käsitöitä työkseni. Kasvettuani olen kuitenkin nähnyt ja tajunnut miten rankkaa yrittäjänä olo on, mutta toisaalta palkitsevaa kun saa tehdä koko ajan sitä mistä nauttii. Arvostan suuresti tätiäni joka on varmaan kymmenen vuoden ajan jaksanut kehittää tuotteita ja ideoita uutta, on ajan kuluessa löytänyt ihanan tunnistettavan tyylinsä. En sitten itse tiedä haluanko pitää tekemiseni harrastuksena vai hyödyntää jossain tulevassa ammatissnai. Tätinihän haluaisi että saisin tulevaisuuden työssäni\ammatissani hyödyntää ns taiteellisuuttani tai se olisi työtäni. Äitini puolestaan käyttää lahjojaan työssään kehitysvammaisten ohjaajana heille askarteluja ja käsitöitä ideoimalla, mutta harmittelee aina miten vähän ehtii itse vapaa-ajallaan tehdä. Toisaalta käsityöt ovat hänen osaltaan onnistuneet harrastuksena erilaisina upeina projekteina, kursseilla käydessä ja jopa itse koululaisille kursseja vetäessä. 

Kummin kanssa hänestä inspiroituneena tehtyjä juttuja

Välillä itseäni kiinnosti kuvataiteen opettajan ammatti ja kävinkin taidehistorian\taidekasvatuksen 

pääsykokeissa mutta tajusin että kuvataiteen opettajaksi ilmeisesti pystyy opiskelemaan ainoastaan Lapin yliopistossa. Olisihan sitä monia ideoita mikä saattaisi olla mukavaa ja minulle sopivaa työtä ja ammatti jossa jollain tavalla voisin hyödyntää mielenkiintoni kohteita. En sitten tiedä onko se tämä kulttuurintutkimus mitä juuri opiskelen tai mihin se voi viedä työmaailmassa, jos mihinkään. Sitä en tiedä mihin tieni johtaa mutta uskon että varsinkaan piirtämisestä en luovu sillä se on sen verran tärkeä itseilmaisun keino.

Enon tuomaa yrityksensä teippiä pahvilaatikkotaloon

Koko suvultani olen saanut kannustusta kaikkeen luovaan ja kehuja onnistumisista mutta tädiltäni olen katsonut mallia uusiin tekniikoihin ja hän äitini kanssa on tarjonnut konkreettiset välineet. Enokin toi aina lisää teippiä minun ja veljeni pahvikötöksiin tehdessämme esim koteja leluillemme. Vaikka kaikki kehittymisessäni tärkeät ihmiset eivät olekaan enää läsnä, heidän tarjoamat oppinsa, mallinsa ja muistonsa elävät kaikessa mitä teen. Olen viime aikoina tajunnut tarkemmin kuinka kiitollinen olen kannustavasta tukijoukostani, kuinka ihana perhe ja suku minulla on.