Pieni askarteluohje: origamilintu klemmarikoriste

Innostuin vuosi sitten kalenteriaskartelusta ja olenkin siitä asti askarrellut vaikka mitä. Tein muun muassa origamilintu klemmarikoristeita, joiden ohjetta minulta pyydettiin Kalenterimanian blogiin. Laitankin tämän myös tänne jos joku haluaa pikkuaskarteluna taitella origameja. 

Tähän klemmarikoristeeseen siis tarvitset vain:

♥ valitsemaasi paperia; esimerkiksi vanhan kirjan sivuista saa kauniita lintuja

♥ sakset

♥ kuumaliimapistoolin; olettaisin että myös Erikeeperillä saattaisi pysyä mikäli et pistoolia omista

♥ haluamasi kokoisen ja värisen klemmarin

Klemmarikoristeeksi sopiva lintu tulee neliöstä, jonka sivu on noin 4-6cm. Tämä on nopeasti opittavissa oleva helppo malli, mutta ensin on parempi harjoitella isomman kokoisella paperineliöllä ja minun on kuvissa selkeämpi näyttää taittelu isommalla paperineliöllä. Aloitetaanpa.

 1. Taita nurkat vastakkaisiin nurkkiin ja reunat vastakkaisiin reunoihin saadaksesi tarvittavat taitokset.

 2. Taittele neliö kasaan äsken tehtyjä taitoksia pitkin, niin että reunat tavallaan päätyvät kulmien väliin haitarimaisesti. 

 3. Pidä avoin pää itseäsi kohti. Taita avoimet reunat keskitaitetta vasten yksi kerrallaan. Toista kaikille avoimille reunoille molemmilla puolilla.

Taiteltuna työ näyttää tältä.

4. Avaa äskeiset taitokset ja taita niitä pitkin paperin reuna keskilinjan myötäisesti.

 Taita reunat keskelle molemmin puolin työtä.

 Työstä pitäisi tulla tämän näköinen

 5. Taita sivut keskeltä sisälle tehdäksesi linnun pään ja pystön.

 Näin

 Tee sama toiselle puolelle

6.Taita toisesta päästä kulma tehdäksesi linnulle nokan.

 Ja näin lintu on valmis

 Isommalla paperilla harjoiteltuamme onnistuu minilinnunkin sorminäppäryyttä käyttäen.

 7. Valitaan sopiva klemmari kuumaliimapistoolin lämmetessä.

 Ammutaan pieni klimppi liimaa linnun alaosaan 

ja painetaan klemmari lintuun kiinni.

 Ja näin lintumme on valmis lentelemään kalenteria tai muuta koristamaan! Toivottavasti ohjeesta on iloa ja saatte aikaan kauniita lintuja. Mikäli tulee mieleen kysymyksiä ohjeesta niin vastailen niihin mielelläni

Ainiin ehkä alan vähän useammin julkaista jälleen jotain nyt kun uusi koneeni motivoi. Vanhalla läppärilläni ei nimittäin pystynyt tekemään kuvien kanssa enää mitään, mutta nyt uuden kanssa on aivan toista. Muutenkin kun nyt kandia työstäessä tulee paljon oltua koneella, niin jos kandin kirjoittamisen vastapainona kirjoittaisi välillä tännekin jotain.

Ryuichi Sakamoto: Coda

Lähde: Doc and Film

Syksyn elokuvafestivaalilla, Rokumentissa toinen katsomani musiikkidokumentti Ryuichi Sakamoto: Coda (2017) kertoo japanilaisesta muusikosta, säveltäjästä, näyttelijästä, Ryuichi Sakamotosta. Hän oli minulle ennestään täysin tuntematon henkilö, mutta ajattelin hänen olevan jonkin näkemäni elokuvan musiikin takana. Ennakkotoiveenani oli että hän olisi ollut joku henkilö Studio Ghiblin elokuvien musiikin takana, sillä kyseiset anime-elokuvat ovat yksiä suosikeistani. Vaikka Sakamoto ei toiveajattelustani huolimatta ole ollut Studio Ghiblin elokuvissa mukana, on hänen elokuvamusiikkituotannossaan kuitenkin useita elokuvia joista olen kuullut, mutta yhtäkään en ole sattunut itse näkemään.

Ryuichi Sakamoto: Coda- dokumentissa tulevat vahvasti esille musiikin luomisen monet vaiheet. Ideointi, suunnittelu, kokeilu, harjoittelu ja itse esitykset tulevat monipuolisesti edustetuiksi pitkin dokumenttia. Sakamoton musiikissa on vahvana kokeellisuus ja erikoiset tekniikat. Nykyajan musiikillisia ja äänimaisemallisia kokeiluja dokumentissa kuvataankin eniten. On hauskaa nähdä hänet metsässä paukuttelemassa hylättyjä esineitä ja kokeilla millaista ääntä syntyy yhdistämällä eri soittimien soittotyylejä. Erityisen hauska oli kohtaus, jossa hän koitti äänittää sadetta eri tavoin ääntä hakien ja seisoi lopulta sanko päässä sateessa pihalla. Oli mukavaa nähdä hänen kokeilujensa onnistuminen omasta mielestään, kuinka hän oli tyytyväinen aikaansaamaansa ääneen ja kuinka innostunut oli ääntä etsiessä ja kokeillessa. Innostus omaan tekemiseen välittyi halki dokumentin selkeänä, inspiroivana.

Lähde: YouTube

Sakamotolla on selkeästi persoonallinen äänimaisema ja maku, sillä hänen luomansa äänet eivät ainakaan itselleni olleet suoranaisesti tärykalvoja hiveleviä niiden luomishetkessä. Sakamotolla on kuitenkin tekniikka hallussa, sillä hän jalostaa äänistä hienolta kuulostavia kappaleita. Hänen luomansa dokumentissa esitetyt musiikkiesimerkit ovat dramaattisia, mahtipontisia ja ajoittain uhkaavia, mutta sisältävät samalla vaatimattomia, pieniä elementtejä. Hänen musiikkinsa saa ajattelemaan, joten hän pääsee tavoitteeseensa, musiikin kantaaottavuuteen. Sakamoton puheessa muutenkin näkyy kantaaottavuus. Hänen kameralle juttelunsa on monissa kohtaa hyvin ajatuksia herättävää ja kantaaottavaa. Hänen filosofointinsa ovat hyvin mielenkiintoista kuunneltavaa. Erityisen hauska ajatus on pianosta puhuttaessa se, kuinka ihminen on muovannut luonnon haluamaansa muotoon, mutta se pyrkii palaamaan luonnolle ominaiseen epäjärjestykseen, epävireeseen.

Oli erikoista kuulla, että säveltäjää on pyydetty näyttelemään, eikä dokumentissa tullut esiin oliko hänellä ennestään näyttelijätaustaa. Näyttelijäpuoli kuitenkin jätettiin dokumentissa sivuun varmaan ihan vain teeman rajaamisen vuoksi. Siitä olisi kuitenkin ollut mielenkiintoista kuulla lisää. Olisin kuullut mielelläni lisää myös hänen Yellow Magic Orchestra-yhtyeestään ja ylipäänsä varhaisurastaan elektronisen musiikin parissa. Erityisesti konserttitaltioinnissa soitettu musiikki kuulosti korvaani mukavan erikoiselta. Hänen silloisen ja nykyisen musiikkinsa välillä on vahva kontrasti; silloisesta koneellisesta musiikistaan hän on siirtynyt sittemmin orgaanisempaan ja luonnonläheisempään musiikkiin. Sakamoton musiikkityylin kehitystarinasta olisin mielelläni kuullut lisää hänen itsensä kertomana. Hänen pioneerirooliaan syntikkapopin, teknon ja housen parissa ei kommentoida dokumentissa juuri lainkaan.

Lähde: Rokumentti

Jälkikäteen oli erikoista saada tietää että dokumentti on kuvattu viiden vuoden ajanjaksolla. Ei kuitenkaan sinänsä yllättävä tieto, sillä dokumentissa käsitellään niin monia aiheita ja laajalla skaalalla. Viidessä vuodessa on täytynyt kertyä suunnaton määrä video- ja äänimateriaalia ja aiheen rajaaminen on ollut varmaan haastavaa. Ehkä juuri pitkällä aikavälillä kuvaaminen tekee dokumentista rakenteeltaan hieman sekavan. Samalla dokumentin tekijöiden on täytynyt tutustua itse säveltäjään ja päästä lähellä Sakamoton persoonaa, minkä myötä dokumentin ote on intiimi; läheinen ja tuttavallinen. Dokumentissa liikutaan monessa ajassa ja paikassa, mikä saattaisi tehdä seuraamisesta haastavaa, mutta kaikessa on kiinnekohtana Sakamoto itse. Kamera menee ajoittain ahdistavankin lähelle kohdettaan. Voisi olettaa Sakamotolla oleva tukala olo, kun kamera seuraa läheltä hänen syömistään ja ajoittain salakuvaa hänen yksityisiä harjoituksiaan ja kokeilujaan.

Se että elokuvan näkökulma on vain Sakamoton ja että vain häntä haastatellaan, saa hänet tuntumaan yksinäiseltä puurtajalta. Muita henkilöitä esiintyy vain Sakamoton vanhoista projekteista kerrottaessa, kun haastattelijan pari kommenttia on jäänyt oletettavasti leikkaamatta ja kun Sakamoton syödessä kuuluu kun joku pilkkoo ruokaa jossain taustalla samassa tilassa. On erikoista että esimerkiksi Sakamoton kollegoita tai samojen projektien parissa työskennelleitä tai hänen perhettään ei haastatella. Dokumentti kuvaa vain ja ainoastaan Sakamotoa tämän omasta näkökulmasta, eikä kukaan ulkopuolinen kommentoi mitään.

Lähde Natalie

Dokumentin tarinankerronta on rauhallista, kuin Sakamoton oma olemus. Monessa paikassa ja ajassa viivähdetään, mutta silti ollaan vahvasti nykyajassa, syöpää sairastavan Sakamoton kertomuksissa. Sakamoto itsekin on selkeästi myös visuaalinen ihminen, sillä ainakin oletan että videomateriaali, joka oli tehty hänen musiikkivideokseen, oli hänen itsensä matkallaan kuvaamaa. Kuvaustyyli on rauhallinen ja kaunis, mutta silti vaikka missä paikoissa ehditään käydä. Sakamotokin on elämänsä aikana ehtinyt vaikka mihin mukaan ympäri maailmaa. Hän on selkeästi yhä monessa mukana, ehtinyt vaikka mihin paikkoihin ja tilanteisiin.

Dokumentissa on erikoisesti laitettu peräjälkeen Antarktiksella ja Afrikassa käynti, ikään kuin hän olisi joskus matkustanut jatkuvasti äärimmäisiin paikkoihin. Dokumentin rakenteelta on myös erikoinen ratkaisu se, että paikkoihin, kuten tuhoutuneen ydinvoimalan läheisyyteen, palataan dokumentissa useasti uudelleen. Ehkä tsunamissa tuhoutunut piano tiivistää jotain oleellista Sakamoton mentaliteetista ja dokumentin sanomasta. Dokumentin nimi kooda kun viittaa päätöselementtiin; päätökseen, johon piano on jo tullut ja Sakamoto on tulossa. Hän itsekin sanoo, että ei tiedä kuinka paljon hänellä on aikaa jäljellä.

Joulu ja uusi vuosi 2017 kuvin

Eihän tuosta joulusta olekaan kuin kohta pari viikkoa niin on hyvä tehdä perinteinen joulun muistelupostaus. Nyt viimein pääsen koneelle, sillä meiltä on tässä joulun jälkeen ollut sähköt monena päivänä poissa ja pätkineet paljon.

Joulun vietin perinteisesti kotikotona perheen ja suvun kanssa.

Tässä ainejärjestömme Suomi 100-juhlissa itsenäisyyspäivänä

Uudenlainen joulupuu kasattiin ennen joulukuusta

 Kuusen haussa veljen kanssa

Aatonaattona juhlimme veljeni kuva-artesaaniksi valmistumista ja tein hänelle yllätyksenä oman Nikon-kameransa näköisen kakun. Yllättävän hyvin onnistui vaikka alkuun oli olo että tuleekohan tästä mitään.

Jokavuotinen piparkakkutalo

Jouluruokaa odotellessa. Tuli vedettyä ihan ähkyyn ja sama toistui aaton jälkeisinäkin päivinä jouluruokaa vetäessä.

Syönnin jälkeen jaettiin koko porukan lahjat kuusen alta

Kenenhän lahja Taavetti mahtoi olla

 Bongasimme härön tontun kahvilassa käydessämme, täti löysi sitten pehmopandan vilauttelijaa ahdistelemaan.

Kissatkin vietti joulua rauhallisissa merkeissä.

Uusi vuosi meni rauhallisissa merkeissä

Seuraavaksi esittelen tekemäni ja antamani joululahjat. Tänä vuonna oli ennen joulua aika kiireistä ja ideoista puutetta, enkä viitsinyt ottaa joululahjoista stressiä, joten tein tai annoin jokaiselle jotain pientä.

 Aloin pitkästä aikaa tehdä helmitähtiä ja tämän sai kaverini.

 Virkattu pöllö esimerkiksi paperipainoksi kummitädille

Kummisedälle tädin kanssa yhteisenä passit omille kissoilleen. Vihko-osio toimii reissuvihkon,a jonne kummit voivat kirjoitella kissojensa seikkailuista. Kyllä minusta vielä väärentäjä tulee.

Kaverille hankin toivomansa kirjan ja lempparileffansa jatko-osan.

Veli sai Mario-pelien kysymysmerkkiblokin peltilaatikkona.

Äidilleni annoin klipseistä tehdyn laukun, joka ei tosin ole itse tekemäni.

Tein äidilleni helmitähtiä.

Isäni sai jatkoa suosikkiartistiensa galleriaan aiemmin tekemieni Gösta Sundqvistin, Juice Leskisen ja Kalle Päätalon seuraan Sex Pistols-muotokuvalla. 

Serkulle tein oman tammikuu-heinäkuu bullet journalin ja siihen koristelutarvikkeita.

En tiedä innostuinko koristelemaan valmiiksi jo liikaa, mutta toivottavasti serkku tykkäsi ja bujossa on tilaa hänenkin jutuilleen.

Serkkujen vanhemmat saivat myös helmitähtiä.

Heille myös tämä virkkaamani karkkikippo

Anoppini sai tämän tekemäni unisiepparin ja pari savolaista sutkausta sisältävää pinssiä

Mummo ja ukki saivat virkattuja joulukuusen koristeita

Olin ilmeisesti itsekin ollut kilttinä, sillä sain seuraavat aivan upeat lahjat.

Toivomiani kyniä, joista kaikki kolme uutta tuttavuuttta osoittautuivat oikein mahtaviksi. Myös toivomuksestani postimerkkejä ja yllätyksenä upea peltirasia täynnä suklaata.

Hauska sattuma kun peltirasian sisältö näyttää hieman Doctor Who:n Dalekeiden pinnalta :,D

Lähde: Greatmultiverse

Käsintehtyä fudgea ja kummin ihana perinteinen vuosikalenteri

Paketti kaikkea tarpeellista

Ja lisää ihania tarvejuttuja 

Toivomani tyynyt vanhojen lässähtäneiden tilalle.

Lisää toivomaani hyötytavaraa: viinilasit, pyörän takavalo ja usean oppiaineen vihko.

Hygieniatuotteita ei ole koskaan liikaa. 

Kaverini oli tehnyt itse minulle aivan ihanat keraamisen teepussin alusen ja magneetin, juuri mieleiseni värisetkin.

Perinteinen jokavuotinen ihana pyjama, lahjakortti ja paljon karkkia ja konvehteja, onneksi yhteisenä lahjana sentään.

Siinäpä oli tämän joulun postaus itselleni myöhemmin muisteltavaksi.