Ruokapitoinen postaus ja jännitystä

Nyt puolen vuoden pituisen lomani ollessa lopuillaan, halusin muistella kulunutta kesää ruoka throw backina, sillä kesän mauthan tuovat menneen kesän elävimpänä mieleen. Ekassa kuvassa perhetuttujen mökillä viikonlopun vietossa ja herkuttelemassa.

Kebab-salaatti ja täytetyt paprikat 

Pöytä täynnä herkkuja veljen tupareissa :p

Mozzarella-mansikka-avokado-basilika salaattia ♥____♥

Pukeutumisinspispäivä shoppailemaan lähdössä 8.8.

Äidin ja veljen kanssa Amarillossa veljen loman lopulla shoppaillessamme vielä loppuja tarvikkeita asuntoihimme.

Oltiin äidin kanssa kahdestaan kotona ja se leipoi lettuja joita syötiin keräämieni metsämansikoiden ja kermavaahdon kera :3

Kokkailtiin yhdessä veljen asunnolla pasta carbonaraa, maistui paremmalta kuin näytti. Kaveriksi valmis mozzarella-salaatti.

Näkemässä kaveria vikaa kertaa ennen muuttoa.

Toinen yhdessä asunnossamme kokkailemamme ruoka: makaronilaatikko. Tuli muuten niiiin hyvää. (ensimmäinen ruokamme oli tortilla-lasagne joka sekin muuten tosi namia) Tuo raparperi-vanilja-jäätee oli herkullinen löytö Taito-korttelista.

Auringonpaisteen takia sokkona ottamani kuva (tarkennus vaikka missä) herkullisesta kookos-suklaa-jäätelöstäni :3

Samin meille tekemä kasvishampparivälipala :p

Harmi kun en ole vielä voinut kuvata ja esitellä asuntoamme ja sisustusjuttuja. Minulla ei ole vieläkään järkkäriä käytössäni, sillä veljeni tarvitsee kumpaakin kahta järkkäriämme aloitettuaan valokuvauksen opiskelun ammattikoulussa. Sovittiin kuitenkin että viikonloppuisin kotona käydessäni voidaan vaihdella kameroita. En kuitenkaan nyt viikonlopun kotona vietettyäni ottanut kameraa mukaani koska en kumminkaan ekalla kouluviikolla ehtisi kuvailla.

Yksi ongelma asunnon esittelyssä on kuitenkin se, ettei meillä ole vielä kattovalaisimia ollenkaan :,( Pelkillä jalkalampuilla ym ollaan koitettu nyt pärjäillä mutta iltojen yhä pimetessä olis kyllä hyvä saada lamput. Sitten olisi parempi kuvailla kämppää kun olisi valaistus kunnossa.

On kyllä aika kauhistunut fiilis nytkin kun ajattelen että koulu alkaa ihan just! Ylihuomenna! Olen fuksi....Yliopisto-opiskelija.... Mitähän siitäkin tulee...? Ja millainen on 25 henkilön ryhmämme? Ja millaista yliopisto-opiskelu edes on? Aika jännitys kun tiistaina nämä asiat alkaa selvitä...

Selfie-poihdintaa

Suoritin nyt abivuonna kuvataiteen diplomin aiheella Olen kuvassa-Olen olemassa. 

Tehtävänantona oli: 

Tutki miten yksilöt ja ryhmät ilmentävät itseään kuvataiteessa ja muussa visuaalisessa kulttuurissa. Pohdi suhdettasi omakuviin, kuvaamisen kohteena olemiseen ja visuaaliseen tyyliin. Miten haluat tulla nähdyksi, miten et? Toteuta teos valitsemastasi näkökulmasta. Nimeä teoksesi.

Nyt vihdoin  kirjoitan blokiinkin diplomiin kuuluneeseen portfolioon kirjoittamani pohdinnan selfieistä.

Perus peilipose pikkujouluissa 2014

Omakuva on keino oman identiteettinsä etsimiseen. Ketään muuta ei katso samoin kuin itseään, ei yhtä kriittisesti ja pikkutarkasti. Muita ei voi katsoa samoista lähtökohdista kuin itseään, eikä itseään voi nähdä samoin kuin muut ihmiset näkevät sinut. Itsensä näkemiseksi tarvitaan joko peili tai kamera pysyvän todisteen tallentamiseksi. Valokuva on niin sanotusti ihmisen olemassaolon todiste. Itsensä voi nähdä luonnostaan sisäisesti, mutta valokuva yhdentää ihmisen ulkoista ja sisäistä kokemusta itsestään. Omanlaisensa suhde itseensä mahdollistaa myös ulkomaailmaan suhtautumistapansa pohtimisen. Valokuva voi olla itsetutkiskelun väline ja sen avulla voi muuttaa suhtautumistapaa itseensä.

Syksyllä 2013

Selfie–kuvat ovat usein muille jaettavia omakuvia. Niillä haetaan usein hyväksyntää omalle itselleen, joukkoon kuulumista, huomiota tai nähdyksi tulemista. Itsetunto paranee huomion, vaikka sosiaalisessa mediassa jaettujen selfieiden saamien tykkäysten ja kehuvien kommenttien myötä. Selfiet ovat myös keino nähdä itsensä hyvässä valosa. Omakuvaan voi vaikuttaa paljon ja etsiä ulkonäkönsä parhaat puolet ja korostaa niitä esimerkiksi kuvakulmalla, väreillä tai valaistuksella. Selfiet voivat olla keino saada itsensä pitämään ulkonäöstään ja saada ihminen ajattelemaan että ”olen sittenkin ihan hyvän näköinen” Selfieitä aika ajoin ottamalla näkee itsensä muutokset aiempiin kuviin verrattaessa esimerksiksi ”olipas minulla hyvä hiustyyli tuolloin”. Selfiet ovat myös hyvä keino muistella tilannetta jolloin kuvan näpsäisi.

Syksyllä 2013

Omaa kuvaansa tehdessä on mukava revitellä niin paljon kuin uskaltaa sillä mallin sietorajat ovat omat. Olisihan hienoa olla kuvankaunis, mutta kuitenkin on mielenkiintoisempaa välillä liioitella joidenkin piirteiden tai ilmeiden kanssa.

Syksyllä 2013

Muistan, kuinka pikkulapsena olin oikea ”linssilude” aina piti virnuilla ja hassutella kameralle. Sellaisilla kuvilla sai huomiota aikuisilta kun he nauroivat pikkutytön hassuille ilmeille. Pikkulapsen estottomuus ja neutraali suhtautuminen omaan itseensä katosi täysin varhaisteini-ikään tullessa. Varhaisteininä vihasin kuvattuna olemista: usein peitin kasvoni käsilläni, vedin hupun päähän tai katsoin muualle. En pitänyt ulkonäöstäni. Tekee pahaa katsoa sen ajan kuvia, ja olen tyytyväinen että olen oppinut pitämään itsestäni vaikka tuskin pitää kaikista piirteistään tai itsestään kaikissa tilanteissa.

Syksyllä 2013

Jossain vaiheessa ajan kuluesssa kuvattavana oleminen alkoi olla normaalia ja suhtautumiseni siihen alkoi olla neutraali, mitä se on yleensä nykyisinkin. Aloin pikkuhiljaa ihan viihtyä omana itsenäni jas myönteinen omakuva kehittyi näkemällä kuvistakin ettei olekkaan niin kamalan näköinen. Sosiaaliseen mediaan, ensimmäisenä Facebookiin, yläasteikäisenä siirryttyäni kuvien tykkäykset tuntuivat tietysti hienolta ja positiivinen palaute vahvisti myönteistä kuvaa itsestä.

Keväällä 2014

Nykyään kuvaamisen kohteena oleminen on ihan mukavaa, kameralle on yleensä mukava poseerata tai irvistelläkkin. Varsinkin yhteiskuvia kavereiden ja poikaystävän tai sukulaisten kanssa on mukava ottaa vaikka eri tapahtumissa käydessä tai muuten vain yhdessä ollessa. Jälkeenpäin tilannetta on mukava muistella hyvin kuvan kautta.

Lapin vaelluksella syksyllä 2014

Suhtautumiseni kuvattuna olemiseen ja omakuviin on siis suuresti muuttunut ajan kuluessa. Ehkä voisi sanoa, että olen mutkien kautta palannut jollain tasolla siihen pikkutyttöaikaan kun kamera oli kaveri.

Vanhojentanssipäivänä helmikuussa 2015

Otan silloin tällöin myös selfieitä, joilla on hyvä näyttää esimerkiksi fiiliksensä tai asunsa esimerkiksi poikakaverille kuvaviestillä. Kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Yli vuoden takaisia omia selfieitä on mukava katsoa arvioiden mikä on muuttunut omassa ulkonäössä, oman itsensä kokemisessa tai itseensä suhtautumisessa. Kuitenkaan en kovin paljon jaa selfieitä sosiaalisessa mediassa. Facebookissa yleensä vain profiilikuvaa vaihtaessa kun siltä tuntuu, esimerkiksi parin-kolmen kuukauden välein. Rajoitan Instagramiin selfieiden jakamista, koska minusta tuntuu että harva jaksaisi nähdä samaa naamaa jatkuvasti. Ihmettelen tiettyjä ihmisiä joilla jokainen kuva on selfie ja kuvat muistuttavat toisiaan. Kuten on tutkittu, selfieiden ylenpalttinen jakaminen ärsyttää, ja tämän olen itsekin huomannut.

Syyslomareissulla 2014

Haluan tulla nähdyksi ja kuvatuksi minulle ominaisesti, mukavasti pukeutuneesti, hyvällä fiiliksellä, mukavissa tunnelmissa ja tilanteissa. Varsinkin erityistilaisuuksissa otetut kuvat ovat tärkeitä. Mielestäni hymy on kuvissakin paras asuste, vaikka se saattaakin joskus onnistua näyttämään hölmöltä tai omasta mielestä rumalta.

Kesällä 2014

En halua tulla nähdyksi tai kuvatuksi ikävissä tunnelmissa tai surullisena. Silloin kuvaa myöhemminkin katsoessa palaa samaan tunnelmaan. En myöskään yleensä pidä minusta salaa näpsäistyistä kuvista, sillä niissä on yleensä ihan oudot ilmeet. Ehkä ne ovat liian realistisia. Ei itsensä näkemistä täysin kuten muut näkevät varmaan kestäisi. Näkeee todellisen itsensä, paljaana, millaisena oikeasti on kun ei ole valmistautunut kuvattavana olemiseen, eikä poseeraa kameralle. Totuus itsestä voi olla ehkä liian karu joissain tilanteissa.

Keväällä 2014

Olipas aika itsekeskeinen postaus :D Mutta sellaista se selfie-kulttuuri on xD

Myöhemmin julkaisen postauksen sitten itse niistä diplomitöistä.

Ja lopuksi tuoreempaa selfietä tältä kesältä.

Kymmenen kysymyksen haaste

Maanantaina pakattiin mun tavarat kärriin ja ajettiin asunnolle. Keskiviikkona vihoviimeisen autokoulutuntini jälkeen ajoin helteessä kahden tunnin matkan asunnolle. Alku oli kyllä kaaosta mutta nyt neljäntenä päivänä tämä alkaa jo näyttää kodilla. Eilen käytiin kirpparikierroksella ja tehtiin tosi hyviä löytöjä. Eilen saatiin sänkykin kasattua vihdoin ja viimein. Oli vähän ongelmia Ikean ruuvejen yms kanssa...


Mutta nyt asiaan: löysin täältä elokuvablogista kivan haastekyselyn ja vaikka minua ei haastettukaan, innostuin vastaamaan näihin kivoihin kymmeneen elokuva-aiheiseen kysymykseen.

1. Minkä elokuvan ostit viimeksi? ja mistä?
 Itse asiassa juuri eilen tuli hommattua useampiakin leffoja Samin kanssa kun kierreltiin ekaa kertaa uuden kotipaikkakunnan kirpparitarjontaa (joka muuten oli erinomainen!) Itse löysin Black Swanin ja Scott Pilgrim vastaan maailma-leffat Blu Rayna ja Muumit Rivieralla dvd:n. Lisäksi Sami löysi vaikka mitä oman tyyppisiään leffoja ja yhdessä hommattiin neljä kautta Housea.

2. Mitä televisiosarjaa/sarjoja seuraat juuri nyt?
    Juuri nyt Outlander-Matkantekijää, Breaking Badia ja Misfitsiä.

3. Minkä kirjan luit viimeksi? 
   Edellinen lukemani oli Cassandra Claren Varjojen kaupungit-sarjan kuudes eli viimeinen osa        Taivaallisen tulen kaupunki.

Lähde

4. Mene imdb:hen ja rullaa alas "Recently Viewed" kohtaan, kerro 5 viimeisintä. 
   Tämä on vähän kumma kysymys, koska mulla tuo lista on tyhjä, eli en vissiin ole pahemmin katellut Internet Movie Data Basea :D


5. Onko sinulla jotain sellaista elokuvaa/tv-sarjan jaksoa, jonka olet nähnyt aivan liian nuorena?
  Harry Potter ja Azkabanin vanki pyöri junan telkkarissa ollessamme matkalla Helsinkiin ja      olisinkohan ollut seitsämänvuotias joten liian pelottavahan se oli. Eikä sitä tietenkään voinut olla    katsomatta niin painajaisiahan siitä sitten myöhemmin tuli.


6. Minkä elokuvan olet aikeissa nähdä seuraavaksi valkokankaalta? 
    Odotan innolla joulukuussa ilmestyvää Star Wras-leffaa :D Muista tulevista julkaisuista mulla ei         juurikaan ole tietoa.

Lähde

7. Mikä sai sinut alunperin kirjoittamaan blogia? 
  Aloitin pullip-nukkeharrastuksen ja halusin aloittaa nukkeblogin, jossa julkaista kuvia nukeista.    Halusin aihepiiristä laajemman, joten blogi toimii myös tekeleideni ja muiden kiinnostuksen  kohteideni julkaisukanavana.


8.  Paras yli 80-vuotias aktiivinen näyttelijä/näyttelijätär tällä hetkellä?
   Saattaisi olla vaikkapa Judi Dench


10. Paras James Bond? Paras Tohtori (Doctor Who)? Paras Kissanainen?
 Bondeja en ole hirveästi nähnyt muuta kuin uudempia joten Daniel Craig. 

Alkuperäisiä Doctor Who-jaksoja en ole nähnyt joten uuden sarjan neljästä eri Tohtorin näyttelijästä valitsen ehdottomasti David Tennantin (kissamme Taavettikin on nimetty hänen mukaansa :'D) 

Kaikkia Kissanaisia en ole nähnyt, mutta valitsen Michelle Pfeifferin sillä hän on upea sekopäisenä Kissanaisena Burtonin Batmaneissa.




                 Lähde                                                                     Lähde                                                     Lähde

Päässäni soi, soi ja soi

Lähde

Toinen vastaukseni Movie Monday-blogin haasteisiin, haaste numero 5: Päässäni soi soi ja soi

"Mikä on sellainen elokuva, jota et pysty ajattelemaan ilman, että siinä oleva musiikki muistuu vahvasti mieleen? Kyseessä voi olla elokuvaa varten sävelletty musiikki tai siinä käytetty jonkun artistin kappale, elokuvan kokonainen soundtrack tai vai jonkin tietyn kohtauksen musiikki. Sana ja toteutus on vapaa!"

Lähde

Heti ensimmäisenä tästä haasteesta tuli mieleen Kill Bill. On jo aikaa sen katsomisesta, mutta se vihellyssävelmä... Kyllä. Varmasti kaikille elokuvan nähneille tulee se mieleen nyt. Itse kuulin sen ensimmäistä kertaa American Horror Story-sarjassa kun siinäkin tappaja vihelteli sitä kulkiessaan, kuten Uma Thurmanin hahmo Quentin Tarantinon kulttiklassikoksi nousseessa kostotarinassa. Se todellakin jää päähän soimaan ja huomaa itse viheltelevänsä sitä jatkuvasti.

Laitanpas sen nyt tähän kuitenkin että kaikilla varmasti alkaa soimaan päässä...

Kierrätyspussukoita

Tuli tuossa aikaa sitten ommeltua taas kierrätyspussukoita useampikin kappale. Täällä aiempi postaukseni, jossa esittelen kuinka tehdä "karkkipusseja". 

Itselläni toimii meikkipussina Pihlaja-karkkien papereista ompelemani pussukka ja tuon aiemmassa postauksessani tekemän Hopea Toffee-pussukan annoin kummitädilleni joululahjaksi.

Iso Kiss-Kiss- pussukka

Tämän voisin vaihtaa meikkipussiksi kunhan kaipaan vaihtelua kettukarkeista :D

Kiss-Kiss- karkkipussista tehty pussukka

Kiss-Kissejä myytiin joku aika sitten tällaisessa rajoitetun erän juhlapussissa. Ompelin kahden karkkipussin etuosat yhteen ja pohjaksi parit karkkipaperit.

H&M:n vaatteiden infolappusista tehty pussukka

Ompelin lappuset yhteen käsin, sillä koneella ommellessa ne ei ehkä olisi tulleet ihan kohdikkain. 

Vetoketjun ja saumojen ompelemista vaille valmiina

Vintage-elokuvatähtipussukka

Tähän pussukkaan sommittelin lehdistä leikattuja näyttelijöiden, kuten ihanan Audrey Hepburnin ja Marilyn Monroen, kuvia.

Vaatteiden lippulappusista tehty pussukka

Tämä pussukka oli näistä ehkä suuritöisin, sillä ompelin kaikki merkkilaput kiinni käsin. Se oli kuitenkin mukavaa puuhaa telkkaria katsellessa ja laput oli kiva sommitella yhteen sopiviksi. 

Tämä minulle onkin nyt käytössä penaalina. Muille tuoreille pussukoille sen sijaan en vielä ole keksniyt käyttöä. Ehkä osa päätyy joskus lahjaksi. 

Tuo pussukoiden kuvaustaustana toiminut sisustuslaatikko on kyllä ihana. Äitini oli löytänyt sen heräteostoksena minulle nimipäivälahjaksi :D

Sisällä säilyy kengät kauniisti

Nyt tuoreimpana käsityöinnostuksena on ristipistotyöt ja olen ahkerasti myös ommellut tyynynpäällisiä uuden kodin sisustusta varten.