The Vow on tositapahtumiin perustuva romanttinen draama joka kertoo Leo ja Paige Collinsista, nuoresta pariskunnasta joiden elämän auto-onnettomuus muuttaa. Paige menettää onnettomuudessa muistinsa viiden vuoden ajalta joten muistaa ainoastaan lapsuuden ja nuoruutensa, ei siis lainkaan aviomiestään Leoa. Leo yrittää saada vaimonsa rakastumaan itseensä uudelleen kun Paigen muisti ei tunnu palaavan.
En voi kuvitellakaan millaista olisi unohtaa millaiseksi ihmiseksi on muotoutunut vuosien aikana, mitä on tapahtunut, mitä valintoja on tehnyt ja miksi. Vieras tyyli, vieraat hiukset, vieras ala ja ennen kaikkea vieras koti ja vieras mies. Ei edes tiedä millainen itse on. Kuitenkin kaikki mihin miehensä rakastui on jäljellä. Kaikista kamalin onkin puolison tilanne yrittäessään kaikkensa saadakseen Paigen rakastumaan itseensä. Leo vaikuttaa täysin ulkopuoliselta uudessa tilanteessa, outoa kyllä hän ei ole tavannut vaimonsa perhettäkään vuosien aikana.
Paigen tilanteeseen suhtaudutaan jotenkin todella kevytkenkäisesti. Pari ei saa mitään apua edes sairaalan toimesta, vanhemmat eivät tunnu välittävän mitään, tilanteestahan on heille vain etua. kuten eivät kaveritkaan jotka tuntuvat hyljänneen parinkunnan. Tavallaan ymmärrettävääkin sillä elokuva keskittyy pariskunnan väleihin. Elokuvan heikosti havaittavaan teemaan, minuuden kokemukseen, tehdään vain pintaraapaisu. Tämän kaltaisiin teemoihin enemmän keskittymällä, ei vain parisuhdesoopaan panostamalla, elokuva olisi varmasti yltänyt paljon paremmaksi.
Aikamoista myötähäpeää varsinkin elokuvan alkuosan lässynlää, kankea näyttelytyö ja ontuva käsikirjoitus. Parin kemia tuntuu jo ennen onnettomuuta teennäiseltä. Myös Paigen ja hänen vanhempiensa välit tuntuivat todella teennäisiltä kuten myös syy Paigen aiemmalle lähdölle perheensä luota. Vaikka Channing Tatum onkin hyvän näköinen hänen näyttelynsä on melko kankeaa ja eleetöntä ja pitihän sitä Tatum-fanserviceäkin olla; paljasta pintaa kissa sylissä. Rachel Adams puolestaan eläytyy rooliinsa hyvin, viakkakin myös siinä on kankeutta varmaankin käsikirjoituksenkin takia. Oli yllättävää tajuta Channingin hahmon työkaverin olevan Orphan Black-sarjan päänäyttelijä. Siinä vasta onkin varsinkin ulkonäöllisesti muuntautuvainen näyttelijä. Ainiin ihmettelin elokuvan nimeä ennen tämän katsomista mutta sen merkitys onneksi selvisi elokuvassa, vaikkakin aika typerästi. Mutta tätä kirjoittaessani tajusinkin että vowhan viittaa vihkivalaan :,D
Elokuva kävi välillä pitkäveteiseksi ja ei tuntunut etenevän mihinkään. Elokuva parani hieman loppua kohden ja lopetuksesta pidin. Vasta elokuvan lopussa muistin että elokuva perustuu tositapahtumiin. Oli kuitenkin sen verran epäikimuistoinen elokuva että en edes muista tuota lopetusta :,D Eikä tämän katsomisesta ole kuin reilu viikko tätä postausta kirjottaessani. Joka tapauksessa kaiken kaikkiaan peruskiva lässynlää ilman sen kummempaa sanomaa kuin kaikkien ongelmien yli kantava rakkaus, loppua kohden selkeytyy itsensä etsimisen teema. Elokuva tekee kuitenkin vain pintaraapaisun tähän teemaan. Tämän muuten liitän elokuvahaasteen kategoriaan tositapahtumiin pohjautuva elokuva.
Lähde
Mistä katsoin elokuvan: DVD
Melkein pelottavaa, kuinka paljon komppaan ajatuksiasi tästä leffasta! Pidin elokuvan lähtöajatuksesta ja siihen liittyvistä teemoista, juuri siitä minuuden kokemuksesta ja mistä se koostuu. Mutta juuri kuten sanoit, pohdinta tyssää alkuteoilleen ja keskitymme enemmän romanttiseen lässynläähän ja Tatumin vastalihaksiin - tosin kuka minä olen niitä kritisoimaankaan =) =)
VastaaPoistaHahaa xD Todella hyvin sanottu, tiivistää aika hyvin minunkin ajatukseni tästä elokuvasta :D
VastaaPoista