Contracted (2013, USA)
Nuori nainen joutuu huumatuksi ja raiskatuksi bileiden päätteeksi ja sen myötä hänen elämänsä lähtee jyrkkään alamäkeen, ei vähiten sen takia että hänellä ilmenee rajuja oireita tuntemattomasta sairaudesta. Contracted on kökköjuoninen kauhujännäri, johon on kerätty kaikki body horror-genren kliseet ja samaan syssyyn vielä zombie-hommelia. Tämä tuo paljon mieleen vuotta myöhemmin tulleen Starry Eyes-kauhuleffan, joka aiheessa onnistuu paljon paremmin jo juonellisestikin. En tykännyt.
The Cloverfield Paradox (2018, USA)
Vuonna 2028 maailma on energiakriisissä ja energiaa hankkiakseen kansainvälisellä Cloverfield Stationilla kansainvälinen astronauttijoukkio yrittää käynnistää uudenlaista hiukkaskiihdytintä energiaa luodakseen. Kiihdytin alkaa viimein toimia, mutta kuten scifijännäreissä yleensä, kaikki mikä voi mennä pieleen, menee myös pieleen. Cloverfield-sarjan kolmas osa siis poikkeaa tyylillisesti ja genrellisesti todella paljon aiemmista osista Cloverfieldistä ja 10 Cloverfield Lanesta. The Cloverfield Paradox on avaruuskatasrofijännäreiden genressä todella perinteinen ja tuo mieleen kaikki muut genren edustajat. Kaikkia paradoksin mahdollisuuksia ei juonessa hyödynnetä, aluksella vain tapahtuu jotain kummia asioita, vaikka aiheessa olisi ollut enemmänkin potentiaalia. Tämä elokuva oli aika pettumys eikä tarjonnut vastauksia kaikkiin Cloverfield-sarjasta oleviin kysymyksiin saati kuljettanut tarinaa eteenpäin, mutta toivottavasti joskus tuleva neljäs osa tarjoaa loput vastaukset. Meh.
Satayksivuotias, joka jätti laskun maksamatta ja katosi (2016, Ruotsi)
Satayksivuotissynttäreitään ystävineen Balilla viettävä Allan tarjoaa viimeisen pullon neuvostoliittolaista kansansoodaa-johon kaikki ihastuvat. Porukka lähtee etsimään kansansoodan reseptiä, jonka Allan on aikoinaan laittanut niin hyvään talteen, että siinä onkin etsimistä. Hauska Satavuotiaan toinen osa jatkaa siitä, mihin ensimmäinen jäi. Tykkäsin ekasta osasta paljon ja se onkin tullut katsottua monta kertaa, mutta tämä ei ollut tietenkään yhtä hyvä. Juoni on vielä enemmän kohellusta ja takaa-ajoa, paikasta toiseen säntäilyä kuin ensimmäinen elokuva, jossa pääpaino on Allanin maailmanhistoriaan liittyvissä muistoissa. Ihmettelen miksi kirjasta, johon eka leffa perustuu, ei ollut otettu osioita tähän jatko-osaan, sillä siinä oli paljon tapahtumia, mitkä oli ensimmäisestä elokuvasta jätetty pois. Tämä on kuitenkin tosi hauska ja musiikkipuoli sekä visuaalisuus on yhtä hienoa kuin ensimmäisessäkin osassa. Tykkäsin.
1800-luvun Amerikassa uudisraivaajien linnakkeelle raahautuu ryytynyt tyyppi, joka kertoo jouduttuaan kannibalismin riivaamaksi. Ravenous on kauhua ja mustaa komediaa kummallisella tavalla sekoittava western. Huumori on myötähäpeää herättävää, kuten myös iso osa juonesta. Aika erilainen kauhuleffana, kannibaalijuttujen käsittelyä vähän erikoisella tavalla, mielenkiintoisesti hyödynnetty intiaanien windigo-legendaa. Musiikki tässä on todella kummallista. Meh
Veronica (2017, Espanja)
Yläasteikäinen Veronica kavereineen päättää auringonpimennyksen aikaan leikkiä ouija-laudalla ja koittaa ottaa yhteyttä Veronican kuolleeseen isään. Spiritistinen istunto ei mene ihan putkeen ja jokin paha voima seuraa Veronicaa kotiin. Kyseessä on ouija- ja riivaus-kauhuleffojen kliseitä toistava ylihehkutettu espanjalaisleffa, jota oli aikalailla tylsä seurata kun tiesi mitä tapahtuu. Naispäähenkilön näyttelijä oli hyvä ja lapsinäyttelijät todella upeita. Tykkäsin myös miten ns. hirviö oli esitetty: lopussa ei voinut olla varma onko Veronica oikeasti riivattu vai hänen mielenterveytensä järkkynyt. Loppu jätti tuon kivasti avoimeksi, mutta silti en tykännyt.
Nemoa etsimässä (2003, USA)
Viime kuussa katsomani Doria etsimässä jälkeen tuli katsottua tämä, vähän nurinkurisessa järjestyksessä toki, mutta mitäpä tuosta. Yhä yhtä ihana pixar-animaatio, kuin lapsuudessakin katsoessa. Tykkäsin
Nälkäpeli: Matkijanärhi, osa 1 (2015, USA)
Nälkäpelin tuhouduttua Katniss toimii hirmuvalta Capitolin kaatamista ajavan vastaliikkeen vastentahtoisena keulakuvana rakkaansa Peetan ollessa Capitolin propagandan hahmona. Tämä toisiksi viimeinen Nälkäpeli-sarjan leffa oli minulla vielä näkemättä ja tämä vaikutti aikalailla pitkitetyltä väliosalta. Ei tässä hirveästi oleellista tapahtumaa vaikuttanut olevan että ehkä vika kirja olisi saatu yhteen elokuvaankin. Jospa se vika osa olisi sitten parempi. Meh
Contracted: Phase 2 (2015, USA)
Olin utelias näkemään Contracted bodyhorrorzombie-leffan kakkososankin, että mitä sitten tapahtui, vaikka se eka osa oli niin kökkö. Ekassa osassa tartunnan saanut mies koittaa saada parannuskeinon virukseen sen aloittaneelta pahikselta. Tämä sitten jatkoi kökkää linjaa, samoilla ns. ällötyselementeillä tässäkin pelailtiin eikä juoni ollut kovin kummoinen.
Hardcore (2015, Venäjä, USA)
Tämä scifitoiminta-leffa alkaa kun päähenkilö herää leikkauspöydän tapaiselta ilman muistia ja nainen edessä kertoo olevansa henkilön vaimo. Heti seuraavaksi nainen siepataan ja sitten olisikin pelastusretken aika. Poukkoileva juoni, juoksentelua paikasta toiseen, räjähtelyä ja pinnallisiksi jääviä hahmoja. Juonellisesti tämä ei siis ollut ihmeellinen, mutta visuaalinen kokeilevuus oli kiva piristys tavalliseen juoksenteluaction-leffaan. Paljon lainailtu elementtejä videopelien maailmasta jo first person-näkökulmankin kautta. Tuntui kuin olisi katsonut videopelin tarinallisia video-osioita. Kieltämättä näkökulma vaati paljon totuttelua, mutta ei siihen loppupuolella enää kiinnittänyt huomiota. Meh
Annihilation: Hävitys (2018, USA, UK)
Mystinen hohde on vallannut aluetta ja sinne lähetetyistä sotilasjoukoista kukaan ei ole palannut ennen kuin biologi-Lenan mies palaa salaiselta operaatioltaan huonossa kunnossa oltuaan vuoden kadoksissa. Lena lähtee tutkimusjoukon mukana selvittämään mitä hänen miehelleen tapahtui mystisellä alueella, jossa paljastuu tapahtuvan kummia. Tämä scifi-jännäri on tosi erilainen, älykäs tuttavuus, joka laittaa miettimään ja mielen mutkalle. Juoni kulkee edestakaisin kahdessa eri aikatasossa mysteerisen paikan salaisuuksien vähitellen selvitessä, mikä etäännyttää katsojaa tarinasta, mutta tavallaan se toimii elokuvan ideaan. Annihilation on hienosti kuvattu ja visuaalisesti todella hieno; Hohteen alue on todella karun kauniisti tehty, se on silmiä hivelevää kauneutta unohtamatta karmivia piirteitä ja body horroriin viittaavia elementtejä. Elokuvan tematiikka on monipuolinen ja hienosti esiin tuotu ja tarina ylipäänsä mielikuvituksellinen ja persoonallinen mystisellä, unenomaisella tunnelmalla höystettynä.
ABSs of Death 2 (2014, USA)
Persoonallinen kauhuantologia, jossa on kerätty toinen toistaan erikoisempia kauhukomedialyhäreitä ohjaajilta eri puolilta maailmaa. Jokainen ohjaaja on saanut yhden kirjaimen aakkosista josta he ovat keksineet sanan, johon pohjaavat elokuvansa. Monia kummastuttavia kokemuksia, myötähäpeää ja myös mukavan persoonallisia yllätyksiä niin epäonnistuneen murhan, mutanttitappajamäyrien kuin zombiemummon perintöä odottavan joukkionkin muodossa. Aakkosantologian ensimmäinen osa on minulla vielä näkemättä, mutta tämä kakkososa toimi itsenäisenä elokuvana. Ihan ok
Bolt (2008, USA)
Bolt kertoo samannimisestä näyttelijäkoirasta, jolle uskotellaan kaiken sarjassa tapahtuvan olevan totta. Bolt uskoo omaavansa supervoimia kunnes hänen maailmansa kääntyy päälaelleen hänen jouduttuaan pois tutusta ympäristöstä. Tämä Disney-klassikko tuli nähtyä nyt toista kertaa ja ei ollut niin huono kuin mitä muistelin, mutta ei mitään parhaitakaan Disney-leffoja. Ihan hauska söpöjen eläinhahmojen seikkailu. Ihan ok
Hiidenpata (1985, USA)
Tietäjän oppipoika Taran saa tehtäväkseen suojella oraakkelipossu Hennikkiä, sillä tämä tietää pahan noidanpadan sijainnin. Elokuvan pahis Hornansarvi haluaa saada haltuunsa noidanpadan pahat voimat ja reissun aikana kasvaneen kaverusjoukon on päihitettävä hänet. Hiidenpata on hieman tuntemattomampi Disneyn klassikoista ja en ollutkaan tätä aiemmin nähnyt. Tämä on myös aika erilainen verrattuna muuhun Disneyn tuotantoon; esimerkiksi animaatiotyyli ja tehosteet ovat erilaisia ja hieman kokeellisempia ja kuvaston voisi luulla olevan lapsille turhan pelottavaa. Elokuva sijoittuu keskiaikaan ja jotenkin tuo mieleen Disneyn Miekka kivessä-leffan (en kyllä muista olisinko sitä nähnyt). Tämä oli aikanaan kallein tehty animaatioelokuva ylittäessään budjettinsa ja ikävä kyllä floppasi tuotoissaan. Ihan ok
P (2005, Thaimaa)
Kummallinen draamakauhu nuoresta taikavoimia omaavasta tytöstä, joka lähtee maalta kaupunkiin hankkiakseen rahaa mummolleen. Tyttö päätyy tanssibaariin, jossa kaltoinkohdeltuna ei enää muista mummon opetuksia voimien oikein käytöstä ja asiat menevät pieleen. Poukkoilevaa tarinankerrontaa ja kummallinen musiikki, en oikein saanut otetta koko elokuvasta. Meh
Tie El Doradoon (2000, USA)
Kauniisti tehty animaatio, jossa huijarikaverukset päätyvät vahingossa tarujen kultaiseen kaupunkiin, Eldoradoon, jonka asukkaat alkavat pitää heitä jumalinaan. Aika perus animaatioseikkailu, todella huolella tehty sellainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti