Huhtikuu oli todella kiireinen, uuteen totuttelun kuukausi ja se näkyi hieman myös katsomieni elokuvien määrässä. Ehdin kuitenkin 10 elokuvaa katsoa viime kuussa.
Strangers- Prey at Night (2018, USA) En tykännyt.
The Endless (2017, USA) Tykkäsin.
Kirjoitin näistä aiemmin. Mistä katsoin: Elokuvissa.
Shopping Tour (2013, Venäjä)
Venäläinen äiti ja poika lähtevät bussimatkalle Suomeen shoppailemaan, mutta suomalaiset alkavat hyökkäillä venäläisten turistien kimppuun ja syödä heitä. Kivan erikoinen juoni, mutta tämä olisi varmasti todella tylsää katsottavaa, ellei olisi suomalainen tai venäläinen, ei tässä silleen mitään erikoista muille olisi. Suomalaisten sekoamiselle oli keksitty kivan erikoinen selity, mitä ei ihan heti alkuun olisi arvannut. Aika poukkoilevaa kerrontaa ja kuvaustyylin ollessa found footagea, ei ole niin mieleeni.
Meh. Mistä katsoin: SF Anytime.
Escape from Tomorrow (2013, USA)
Escape from Tomorrow on ilman Disneyn lupaa Disney Worldissa kuvattu indiedraamakauhuelokuva. Elokuvassa nelihenkinen perhe kahden pienen lapsen kanssa viettää lomaa Disneylandissa, kun isä alkaa saada hermoromahdukselta vaikuttavia oireita. Katsoja jää pohtimaan onko taustalla mystinen tartuntatauti vai Disneylandin salaliitto? Escape from Tomorrow on persoonallisen ja mystisen synkän näköinen psykologinen jännäri, jossa Disneyn pirteän värikkään pinnan alapuolella on synkkiä asioita. Disney Worldiin on saatu luotua karmiva, mystinen tunnelma, vaikkakin elokuvan kerronta on aika sekavaa ja juoni etenee melko epätasaisesti. Tästä jäi päällimmäisenä vain kummallinen olo, että mistäs tässä kaikessa nyt olikaan kyse. Kuitenkin kivan erikoinen idea ja audiovisuaalisesti hieno, sillä oli kivasti jäljitelty vanhojen Disney-leffojen visuaalisuutta esim fonteilla ja värimaailmoilla ja musiikki oli hauskasti Disneytä mukailevaa. Kuitenkin Disney-hahmojen esiintymistä vinksahtaneissa merkeissä olisin kaivannut enemmänkin.
Ihan ok. Mistä katsoin: SF Anytime.
Big Bad Wolves (2013, Israel)
Big Bad Wolves alkaa kuin mikä tahansa murhajännäri; pikkutyttö katoaa kesken piilosleikin ja löytyy hyväksikäytettynä ja murhattuna myöhemmin. Epäilty on tiedossa ja kuulusteltuna, eli pahoinpidetynä, kunnes tytön isä ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Eräässä kohtaa elokuva kuitenkin kääntyy vakavasta murhatutkintatrilleristä mustaksi komediaksi, sillä mukaan alkaa tulla todella paljon viihdyttävää mustaa huumoria, jolle sai nauraa ihan ääneenkin. Mielenkiintoista on, että epäillyn syyllisyyttä ei varmaksi tiedä, vaikka muita epäiltyjä ei ole ja itse jo menin moneen otteeseen lankaan tämän näyttäessä niin viattomalta ja vakuttellessaan syyttömyyttään. Tytön isän toilailu kidutuskellarissa ja mukaan liittyvä isoisä ja tämän edesottamukset ovat huvittavaa seurattavaa, kuten henkilöhahmojen välinen kemiakin. Vahvaan humoristisuuteen nähden elokuva loppuu todella yllättävän ankeissa merkeissä. Juoni on mielenkiintoinen, vaikkakin välillä junnaa paikallaan, ja elokuva on myös kuvattu hienosti, erityisesti tykkäsin kohtausten siirtymistä. Kivan erikoinen jännäri/musta komedia ja liekö ensimmäinen näkemäni israelilainen elokuva.
Tykkäsin. Mistä katsoin: SF Anytime.
Three Extremes (2005, Hong Kong, Japani, Etelä-Korea)
Ohjaajat kolmesta Aasian maasta ovat tehneet kolme lyhytelokuvaa, jotka on kasattu yhteen Three Extremes kauhuelokuvaksi vaikka niillä ei ole selkeästi havaittavaa yhtenäisyyttä keskenään, muuta kuin äärimmäiset teot ja shokeeraavuuteen pyrkivä äärimmäisyys. Näin ollen tätä on hankala arvioida yhtenäisenä elokuvana, joten kerron siis jokaisesta lyhäristä erikseen.
Ensimmäinen osio, Dumplings on päätynyt myöhemmin myös kokopitkäksi elokuvaksi. Se kertoo erikoisen tarinan naisista, jotka pyrkivät pysymään nuorekkaina ja kauniina syömällä sikiöistä tehtyjä mykyjä. Karusta juonesta huolimatta tai sen ansiosta elokuva käsittelee useita suuria aiheita, kuten aborttia, nuoruuden ihannointia ja kannibalismia.
Toinen osio, Cut, kertoo elokuvaohjaajasta, joka joutuu pattitilanteeseen kotona vaimoineen katkeroituneen ja pimahtaneen sivuosien näyttelijän toteuttaessa pirullista juontaan. Kotiin tunkeutuja haluaa ohjaajan osoittavan, että ei ole niin täydellinen ihminen kuin miltä kaikin puolin vaikuttaa. Kidnappaustilanteeseen on ujutettu mustaa huumoria ja se on kuvattu hauskalla tavalla kauniissa miljöössä.
Kolmas ja viimeinen, Box, kertoo nuoresta kirjailijasta, jonka menneisyyteen kuuluu traaginen syyllisyydentunto kaksoissiskon kuolemasta. Menneisyyden haamut eivät jätä rauhaan, eikä elokuvaa katsoessa voi olla aivan varma, mikä on henkilöhahmon sisäistä maailmaa ja mikä ulkoista. Pidin elokuvan unenomaisesta, painostavasta tunnelmasta, hitaasta tahdista ja kauniista kuvaustyylistä. Ylipäänsä tämä on niin visuaalisuutensa kuin kerrontatyylinsäkin puolesta näistä kolmesta taiteellisin.
Kaikki kolme kertovat persoonallisella tavalla ihmismieliä universaalisti mietityttävistä asioista, sekä elämän ja ihmismielen synkistä puolista.
Tykkäsin paljon kaikista kolmesta. Mistä katsoin: SF Anytime.
Teeth on kauhukomedia teinistä, joka on asunut ikänsä voimalaitoksen vieressä ja hänen alkaessaan tutkiskella itseään paljastuukin että kaikki omassa kehossa ei olekaan niin kuin kuuluisi. Teini-iässä muutenkin tunteet hyrräävät ja lupaus säästää itseään avioliittoon saakka horjuu ajoittain, mistä syntyy varsinkin miesten osalta synkeitä tapauksia. Mustalla huumorilla höystetty kummallinen kauhukomedia, josta ei oikein osaa sanoa, onko tämä suunnattu teineille vai aikuisille. Ainakin tämä leikittelee teinikauhun konventioilla ja ei ole kovin perinteinen kauhukomedia.
Ihan ok. Mistä katsoin: SF Anytime.
Hiljainen paikka (2018, USA)
Tästä tulee kokonainen arvostelupostaus myöhemmin.
Tykkäsin paljon. Mistä katsoin: Elokuvissa
Oliver ja kumppanit (1988, USA)
Söpö Disney-klassikko numero 27 kertoo kodittomasta kissasta Oliverista, joka lyöttäytyy yhteen kodittoman miehen koirajoukkion kanssa. Todella kasarin näköinen Disney-klassikko, joka jotenkin monella tavalla eroaa muista Disney-leffoista vauhdikkuudellaan ja New Yorkin värikkäällä kaupunkimiljööllä. Tarttuva tunnuslaulu, söpöt eläinhahmot, simppeli perinteinen juoni, vaikkakin henkilöhahmot nimikkohenkilöä myöten jäävät tosi etäisiksi ja pintapuolisiksi jopa Disney-leffan tasolla.
Ihan ok. Mistä katsoin: DVD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti