Me Before You- Kerro minulle jotain hyvää

Lähde
Kerro minulle jotain hyvää kertoo värikkäästä ja persoonallisen pirteästä Louisa "Lou" Clarkista, 26-vuotiaasta neitosesta joka tekee töitä auttaakseen perhettään selviämään taloudellisesti. Työn suloisessa kahvilassa tultua päätökseen Lou etsii töitä epätoivoisesti ja päätyy neliraajahalvautuneen Will Traynorin (Sam Clafin) henkilökohtaiseksi avustajaksi. Työ asettaa omat haasteensa positiiviselle ja energiselle Loulle Willin asenteen ja persoonan myötä. Lou kuitenkin päättää tehdä kaikkensa saadakseen Willin asenteen muuttumaan.

Olin odottanut tämän elokuvan ilmestymistä varmaan viime vuoden marraskuusta asti nähtyäni ensimmäisen teaserin tästä. Game of Thronesin Daenerys Targaryenina tutuksi tullut Emilia Clarke, Doctor Whon Clara eli Jenna Coleman sekä Downton Abbeyn John Bates eli Brendan Coyle sekä komea miespääosan näyttelijä, minulle ennestään tuntemattomampi Sam Claflin! Jo näyttelijäkaarti sai minut täysin innostumaan kyseisestä elokuvasta trailerin visuaalisuudesta, brittiaksentista ja juonen vihjauksista puhumattakaan. Nyt viime viikolla sitten vihdoin pääsin näkemään tämän kaverini kanssa joka oli odottanut Me Before Youta varmaan yhtä paljon. Usein käy niin että elokuva, jolle on ehkä huomaamattaankin kasannut korkeat odotukset (kuten minulla aiemmin Boys Don't Cry) aiheuttaa suuren pettymyksen. Suureksi ilokseni Me Before Youn kanssa ei käynyt lainkaan niin. Päinvastoin tämä ylitti odotukseni.

Huom. tästä lähtien teksti saattaa sisältää spoilereita.

Lähde

Lou on ihanan pirteä ja värikäs päähenkilö ja hän onkin koko elokuvan kantava voima. Lou on omalaatuinen, luova, muut itsensä edelle laittava ja tuntuu valaisevan kohtauksen kuin kohtauksen jossa hän on läsnä. Emilia Clarke on todella taitava eläytymään rooliinsa ja hän on Louna todella luonnollisen ja kepeän oloinen. Hänen tunneilmaisunsa ovat aivan mahtavia ja minua huvittivat erityisesti hänen ylös ja alas, ties mihin suuntiin vääntyvät ilmeikkäät kulmakarvansa, joihin tulin kiinnittäneekseni paljon huomiota. Oli mielenkiintoista verrata Clarkea Game of Thronesin Daenerysin rooliin sillä ero on todella suuri itsevarman, ylpeän ja kylmän Daenerysin sekä lämpimän, toiset itsensä edelle laittavan Loun välillä. Tämä osoittaa hyvin että Clarke ei jumitu yhteen tunnettuun suursarjan rooliin vaan omaa hienoa eläytymiskykyä, jolla pääsee irti leimasta. haittana tässä ei tietenkään ole huomattava ero näiden kahden roolihahmon ulkonäössä. Clarke näyttää upealta molemmissa rooleissa kuhunkin rooliin sopivalla tavalla, Lou värikkäänä brunettene ja Daenerys viileänä platinablondina.


Lähde

Hahmot Louta lukuunottamatta jäävät melko etäisiksi ja pintapuolisiksi, sillä Emilia Clarke Louna on niin häikäisevä.  Sam Claflin Willinä on todella sympaattinen ja karismaattinen, vaikkakin Will jää melko mystiseksi ja osin etäiseksi henkilöksi, roolista jää puuttumaan jonkinlainen syvyys. Claflin kuitenkin tavoittaa erinomaisesti Willin turhautumisen ja kyynisyyden. Hän saa todella ajattelemaan miten elämänhalun voisi kadottaa kokonaan todella rajoitteisena, jos oma elämä ei voisi olla sellaista kuin sen haluaisi olevan. Clarken ja Clafninin roolihahmot ovat luonteiltaan täysin päinvastaiset mutta jollain oudolla, yllättävällä tavalla he tuntuvat sopivan täydellisesti yhteen. Heidän yhdessäolonsa on elokuvan edetessä vaivatonta, luonnollista ja kepeää, heidän kesksutelunsa ovat mielenkiintoisia. Elokuvan dialogi muutenkin on todella aitoa ja sujuvaa, luonnollisen oloista.

Pääparin rinnalla molempien perheet luonnollisesti jäävät sivuosaan, vaikkakin molempien piirteitä valotetaan sopivasti. Charles Dance on mielenkiintoinen Willin rakastavana, mutta jotenkin etäisenä isänä. Mukavan erilainen rooli kuin Dancen rooli Game of Thronesissa Tywin Lannisterina. Harmi vain että Jenna Colemanin rooli Loun siskona jää aika pieneksi, häntä olisin toivonut näkeväni enemmän. Onneksi Willin sympaattinen, komea hoitaja pysyy mukana tiiviisti halki elokuvan. Sen sijaan Loun poikaystävä Patrick on todella etäinen ja yksiulotteinen. Koko elokuva tuntuu unohtavan että Lou on varattu eikä vapaa suhteeseen Willin kanssa. Patrickia yritetään välillä tuoda väkisin mukaan, mutta osa näistä kohtauksista tuntuu irrallisilta. Ehkä Patrickin etäiseksi jääminen kuvastaa hänen ja Loun pitkän suhteen väljähtymistä ja yksipuolisuutta: Patrick muuttaa yhteisen reissun omakseen, puhuu vain itsestään eikä kuuntele Louta. Willin kanssa Lou puolestaan on aivan erilainen.


Lähde

Tarinan kuljetus on alussa mukavan leppoista ja loppua kohden se tiivistyy. Lopun kirje on todella liikuttava, mutta Loun ansiosta elokuvasta ei jää surullinen olo vaikka salin valojen syttyessä silmät ovat vielä kyynelissä. Eutanasiaa ja sen eettisyyttä käsitellään todella etäisesti Loun äidin purkausta lukuun ottamatta. Elokuva tuntuu karttavan täyttä realismia, mikä tavallaan sopii tyyliin. Toisaalta tykkään kyllä että elokuva keskittyy kyseiseen hetkeen, ei paljon henkilöiden menneisyyksiin, vaan pääpaino on heidän yhdessä ollessaan kokemissa tunteissa. Pintapuolisuus on tavallaan hyvä asia tämän elokuvan kohdalla: tunteille jää enemmän tilaa kun ei esimerkiksi jäädä järkeilemään tai esittämään kannanottoja eutanasiasta. Tämän myötä myös elokuvan ihanalle, sympaattiselle huumorille jää enemmän tilaa.


Lähde

Loun värikäs ja persoonallinen tyyli tuo osansa elokuvan jo sinällään upeaan visuaalisuuteen. Loun asuvalintoihin tuli kiinnitettyä paljon huomiota ja kaverin kanssa ihailimme erityisesti Loun kenkiä. Kaiken kaikkiaan elokuva on ihanan värikäs ja lavastus on kaunista katsottavaa. Kiinnitin huomiota erityisesti Loun tyylin sekä kodin värikkyyteen ja lämpöön sekä täysin vastakkaiseen Willin kodin ja persoonan yltiöpäiseen desingiin ja tavallaan kylmyyteen. Tälle elokuvalle juuri sopivaa miljöötä on ihana brittiläinen pikkukaupunki ja sen maaseutu sekä mahtava linna joka tuo mieleeni vuosia sitten tekemäni matkan Skotlantiin.


Lähde

 Kiinnitin ajoittain huomiota musiikin puutteeseen. Se ei kuitenkaan häirinnyt liikaa ja silloin kun musiikkia oli, se oli ihanan persoonallista ja kohtaukseen sopivaa. Pidin erityisesti Willin "rentoutumismusiikeista" sekä lentokonekohtauksen aikana olleesta kappaleesta. Olenkin jälkeenpäin kuunnellut soundtrackia paljon ja sieltä on löytynyt uusia suosikkikappaleita kuten tämä lentokonekohtauksen Clovesin Don't Forget About me

Kuitenkin Ed Sheeranin kappaleen alkaessa soida meinasin alkaa nauraa sen kliseisyyden takia. Sheeran sopi kyllä Tähtiin kirjoitettu virhe-soundtrackille mutta tässä se on jo liikaa. Nyt kun tulin maininneeksi kyseisen elokuvan, on minunkin verrattava näitä kahta. Pidän kovasti myös Tähtiin kirjoitetusta virheestä mutta nämä kaksi ovat kyllä ihan omaa maatansa samantyyppisistä teemoista huolimatta, molemmat upeita omalla tavallaan. Kerro minulle jotain hyvää yltää minulla ainakin syvemmälle tunteisiin.


Lähde

 Kerro minulle jotain hyvää on pirteä mutta surullinen elokuva. Surulliset ja järkyttävätkin asiat esitetään pirteyteen pyrkivällä sävyllä. Harvoin elokuvissa itkee surusta ja meinaa nauraa samaan aikaan. Surulliset kohtaukset saivat kyyneleet jopa minulla virimään ja nauru puolestaan aiheutui vieressä myös itkevän kaverin sekä ympäri katsomoa kuuluvien niiskausten takia. Kerro minulle jotain hyvää on ennen kaikkea liikuttava elokuva. Minulle ainakin se oli rantakohtauksesta loppuun asti itkun pidättelyä. En kuitenkaan haluaisi nimittää tätä nyyhkyleffaksi sanan negatiivisen konnotaation takia, sillä Kerro minulle jotain hyvää on paljon muutakin. Kahden pintapuolisesti täysin vastakkaisen ihmisen yhteensopivuus, perheen tuki ja rakkaus, itsensä etsiminen, elämän murroskohdasta selviäminen ja vaikka mitä muuta. Kaiken kaikkiaan todella monipuolinen, sujuva ja yksinkertaisesti ihana elokuva.

Huhhuh, innostuinpas tämän tekstin kanssa vähän... Silti jäi melko pintapuoliseksi vaikka minulla oli elokuvasta syvempiäkin mietteitä, en vain saanut niistä enää kiinni kuin vain pintaraapaisulta. Mutta tähän loppuun vielä intoilu että elokuvissa käyntiä seuranneen päivän shoppailureissulta löysin sattumalta Jojo Moyesin kirjan johon elokuva perustuu. Todella hyvä löytö sillä sain pokkarin alle vitosella, myyjä sanoi että kyseinen tarjous on voimassa vain sen ajan kun elokuva pyörii teattereissa ja sen jälkeen pokkari palautuu noin kympin normihintaansa. En malta odottaa milloin ehtisin lukea sen ihanuuden. harmi vain kun se taitaa venyä opiskelujen alun ja suomalaisen kirjallisuuden klassikkojen takia.

Loppuun vielä suosikkilainaukseni elokuvasta:
"You can't change what people are."
"Then what can we do?"
 "Love them."

Mistä katsoin: Finkinon valkokangas

Heinäkuun suosikit

Kesäkuun suosikkien kasaaminen postaukseen jotenkin jäi ja ei niitä ehkä olisi ollut postauksen verran, mutta nyt heinäkuussa suosikkeihin on päätynyt ainakin nämä seuraavat jotka esittelen aikajärjestyksessä.

5. Caravan Palace

Aiemmassa postauksessani olikin jo Caravan Palacen Lone Digger musiikkina, mutta esittelenpä tätä ihastusta nyt tarkemmin. Sami oli löytänyt tämän upean energistä ja pirteää musiikkia tekevän ranskalaisbändin ja linkkasi videoita minulle.

Itsekin tykästyin näihin useamman kuuntelukerran jälkeen. Yhtyeen musiikkivideot ovat visuaalisuudeltaan upeita ja persoonallisia, tykkään varsinkin steampunk-vaikutteista. Tämä Caravan Palacen electro swing-genre on minulle ihan uusi, mutta tykästyin kovasti tähän 20-luvusta ammentavaan musiikkityyliin. Mielenkiintoista miten swing ja jazz-vaikutteita on sekoitettu housen, hip hopin ja EDMn kanssa.

On muuten live-esiintyminenkin hienoa kuten alla olevalta videolta näkyy.

Vähän kyllä innostuin noiden videoiden kanssa, mutta en osannut päättää suosikkejani ja silti jäi monta vielä pois. Mutta nyt seuraavaan heinäkuun suosikkiin.

4. Heinolassa mökkeilemässä

Tämän kesän ainoaksi koko perheen kanssa tehdyksi lomareissuksi taitaa jäädä tämä 18-20.7. jolloin olimme Heinolassa kummien mökillä käymässä. Mukavaa oleilua, herkullista ruokaa, saunomista, uimista ja taideleiriä kummitädin ja veljen kanssa. Onneksi säät myös suosivat.

 

 Kummitädin ja isän synttärikakku oli ihana, kummin koristelema

 Kummille tekemäni synttärikortti

3. Samin yllätysvierailu

22.7. töiden jälkeen kotiin tullessani äiti vain sanoi että minua odottaa yläkerrassa paketti ja sitten ihmeissäni menin huoneeseeni. Sieltä ensin näin lattialla kukan ja kohta minua tervehtivän Samin. Oli kyllä suuri yllätys iun luulin hänen olevan matkalla Helsinkiin kavereidensa luo. Vietimme sitten mukavat pari päivää töideni jälkeen elokuvia katsellen ja sitten 24. lähdimmekin äitini, veljeni ja Samin kanssa Joensuuhun kun minulla oli pari päivää vapaata.

Sami oli pitkin kesää kerännyt yllätyksiä mulle myöhäisenä vuosipäivälahjana ja antoi ne minulle osana suurta yllätystään.

2. Joensuussa käyminen

Kävin Joensuussa pitkästä aikaa koska ainakin kolme viikkoa oli tullut väliä minun ja Samin näkemisestä vapaiden tyhmän sijoittumisen ja Heinolaan tehdyn mökkireissun myötä.

 Joenuussa tuli kierreltyä nyt parit kirpparit ja kaupat, Taitokortteli sekä pelattua Pokemon Gota veljen kanssa kämpän lähettyvillä. 

Veljen liitutaululle tekemä taideteos

Kyseinen pelikin olisi muuten päässyt suosikkeihin mikäli sitä pystyisi pelaamaan täällä syrjäseudullakin. Täällä kotona korvessa ei nimittäin tule vastaan pokemonin pokemonia ja kotipaikkakunnalla on vain yksi Pokestoppi. Todella typerää ja epäloogista että poket sijoittuu sinne missä on enemän asutusta sillä nehän ovat villejä ja Pokemon-sarjassakin Ash kumppaneineen seikkailee pitkin metsiä... Eipä sitten ole paljon tullut poketettua sillä ei ole ehtinyt kovin paljon muilla paikkakunnilla käydä.

Onneksi sattui todella mukava sää että saatiin kaupunkia kierreltyä ja ainoa sadekuuro sattui ollessamme Rossossa syömässä. Oli muuten herkullista pizzaa.

Kirppareilta löysin esimerkiksi kolme paitaa, laukun ja ihanan kiiltokuva-arkin

Tuo ihana laukku oli vain neljä euroa ja on täydellisen sopiva esimerkiksi tabletin kuljetukseen. Tuo pikku kirja löytyi Samin ja minun tuttaville lahjaksi, sisältää humoristisia lastenkasvatusohjeita ja aivan ihanan vintage-kuvituksen.

 Klassiset taidejulisteet löytyivät parilla eurolla, vielä kun keksisi näille ihanuuksille paikan.

 1. Kolilla käymässä

Joensuusta suuntasimme 25.7. veljeni ja äitini kanssa Kolille. Mukava oli ihailla Kolin kauniita maisemia pitkästä aikaa sillä edellisestä käynnistä taisi vierähtää reilu kuusi vuotta. Onneksi sää oli hyvä ja ilta-aurinko valaisi kauniisti ennen kuin lähdimme ajamaan takaisin kotiin. Kolin kuvia saatan julkaista vielä lisää erillisessä postauksessa mikäli ehdin ja saan aikaiseksi kasattua sellaisen.

Tässäpä olivat kuukauden suosikkini tällä kertaa.

Toukokuun suosikit

Nyt on aika toukokuun suosikkien näin kesäkuun alussa. Tällä kertaa kuusi juttua on päässyt suosikeikseni toukokuulta. Ainiin kuvassa vasta leikkuutettu otsatukka, se ei sopinut suosikkeihin tällä kertaa.

6. Coldplayn musiikkivideo, surrealismi

Coldplayn uusi musiikkivideo on visuaalisesti älyttömän upea ja kekseliäs. Kappale itsessään on vähän tylsä näin muutaman kuuntelun jälkeen ja jää vähän videon varjoon. Videolla on kuvattu maailma todella kauniisti ja mielikuvituksellisesti, tykkään just surrealismista. Tykkäsin erityisesti avaruusteemaisista kohdista ja siitä että asioita oli kekseliäästi otettu pois kontekstistaan ja liitetty ihan eri ympäristöön, jatkuvasti tapahtui jotain yllättävää.Samaa tunnelmaa kuin videolla, on näissä Pinterestissä aikaa sitten lisäämissäni kuvissa.

   1                                    2                                           3                                   4  

   5                                    6                                              7                                    8

5. Uusi vaate pitkästä aikaa

 Vaatteita tosiaan tulee nykyisin harvemmin hommattua, edellisen kerran varmaan hiihtolomalla kirpparilta pari paitaa. Toukokuun alkupuolella Undergroundissa piipahtaessa huomasin tämän ihanan topin ja se oli pakko hommata.

Ihanan persoonallinen oldschool-tatuointimainen kuva ja niskassa kiva yksityiskohta. Harmi kun tämä on tosi läpikuultava niin alla on pakko pitää toista toppia, saa nähdä tuleeko tässä kesällä liian kuuma, mutta tosi kiva toppi kumminkin.

4. Kane's-limpparit

  
Nyt toukokuussa tajusin vasta nämä Olvin erikoiset sodapop-limpparit ja kaikkia kolmea on tullut nyt kokeiltua ja on kyllä hyviä. Mukavan mehumaisia eikä liikaa hiilihappoja. Oma lempparini on kyllä tuo vihreä sitruunan ja lohikäärmehedelmän makuinen, kivan erikoinen maku. Pullot on todella kauniita ja laitoinkin ne kivaksi sisustuselementiksi huoneeseeni. Näitähän myydään tölkeissäkin mutta ne ei ole yhtä kivoja kuin lasipullot


Kevään viimeistä kirjallisuus ja sukupuoli-kurssia varten kirjaa lukiessa tuli hörpittyä Kane'sia ekaa kertaa.

Tämä vadelma-sitruuna oli toisiksi parasta. Näitä on mukava juoda saunan jälkeen jääkaappikylmänä.

3. Koulujuttujen loppu-> aikaa lukea itselle mieleisiä kirjoja

Maanantaina oli viimeisen kurssin tehtävien palautus ja oli kyllä motivaatio jo siinä kohtaa ihan hukassa ja yhtä tuskaa oli koittaa saada viimeinen essee kasaan. Elokuuhun mennessä teen ehkä vielä yhden esseillä suoritettavan kurssin mutta en kyllä ihan heti mitenkään ala sitä aloittamaan. Sitten kunhan jaksaa, pitäisi vain itseä ottaa jossain vaiheessa niskasta kiinni että sen oikeasti tekee, tarkkaa deadlinea sille kun ei ole. Olen intoutunut lukemaan pitkästä aikaa ja luin Aavikon kukan parissa päivässä. Kirjastosta kävin lainaamassa syksyn suomalaisen kirjallisuuden klassikot-kurssia varten Kalevalan ja Vänrikki Stoolin tarinat joita pitäisi jossain välin lueskella kuten kymmeniä muitakin sitä kurssia varten luettavia. Mukaan tarttui muitakin mielenkiintoisia teoksia.

2. Kaunis sää ja tulevat juhlat

Mukava lämmin ja aurinkoinen sää kyllä pitää mielen pirteänä vaikka ulkoilmasta ei muuten tulekkaan paljon nautittua kuin Taavettia ulkoiluttaessani ja muuten kävelyllä käydessä. Työkaverini harmitteli hauskasti että asiakkaat aina kauppaan tullessaan toteavat että onpa mukavan viileä ja hän kun haluaisi olla lämpimässä auringonpaisteessa.

Viikonloppuna on tutun lakkiaiset ja sitä seuraavana serkun rippijuhlat. Mukava päästä juhlamekkoja ulkoiluttamaan ja laittautumaan sekä tietysti nauttimaan hyvästä juhlaruuasta ;P

1. Työpaikka koko kesäksi

Ensimmäiset neljä työpäivää S-Marektissa takana; aluksi oli maanantai, tiistai ja torstai kevyttä harjoittelua kassalla neljä tuntia ja tällä viikolla kymmenestä puoli seitsämään jo. Nyt toiselle työviikolle tultua on ihan hyvin lähtenyt kassalla olo sujumaan vaikka tarkkana pitää malttaa koko ajan olla. Veikkauskone kyllä vielä mietityttää välillä. Ihan mukava että töitä on elokuun loppuun asti. Paljoa ei kyllä ehdi lomailla sitten mutta onpahan tienestiä että pärjää hyvin seuraavan lukuvuoden. Jospa vapaita sattuisi välillä pari päivää putkeen niin pääsisi Joensuussakin käymään useammin, yksittäisvapailla kun vähän edestakas ajelua olisi jos lähtisi käymään. Nyt kahden viikon odotuksen jälkeen pääsin Samia näkemään kämpillemme, käydessäni samalla ti-ke tuutorointileirillä. Syksyllä sitten odottavat nimittäin tuutorointihommatkin.

Loppuun vielä kaunis kollaasi kukan haistelustani. Taavettia ulkoiluttaessa tulee otettua tämän tyyppisiä pelleilykuvia xD

Huhtikuun suosikit

Meinasi aivan unohtua postata huhtikuun suosikkijutuista kun viime kuussa keksin itsekin alkaa tehdä tällaisia postauksia. Tähän on nyt koottuna suosikkijuttuja kuukauden varrelta. Aloituskuvana oleva Galleria Kohinasta löytämäni kettukorttikin kuuluu toki kuukauden suosikkeihini. Kortti on taiteilija Outi Piiroisen käsialaa ja meinaisin ehkä kehystää sen kämpille koristeeksi, ihastuin siihen niin kovasti. Mutta nyt niihin koottuihin suosikkeihin; tällä kertaa päätinkin edetä viidennestä kohti ensimmäistä.

5. Huoneen sisustusjutut

Ihastuin uudestaan oman huoneeni, siis kotikotona olevan, sisustukseen. Tässä kuvia nyt esimerkkinä vain yhdestä kohdasta, onhan huoneeni joskus aiemmin ollut kuvissa esillä. Saisipa kämpillekin tällaista vintage-vaikutteista henkeä sisutukseen.

4. Rento oleilu

Tässä kuussa on ollut paljon kiirettä koulujutteujen kansssa kun deadlinet lähestyy uhkaavasti. Siksi oleilu ja rentoutuminen on ollut aiempaakin mukavampaa tässä kuussa.

Ai että oli mukavaa iltaseitsämään kestäneiden taidehistorian luentojen jälkeen laittaa ranskalaiset uuniin, ottaa lasi viiniä ja katsoa Netflixiä ihan rauhassa yksinään.

Arkeen on toki liittynyt uuden leivänpaahtimen tehokkuuden testailua, leipomista ja kahvilassa käyntiä.

3. Taavetti potkupuvussa ja kissat muutenkin

Netin kissakuvien innoittamana puimme veljeni kanssa yksi viikonloppu Taavetille lapsuutemme potkupuvun.

Ihmeen vähän taavetti välitti että sai vaatetta päälleen eikä yrittänyt venkoilla puvusta pois. Hihat vain jäi ikävästi tassun alle kävellessä.

Olisi näköjään halunnut muitakin vaatteita päälleen :,D Kuvassa näköjään myös Saksikäsi Edward-hanskani.

Kissat ja niiden touhuilut ovat muutenkin tietysti olleet suosikkejani helmikuussa(kin)

Taavetti huomiota vaatimassa padilta Perhonen lasikuvussa-elokuvaa katsoessani.

Vilillähän oli syntymäpäiväkin juuri♥ Ei tosin huhtikuun puolella.

2. Veljeni maalaukset

Veljeni toi pääsiäisen aikoihin kotiin koulussa tekemiään kuvistöitä ja ihastuin täysin näihin värikokeiluihin joissa Taavetti on ollut mallina. Veljeni ei puolestaan tykännyt aikaansaannoksistaan joten sanoi että saan tehdä kuville mitä hyvänsä.

Hommattiin siis kuville kehykset johon ne sai nätisti riviin. Taavettikin kuvassa ihailee kuviaan.

Huhtikuun aikana sain taulun kämpän seinälle, tai oikeastaan hyllylle seinää vasten, sillä en jaksanut ruveta miettimän mitään monimutkaisia seinälle kiinnittämissysteemejä.

Tuolta se siis näyttää olohuoneessamme, tykkään kyllä ♥

1. Viikonloppu veljeni luona

Lähdin perjantaina 15. päivä veljeni luo yöksi ja sieltä lauantaina mentiin yhdessä kotiin. Oli mukava pitkästä aikaa veljen kanssa keskenään herkutella, katsoa elokuvia ja käydä kävelylenkillä.

Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Rolssissa ja pitihän veljen näppäistä kuva kun nautin herkkuruuasta. On kyllä muuten moninkertaisesti paremmat pöperöt kuin Hesessä tai Mäkissä.

Ennen veljen kämpille menoa piti tietysti käydä Lidlistä vähän mättöä.

Herkuteltiin sitten kaikkea hyvää lenkin jälkeen elokuvia katsoessa ja minun neuloessa.

Kävi muuten hassusti ensimmäisen kettusukan kanssa kun kavensin kärjen niin että kavennuskohdat oli sukan alla ja päällä xD Eihän se tietenkään ollut iso homma korjata ja nyt on sukan pari valmistumassa kantapään kohdalla.

Kuukauteen kuului näiden yksittäisten juttujen lisäksi toki muitakin suuria suosikkejani, kuten esimerkiksi kuvassa näkymän näytelmän katsomassa käyminen tuplatärskyjen muodossa, Cinemare, vappu, Kahvilakerhon tyttöjen kanssa tapaamiset jne. Sekä tietysti se että löysin lapsuuden suosikkielokuvan DVD:llä!