Kesälomaviikolla Tallinnassa

Toinen osa katsauksesta kesääni, joka on mennyt huimaa vauhtia. Ehdin tehdä viikon reissun Helsinkiin ja Tallinnaan ennen kuin alkoi parin kuukauden hektinen työharjoitteluni tapahtumatuotannon parissa. Pitkää päivää tullut painettua niin onneksi tuo reissu ennen sitä ehdittiin tehdä. Tuli räpsittyä paljon kivoja kuvia, joten jaan tuon lomaviikon kahdeksi postaukseksi, ettei tule kerralla liian pitkä kuvapläjäytys. Tässä kuvia lomaviikon toiselta puoliskolta Tallinnasta

20.6. torstai

Lähdettiin aamuysin laivalla Tallinnaan ja raahauduttiin matkatavaroiden kanssa helteisessä Tallinnassa ihanaan vanhaan kaupunkiin, jossa edellisen kerran tuli vierailtua vuosi sitten.

 Vanhassa kaupungissa on ihan oma tunnelmansa ja aina uusia kivoja juttuja löydettäväksi.

Lomalookkini ekana Tallinna-päivänä. Jokunen vuosi sitten kirpparilta löytämäni shortsit ja nyt kesällä kirpparilta löytämäni toppi kivoilla pitsihihoilla. Nuo upeat kengät hankin ihanasta uudesta vaateliikelöydöstä, Pull&Bearista.

Kissapatsaat aidalla.

Beer Housen eväät ja jotenkin hämmentävän nihkeä palvelu.

Iltaa istumassa kattoterassibaarissa.

21.6. perjantai

Näkymä tunnelmallisen Taanilinna-nimisen hotellimme ikkunasta. Hotelli oli kätevästi Vanhassa kaupungissa keskeisellä paikalla ja kaikki oli kätevän kävelymatkan päässä.

Hotelliaamupalalla jaksoi pitkälle päivään.

Linnan muurilla

 Korkealta oli hienot maisemat, vaikka nousu korkealle huteran oloisia portaita jänskättikin.

 Balti Jaama Turg- kauppahalli.

Baileysin makuisella ice cream rollilla herkuttelua. Näistä olin videoita nähnyt aiemmin instassa ja ihmetellyt mikä juttu tuo on. Se on siis kylmästä jäätelömassasta kylmälevyllä tehtyjä rullia. Niiden teon katsominen on jotenkin hypnoottista.

Balti Jaama Turgin kirppareiden yms kivojen putiikkien kiertelyä.

Tuolla oli ihana liike, joka oli pullollaan söpöjä, käsityönä tehtyjä nukkeja ja eläinhahmoja. Sieltä hankittiin tuliaisena majoituksesta kiitoksena kummeilleni pesukarhupehmolelu.

 Balti Jaama Turgilta käveltiin suosikkipaikkaani Tallinnassa, Telliskiven boheemiin kaupunginosaan.

Toisen Tallinna-päivän lomalookki koostui uusista kengistä, uusista New Yorkerin raitashortsteista ja aiemmin tehdystä kirpparilöydöstä.

Katutaidetta roskasta.

Tämä on yksi suosikkimaalauksistani mitä Tallinnassa olen nähnyt.

Tosi paljon upeita seinämaalauksia Telliskiven kaupunginosa täynnä.

Torstain ruokapaikkamme oli ravintola Argentiina. Niitä on Tallinnassa kaksi ja mentiin aluksi väärään, vaikka pöytävarauksemme oli sataman läheisyydessä olevassa Argentiinassa. Tosi mukavaa palvelua, tunnelmallinen paikka ja herkkuruokaa.

Rotermanni kanssa kiva kaupunginosa, sieltä löytyi esim tämä söpö buldoggi.

Tällainen hauska maalattu simpukka löytyi myös Rotermannilta.

 Kaunis auringonlasku hotellihuoneen ikkunasta.

22.6. lauantai

 Perinteiseen tapaani tältäkin Tallinnan reissulta hankin maatuskat kokoelmaani.

Toinen perinne on hankkia korvikset Oma Asi-nimisestä desing-liikkestä. Aiemmin olen hankkinut esim perhoskorvikset. 

Hotellihuoneen luovutus oli puoliltapäivin, joten täyttävän aamupalan vedettyämme lähdettiin helteiselle kaupungille kiertelemään matkatavaroinemme. Löydettiin ihania vaatekauppoja, joissa oli just ihanan tyylisiä vaatteita. Esim Springfield, Crop ja House.

Katutaidetta Kultuuri Katel-kulttuurikeskuksen läheisyydessä.

Ilmeikäs lintupatsas ja päivän asuna aiemmat kirpparilöytöshortsit sekä kirpparilöytöpaita keväältä.

Klo 18 lähtevää laivaa tähyillessä terminaalin läheisyydessä odottelemassa.

Kotimatka autossa körötellessä koitti sitten tuon viikon sunnuntaina. Oli kyllä upea reissu, vaikkakin moneen kertaan koetuissa paikoissa viikko, mutta aina uutta nähtävää ja koettavaa löytyy. Säät suosi ja tuli shoppailtua kivoja löytöjä.

Kesä 2017 yhteenvetona

Ohhoh onpas jälleen yksi kesä ihan huomaamatta jäänyt taaksepäin. Ihan huomaamatta jäi blogihommat sivuun koko kesäksi vaikka välillä on ollut mielessä että pitäisi jotain julkaista. Nyt syksyn ja opiskelujen alkaessa onkin mukava tehdä jonkinlaista yhteenvetoa, kesän muistelupostausta jota on itse myöhemmim lueskella. Kesä meni yhdessä hujauksessa. Kesäkuun ehdin lomailla kotikotona kirjateenttiin lukemista lukuun ottamatta. Kesäkuun lopusta tähän asti onkin sitten mennyt aikalailla vain töitä tehden, marjamyyntikioskilla jossa nyt yhä syyskuussa pystyn jatkamaan sillä luentoja on vain pari viikossa näin alkuun. Hui, kandiseminaarinkin ensimmäinen tapaaminen oli jo. Aika ahdistavaa kun ei ole mitään konkreettista ideaa mistä aiheesta tekisin kandidaatintutkielmani. Jospa se tässä pian ajatuksia pyöritellessä selkiytyisi.

Kesällä en ehtinyt juurikaan reissuta, mutta neljät juhlat tuli käytyä; rippijuhlat, kahdet valmistujaiset ja kahdet suuret synttärijuhlat. Toiset niistä olivat vanhempieni suuret tuplajuhlat kun täyttivät molemmat pyöreitä tänä vuonna. 

Kesäkuun lomaillessa ehdittiin käydä myös omalla mökillä aikaa viettämässä. Taavetti varsinkin tykkäsi käydä luonnon helmassa.

 Kävin heinäkuussa lapsuuden kotipaikkakunnallani pitkästä aikaa, siellä pitkäaikaisimman ystäväni tupareissa. Oli ihanaa käydä lapsuuden maisemissa ja viettää juhlimisen jälkeistä rentoa päivää Konnuksen kanavalla ja paikkakuntaa kierrellen kauniissa säässä. 

Olin Ilosaarirockissa talkoolaisena. Pitkästä aikaa festareilla ja vieläpä ilmaiseksi työpanoksen hinnalla. Minulle tosin sattuivat juuri yövuorot järjestyksenvalvontakopilta, jossa kirjattiin ylös järkkäreiden työvuorot ja pidettiin kirjaa rdiopuhelimista. Päivällä piti saada nukuttua että jaksoi yön valvoa, joten en ehtinyt nähdä kuin kolme keikkaa, juuri ne bändit joiden takia rokkiin halusinkin; Pariisin Kevät, Imagine Dragons ja Royal Blood. Taisin nähdä osia myös muutamien muiden esiintyjien keikoista. Rokkiyövuorojen ja marjakioskin työvuorojen yhdistäminen oli suht raskasta mutta kyllä siitäkin selvisi hyvin.

Äitini ja veljeni olivat meillä käymässä pitkästä aikaa. Käytiin Botanialla ihailemassa ja Kuunari Elinalla pizzoilla. Oli kyllä mukava viikonloppu silloin, vaikka melko pikavisiitillä kävivätkin.

Ehdin jo säikähtää etten tänä kesänä pääsisi kummieni mökille jossa olemme perheeni kanssa käyneet lähes joka kesä, mutta onneksi pääsimmekin viettämään sinne mukavaa viikonloppua hyvässä seurassa ja herkkuruuan parissa. Pidimme myös käsityö/taidetyöpajaa, jossa valmistuneet tuotokset näkyvät alla. Myös kavereita olen ehtinyt näkemään taidenäyttelyiden ja kauhuleffaöiden merkeissä.

Työn ohella on jäänyt aikaa myös harrastuksilleni, sillä opiskelujuttuihin en juurikaan ole jaksanut keskittyä (mikä saattaa toki myöhemmin kostautua sillä vuoden loppuun on ainakin kolme 10-sivuista esseetä kirjoitettavana) Olen askarrellut paljon sillä alkuvuodesta innostuin siitä pitkästä aikaa. Kalenteriaskartelu ja etanapostin väsäily ovat olleet rentouttavaa puuhailua. Olen pitkästä aikaa innostunut myös lukemisesta. Elokuussa luin jopa kolme huippuhyvää kirjaa. Nyt kun opiskelulukeminen on ollut vähän sivussa (mikä myöskin varmaan kostautuu tässä syksyllä) niin on ollut innostusta omien kirjojen lukemiseen. Varsinkin kioskilla hiljaisina päivinä kun asiakkaita ei ole, on ehtinyt hyvin lukea.

Haluaisin uudistaa tätä blogia ja alkaa aktiivisemmin tekemään postauksia, ei vain elokuvamietteitä vaan ylipäänsä kaikesta pohtimistani asioista ja jutuista jotka minua inspiroivat sekä aikaansaannoksistani. Haluaidin askartelujeni ja piirtelyitteni näkyvän myös täällä vaikka Instagram onkin itselleni ominainen, helppo ja nopea julkaisutapa. Visuaalisuus ja kuvat ovat tärkeitä itselleni joten haluaisin niiden olevan läsnä blogissani vahvasti. Kuitenkin ongelmana on koneeni joka on vanha ja raihnainen eikä suostu näyttämään kuvia joten niiden lisääminenkin on hankalaa. Puhelimen ja tabletin kautta kuvien lisääminen puolestaan on hidasta ja työlästä. Ehkä koitan kestää tilannetta jotenkin ja saada kuviakin tänne, tehdä blogistani inspiraationi paikan joka se joskus oli. Lisäksi blogin ulkoasun muuttaminen on ollut pitkään mietinnässä. Myös tuon nimen kanssa olen tuskaillut, se on niin pitkä ja epäkäytännöllinen. Senkin muutan kunhan keksin uuden, iskevän nimen.

Tästä postauksesta sain onneksi porukoiden pöytäkoneella tehtyä tällaisen kuvapläjäysmuistelun. Olen muuten nyt ensimmäistä kertaa yhdeksään viikkoon kotikotona, sillä monet viikonloput olen ollut töissä. Oli kyllä kauhea ikävä Viliä ja Taavettia. Nyt autottomana ei tule ylipäänsä niin helposti lähdettyä mihinkään. Autoni kun alkoi heinäkuussa vedellä viimeisiään ja nyt on laitettu pois rekisteristä. Rip Hokkuspokkus.

La La Land- Here is for the fools who dream

Lähde

La La Lnd

Genre: Musikaali, draama, romanttinen

Ensi-ilta: 13.1.2017 (Suomi)

Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ohjaus: Damien Chazelle

Pääosissa: Emma Stone, Ryan Gosling, Rosemarie DeWitt, 
J.K. Simmons, John Legend, Finn Wittrock

Kesto: 2h 8 min

La La Land kertoo Miasta (Emma Stone) joka on näyttelijänuraa tavoitteleva kahvilatyöntekijä sekä omasta jazz-klubista unelmoivasta Sebastianista (Ryan Gosling), joka pyrkii ajamaan kuolemassa olevan jazzin asiaa. Molemmat tekevät töitä unelmiensa eteen Los Angelesissa, jonka on totuttu tuhoavan toiveet ja särkevän sydämet. Nämä kaksi persoonaa kohtaavat enkelten kaupungin värikylläisessä sykkeessä ja maaginen rakkaustarina saa sattumien kautta vähitellen alkunsa.

 La La Land on yltiömäisen ihanan värikäs elokuva: kaikki mekot ja vaatteet, Emma Stone ulkonäöltään ja näyttelyltään sekä ihanat maisemat ja koko miljöö. Elokuva henkii ihanalla tavalla vanhan elokuvamaailman tunnelmaa, fontteja ja Ryan Goslingin vaatteita myöten. Jo näiden tekijöiden myötä elokuva on kuin minulle luotu, erityisesti elokuvanostalgian myötä. Ihmettelin muuten elokuvan erikoista nimeä La La Landin julkaisun jälkeen, mutta se aukesi minulle kun luin että kyseessä on Los Angelesiin sijoittuva musikaali. Olin myös kuullut tämän olleen pettymys joillekin. Itselläni ei ollut La La Landia kohtaan ensikatselun aikaan juuri mitään ennakkoasenteita enkä tiennyt siitä oikeastaan mitään. Sehän onkin juuri parhain mahdollinen tilanne ennen elokuvan katsomista.

Lähde

Musikaaleille tyypillisesti musiikki on elokuvan kantavana voimana. La La Landissa kohtaukset jossa ihmiset puhkeavat yhtäkkiä laulamaan ja tanssimaan eivät ainakaan minulle olleet vaivaannuttavia kuten joskus musikaaleja katsoessa. Musiikki on tarttuvaa ja mukanaan vievää; kappaleet soivat päässä pitkäänkin elokuvan katsomisen jälkeen. Olenkin elokuvan katsomisen jälkeen kuunnellut paljon elokuvan ihanaa soundtrackia.

Välillä elokuva kuitenkin käy tylsäksi, ehkä keskivaiheilla kun on jonkinlainen suvantokohta. Onhan elokuva kuitenkin reilu kaksi tuntia pituudeltaan, joten ei koko ajan voi olla menoa ja meininkiä. Emma Stonen huiman ilmeikkäitä kasvoja ja kauriinsilmiä tosin voisi katsoa vaikka miten pitkään tahansa, kuten myös Ryan Goslingin komeutta. Ajoittain elokuva tuntuu pitkältä, sillä tapahtumia ei sinänsä loppujen lopuksi ole mitenkään hirveästi. Itse asiassa tapahtumia on aikalailla kuten oikeassa elämässä, tosin mielenkiintoisemmin esitettynä. Elämä on huomattavasti mielenkiintoisemman oloista kun ihmiset pukeutuvat värikkäästi, puhkeavat laulamaan ja tanssimaan spontaanisti, ynnä muuta.

Lähde

Elokuvassa tietysti on jonkin verran kliseisyyttä jo siinä että päähenkilöinä ovat näyttelijän urasta haaveileva kahvilatyöntekijä ja muusikko, jonka ura kangertelee. Kliseet eivät ainakaan minua häiritse, kuten ei myöskään se että tarkemmin mietittynä käsikirjoitus ei ole mikään ihmeellinen. La La Land kertoo kaikesta mitä jo tiedämme, ehkä se siksi juuri tuntuu niin läheiseltä ja tutulta sympaattisella tavalla. Hollywoodin konventioita noudatetaan pirteällä ja raikkaalla tavalla. La La Landin perussanoma on ihanaa unelmiinsa uskomista, ja unelmathan toteutuvat kuten elokuvissa aina. Teemana on kuitenkin myös nykyaikana ajankohtainen itse tekeminen, yrittäjyys sekä yritteliäisyys ja se, että jos ei heti onnistu niin uudelleen ja uudelleen yrittäminen. Unelmien tavoittelun ilot ja surut käsitellään elokuvassa perinpohjaisesti.

La La Landia katsoessa on mukava bongailla viittauksia lukuisiin musikaaleihin ja elokuviin, kuten Singing In The Rain, Sweet Charity, Casablanca, Nuori kapinallinen, An American In Paris, Cherbourgin sateenvarjot, Hääkarkuri, Top Hat ja Funny Face. Mielenkiintoisia ovat myös CinemaScope-maininta alussa, Mian huoneen elokuvaviittaukset sekä kappaleittain etenevä rakenne, joka jäsentyy klassikkoelokuvafontilla kirjoitetuin vuodenaikatekstein. Koko La La Land tuntuu olevan kunnianosoitus sekä elokuvataiteelle että elokuvan ja musikaalin historialle. Elokuvassa on ihanaa surrealismia, erityisesti observatorio-kohtauksesta pidän. Siinä on ihanaa avaruusmaisemaa ja vaikka se on juonen kannalta epäoleellinen, aika silmäkarkkia se universumissa tanssiminen on. Myös silhuettikohtaukset ovat ihania ja klassisia.

Lähde

La La Landin loppu on mielestäni surumielisyydestään huolimatta aivan ihana; entä jos asiat olisivatkin menneet toisin. Loppuratkaisusta tulee tosin mieleen Goslingin aiempi elokuva, The Notebook, jossa on samankaltainen juonenkäänne. Pikakelaus parin yhteiselämästä on toteutettu kekseliäästi, vauhdikkaasti ja värikkäästi. Ehkä juuri tämän toteutustavan ja viimeisten vaihdettujen hymyjen ansiosta minulle jäi elokuvasta todella hyvä mieli, vaikka loppuratkaisu ei olekaan aivan toivomani kaltainen. Elokuvasalista poistuessa oli olo kuin olisi katsonut juuri taide-elokuvan, ja toivoi että kaikki olisi oikeastikin yhtä värikästä ja ihmiset puhkeaisivat spontaanisti laulamaan ja tanssimaan.

Kaiken kaikkiaan La La Land on ihana, sympaattinen ja värikäs hyvänmielenelokuva erityisesti musikaalien ystäville. Elokuvan kantavana voimana ovat rooleihinsa täysin istuvat Stone ja Gosling, joiden välillä on sopiva henkilökemia sekä värikäs puvustus, miljöö ja ennen kaikkea musiikki. Elokuvaan on vangittu kauniilla tavalla rakkauden ensihuuma, se välittyy ihanasti pienten yksityiskohtien kautta. Itseeni vetosi erityisesti käsien hidas kohtaaminen parin ollessa elokuvissa. Nämä kaikki yhdessä luovat La La Landin ihanan sympaattisen, värikkään pirteän ja nostalgisen yleistunnelman. Tässä elokuvassa on tärkeintä ennen kaikkea siitä välittyvä tunne, ei totuudenmukaisuus tai järki, ei esimerkiksi käsikirjoituksen laatu tai päähenkilöiden ohkaisuus, joissa olisi ollut toki parannettavaa.