Vuonna 2023 lukemani kirjat ja näkemäni näytelmät

Vuonna 2023 löysin toden teolla äänikirjat. Aiemmin olin kokeillut kuunnella niitä, mutta en saanut niistä mitään irti. Olin pitkään kuunnellut podcasteja ja annoin äänikirjoille vielä mahdollisuuden. Viime vuonna niiden kuuntelu alkoo soljua.

Ajattelin että mieluummin koen kirjat edes jossain muodossa kuin ei ollenkaan, kun aikaa lukemiselle ei tuntunut löytyvän. Äänikirjoihin on kätevä keskittyä samalla, kun teen kotitöitä tai käsitöitä eikä tarvitse valita usean mieleisen asian välillä, mitä tehdä. Aiemmin käsitöitä tehdessä katsoin elokuvia tai sarjoja, mutta äänikirjat sopivat siihen paremmin.

Vuonna 2023 lukemani kirjat: 12

Kuuntelemani äänikirjat: 28.

Yhteensä kuuntelin ja luin 40 kirjaa. Vertailuksi luin 22 kirjaa vuonna 2021 ja 20 kirjaa vuonna 2020. Äänikirjainnostus selkeästi lisäsi koettujen kirjojen määrää.

Vuoden 40 kirjasta 32 oli suomalaisia ja 8 ulkomaalaisia. Mukava huomata, että sattumalta on tukenut suomalaista kirjallisuutta sattumalta enemmän, kun olen valinnut kirjoja, jotka kansallisuudestaan huolimatta kiinnostavat aiheeltaan. Tai no, voiko äänikirjojen kuuntelemista sanoa kirjallisuuden tukemiseksi huomioiden, miten vähän kirjailija saa työstään korvausta... Mutta saa sentään jotain korvausta verrattuna siihen, että lukemani fyysiset kirjat ovat tavallisesti töihin tulleita arvostelukappaleita.

Tein Vaara-kirjastojen Lukien kellon ympäri -haastetta, johon laitettiin kirjoja eri teemoihin.

Klo 6 aamurusko: Esikoiskirja - Heikki Turunen: Simpauttaja (äänikirja)

Klo 7 Aamukahvi: Lyhyttä ja piristävää - Niina Holopainen: Sinusta (luettuna. Lyhyttä, mutta ei piristävää)

Klo 8 päivän lehti: Ajankohtainen aihe tai hittiromaani - Emmi-Liia Sjöholm: Virtahevot (äänikirja. monisuhteisuus, hittikirja kai)

Klo 9 palaveri: Päähenkilön työ on tärkeä - Meri Valkama: Sinun, Margot (äänikirja, päähenkilö on toimittaja)

Klo 10 bingo: Nimessä on numero - Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin 1-3 (äänikirjoina)

Klo 11 lounas: Liittyy ruokaan - Iida Turpeinen: Elolliset (äänikirjana)

Klo 12 siesta: alkukieli espanja tai portugali - Cyril Pedrosa, Roxanne Moreil: Kulta-aika (luettuna sarjakuvakirja)

Klo 13 taukojumppa: liittyy urheiluun - Laila Escartin Hamarinen: Alla lehmusten (e-kirjana)

Klo 14 välipala: vapaa valinta - Maritta Lintunen: Sata auringonkiertoa (äänikirjana)

Klo 15 hengähdyshetki: liittyy hyvinvointiin - Miki Liukkonen: Vierastila (kirjana)

Klo 16 iltapäiväruuhka: kirjassa matkustetaan - Suonna Kononen: Tie päättyy meren rannalle (kirjana)

Klo 17 kello viiden tee: sijoittuu Isoon-Britanniaan - Beth O'Leary: Kimppakämppä (äänikirjana)

Klo 18 iltakävely: luonnolla merkittävä rooli - Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa, valoa, valoa (äänikirjana)

Klo 19 ruutuaika: kirjasta on tehty elokuva tai televisiosarja - Margaret Atwood: Nimeltään Grace (äänikrijana)

Klo 20: bileet: palkittu kirja - Magdalena Hai: Sarvijumala (äänikirjana, voitti lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon)

Klo 21 iltasatu: satu- tai fantasiaromaani - Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (äänikirjana)

Klo 22 herkkukätkö: lempikirja tai kirja, jonka lukemista olet odottanut - Marko Hautala: Kuokkamummo (äänikirjana, olin odottanut lukemista)

Klo 23 yhdestoista hetki: käsittelee ilmastoa tai ympäristöä - Tuomas Lius: Sikojen lahti (äänikirjana)

Klo 00 keskiyö: kuvitteellinen maailma/spefi - Yoko Okawa: Muistipoliisi (kirjana)

Klo 01 Hallanvaara: runoteos - Jussi Hyvärinen: Olduvain rotko (kirjana)

Klo 02 pimeyden sydän: kirjassa tapahtuu rikos - Monika Fagerholm: Kuka tappo bambin (äänikirjana)

Klo 03 suden hetki: kertoo heikkoudesta ja/tai selviytymisestä - Tommi Kinnunen: Lopotti (äänikirjana) sekä Minna Rytisalo: Lempi (äänikirjana)

Klo 04 pilkku: kirjassa juhlitaan tai ollaan ravintolassa - Marko Hautala: Isä Malakain silmät (äänikirjana)

Klo 05 yösyöttö: perheromaani - Natalia Kallio: Kotileikki (äänikirjana) sekä Joonatan Tola: Hullut ihanat linnut (kirjana)

Haasteeseen päätyneiden lisäksi luin tai kuuntelin:

Silla Simone: Dokumentaarisen valokuvan etiikka (kirjana)

Lars Ahn: Seinien sisällä (novelli äänikirjana)

Marko Hautala: Kuolleiden sauna (novelli äänikirjana)

Mika Ilmen, Jarkko Sipilä: Immu (äänikirjana)

Meri Eskola: Ehdin rakastaa häntä (kirjana)

Anneli Kanto, Mapi Heikura-Salaja: Kuollut kulkee - tarinoita kalman majoilta (äänikirjana)

Anja Kauranen: Pelon maantiede (äänikirjana)

Martta Kaukonen: Terapiassa (äänikirjana)

Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo (äänikirjana)

Emma Kantanen: Jos sataa, älä tule (kirjana)

Marko Hautala: Musta kieli (kirjana)

Andreas Slätt, Christine Thorel: Kevinin kuolema- kuinka Ruotsin suurin oikeusskandaali tuhosi yhden perheen elämän (äänikirjana)

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia (äänikirjana)

Vuonna 2023 näkemäni näytelmät

Joensuun vapaa teatteri: Naisen nahka - Raiskaus-monologi ja tanssiteos (arvio)

Laura Kaljunen: Huijarityttö-monologi (arvio)

Joensuun ylioppilasteatteri: Hairahduksia (arvio)

Joensuun kaupunginteatteri: Hirvimetsä (arvio)

Joensuun kaupunginteatteri: Vaarallisia suhteita (arvio)

Kuopion kaupunginteatteri: Hytti nro 6 (kävin katsomassa muuten vain)

Joensuun kaupunginteatteri: Anjan lähes erinomainen elämä (arvio)

Joensuun kaupunginteatteri: Iso paha susi (arvio)

Teatteri Rajarikko: Häiriötekijä (arvio)

Jukka Moskuvaara ja Hanna Rentola: Mielipuolen päiväkirja (arvio)

Teatteri Traktori: Rölli ja metsänhenki (arvio)

Utran uusi teatteri: Jaska (arvio)

Kontiolahden kanavateatteri: Ehtoolehdon sankarit (arvio)

Roukalahden kesäteatteri: Terttu - maalaiskomedia (arvio)

Riäkkyteatteri: Jäniksen vuosi (arvio)

Vuonislahden kesäteatteri: Simpauttaja (kävin katsomassa muuten vain)

Kuopion kaupunginteatteri: Isä (kävin katsomassa muuten vain)

Joensuun kaupunginteatteri: Mestari ja Margarita - Saatana saapuu Moskovaan (kävin katsomassa muuten vain)

Vääräpyörä: Äiti punalippu (arvio)

Joensuun ylioppilasteatteri: Kulissielämää- ja Optophobia-monologit (arvio)

Joensuun kaupunginteatteri: Kolmen kimppa (arvio)

Vuoden 2023 suosikkielokuvani: Absurdeja kokemuksia, mielikuvituksen juhlaa ja kiinnostavia kohtaloita

Vuonna 2023 tuli katsottua ennätysvähän uusia elokuvia. Arki tuntuu niin hektiseltä ja vuosi oli uuvuttava, että en raahautunut elokuvateatteriin niin usein kuin olisin halunnut.

Mietin että olisiko enemmän ideaa tehdä top 10 vuoden aikana katsomistani elokuvista, kun jonkin verran tuli kotona katsottua. Ainakin tällä kertaa vielä perinteen mukaan vuoden aikana ilmestyneiden lista.

Katsottuja elokuvia, lyhytelokuvia ja minisarjoja kertyi 201. 

Katsoin vuonna 2022 194 elokuvaa. (2021 katsoin 157, 2020 180 ja 2019 234).

10. Poika ja haikara

Sodan runtelemassa Japanissa poika muuttaa maalle ja vihjeistä alkaa etsiä kuollutta äitiään. Mystinen haikara johdattelee häntä elävien ja kuolleiden rajalla olevaan maailmaan.

Poika ja haikara oli ensimmäinen elokuvateatterissa näkemäni Studio Ghiblin elokuva. Pitihän se käydä katsomassa, jos sattuu jäämään Hayao Miyazakin viimeiseksi teokseksi.

Jälleen tuttuun Ghibli-tapaan mielikuvituksen juhlaa. Rakastan tämän surrealismia ja kuinka unenomaista kaikki on. Huikea visuaalisuus ja laaja maailma täynnä yksityiskohtia. Mukana on tosin paljon samanlaista kuin Miyazakin aiemmissa elokuissa, eikä lisää paljon uutta pakkaan. Myös juoni on aika simppeli, mutta silti nautin elokuvasta.

9. Beau is Afraid

Ahdistunut Beau pelkää kaikkea. Hänen kuitenkin täytyisi uskaltaa lähteä pelkäämänsä äitinsä hautajaisiin. Alkaa monimutkainen ja levoton matka, jossa pohditaan koko elämänkaarta.

Ari Aster on yksi suosikkiohjaajiani, mutta tämä jätti hieman kylmäksi. Tämä on huikea aikuisten satu: täynnä ahdistuneisuutta, masennusta, äitiongelmia, pelokkuutta ja palleja. Rakastin, kuinka täynnä odottamattomia asioita elokuva voikaan olla. Hauska musta komedia on tosin ylipitkä ja laahaa paikoin. Visuaalisesti hieno ja kekseliäs puhumattakaan Joaquin Phoenixin roolisuorituksen taidokkuudesta.

8. Dream Scenario

Nicholas Cagen näyttelemä yliopistoprofessori alkaa selittämättömästi ilmestyä ihmisten uniin. Ilmiö paisuu ja kohta kaikki tunnistavat hänet. Alkuun hän oleilee unissa passiivisena, mutta asiat saavat synkkiä sävyjä.

Dream Scenarion asetelma on mitä hulvattomin. Elokuva on täynnä kuivakkaa, toteavaa huumoria. Rakastin elokuvan absurdia tunnelmaa ja höpsöyttä. Nicholas Cage sopii rooliin täydellisesti.

Jobin kertomuksen kaltaisesti kerrotaan ihmisen koettelemuksista ja menetyksistä Samuel Beckettin näytelmien kaltaisessa ääriabsurdissa meiningissä. Asiat vain eskaloituvat pienestä jättimäisiin mittasuhteisiin. Käsitellään kiinnostavasti joukosta pois sulkemista, netti-ilmiöistä ja ties mitä hämmentävyyksiä.

Dream Scenarion Suomen ensi-ilta on vasta helmikuussa, mutta näin tämän ennakkoon Night Visions -festivaalilla.

7. Animal Kingdom

Mystinen tauti saa ihmiset hitaasti muuttumaan eläimiksi tässä ranskalaiselokuvassa. Isä ja poika etsivät perheen äitiä ja koittavat selvitä elämänmuutoksissa.

Elokuvan juoni on omaperäinen ja kertoo kauniisti isän ja pojan välisestä suhteesta. Visuaaliset efektit ovat vaikuttavat, vaikka niissä olisi riski näyttää tosi kököltä ja epäuskottavalta, mikä vesittäisi koko tarinan.

Ilahduttavasti elokuva ei ole ainoastaan kasvutarina tai hirviöelokuva, vaan on moniulotteinen kertomus ihmisyydestä, luonnosta ja eroammeko loppujen lopuksi eläimistä syvällä sisimmässä. Animal Kingdom tavoittaa hienosti erilaisuuden pelon, kasvamisen, menetysten kanssa pärjäämisen ja syrjimisen.

Näin elokuvan Night Visions -festivaaleilla, mutta varsinaisesta teatterilevityksestä Suomessa ei ole tietoa.

6. Valoa valoa valoa

Mariia palaa lapsuudenkotiinsa käymään. Muistot nuoruudesta palaavat tahtomatta mieleen. Mimi sai hänen elämänsä täyteen valoa. Mariia pohtii traagisten olosuhteiden aiheuttamaa syyllisyyttä ja anteeksiantoa.

Inari Niemen ohjaus on koskettava kuvaus nuoresta rakkaudesta. Juoni kulkee koukuttavasti ja vääjäämättömästi kohti tragediaa. Tarina kerrotaan oivaltavalla tavalla. Surumielisyys leijuu kauniin rakkaustarinan yllä kuin ydinlaskeuma. Koskettavasta juonesta ei selviä kuivin silmin.

Elokuva on upeasti kuvattu ja täynnä hienoa retroestetiikkaa. Nuoret näyttelijät näyttelevät upean luonnollisesti. Kerrankin pidin elokuvaversiosta enemmän kuin kirjasta.

Elokuvan ohjaaja ja tuottaja kertoivat minulle mietteitään elokuvasta syksyllä.

5. Peluri

Lastentarhan työntekijä saa selville, että hänellä ei ole aivoja. Hän päätyy tuuliajolle elämässään ja löytää uuden suunnan hautausurakoitsijan apurina. Kollega paljastuu peliriippuvaiseksi.

Teemu Nikki teki jälleen omaehtoista ja yllättävää kotimaista elokuvaa, eikä pettänyt jälleen kerran.

Pelurissa on hieno vastapaino, kun toinen päähenkilöistä on raivostuttava ja toinen rakastettava. Karu ja arvaamaton elokuva on täynnä mustaa huumoria, jolle nauroin jatkuvasti. Vaikka koko juoni kuulostaa aluksi älyttömältä ja epäuskottavalta, elokuvassa kaikki on luontevaa ja soljuvaa. Kerrotaan kiehtovasti muun muassa ulkopuoliseksi jäämisen pelosta, riskien ottamisesta, sairauksista ja mitä rakkaidensa takia haluaa tehdä.

Teemu Nikki ja toisen pääosan esittäjä Jari Virman kertoivat minulle mietteitään elokuvasta syksyllä.

4. The Banshees of Inisherin

Kummallisen hauska draamakomedia syrjäiseltä Irlannin saarelta. Colm päättää yhtäkkiä katkaista välit pitkäaikaiseen ystäväänsä. Tapahtumat kärjistyvät yllättävillä tavoilla, kun Padraic ei halua hyväksyä, että Colm ei halua olla enää missään tekemisissä. Miesten välistä ystävyyttä ja masennusta tutkaillaan kiinnostavasti samalla, kun Irlannin sisällissota pauhaa taustalla.

Hurjan hauska, mutta myös surullinen elokuva, kun tapahtumat alkavat eskaloitua. Upeasti kirjoitettua hahmovetoista draamaa ja mustaa komediaa, todella outoa sellaista, mutta hyvällä tavalla. Kaikki henkilöt ovat upeita mukaan lukien hassut sivuhenkilöt, jotka myös näytellään taidolla. Rakastan elokuvan tunnelmaa ja utuista visuaalista ilmettä sekä upeita maisemia.

3. Je'vida

Ensimmäinen koltansaamenkielinen elokuva kertoo pakkosuomalaistamisesta yhden tytön silmin. Je'vidan elämää seurataan kolmessa aikatasossa, kun hän hylkää paineessa saamelaisen taustansa ja elää kulttuurien välissä.

Todella koskettava, sydäntä särkevä ja tärkeä elokuva. On myös turhauttavaa katsoa kaikkea epäoikeudenmukaisuutta ja tapahtumien aiheuttamaa traumaa Kaunis, maanläheinen ja opettavainen elokuva upealla näyttelemisellä. Varsinkin nuori päähenkilön näyttelijä on huikea. Ohjaaja Katja Gauriloff on tehnyt hienoa työtä esikoiskokopitkässään.

2. Kuolleet lehdet

Yksinäiset Alma ja Holappa kohtaavat yössä. Tietä yhteen päätymiseen mutkistavat miehen alkoholismi, puhelinnumeron katoaminen ja se että ei tiedä toisen nimeä. Työelämäkään ei tarjoile parastaan.

Tämä ei turhaan hehkutettu ja palkittu Aki Kaurismäen elokuva näyttää, miten vähällä voi kertoa todella paljon. Todella hauska ja lempeä elokuva täynnä hienoa näyttelemistä ja elokuvaamista. Kertoo kauniisti monista teemoista, kuten yksinäisyydestä. Oli hauska katsoa kaksikin kertaa lyhyen ajan sisällä, jolloin hahmotti yhä enemmän tasoja. Löytyy myös hauskasti easter eggejä.

Haastattelin Jussi Vatasen ja Janne Hyytiäisen Kuolleissa lehdissä näyttelemisestä.

1. Desicion to Leave

Eteläkoralaisen Park Chan-Wookin (mm. Oldboy, The Handmaiden) rikosjännäri kertoo etsivästä, joka selvittää kalliolta kuolemaansa pudonneen kiipeilijän kohtaloa. Nuori leski vaikuttaa tunteettomalta miehensä kuolemasta, joten etsivä epäilee häntä syylliseksi, mutta ihastuu kesken tutkinnan.

Tässäpä elokuva täynnä upeaa visuaalista tarinankerrontaa. Kekseliäs elokuva, jossa on paljon hienoa symboliikkaa merestä, vuorista, hukkumisesta ja putoamisesta. Kaunis ja tyyni, mutta tiivistunnelmainen elokuva kertoo kiinnostavasti esimerkiksi asioiden piilottelusta. Odotin vielä jotain käännettä, mutta tarina oli loppujenlopuksi aika selkeä, mutta jäi pitkäksi ajaksi mietityttämään.

Vuoden 2022 suosikkilevyni ja keikat

Tänä vuonna musiikkia tuli kuunneltua hajanaisesti eri levyiltä, joten oli melko hankala koostaa kymmentä parasta levyä. Lisäksi kuuntelin paljon uusia artistilöytöjä, joilta ei tullut levyä vuonna 2022.

Kuvituksena muutamia vuoden kohokohtia.

10. The Wombats: Fix yourself, not the world

Tätä levyä tuli kuunneltua alkuvuodesta, kun ilmestyi, mutta ei ollut kovin mieleenpainuva, sillä nyt on vaikea muistella koko levyä. Kohokohtana on herkkä ja melankolinen Method to the Madness, jossa on huikea kasvu ja kappale nousee loppua kohden energiseksi. Osin levy on melko tasapaksu ja kappaleet samankaltaisia.

9. Vesta: Uskon tulevaan

Kokonaisuutena levy ei itselleni ollut niin kovin mieleenpainuva. Ehkä odotukseni olivat turhan suuret suosikkilevyni Lohtulauseita jälkeen. Linja säilyy omaperäisenä ja yllätyksellisenä, kappaleet synnyttävät runsaasti mielleyhtymiä moniulotteisine lyriikoineen. Teatraalinen pianopainotteinen Periodi täynnä suuria tunteita ja hauskasti myös Ota varovasti -viittaus. Ilmastonmuutosaiheinen Kaikki muuttuu on riipaiseva. Aihetta käsittelee yksityiskohtaisemmin myös Uskon tulevaan, jossa on kuitenkin toiveikkuutta karuista oloista ja näkymistä huolimatta. Juttele mulle on suoraviivainen, tarttuva ja menevä kauniilla sanoituksilla.

8. Pohjonen alanko: Sound of northern lowland

Levyllinen hypnoottisia hokemia, ritualistisen kuuloista kurkkulaulua ja äkkiväärää tanssittavaa rytmiä. Sanaton ihmisäänen käyttö tuottaa värikkäitä sävyjä yhdistettynä elektronisiin tunnelmiin. Baashaa nousee albumin mieleenpainuvimmaksi kappaleeksi. Tuomas Norvion villin ja levottoman äänimaailman kruunaa Ismo Alangon siansaksan laulaminen, johon Kimmo Pohjonenkin vuoroin yhtyy. Alkukantaisen örinän sävyttämä kertosäe tempaisee mukaansa. Roku dancessa laulettu ”outoa on” kiteyttää koko levyn. Monitunnelmainen albumi on ilahduttavan omintakeinen, mutta varmasti jakaa mielipiteitä.

Lisää levystä kirjoittamassani levyarviossa.

7. Luukas Oja: Lähdinkö liian varhain

Luukas Oja jatkaa rehellisen ja suorasanaisen rockin tiellään kuin moderni PMMP konsanaan. Hienosti riimiteltyä lyriikkaa yhteiskunnallisella sanomalla ja yksilön ihmissuhteiden tasolla rivakoiden menevien sävellysten kera, on punk-henkisyyttä menevän rockin ohessa. Tarttuvasävelmäisessä Supersankarissa lauletaan naiseuden voimasta ja kantaaottavasti naisen asemasta ja vähättelystä. Haaveminä on samaistuttavasti suorittamisesta, sekä sisäisistä ja ulkoa tulevista haaveista, kuinka haaveilee ja ajattelee tekevänsä jotain, mutta ei kuitenkaan ole motivaatiota tai aikaa toteuttaa. Lähdinkö liian varhain on kaunis ja herkkä balladi suhteen menettämisestä.

6. Muse: Will of the people

Tuttua ja turvallista Musea, eikä sinällään yllätyksiä tai erikoista. Levy on tasalaatuinen, mutta ei kovin mieleenpainuva kokonaisuudessaan, vaikka muutamia yksittäisiä hyviä kappaleita onkin. Ei samanlainen teemalevy kuin aiemmat, kappaleissa on jotenkin sekalaista sanottavaa ja poukkoilee tyylillisestikin. Kasarisävyjä Euphoriassa, joka tuntuu kierrättävän aiempia ideoita ja melodioita, pianoballadi Ghosts (How can I move on) sekä toisessa päässä irrottelevaa loppukevennystä esim. kappaleessa We are fucking fucked.

Kill or be killed -kappaleessa ollaan hauskasti menneiden vuosien Musen (erit. Origin of Symmetry -levyn tyylisissä) tunnelmissa vauhdin, kiinnostavien sävelkulkujen ja särökitaroiden äärellä.

5. Florence + the Machine: Dance fever

Kauniita arvoituksellisia lyriikoita ja upeaa laulua. Paljon huolella sanoitettua ja sävellettyä materiaalia. Monipuolinen levyllinen ilmavaa tunnelmaa, sadunomaisuutta ja leikittelyä. Erityisen kiinnostava aihe on Choreomaniassa, kun kerrotaan 1300-1600-luvuilla ilmenneestä tanssimaniasta. Kaunis King pohtii identiteettiä naisena, kuinka nainenkin voi olla kuningas, eikä vain naisen titteleitä. Popimpaa puolta edustaa tarttuva ja menevä My love. Free on hengästyttävä ja vapautta huokuva kappale hauskoilla sävelkuluilla.

4. Nevala: Wastelands, Nevala

Tuoreen kotimaisen Nevala-yhtyeen debyyttialbumi tarjoilee kiireetöntä ja rentoa folkhenkistä rockia. Nelihenkisellä yhtyeellä on omaperäinen, kansainvälisen kuuloinen soundi. Konseptilevyllä on toimiva draaman kaari, kun John ja Mary lähtevät tien päälle etsimään onnea ja vapautta. Road rock -levyn näkee mielessään road movien musiikkina. Kappaleissa on haikeita tunnelmia rakkaudesta ja tummiakin sävyjä. Päähän jää soimaan erityisen kaunis Lover in the Dark. Toinen kohokohta harkitusta ja tasaisen laadukkaasta kokonaisuudesta on tarttuvarytminen John & Mary. 

3. Ghost: Impera

Tarttuvia melodioita ja erottuvia kappaleita laidasta laitaan, herkkyydestä voimakkaaseen energisyyteen. Kierrättää ovelasti perinteisiä metallikikkoja, erityisesti on paljon 80-luvun tukkahevin sävyjä kitaratilutteluineen, mutta samalla on raikkaita ja moderneja käänteitä. Levy on täynnä kovia, tarttuvia sävellyksiä. Kaisarionissa erityisen hauskaa kitarointia. Balladipuolta edustaa kaunis Darkness at the heart of my love ja uhkaavaa laahaavuutta Call me little sunshine. Watcher in the sky on levyn tarttuvin ja menevin omaan makuuni, tymäkkää kitarointia.

2. Antti Autio: Kaikki talot huojuu

Antti Aution kolmas albumi on suomalainen lyriikan voittokulkua. Pop-, rock- ja folksävyinen levy on tunnelmallinen ja sävellyksiltään pehmeä. Sanoitukset ovat riipaisevan kauniita, rakastavaiset löytävät toisensa tuhansienkin öitten läpi. Kohokohtina ovat vimmainen ja mantramainen Kaikki hyvin, joka käy läpi koko elämänkirjon, sekä Kaunein sana maailmassa, jossa vielä muistisairaana muistaa menetetyn rakkaansa nimen. Nostona vielä levyn ulkopuolelta tuore Jouluflippaus, jossa on mukana Litku Klemetti. Kyseessä on tarttuva ja menevä joululaulu. Siinä tarkastellaan joulun realiteetteja, kun perhejoulu ei ole kaikille rauhaa ja onnea.

1. Carpenter Brut: Leather terror

Synthwaven kuoppaan jokunen vuosi sitten humahdettuani tätä levyä odotin innolla ja hyväksi osoittautui. Leather terroria tuli kokonaisuudessaan kuunneltua eniten tänä vuonna. Levy on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, dramatiikkaa, armotonta tamppausta ja elokuvallisuutta. Sopivassa suhteessa instrumentaalia elektrotykitystä ja lyriikkaa. The Widow Maker on tarttuva ja iskevä paketti kaikessa synkässä uhkaavuudessaan. Kappaleella on myös upea musiikkivideo, kuin lyhytelokuva. Rauhallisempaa puolta edustaa tunnelmallisen haikea Good night, goodbye, jossa laulamassa vierailee Ulver, sekä kaikuisa Stabat mater. Tanssittavampaa discosävyistä puolta on hauskan kasarihenkinen Lipstick masquerade.

Vuoden keikat

Moni kiinnostava keikka meni vuodelta 2022 sivu suun, kun vapaa-ajalla ei vain jaksa lähteä kaikkialle tai menee muuta päällekkäin. Erityisesti Florence+the Machinen Flown keikan missaaminen ja Arpan ja Antti Aution Kerubin keikan välistä jääminen harmittavat. Jospa nekin joskus vielä näen.

Keikat, joilla kävin vuoden aikana

1. Hassisen kone (Kerubissa, arvio) 

2. Loimolan voima (Kihaus Folkissa) 

3. Pekko Käppi & K.H.H.L. (Kihaus Folkissa)

4. Chisu (Ilosaarirockissa, arvio) 

5. Moon shot (Ilosaarirockissa) 

6. Battle beast (Ilosaarirockissa) 

7. Huora (Ilosaarirockissa) 

8. Haloo Helsinki (Ilosaarirockissa) 

9. Ulver (Ilosaarirockissa)

10. Alan Walker (Ilosaarirockissa, arvio)

11. Luukas Oja (Ilosaarirockissa)

12. Blind Channel (Ilosaarirockissa)

13. Vesta (Ilosaarirockissa)

14. Tehosekoitin (Ilosaarirockissa)

15. Tones and I (Ilosaarirockissa)

16. Lasten hautausmaa (Ilosaarirockissa)

17. Nightwish (Ilosaarirockissa, arvio)

18. Arskan torvirieha (ympäri Joensuun keskustaa, reppari)

19. Neljä ruusua (Ilosaaressa, reppari, livelähetyksen juontaminen ja bändin haastattelu videolle) 

20. SIERRA (Helsingissä kulttuuritalolla)

21. Carpenter Brut (Helsingissä kulttuuritalolla)

22. Lyyti (Kerubissa, arvio)

23. Litku Klemetti (Kerubissa, arvio)

Lisäksi saattaa olla jotain osittain kuultuja tai sattumalta paikalle satuttuja ilmaiskeikkoja. 

Vuoden parhaat keikkakokemukset

1. Ulver

2. Hassisen kone

3. Carpenter Brut

4. Pekko Käppi & K.H.H.L.

5. Lyyti

Vuonna 2022 lukemani kirjat ja näkemäni näytelmät

Tällekin vuodelle asetin tavoitteeksi lukea edes kirjan per kuukausi. Lopputulos oli 22, joista vain muutama vapaa-ajalla huvikseen luettua. Kaikki muut liittyivät tavalla tai toisella töihin. Listasin kirjat Goodreads-sovellukseen, mutta ei tullut sen kummemmin kirjoitettua arvioita, joten tässä kirjat vain listattuna.

Lopussa on listaus tänä vuonna näkemistäni näytelmistä. Näytelmävuosi oli oikein runsas ja antoisa parin hiljaisemman vuoden jälkeen.

Kirjat listattuna lukemisjärjestyksessä

1. Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti (huvikseen)

2. Ray Bradbury: Fahrenheit 451 (teatteriarvion tekemistä varten)

3. Sami Tissari: Krysa (haastattelun tekemistä varten)

4. Katri Kauppinen: Laakson linnut, aavan laulut (haastattelun tekemistä varten)

5. Kikka Seppä: Ei mitään pikku naisia (huvikseen)

6. Leena Leskinen: Tunnit Elviksen kanssa (haastattelun tekemistä varten)

7. Tapani Kinnunen: Aina nälkä (haastattelun tekemistä varten)

8. Rosa Liksom: Väylä (huvikseen)

9. Mika Kempas, Vesku Lanki: Musta Kotka (haastattelun tekemistä varten)

10. Sami Makkonen: Hevosjumala (huvikseen)

11. John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä (luin huvikseen vapaa-ajalla nähdyn näytelmän jälkeen)

12. Jyri Martiskainen: Roopesta Crescendoon: Kuvanveistäjäpari Taisto Martiskainen ja Maija Nuotio (haastattelun tekemistä varten)

13. Camilla Nissinen: Meitä vastaan rikkoneet (haastattelun tekemistä varten)

14. Matti Rönkä: Automiesten kylä (haastattelun tekemistä varten)

15. Joonas Tolvanen: Turvapaikanhakija (haastattelun tekemistä varten)

16. Pilvi Hämäläinen: Cinderella (kirja-arvion tekemistä varten)

17. Salla Nazarenko: Miehen tuoksu (haastattelun tekemistä varten)

18. Ida Grönlund, Anna Rimpelä: Liian nätti lavalle: mitä kaikkea opimmekaan stand upin maailmassa (haastattelun tekemistä varten)

19. Anne-Mari Lemmetyinen: Toiveinen ja huokausten talot (Pohjois-Karjalan vuoden kulttuuriteko -raadissa toimimisen vuoksi)

20. Veera Milja: Supersalanen tyttöpäiväkirja (haastattelun tekemistä varten)

21. Lauri Lattu: Susiraja (huvikseen)

22. Salla Simukka: Tästä kaikki alkaa (huvikseen)

Vuoden suosikkikirjani

Meitä vastaan rikkoneet

Susiraja

Toiveiden ja huokausten talot

Ei ihan tullut bingoa, kun luin niin hajanaisesti. 

Ihmeen moni kirja kuitenkin sopi ruudukolle, vaikka en valikoinut luettavaa kategorioiden mukaisesti.

Vuonna 2022 näkemäni näytelmät näkemisjärjestyksessä

1. Fahrenheit 451 (Joensuun kaupunginteatteri, arviota varten) 

2. Woyzeck (Sirkus Supiainen, arviota varten) 

3. Hiiriä ja ihmisiä (Kuopion kaupunginteatteri, huvikseen) 

4. Pikku vampyyri (Joensuun kaupunginteatteri, arviota varten) 

5. Perhosentappaj(i)a (Joensuun ylioppilasteatteri, arviota varten) 

6. Meidän luokka (Roukalahden kesäteatteri, arviota varten) 

7. Kalevalax (Teatteri Traktori, arviota varten)

8. Isojako (Utran uusi kesäteatteri, arviota varten) 

9. Hulabaloo (Kontiolahden kanavateatteri, arviota varten) 

10. Meidän herramme muurahaisia (Maarianvaaran kesäteatteri, arviota varten)

11. My Fair Lady (Joensuun kaupunginteatteri, huvikseen)

12. Edith! -Musiikkinäytelmä Piafista (Louhiteatteri, arviota varten)

13. Maalarikissat (Kansanteatteri Pokka ja Teatteri IlmiÖ, haastattelua varten)

14. Vanja-eno (Riäkkyteatteri, arviota varten)

15. 39 askelta (Joensuun kaupunginteatteri, arviota varten)

16. Lempi (Joensuun kaupunginteatteri, arviota varten)

17. Ihmisen ikävä toisen luo (Lieksan teatteri, arviota varten)