Vuoden 2022 suosikkilevyni ja keikat

Tänä vuonna musiikkia tuli kuunneltua hajanaisesti eri levyiltä, joten oli melko hankala koostaa kymmentä parasta levyä. Lisäksi kuuntelin paljon uusia artistilöytöjä, joilta ei tullut levyä vuonna 2022.

Kuvituksena muutamia vuoden kohokohtia.

10. The Wombats: Fix yourself, not the world

Tätä levyä tuli kuunneltua alkuvuodesta, kun ilmestyi, mutta ei ollut kovin mieleenpainuva, sillä nyt on vaikea muistella koko levyä. Kohokohtana on herkkä ja melankolinen Method to the Madness, jossa on huikea kasvu ja kappale nousee loppua kohden energiseksi. Osin levy on melko tasapaksu ja kappaleet samankaltaisia.

9. Vesta: Uskon tulevaan

Kokonaisuutena levy ei itselleni ollut niin kovin mieleenpainuva. Ehkä odotukseni olivat turhan suuret suosikkilevyni Lohtulauseita jälkeen. Linja säilyy omaperäisenä ja yllätyksellisenä, kappaleet synnyttävät runsaasti mielleyhtymiä moniulotteisine lyriikoineen. Teatraalinen pianopainotteinen Periodi täynnä suuria tunteita ja hauskasti myös Ota varovasti -viittaus. Ilmastonmuutosaiheinen Kaikki muuttuu on riipaiseva. Aihetta käsittelee yksityiskohtaisemmin myös Uskon tulevaan, jossa on kuitenkin toiveikkuutta karuista oloista ja näkymistä huolimatta. Juttele mulle on suoraviivainen, tarttuva ja menevä kauniilla sanoituksilla.

8. Pohjonen alanko: Sound of northern lowland

Levyllinen hypnoottisia hokemia, ritualistisen kuuloista kurkkulaulua ja äkkiväärää tanssittavaa rytmiä. Sanaton ihmisäänen käyttö tuottaa värikkäitä sävyjä yhdistettynä elektronisiin tunnelmiin. Baashaa nousee albumin mieleenpainuvimmaksi kappaleeksi. Tuomas Norvion villin ja levottoman äänimaailman kruunaa Ismo Alangon siansaksan laulaminen, johon Kimmo Pohjonenkin vuoroin yhtyy. Alkukantaisen örinän sävyttämä kertosäe tempaisee mukaansa. Roku dancessa laulettu ”outoa on” kiteyttää koko levyn. Monitunnelmainen albumi on ilahduttavan omintakeinen, mutta varmasti jakaa mielipiteitä.

Lisää levystä kirjoittamassani levyarviossa.

7. Luukas Oja: Lähdinkö liian varhain

Luukas Oja jatkaa rehellisen ja suorasanaisen rockin tiellään kuin moderni PMMP konsanaan. Hienosti riimiteltyä lyriikkaa yhteiskunnallisella sanomalla ja yksilön ihmissuhteiden tasolla rivakoiden menevien sävellysten kera, on punk-henkisyyttä menevän rockin ohessa. Tarttuvasävelmäisessä Supersankarissa lauletaan naiseuden voimasta ja kantaaottavasti naisen asemasta ja vähättelystä. Haaveminä on samaistuttavasti suorittamisesta, sekä sisäisistä ja ulkoa tulevista haaveista, kuinka haaveilee ja ajattelee tekevänsä jotain, mutta ei kuitenkaan ole motivaatiota tai aikaa toteuttaa. Lähdinkö liian varhain on kaunis ja herkkä balladi suhteen menettämisestä.

6. Muse: Will of the people

Tuttua ja turvallista Musea, eikä sinällään yllätyksiä tai erikoista. Levy on tasalaatuinen, mutta ei kovin mieleenpainuva kokonaisuudessaan, vaikka muutamia yksittäisiä hyviä kappaleita onkin. Ei samanlainen teemalevy kuin aiemmat, kappaleissa on jotenkin sekalaista sanottavaa ja poukkoilee tyylillisestikin. Kasarisävyjä Euphoriassa, joka tuntuu kierrättävän aiempia ideoita ja melodioita, pianoballadi Ghosts (How can I move on) sekä toisessa päässä irrottelevaa loppukevennystä esim. kappaleessa We are fucking fucked.

Kill or be killed -kappaleessa ollaan hauskasti menneiden vuosien Musen (erit. Origin of Symmetry -levyn tyylisissä) tunnelmissa vauhdin, kiinnostavien sävelkulkujen ja särökitaroiden äärellä.

5. Florence + the Machine: Dance fever

Kauniita arvoituksellisia lyriikoita ja upeaa laulua. Paljon huolella sanoitettua ja sävellettyä materiaalia. Monipuolinen levyllinen ilmavaa tunnelmaa, sadunomaisuutta ja leikittelyä. Erityisen kiinnostava aihe on Choreomaniassa, kun kerrotaan 1300-1600-luvuilla ilmenneestä tanssimaniasta. Kaunis King pohtii identiteettiä naisena, kuinka nainenkin voi olla kuningas, eikä vain naisen titteleitä. Popimpaa puolta edustaa tarttuva ja menevä My love. Free on hengästyttävä ja vapautta huokuva kappale hauskoilla sävelkuluilla.

4. Nevala: Wastelands, Nevala

Tuoreen kotimaisen Nevala-yhtyeen debyyttialbumi tarjoilee kiireetöntä ja rentoa folkhenkistä rockia. Nelihenkisellä yhtyeellä on omaperäinen, kansainvälisen kuuloinen soundi. Konseptilevyllä on toimiva draaman kaari, kun John ja Mary lähtevät tien päälle etsimään onnea ja vapautta. Road rock -levyn näkee mielessään road movien musiikkina. Kappaleissa on haikeita tunnelmia rakkaudesta ja tummiakin sävyjä. Päähän jää soimaan erityisen kaunis Lover in the Dark. Toinen kohokohta harkitusta ja tasaisen laadukkaasta kokonaisuudesta on tarttuvarytminen John & Mary. 

3. Ghost: Impera

Tarttuvia melodioita ja erottuvia kappaleita laidasta laitaan, herkkyydestä voimakkaaseen energisyyteen. Kierrättää ovelasti perinteisiä metallikikkoja, erityisesti on paljon 80-luvun tukkahevin sävyjä kitaratilutteluineen, mutta samalla on raikkaita ja moderneja käänteitä. Levy on täynnä kovia, tarttuvia sävellyksiä. Kaisarionissa erityisen hauskaa kitarointia. Balladipuolta edustaa kaunis Darkness at the heart of my love ja uhkaavaa laahaavuutta Call me little sunshine. Watcher in the sky on levyn tarttuvin ja menevin omaan makuuni, tymäkkää kitarointia.

2. Antti Autio: Kaikki talot huojuu

Antti Aution kolmas albumi on suomalainen lyriikan voittokulkua. Pop-, rock- ja folksävyinen levy on tunnelmallinen ja sävellyksiltään pehmeä. Sanoitukset ovat riipaisevan kauniita, rakastavaiset löytävät toisensa tuhansienkin öitten läpi. Kohokohtina ovat vimmainen ja mantramainen Kaikki hyvin, joka käy läpi koko elämänkirjon, sekä Kaunein sana maailmassa, jossa vielä muistisairaana muistaa menetetyn rakkaansa nimen. Nostona vielä levyn ulkopuolelta tuore Jouluflippaus, jossa on mukana Litku Klemetti. Kyseessä on tarttuva ja menevä joululaulu. Siinä tarkastellaan joulun realiteetteja, kun perhejoulu ei ole kaikille rauhaa ja onnea.

1. Carpenter Brut: Leather terror

Synthwaven kuoppaan jokunen vuosi sitten humahdettuani tätä levyä odotin innolla ja hyväksi osoittautui. Leather terroria tuli kokonaisuudessaan kuunneltua eniten tänä vuonna. Levy on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, dramatiikkaa, armotonta tamppausta ja elokuvallisuutta. Sopivassa suhteessa instrumentaalia elektrotykitystä ja lyriikkaa. The Widow Maker on tarttuva ja iskevä paketti kaikessa synkässä uhkaavuudessaan. Kappaleella on myös upea musiikkivideo, kuin lyhytelokuva. Rauhallisempaa puolta edustaa tunnelmallisen haikea Good night, goodbye, jossa laulamassa vierailee Ulver, sekä kaikuisa Stabat mater. Tanssittavampaa discosävyistä puolta on hauskan kasarihenkinen Lipstick masquerade.

Vuoden keikat

Moni kiinnostava keikka meni vuodelta 2022 sivu suun, kun vapaa-ajalla ei vain jaksa lähteä kaikkialle tai menee muuta päällekkäin. Erityisesti Florence+the Machinen Flown keikan missaaminen ja Arpan ja Antti Aution Kerubin keikan välistä jääminen harmittavat. Jospa nekin joskus vielä näen.

Keikat, joilla kävin vuoden aikana

1. Hassisen kone (Kerubissa, arvio) 

2. Loimolan voima (Kihaus Folkissa) 

3. Pekko Käppi & K.H.H.L. (Kihaus Folkissa)

4. Chisu (Ilosaarirockissa, arvio) 

5. Moon shot (Ilosaarirockissa) 

6. Battle beast (Ilosaarirockissa) 

7. Huora (Ilosaarirockissa) 

8. Haloo Helsinki (Ilosaarirockissa) 

9. Ulver (Ilosaarirockissa)

10. Alan Walker (Ilosaarirockissa, arvio)

11. Luukas Oja (Ilosaarirockissa)

12. Blind Channel (Ilosaarirockissa)

13. Vesta (Ilosaarirockissa)

14. Tehosekoitin (Ilosaarirockissa)

15. Tones and I (Ilosaarirockissa)

16. Lasten hautausmaa (Ilosaarirockissa)

17. Nightwish (Ilosaarirockissa, arvio)

18. Arskan torvirieha (ympäri Joensuun keskustaa, reppari)

19. Neljä ruusua (Ilosaaressa, reppari, livelähetyksen juontaminen ja bändin haastattelu videolle) 

20. SIERRA (Helsingissä kulttuuritalolla)

21. Carpenter Brut (Helsingissä kulttuuritalolla)

22. Lyyti (Kerubissa, arvio)

23. Litku Klemetti (Kerubissa, arvio)

Lisäksi saattaa olla jotain osittain kuultuja tai sattumalta paikalle satuttuja ilmaiskeikkoja. 

Vuoden parhaat keikkakokemukset

1. Ulver

2. Hassisen kone

3. Carpenter Brut

4. Pekko Käppi & K.H.H.L.

5. Lyyti

Kesälomaviikolla Helsingissä

Pieni katsaus kuvien muodossa kesääni, joka on mennyt huimaa vauhtia. Ehdin tehdä viikon reissun Helsinkiin ja Tallinnaan ennen kuin alkoi parin kuukauden hektinen työharjoitteluni tapahtumatuotannon parissa. Pitkää päivää tullut painettua niin onneksi tuo reissu ennen sitä ehdittiin tehdä. Tuli räpsittyä paljon kivoja kuvia, joten jaan tuon lomaviikon kahdeksi postaukseksi, ettei tule kerralla liian pitkä kuvapläjäytys.

17.6. maanantai

Aamusta lähdettiin ajelemaan Helsinkiin, jossa vietettiin sitten iltapäivästä aikaa kaupungilla kierrellen, kirppareita yms katsastellen

 Lasipalatsin Finnkinolla pelleilyä.

Säästä nauttimista terassilla, hellettä riitti.

Gourmeet majoittuessamme kummieni asunnolla keskenään.

18.6. tiistai

Turistin leikkimistä keskustassa käytäyni tapaamisessa kesän toista työharjoittelua varten.

 Kaupunginmuseolla.

Tunnelmallisia lapsimuotokuvia.

Lelumuseo-osiossa söpöjä juttuja.

Satamassa nautiskelua.

Illalla koitti Suvilahdessa puoli vuotta odotettu Musen keikka Suvilahdessa Simulation Theory-kiertueen myötä.

Kymmenisen vuotta on tullut kuunneltua säännöllisen epäsäännöllisesti Musea, joten oli mahtavaa nähdä ne livenä ihan omalla keikallaan.

Tämä oli toinen kerta kun näin Musen livenä, aiempi oli neljä vuotta sitten Provinssissa Drones-kiertueella.

Oli kyllä liioittelematta hienoin keikka, jolla olen ollut.

Teatraalisuutta, futurismia, pop-kulttuurijuttuja, dystopiaa, scifiä ja kaikkea mahdollista.

Koko keikan näyttävin asia oli lavalta nouseva konkreettinen hirviö.

Todella näyttävää, suurta, pientä, tunnelmallista, mahtipontista ja kaikki suosikkibiisini. 

Koko kesän vaan fiilistelly tuota spektaakkelia, vaikka paljon keikkoja tullut tänä kesänä nähtyä. Olin YleX Popissa kesän alkuun ja töiden merkeissä Kihaus Folkissa ja Ilosaarirockissa.

19.6. keskiviikko

Parin päivän kaupunkiseikkailujen ja paljon kävelyn sekä mahtavien kokemusten jälkeen oli paikallaan viettää rento päivä Suomenlinnassa löhöillen, aurinkoisesta säästä nauttien.

Yritettiin pitää piknikkiä, mutta lokit terrorisoi, vei evästä röyhkeästi suoraan kädestä.

Lekoteltiin nurmikolla viltillä.

Pimeissä, kylmissä tunneleissa hortoilemassa.

 Oli kiva seikkailla aurinkoisessa Helsingissä jälleen. Lomaviikon torstaina lähdettiin sitten Tallinnaan ja sieltä kuvia luvassa seuraavassa postauksessa.

Miks pitäis kuunnella mielipiteitä, niiltä joiden maailma on vieläkin litteä

Lähde

Näin Sannin ensimmäisen kerran vuonna 2014 Kuopio Rockcockissa kun hän ei ollut noussut vielä suurimpaan suosioonsa. Viime vuonna näin Sannin pirteän ja energisen keikan Provinssissa, huomasi kehityksen ja esiint ymisvarmuuden karttumisen edelliseen kesään verrattuna. Nyt alkuvuodesta Sanni olisi ollut Kerubissa keikalla mutta eipä tullut hommattua lippuja. Toivon mukaan nyt tulevana kesänä näen neitosen Ilosaarirockissa. Tosi mielenkiintoista nähdä miten hänen esiintymisensä ja lavapersoonansa ovat kehittyneet tässä kahdessa vuodessa. Tuoreimman levyn kappaleiden livenä kuulemista odotan myös todella innolla. 

Tykkäsin Sannista jo 2013 ensimmäisen levynsä aikaan ja tykkäily on myös kasvanut uusien biisien myötä. Arvostan Sannia todellakin persoonallisuutensa ja nerokkaiden sanoitustensa takia. Tällaista naisartistia ei ole Suomessa aiemmin ollutkaan. Halusin siksi piirtää Sannin persoonalliset, mielenkiintoiset kasvot. Laitanpa tähän postaukseen kuvien lomaan suosikkikappaleitani Sannilta. Että mitähän vittua ja 2080-luvulla toki kuuluisi niiden joukkoon, mutta ne on sen verran radiosoitossa että en viitsi tähän enää lisätä. Montaa tähän laittamista kappaleista on tullut kuunneltua ihan liikaa eikä enää iske niin kuin aikanaan mutta pakko laittaa koska upeat sanoitukset. Sannin tuotannosta löytyy paljon suosikkejani, sillä aikalailla tasaisen hyviä kappaleita mielestäni.

Prinsessoja ja Astronautteja

Ensimmäinen kuva tulikin otettua vasta kun ääriviivat ja varjostukset olivat suunnilleen valmiina.

Häiritsee tuo paperin rytty tossa toisen silmän alla :/

Jos mä oon oikee

Iho, kasvot ja hiukset väritettynä.

Tämän muotokuvan valmistumisesta tulikin huomaamattani otettua vähemmän kuvia kuin muista tekemistäni.

Luodinkestävää

 Lähikuva kasvoista.

Takin värittäminen kesken.

Nahkatakki oli suhteellisen haastava väritettävä.

Lauantai-iltana

Sanni ja tausta valmiina

Olen tyytyväinen lopputulokseen sillä varsinkin hiukset ja takki olivat erityisen hankalat tehtävät. Tämä sai yllätyksekseni suuren suosion ja kommenttitulvan Instagramissa :,D

Voi kunpa minäkin olisin eläin

Lähdettiin lauantaina Samin kanssa Onnibussilla kohti Helsinkiä ja maanantaina olevaa keikkaa.

Lauantaiaamuna puoli kahdeksalta Onnibussissa enemmän tai vähemmän pirteänä.

Helsinkiin päästyämme kavereitten luo iltaa viettämään ja yöksi. Heille oli tullut pari viikkoa sitten  tällainen ihana kissaneiti.

Lauantai-iltana Sami sai kaverinsa kanssa extempore-idean lähteä Tallinnaan päiväristeilylle ja sinnehän ne sitten sunnuntiaamuna lähtivätkin. Toihan Sami sieltä vähän tuliaisiakin ja joululahjojakin kun siellä on sen verran halvempaa. 

Me toisen kaverin kanssa mentiin viettämään päivää Korkeasaareen. Oli kyllä mukava käydä siellä kuuden vuoden tauon jälkeen. Kaikkia söpöläisiä nähtiin siellä. Tämän postauksen otsikko on peräisin muuten siellä eläimiä katselleen pikkutytön suusta.

Mutta oli kyllä aikalailla epäonnistui reissu kuvien suhteen. Unohdin nimittäin että mukaani ottamassa pokkarikamerassa sattui olemaan muistikortti joka yleensä tuhoaa suurimman osan kuvista. Joten Korkeasaaressa käynnistä mulla ei oo muita kuvia kuin sinne mennessä sillalta vaikka otin eläimistä vaikka mitä söpöjä kuvia >___< Keikaltakaan ei säästynyt ekasta lämppäristä Beartoothista yhtäkään kuvaa tai videota, PVRIS:tä vain muutamat ja Bmth:sta sentään vähän enemmän.

Kummini tulivat vastaan Korkeasaareen ja lähdin niiden mukaan. Lähdimme kolmestaan reissuni ekalle keikalle. Kummitätini on kuvittanut levyjä Lastenmusiikkiorkesteri Ammuulle ja oli saanut kutsun yhtyeen levynjulkkarikeikalle jossa hänet myös palkittiin ruusulla. Oli siis vähän erilaista musiikkia kuin maanantain keikoilla, mutta hauska, söpö keikka oli kyllä.

Keikan jälkeen lähdimme Helsingin taidemuseoon, HAMiin Siellä oli upea Ai Weiwein teosten näyttely.

 Lähde

Lähde

Taidemuseossa en jaksanut kuvailla, vaan keskityin itse teoksiin, mutta tuossa pari esimerkkikuvaa muilta sivustoilta. Weiwein vaikuttava näyttely oli siis HAMin yläkerrassa ja alakerrassa esillä oli tunnettuja, vanhempia maalauksia ja pari videoteostakin.

HAMin vessa oli niin upea taideteos itsessään että siellä oli pakko ottaa peiliselfie.

Kulttuurikokemusten jälkeen olikin meillä kaikilla kolmella kiljuva nälkä joten suuntasimme turkkilaisen Ravintola Anin herkulliselle seisovalle pöydälle.

Pitkästä aikaa kummieni kotona heidän kissojaan näkemässä :3

Samin tultua risteilyltä myöhään illalla häntä odotti kummisedän valmistamat pihvit&pottumuusi ja herkullinen fondue ♥

Maanantaipäivä menikin ihmetellessä kunnes olikin aika lähteä Samin kanssa Kaapelitehdasta kohti.

Useamman tunnin odottelun jälkeen aloitti soittamaan illan ensimmäinen lämppäri, Beartooth. Sitä en ole aiemmin kuunnellut kuin vain muutamia kappaleita eikä lukeudu ykkössuosikkeihini mutta ainakin energinen keikka oli.

Beartooth- In Between

Ennen illan pääesiintyjää soitti PVRIS, josta tykkään kyllä, tosin monet kappaleet kuulostavat omaan korvaani tosi samalta.

PVRIsin keikalta muistikortti säästi jopa kaksi videota mutta Blogger ei suostunut lataamaan edes toista tähän.

Tässä PVRISin St. Patrick-biisissä on muuten tyylikäs musiikkivideokin.

Sitten oli aika illan odotetun pääesiintyjän, Bring Me The Horizonin.

Katsottiin kaikki keikat salin parvelta, josta oli hyvät näkymät eikä tarvinnut olla alhaalla ihmismeressä jossa oli tiuhaan pittejäkin. Keikka muuten oli loppuunmyyty ja kuulemma yli 3000 henkeä oli pakkautuneena samaan tilaan.

Itseäni vähän harmitti Bring Me The Horizonin keikan valoshow, jonka takia itse esiintyjistä ei näkynyt muuta kuin tummat hahmot...

Yhtye soitti kaikki suosituimmat niisit, joten paljon myös edelliseltä Sempiternal-levyltä. Itse olisin toivonut enemmän uuden That's the spirit-levyn biisejä.

Bmth-Happy Song

Pari-kolme vuotta bändiä kuunnelleena ja tykkäilleenä keikka oli kumminkin odotuksen arvoinen.

Bmth-Shadow Moses

Tiistaina kävin elämäni ensimmäistä kertaa hierojalla kummini varattua minulle ajan luottohierojaltaan. Yhden hierontakerran jälkeen niskojen jumit alkaa vasta aukeilla joten niskat on nyt kipeämmät kuin ennen käsittelyä. 

Käytiin myös kirpparilla ja kuvassa näkyvätkin mieleiset löytöni, pari hyvää leffaa, halpoja kirjalöytöjä ja paidat mulle sekä Samille.

Sitten olikin aika jo suunnata kohti Kamppia ja bussia. Kuitenkin ennen viideltä lähtevää bussiamme ehdimme Samin kanssa käydä steampunk-baarissa, Steam Hellsingissä.

Sisustus oli kyllä upea, viimeisen päälle steampunkia ja yksityiskohtia täynnä.

Paluumatka sujuikin sitten rattoisasti tenttiin lukien.